Höpinöitä

Lätkää seuratessa on hyvä bloggailla. Kyllähän sen tietää miten tämä(kin) Venäjä-Suomi matsi päättyy...

Vietin tässä muutama päivä sitten synttäreitä. Mulla oli perhettä kylässä. Äiti toi lahjaksi ihanan kukan parvekkeelle!

Päivä oli lämmin, mutta sateinen. Parvekkeen ovi oli joka tapauksessa auki, ja siskon tyttö pääsi taas piiiiitkän talven jälkeen lempipuuhaansa; kukkia kastelemaan :-)

Synttäreiden kunniaksi tein eilen tacoja. Minähän rakastan tex-mex ruokaa. No, kun piti aloittaa ruuan laitto, huomasin unohtaneeni salsan. En todellakaan jaksanut lähteä kauppaan vain sen takia, ja päätin tehdä itse Pico de Galloa, niistä aineista mitä kotoa nyt sattui löytymään. Salsan ja Pico de Gallon ero on, että salsa on keitetty ja tehty enemmän kastikkeeksi, Pico de Gallo on vain raakoja ja pilkottuja ainesosia.

No, mulla ei tietenkään ollut korianteria, ei edes kuivana mausteena, lime-mehun sijasta käytin sitruunamehua, ja tuoreen chilin sijasta Santa Marian Chili Explosion mausteseosta. Mutta, lopputulos oli silti yllättävän hyvää.

Ja tacoista tuli vähän erillaisia kuin tavallisesti, mutta niin hyvää, että ensi kerralla teen kunnon Pico de Gallon, ihan oikeilla ainesosilla, salsan sijaan.

Ja ruuasta puheenollen, niin mulla oli viime viikonloppuna kaksi hyvää ystävää kylässä, ja tein Englannista, suklaakaupasta, ostettua suklaapastaa. Pasta siis oli ihan durumvehnästä tehtyä, mutta siihen oli lisätty suklaata.

Pussissa oli resepti lohipastasta, johon tuli myös mascarponea ja parmesaanijuustoa. Vähän jännitin että mitäköhän tästä tulee, mutta hyvää oli, ja kovasti kehuttiin.

Tein lisäksi vielä valkosipulileipiä cheddarilla. Nam.

Ja lopuksi vielä kuva jonka otin lenkillä. Aika erkoisia pilviä!

Satunnaisia kysymyksiä-haaste

Sain Norjalaisen Päiväkirjan Heliltä haasteen. Minun kuuluu vastata hänen esittämiin 11 kysymykseen, keksiä itse 11 kysymystä, ja haastaa 11 bloggaajaa.

Eli, tässä vastaukset saamiini kysymyksiin:

1. Luetko muutakin kuin blogeja? Mitä?

Kyllä, luen paljon kirjoja. Tai luin ennen, nyt on jo kohta ollut vuoden ajan vaihe, jolloin en ole lukenut paljon. En oikein ole pystynyt keskittymään lukemiseen. Jo lapsesta lähtien olen ollut intohimoinen lukija, ja nytkin minua odottaa iso kasa lukemattomia kirjoja, odottelen vaan sitä inspistä, toivon todella että se tulee pian takaisin!
    
2. Maa, jossa olet käynyt (tai haluaisit käydä), mutta jota ET valitsisi asuinpaikaksesi, jos sinun pitäisi nyt muuttaa mihin tahansa toiseen maahan? Miksi?

Hmm, maa jossa olen käynyt, ja jossa en todellakaan haluaisi asua, on Intia. Ei pelkästään sen takia että se on kehitysmaa, esim Keniassa voisin hyvin kuvitella asuvani jonkin aikaa, vaan siksi että petyin maahan jo siellä lomaillessani, enkä oikein pitänyt intialaisista ihmisistä työskennellessäni Saudeissa (sorry).

3, Kerro yksi asia, jossa olet todella hyvä. Tämä voi olla ihan mitä tahansa ;)

Tämä on kyllä vaikea. Tai ei olekkaan, olen erittäin hyvä valittamaan! Keksin kyllä valitettavaa varmaan ihan mistä vain ;-)

4. Mitä teit viisi vuotta sitten?

Viisi vuotta sitten, eli keväällä 2007, olin palannut Tukholmasta, jossa olin työskennellyt vuoden. Palasin vanhaan työpaikkaani, jossa siis nytkin olen, ja muutin työsuhdeasuntoon, samanlaiseen kämppään kuin missä nytkin asun (!) Käytiin siskon kanssa Tallinnassa ostamassa hänelle hääpuku, ja olin siskon "hääsuunnittelija".

