Reissu osa 4 - New Jersey osa 2 ja New York

Perjantaina päätin mennä isoon ostoskeskukseen joka oli New Jerseyssä, noin 20 min taksimatkan päässä motellista.

Respan Mr Patel soitti mulle jonkun tutun taksi-kuskin, mun Saudi-SIM ei toiminut Jenkeissä. Kuskilla oli onneksi whatsapp, joten sovittiin että laitan viestin kun haluan takaisin motellille.

Cherry Hill-ostoskeskus oli valtava, ja aika kallis sellainen. Mutta mun kuski vinkkasi että tien toisella puolella oli pienempi ja halvempi, jossa oli myös elokuvateatteri. 

Menin ensin isoon ostoskeskukseen, jossa söin lounaan aamupalaksi. Sitten kiersin kauppoja. Löysin Halloween kaupan josta ostin peruukin ja meikkejä Halloweeniksi. 

Ja rakastuin ensisilmäyksellä Vansin tähtitossuihin, ne oli pakko ostaa!

Sen jälkeen lähdin halvempaan ostoskeskukseen. Siellä oli outlet kauppa nimeltä Kohl's, jossa myydään merkkivaatteita halvalla. Löysin mm mulle uuden merkin, Rock Republic, taisin ostaa neljä niiden t-paitaa...

Shoppailun jälkeen kävin elokuvissa ja sen jälkeen menin takaisin ensimmäiseen ostoskeskukseen päivälliselle. 

Food Courtissa (ruokailualue missä pöydät keskellä ja ympärillä monta eri pikaruokapaikkaa) tuli kiinalaisesta ravintolasta vastaan tarjoilija joka tarjosi ilmaista maistiaisia. Kana oli niin hyvää että suunnistin samantien siihen ravintolaan ostamaan kyseisen annoksen. Joka oli valtava. Kuten kaikki USAlaiset annokset. Ihmisillä on tapana ottaa loput mukaan doggy bagiin, mutta kun mulla ei ollut jääkaappia, niin roskiin meni...

Lauantaina päätin vain pyöriä pienessä Brooklawnin kylässä (township). Menin aamupalalle dineriin, jossa tarjoilija kehui mun uusia tähtikenkiä.

Sitten kävin muutamassa pikkukaupassa ja kynsistudiossa. Kysyin aasialaiselta työntekijältä että värjäävätkö myös ripsiä ja kulmia. Sain vastaukseksi kyllä, ja varasin ajan iltapäivälle.

Sitten kävin kävelylenkillä naapurustossa. Vaikka pääkadun varsi näytti aika tylsältä ja synkältä niin vähän kauempana oo isoja ja hienoja omakotitaloja. Ja monella pihalla oli jo Halloween koristelut.

Kynsistudiossa mun kulmat varattiin. Sitten työntekijä kysyi haluanko irtoripset. Sanoin että en, vaan kulmien ja ripsien värjäyksen. Ei he niitä tee, työntekijä sanoi. Ja näytti mulle irtoripset. Suostutteli ja suostuin sitten. 

Ja ne oli niin epämukavat. Painoivat ja näin ne koko ajan silmien yläreunassa. Mutta näytti hyvältä valokuvassa :-)

Palasin motellille ja pohjois-carolinalaiset olivat juuri alkamassa grillaamaan kanan siipiä. Kehuivat mun ripsiä ja kutsuivat syömään. Kiitin ja sanoin lähteväni etsimään kylmää olutta. Ruokakaupasta kun sitä ei saanut.

Menin ensin viereiseen baarin. Sanoivat etteivät saa myydä ulos, mutta viereisestä keilahallista saisin varmaan... Sinne siis, ja sain kuin sainkin ostettua kaksi six-packia kylmää olutta. 

Loppuilta oli mukava, siivet oli tosi hyviä ja syönnin jälkeen siirryttiin yhteen motellihuoneeseen missä pojat pelas pokeria. Sain myös lahjaksi niiden firman t-paidan :-) Olin kuulemma kuin pikkusisko heille! Motelli ei todellakaan enään tuntunut ankealta.

Villejä kalkkunoita motellin takapihalla!

Seuraavana aamuna sama kuski tuli hyvin ajoissa hakemaan mut bussille joka veisi mut New Yorkiin. Koska monet kadut oli suljettu eikä kuski ollut varma miten päästään perille lähdettiin klo 9.30 vaikka bussi lähtisi 13.00. Ehtisin hyvin syödä aamupalan jossain lähistöllä. 

Hieman oli hankalaa löytää perille, mutta oltiin siellä jo klo 10.15 aikaan. Yksi bussi lähtisi kello 11.00 aikaan ja kysyin pääsisinkö sen kyytiin. Sanoivat että etköhän. En sitten viitsinyt mennä syömään kun ihan lähellä ei näyttänyt olevan mitään, ja olisin joutunut raahaamaan kahta laukkua. Onneksi oli naposteltavaa ja vettä mukana. 

Pääsin bussin kyytiin, ei muuten olisi varmastikaan onnistunut Suomessa! Matka New Yorkiin meni ihan kivasti, kesti  noin 2h.

Siellä se Manhattan taas häämöttää!

New Yorkissa jätin ensin laukut säilytykseen Penn Stationin juna-asemalle, sitten kävin syömässä, ihan lähimmässä Mäkkärissä, koska oli kauhea nälkä! Syönnin jälkeen laitoin Google Mapsiin "artificial lashes" ja lähin ripsipaikka oli korttelin päässä. Halusin nimittäin ripsistä eroon, oli niin epämukavat. Olin yrittänyt niitä itse irrottaa aamulla suihkussa, tuloksetta. 

Pääsin heti asiakkaaksi. Ensimmäinen ripsiteknikko kauhisteli mun ripsiä yrittäessä poistaa niitä. Joutui sitten pyytämään jonkun ekspertin apuun. Puolisen tuntia meni ripsien poistoon, sattuikin välillä vähän, mutta onneksi omia ripsiä tuskin montaa lähti irti. Enpä taida toista kertaa kokeilla, edes kunnon ammattilaisella.

Sen jälkeen kävelin vähän ympäri ja istuskelin välillä, nauttien Manhattanista. Sitten otin metron lentoasemalle. Lento kotiin oli suora, 12h meni erittäin mukavasti, kuutisen tuntia nukuin, lopun ajan katselin elokuvia.

Reissu osa 3 - Philadelphia ja New Jersey osa 1

Keskiviikkona hyppäsin taas junaan, nyt oli vuorossa Philadelphia. Matka Bostonista Philadelphiaan kesti 6h. Edelleen maisemat olivat mukavat.

Amisheja Bostonin asemalla. Olin pettynyt kun niillä oli ihan tavalliset modernit matkalaukut!

Muutama päivää aikaisemmin huomasin että mun hotelli sijaitsi paikassa nimeltä Brooklawn, New Jersey. Järkyttyneenä katsoin karttaa, mutta se sijaitsikin ihan joen toisella puolella Philadelphian keskustasta. 

Otin juna-asemalta taksin Brooklawniin. Maksoi 40 dollaria, josta siltamaksu oli 5 dollaria. Kuski kertoi että perjantaista sunnuntaihin tämä silta, ja koko Philadelphian keskusta, olisi suljettu autoilta Paavin takia. Kysyin että myöskin juna-aseman ympäristö? Kyllä, taksilla ei pääsisi lähellekään. Great...

Kun sitten saavuttiin hotellille, olin ihan järkyttynyt. Se olikin ankean näköinen motelli, keskellä pientä kyläpahasta. Olin maksanut huoneen etukäteen, joten kirjauduin sisään. Kysyin miten pääsee Philadelphiaan, onneksi bussi kulkisi kävelymatkan päästä.