5. Löytyykö kaapistasi vaate, jota et käytä mutta jota et myöskään halua heittää pois? Miksi säilytät sitä?

Löytyyhän niitä. Yksi on yli 10-v sitten Norjasta ostettu norjalaisneule, joka oli aika hintava. Pidin sitä vuosia, mutta onhan se jo todella epämuodikas nykyään. En silti raaski siitä luopua. Voisihan sitä käyttää esim mökillä!

Tämä samainen löytyy kaapista. Kuva täältä.

6. Mitä sinulla on liikaa? Omasta tai toisten mielestä.

Ainakin juomalaseja. Ja silti niitä ei ole tarpeeksi ;-) Mulla on laseja joka lähtöön, on sinisiä ja kirkkaita, mutta silti tarvitsisin vielä jotain laseja. Eli, mulla on liikaa laseja niin omasta, kuin varmaan muidenkin, mielestä!

Ei, nämä ei ollut kaikki mun lasit...

7. Oletko kätevä vai pitääkö sinun pyytää kaveri apuun lyömään naulaa seinään taulunripustusta varten?

Enkähän mä ole aika kätevä, pystyn kyllä tekemään aika paljon itse, kysymys onkin että viitsinkö/haluanko tehdä kaikkea itse. Esim osaisin varmaan ripustaa lampunkin itse, mutten ole varmaan sitä koskaan itse tehnyt. Mutta puhjenneen autonrenkaan olen vaihtanut itse vararenkaaseen (vaikka soitinkin veljelle kysyäkseni neuvoa).

8. Mikä on (ei niin salainen) paheesi?

No, niitähän löytyy, mutta yksi, josta olen juuri päättänyt yrittää päästä irti, on Nescafeen Ice-Coffee, jääkahvi joka tehdään maitoon. Olen jo vuosia rakastanut jääkahvia, ja olenkin juonut ison (eli tuplan), joka viikonloppuaamu (viikolla juon tavallista kahvia töissä). Nyt olen päättänyt että keitän perjantaina vahvaa kahvia, laitan jääkaappiin, ja sekoitan sitä viikonloppuaamuina kylmään maitoon. Halvempaa ja terveellisempää, vaikkei tietenkään yhtä herkullista. Kokeilin tänä aamuna, kun eilen jäi kahvia yli, ja ihan hyvää oli.

Kuva täältä

9. Millä kielillä pystyt tekemään itsesi ymmärrettäväksi?  

Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja luultavasti myös saksaksi.

10. Mitä kieliä voit kokeilla lisäksi, jos on hätätilanne?

Espanjaa, varmasti silläkin kielellä saisin apua, mutta arabiasta en ole niin varma, kun en edes muista tällä hetkellä mitä "apua" on arabiaksi. Mutta taksikuskia osaan kyllä neuvoa arabiaksi ;-)

11. Mikä piirre toisissa ihmisissä ärsyttää sinua yli kaiken?

Hitaus. Jos joku puhuu hitaasti, lopetan jossain vaiheessa kuuntelun, en vain jaksa kuunnella enää. Kaikki muukin hidastelu ärsyttää, niin hitaasti kävelevät kuin hitaasti ajavat ihmiset. Vaikka mulla ei ole kiire minnekkän, kävelen silti ripakasti (rivakasti???). Ja töissä menee todellakin hermot kun joskus pitää työskennellä hitaiden ihmisten kanssa! Niin hoitajien, kuin lääkärien.

En haasta ketään, koka tämä on jo ollut monissa blogeissa.

Tukholma, taas kerran

Onpa taas aivan ihana viikonloppu takana. Vaikka ilma oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen kevätsää, niin hauskaa oli silti.

Lensin perjantai-aamuna, ja kaikki sujui hyvin. Menin autolla kentälle, ja jätin sen halvimmalle (27€/3vrk), eli kauimmalle, parkkipaikalle, n 1km päähän kentältä. Kun olin pysäköinyt, sattui ilmainen parkkibussi tulemaan samantien :-)

Siitä kun nousin bussista, meni alle 10 min siihen kun olin tsekannut itseni sisään automaatilla (vain käsimatkatavara), ja mennyt turvatarkastuksen läpi. Jep, näin sen pitäis aina toimia!