Huone oli todella vanha, kulunut ja ankea (mutta ihan siisti). Telkkari oli, mutta ei jääkaappia. Olisin mielummin ottanut jääkaapin. Itkin ensimmäiset kymmenen minuuttia, sitten rupesin googlaamaan Phladelphian ja New Yorkin hotelleja. Kummassakaan ei ollut mitään halpaa jäljellä. Tulin myös siihen tulokseen että olen vahingossa varannut itselleni väärän "hotellin", koska luen AINA arvostelut. Ja tätä en olisi arvostelujen perusteella varannut. 

Mietin myös miten pääsisin kahden matkalaukkuni kanssa junalle. Arlingtonissa, Virginiassa perheensä kanssa asuva, suomalainen ystävä kutsui heille. Pääsisin sieltä bussilla New Yorkiin. Mutta en millään jaksanut/viitsinyt taas lähteä matkaan. 

Kävin sitten ruokakaupassa ostamaansa herkkuja ja kiinalaisessa hakemassa ruokaa. Syönnin jälkeen kuulin laulua mun oven takana. Avasin oven, ja viereisen huoneen kohdalle pysäköidyn pickupin lavalla soitti nuori mies kitaraa ja lauloi. Kuuntelin hetken, kunnes kieli katkesi. Mies esittäytyi Cotyksi.

Seuraavana aamuna lähdin bussille, ja onnekseni yksi bussi tuli juuri kun pääsin pysäkille. Olin kutakuinkin ainoa valkoihoinen bussissa joka ajoi myös erittäin köyhältä näyttävän Gloucesterin kylän läpi. 

Philadelphiassa menin ensin aamupalalle ja sitten juna-asemalle kysymään hyvitetäänkö junalippu jos perun sen Paavin takia, ja menenkin bussilla New Yorkiin. Kyllä, hyvitettäisiin. Mutta, ensin piti tilata netin kautta bussilippu. Ja netti oli niin tuskastuttavan hidas että meinasin saada hermoromahduksen ja ruveta itkemään keskellä asemaa. Mutta koska poliiseja ja sotilaita oli ympärillä paljon, olisi se varmaan tuonut lisää ongelmia. Puolen tunnin tuskastelun jälkeen sain vihdoin bussilipun varattua ja peruin junalipun.

Kaupungintalo. Huipulla oleva patsas on William Penn, Philadelphian perustaja. Patsas on maailman korkein rakennuksen päällä sijaitseva patsas.

Sitten menin Greyhoundin bussiasemalle tulostamaan liput ja ottamaan selvää mistä bussi oikeasti lähtee, Paavin takia sekin oli muuttunut. 

Poliiseja, kansalliskaartin sotilaita, puistonvartijoita ym oli joka puolella 

Sitten kävin kiinalaisessa kaupunginosassa vaihdattamassa patterin rannekelloon. Halpaa kuin mikäkin, viisi dollaria.

Moniin kiinalaisiin kaupunginosiin johtaa vastaavanlainen portti

Sen jälkeen menin parin tunnin opastetulle kävelykierrokselle. Mun lisäksi oli vain vanhempi australialainen pariskunta. Opas oli pukeutunut vanhanaikaisesti ja kierros oli todella mielenkiintoinen. Paljon, paljon historiaa taas. 

Benjamin Franklinin perustama paloasema. Franklin oli yksi USA perustajista (Founding Fathers), mutta myös mm kirjailija, kirjanpainaja, poliittinen teoreetikko, politikko, vapaamuurari, postimestari, keksijä ja diplomaatti. 

Betsy Rossin talo. Vuonna 1776 Ross teki USAn ensimmäisen lipun, jonka George Washington oli suunnitellut, mutta Ross päätti että tähti olisi viisisakarainen kuuden sijaan.

Monilla oli ikkunoiden edessä peilit, mistä pystyi kurkkimaan kadulle

Veroa maksettiin talon leveyden mukaan. Niinpä talot olivat usein kapeita, mutta pitkiä ja korkeita.

Tämä kirkko, Christ Church, oli USAn korkein rakennus 1754-1810. Kirkossa kävi myös säännöllisesti 15 itsenäistymisjulistuksen allekirjoittanutta miestä.

Franklinin perustama postitoimisto on edelleen käytössä, ja se on ainoa postitoimisto USAssa jossa ei ole USAn lippua, koska sitä ei vielä ollut vuonna 1775 kun Franklinista tuli postimestari.

Independence Hall, jossa itsenäistymisjulistus ja perustuslaki suunniteltiin ja otettiin käyttöön.

Liberty Belliä pidetään USAn itsenäisyyden symbolina. Se sijaitsi ennen Independence Hallissa, mutta on nyt museossa rakennuksen vieressä

Motellille palasin bussilla. En ollut kauan ollut huoneessa, kun kuulin taas kitaransoittoa ja laulua. Avasin oven ja jäin ovenpieleen kuuntelemaan kun muutaman huoneen päässä, eri mies kuin edellisenä päivänä, soitti todella hyvin. Miehen ympärillä oli muutama muu mies, jotka vilkuttelivat mulle että tule kuuntelemaan. Pudistin päätäni ja kuuntelin ovenpielestä. 

Hetken kulutta motellin respasta tuli Mr Patel sanomaan miehille että joku oli valittanut (klo 7.30 aikaan illalla!) ja soitto piti lopettaa. Miehet ei halunnut, ja lopulta sopivat että voivat mennä motellin takapihalle. Vinkkaavat muakin mukaan ja päätin hetken emmittyä mennä. 

Siellä minä sitten istuin noin tunnin, lähes  pimeässä motellin takana kuunnellen soittoa ja laulua, sain toivoakin muutaman kappaleen, ja oluttakin mulle tarjottiin. Kuu mollotti taivaalla ja sirkat sirisi taustalla. Unohtumaton hetki. 

Miehet oli rakennusmiehiä Pohjois-Carolinasta. Olivat kuukauden töissä (joka päivä) ja sitten viikon-pari vapaalla. Muusikko, Tony, oli edellisenä päivänä soittaneen Cotyn isä. Lisäksi mukana oli Tonyn veli Tiny sekä Ken ja Mike. Mukava ilta. 

Reissu osa 2 - Boston ja Salem

Sunnuntai-aamuna lähdin Penn Stationin juna-asemalle. Huomasin heti muutaman sotilaan. Kun hain aamupalaa Starbucksista, näin monta lisää. Viestiteltiin B:n kanssa ja ihmettelin asiaa. B sano että johtuu varmaan kaupunkiin tulevasta Paavista. En ollut kuullutkaan, ja sanoin että onneksi ehdin alta pois.

Penn Stationin asemalla odotetaan ensiksi isossa hallissa kunnes noin 10 min ennen junan saapumista ilmoitetaan mille laiturille juna tulee. Koska istumapaikkoja ei ole määrätty etukäteen ryntäävät kaikki samaan aikaan junalle. 

Onneksi sain ikkunapaikan. Matka kesti 4h 15 min ja oli ihan mukava. Maisemat oli hienoja ja mielenkiintoisia. Junassa oli myös ihan hyvin toimiva wifi. Pieni pettymys oli että ruskaa ei ollut vielä nimeksikään, tähän aikaan viime vuonna oli jo kunnolla.

Puhelimenkin sai ladattua!

Bostonin Back Bayn asemalta menin taksilla hotellille. Hotelli sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella, mutta metro oli kävelymatkan päässä.

Oikeustalo hotellin vieressä

Hotellihuoneen ikkunasta näin kauppakeskuksen ja IMAX-elokuvateatterin. Menin sitten syömään ja katsomaan Everest-elokuvan 3D-nä. Oli muuten tosi hyvin tehty, tositarinaan perustuva elokuva, eli suosittelen!

Ihanan tilavat penkit

Leffan jälkeen kävin vielä muutamassa kaupassa. Halloween on tulossa!