Tukholmassa satoikin sitten räntää... Otin paikallisbussin Märstan asemalle, ja sieltä menin lähijunalla keskustaan. Todella halpaa, melko nopeaa ja kätevää. Täytyykin tehdä tuosta ihan oma postaus, siitä voi olla hyötyä muillekin matkailijoille.

Tukholman keskustassa tapasin entisen työkaverin, Brittiksen, jolla oli vapaapäivä. Häntä en ollut nähnyt pariin vuoteen. Käytiin sitten lounaalla ja vähän shoppailemassa, ostin pari paitaa (taas...) ja kengät (ihan kuten viimeksi). Mutta, koska ilma oli niin huono, päädyttiin lopulta viinilasillisille Sergelin torilla olevaan, Kulttuuritalon, kahvilaan.

Sinne tulivat myöhemmin myös Maggie ja Maria, kun pääsivät töistä.

Otimme vielä muutamat, käytiin muutamassa kaupassa, ja mentiin syömään Jensens Bøfhus-ravintolaan, Vasagatanille. Ollaan oltu ennenkin. Ruoka on ihan hyvää, mutta paikka on hyvin suosittu, ja jos ei ole pöytävarausta, pitää jonottaa. Me jouduttiin tällä kertaa jonottamaan vain n 15 min.

Lauantaina mentiin Maggien ja Marian kanssa Tukholman etelä-puolelle, Trosaan (alkkarit ;-) Kiva idea, koska en ole pahemmin etelä-puolella käynytkään. Ajomatka kesti n 1,5 tuntia.

:-)

Sää oli edelleen kylmä ja välillä satoi. Kaupunki oli idyllinen, ja varmasti todella ihana kesällä. Tässäpä sieltä kuvapläjäys.

Hauska postilaatikko

Trosan vanhin talo, oliskohan ollut 1700-luvulta

Huvikumpu?

Kaupungintalo

Täällä suklaa ja marsipaanipuodissa juotiin ihanat, kuumat, minttukaakaot

Puhelinkoppi

Pohjoismaiden suurin rakennusprojekti, Skanska rakentaa Karolinska institutet-yliopistosairaalalle uudet rakennukset

Illalla mentiin vielä Marialle, jossa tehtiin pizzaa, istuttiin iltaa ja katseltiin Frendit-sarjan jaksoja lähes pikkutunneille asti.

Löysin mun lempiolutta, Coorsia! Pullo on myös kätevä, kun olut on tarpeeksi kylmää, muuttuu vuoret valkoisesta sinisiksi.

Liian lämmin!

Sunnuntaina satoi edelleen. Nukuttiin pitkään ja löhöttiin sohvalla.

Nam, ihana aamupala

Matka Marialta (Märstasta) kentälle, kahdella bussilla, kesti n 25 min. Vaikka mielelläni lennän Norwegianilla, niin Arlandan kentän kakkosterminaali, josta Norwegian lentää, on varmaan onnettomin terminaali josta olen ikinä lentänyt. Ehkä n 5-8 porttia, muutama kauppa, paaaaaaljon ihmisiä, eikä läheskään tarpeeksi istumapaikkoja. No, onneksi ei tarvinnut kauan odotella lentoa.

Suomessa olikin sitten viisi tullimiestä ja musta labradori meitä vastassa, putkessa kun tullaan koneesta. Olivatkohan saaneet vinkin että jollain on jotain huumeita kassissa?

Kotona olin 40 min kuluttua siitä kun kone laskeutui. Olisivatpa kaikki lentomatkat yhtä helppoja ja nopeita kun tämä :-)

Kolmen ystävän illallinen

Jonkin aikaa sitten päätimme muutaman ystävän kanssa järjestää "arvostele mun illallinen" tyyppinen juttu.

Eli, kokkailisimme vuorotellen toisillemme kolmen ruokalajin illallisen, mutta ilman mitään kilpailua :-)

Minä aloitin eilen, ja teemasta tuli italialainen, koska halusin tehdä pääruoaksi pesto-lohta, jota ystäväni Julie teki Englannissa.

Kuvat nyt on mitä on, ne on otettu kiireessä, hämärässä keittiössä...

Tervetuliaisdrinkkinä oli Bellini, eli kuohuviiniä ja persikkanektaria.

Alkuruokana tarjosin Jamie Oliverin ohjeen mukaiset mozzarella-chili-sitruuna crostinit (paitsi että paahdin ne paahtimessa, ja unohdin basilikan...) ja tomaatti-mozzarella salaatti.