Seuraavana päivänä menin metrolla keskustaan. Ensiksi kävin järjestetyllä kaupunkikierrosajelulla. Opas oli hauska ja kierto mielenkiintoinen. Paljon tuli historiaa.

Bunker Hillin monumentti. Ensimmäinen suuri konflikti Brittien ja Patrioottien välillä käytiin täällä Vapaussodan aikana vuonna 1775

State House (lainsäädäntörakennus). Rakennuksen parvekkeelta luettiin USAn itsenäistymisjulistus (Declaration of Independence) Bostonilaisille 18.7.1776

Kierroksen jälkeen menin lounaalle. Löysin kivannäköisen pubin ja päätin uskaltautua kokeilemaan kuuluisaa New England Clam Chowderia, eli simpukkakeittoa. En kauheasti simpukoista välitä, mutta kermainen keitto oli parasta mitä olen syönyt pitkään aikaan!

Sitten pyörin vielä vähän aikaan keskustassa, mutta koska päivä oli ensimmäinen viileä ja tuulinen päivä, n 20c, enkä ollut varautunut tarpeeksi lämpimällä vaatetuksella (enkä löytänyt Gapista tai American Eaglesta mieleistä hupparia...) päätin palata hotellille.

Hotellilla katsoin uutisia, ja sain tietää että Paavi olisi Philadelphiassa samoihin aikoihin kuin minä. Great.

Tiistaina lähdin taas junalla, tällä kertaa päiväretkelle noin 30 min päässä sijaitsevaan Salemin kaupunkiin.

(Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi)

Salem on tunnettu 1600-luvun lopun noitavainoista. Koska Halloween olisi kuukauden kuluttua, ajattelin että siellä olisi myös ehkä Halloween aika näkösällä. Mutta ei ollut, ne jutut alkoi vasta lokakuun alussa.

Elizabeth Montgomery Bewitched (Vaimoni on noita) TV-sarjasta

Kävelin ympäri pikkukaupunkia, missä kyllä noidat näkyi ja paljon.

Kävin ainoassa talossa, Witch House (Noita Talo), joka on jäljellä noitavainojen ajoilta, ja oli nyt ihan mielenkiintoinen museo.

Syönnin ja matkamuistojen shoppailun jälkeen kävin vielä turistikeskuksessa katsomassa noin tunnin mittaisen, noitavainoista kertovan dokumentin.

Ennen junalle paluuta kävin vielä noitavainojen aikana hirtettyjen (ja yksi mies puristettiin kuoliaaksi) muistomerkillä.

Hotellilla oli pyykinpesukone ja kuivuri yleistä käyttöä varten. Päätin siis pestä koneellisen. Olin juuri käynyt siirtämässä pyykit kuivuriin, kun joku tuli avaimella mun huoneeseen. 

Menin ovelle, ja siellä oli kolme aasialaista. Sanoin että tämä on kyllä mun huone, sori vaan. Pyysivät anteeksi ja lähtivät. Onneksi pesin pyykkiä, mulla oli siis kunnolla vaatteet päällä...

Muutaman minuutin kuluttua aasialaiset avasivat oven taas. Menin ovelle ja sanoin että menkää respaan, ne oo antanut väärän huoneen. Kysyin millon lähden, sanoin että vasta huomenna, menkää respaan!

Soitin myös respaan, vähän naureskelivat eivätkä ensin edes uskoneet. Eivät pahoitelleet. 

Kun kävin hakemassa pyykit kuivurista, en päässyt enää avaimella huoneeseen. Menin respaan, selitin tilanteen ja sain uuden avaimen. Joka ei myöskään toiminut. Taas alas respaan. Tekivät taas uuden avaimen, tällä kertaa vihdoin pahoittelivat, ja yksi tuli jopa mun mukaan. Tällä kertaa avain vihdoin toimi.

Junasta ostettu lippu Salemista Bostoniin