Pääruokana siis pestolohta ja uunijuureksia. Ihan päästä tein juurekset, ja oli kyllä todella hyviä. Käytin bataattia, porkkanaa, palsternakkaa ja punasipulia. Mausteena oliiviöljyä, balsamicoa, suolaa, pippuria, timjamia ja rosmariinia.

Pestolohen kuorrutus on pestoa, korppujauhoja ja raastettua parmesaani-juustoa, jotka on sekoitettu keskenään, ja pinnalla vielä parmesaaniraastetta.

Yksi vieras on vegetariaani, joten hänelle tein täytetyt paprikanpuolikkaat, jotka täytin keitetyllä riisillä, paistetuilla herkkusienillä ja punasipulilla sekä pestolla, ja kuorrutin parmesaaniraasteella.

Jälkiruoaksi oli panna cottaa ja vadelmakastiketta, mutta sen unohdin tyystin kuvata, vaikka sen valmistinkin jo edellisenä päivänä...

Ruoka oli hyvää ja meillä oli mukavaa. Huomioitiin jopa Earth Hourkin!

Monikulttuurisuutta ja kaukokaipuuta

Olipa kiva yllätys herätä aamuulla ja huomata että lumi oli TAAS peittänyt maan. Joo-o, todella kivaa...

Mun epävirallinen vastuualue töissä on monikulttuurisuus. Olen käynyt parissa koulutuksessa, ja pitänyt muutaman "esitelmän" eri kulttuureista työkavereille. Hoidan myös usein heräämössä ulkomaalaisia potilaita. Ja siis hyvin mielelläni.

Tiistaina olin taas koulutuksessa. Koulutus oli hyvin mielenkiintoinen, ja jos mahdollista, niin vielä parempi kuin vuosi sitten. Silloin koin koulutuksen melkein enemmän terapiana itselleni, olinhan juuri palannut taas muutaman vuoden ulkomaankeikalta, ja tarkoituksena asettua aloilleni Suomeen. Mutta kyllä tämäkin kävi vähän terapiasta ;-)

Tämän koulutuksen parasta antia oli romani-kulttuurista luennoinut romani nainen. Hän oli hauska ja erittäin informatiivinen. Valitettvasti aika vain loppui kesken, paljon olisi vielä ollut kysyttävää. Tiesittekö te muuten että romanit lähtivät liikkeelle 1000-luvulla Intiasta, eikä kukan oikein tiedä miksi. Suomeen he tulivat 500 vuotta sitten. Romani-kielellä sana "rom" tarkoittaa ihmistä.

Mahtavan koulutuspäivän jälkeen tapasin myös vuosia ulkomailla asuneen ystävän, joka on naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Kävimme syömässä ihan kivassa ja mielenkiintoisessa Bravuria ravintolassa. Ekologisuus ja eettisyys ovat tärkeitä osia ravintolan toimintaa. Ruoka oli italialaista ja hyvää.

Nam, nam, hyvää oli!

Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa George Clooneyn tähdittämän The Descendants elokuvan. Voin todellakin suositella. Elokuva on kuvattu Havaijilla, joten mikä sen parempi tapa päättää ihana, monikulttuurinen päivä :-)

Niin, päivä aiheutti tietenkin myös sitä kaukokaipuuta. Elämä Suomessa taas junnaa paikallaan, talvi ei lopu koskaan, ja en todellakaan viihdy pätkääkään töissä tällä hetkellä. Meillä on siellä paljon ongelmia tällä hetkellä, aivan liian kiire, ja kaikilla pinna kireällä. Ei ole todellakaan sama ihana työpaikka, mikä se oli muutama vuosi sitten :-( Neljä ihmistä on juuri lähtenyt/lähtemässä ja muutama muukin taitaa jo katsella uusia työpaikkoja.

Kiireeseen olen sinänsä tottunut ulkomaillakin, mutta siellä siitä silti saa kunnon korvauksen. Mites Suomessa? No, ikälisiä pienennettiin, ja nostettiin peruspalkaa, eli plus, miinus nolla. Ja työkokemusta ei sitten näköjään arvosteta, kun muutaman vuoden töissä olleet tienaa lähes saman kuin me 15 vuotta työelämässä olleet...

No, juuri nyt en ole minnekkään lähdössä, mutta we'll see, jotain muutosta on tapahduttava!

Ihana työkaveri muisti minua tällaisella, Metro-lehdessä olleella sarjakuvalla, ja tämä osui todella nappiin :-)

Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.