Työsopimusta jatkettu taas vuodella

Toissa viikolla mulla oli taas re-contracting, eli tein taas vuoden sopimuksen tänne.

Sopimusta varten piti siis taas tehdä vaikka kuinka monta typerää testiä netissä (mm käsihygienia, roska-huolto, lääkkeitä, paloturvallisuus), joista suurin osa on tarkoitettu vuodeosastoilla työskenteleville. No, ne saa tehdä vaikka kuinka monta kertaa, suurin osa on ylihelppoja, ja lähes kaikkiin meillä on vastaukset myös...

Sitten oli hölmö itsearviointi, mikä piti tehdä tietokoneelle, ja parin työkaverin pitää myös kirjallisesti arvioida sinut. Mä arvion itseni taas ihan alakanttiin, ei suomalainen osaa kehua itseään amerikkalaiseen tyyliin.

Lopuksi oli parin tunnin "haastattelu" apulaisosastonhoitajan kanssa, missä käytiin läpi mun itsearviointi, ja haastattelija pisteytti mut myös. Ensimmäisen vuoden jälkeen ei saa palkankorotusta, mutta nyt sain. Koska en ole yhtään panostanut töihin tänä vuonna, en ole pitänyt opetussessiota, en ole ollut mukana missään aktiviteeteissa, klubissa tai neuvostossa, enkä ole kehittänyt osastoa tai tiimiä, enkä ole tehnyt mitään kirjallista ehdotusta, niin sain vain yhden korotuksen. 

Eipä haittaa, tiesin sen ennestään, ei ole kiinnostunut tehdä mitään, olen vain elänyt viikonloppuja varten. 

B:n komennus päättyy pian ja ihan paria tuttua ja ystävää lukuunottamatta en parin viikon kuluttua tunne taas ketään tukikohdasta. Aion ottaa kunnon tauon sieltä, ja juhlimisesta ylipäätänsä.

Ai kuiva maa? Yhden juhlia järjestävän kaverin baarikaappi tukikohdassa

Elokuussa menen Suomeen lomalle, sen jälkeen aloitan kunnon kuntokuurin. Ensi vuosi tulee sisältämään myös paljon matkailua. Tai no, se alkaa jo pian. Eid-pyhän aikana (2,5 viikon kuluttua) menen yksin viideksi päiväksi Abu Dhabiin ja heinäkuun viimeisenä viikonloppuna menen Jeddaan sukeltamaan. Pitkästä aikaan. Suomenloman aikana käyn Riikassa. Ja Ahvenanmaalla. 

Ja taidan ensi vuonna panostaa taas vähän enemmän töihin. Olen hakenut "Laadunedustajan" (Quality representative) paikkaa meidän osaston neuvostosta. En kyllä ole varma mitä se tarkoittaa, mutta samapa tuo. Jospa vaikka teen vielä yhden sopimuksen tämän jälkeen. Who knows. Vuosi kerrallaan mennään.

Ramadan, Juhannus ja hajonnut ilmastointi

Ramadan, eli muslimien pyhä paastokuukausi, alkoi torstaina. Käytännössä se tarkoittaa että muslimit tekevät kuuden tunnin työpäivää, ja me muut ollaan töissä 8.30-18.00. Ja sehän sopii mulle :-)

Työpaikan kahvilassa toivotetaan Hyvää Ramadania

Torstai-iltana lähdettiin tukikohtaan normaliin aikaan (18.15), yleensä siihen aikaan on kauhea ruuhka, ja matkaan menee noin 45 min - 1h. Nyt ei pahemmin autoja näkynyt, koska kaikki olivat kotona odottamassa että saisivat syödä (n klo 18.45), koko päivän paastoamisen jälkeen. Oltaisiin oltu perillä tukikohdassa varmaan noin 25 minuutissa, mutta Rebecca oli unohtanut passinsa, Ja ilman passia tai iqamaa sinne ei pääse. Oltiin jo puolessa välissä, ja jouduttiin kääntymään ympäri.

Tämä tie on aina ihan tukossa

Torstai-iltana oltiin taas yksissä läksiäisissä. Olin tanssimassa, kun pari naista tuli kysymään että olenko Soile Suomesta, olivat lukeneet mun blogia!

Perjantaina vietettiin juhannusta. Mutta mä olin unohtanut mun Suomesta salakuljetetut makkarat kotiin. Onneksi Virva ja Milla tuli vasta perjantaina, joten hakivat mun vara-avaimen mun työkaverilta Heleniltä, joka käy mun luona siivoamassa, ja hakivat sitten makkarat mun pakastimesta.

Meitä oli pienehkö porukka, neljä suomalaista, yksi britti ja kourallinen jenkkejä. Mä tein perunasalaattia ja lisäksi oli vihersalaatti, tosi hyviä hampurilaisia, joiden "leipänä" oli bataattiviipaleet, deviled eggs-munia ja brownies. 

Ilta oli mukava, pelattiin myös muutamaa eri peliä. Mun lemppari oli hyvin poliittisesti epäkorrekti Cards against Humanity. Suosittelen ;-)

Viime viikon lopulla mun ilmastointi alkoi vuotaa vettä. Suljin sen viikonlopuksi, kun olin poissa, mutta lauantai-iltana kun käynnistin sen taas, sylki se todella paljon vettä. Sunnuntai oli kiireinen työpäivä, enkä päässyt kotiin jotta korjaaja olisi voinut tulla. Nukuin sitten viime yön erittäin huonosti, +30c asteisessa huoneessa, mutta tänään korjaaja kävi puhdistamassa ja korjaamassa laitteen. Onneksi!

Expat-elämää Saudeissa

Monet jotka ovat tulleet Saudeihin, ajattelevat ettei täällä ole mitään tekemistä vapaa-aikana, muuta kuin altaalla löhöily ja shoppailu. Ja niin se kyllä valitettavasti joillekin onkin, kaikki on kiinni kontakteista ja omasta asenteesta.

Mutta, jos on sosiaalinen ja aktiivinen, niin täällä vapaa-aika voi olla melkeinpä elämän parasta aikaa. Kuten mulle viimeiset 1v 3kk on kutakuinkin ollut. Tukikohta on ollut siinä isossa asemassa, mutta myös se, että mulla on täällä monta ihanaa ystävää, jotka on melkolailla samassa elämäntilanteessa kuin minä.

Enhän mä todellakaan juhli Suomessa lähes joka viikonloppu, en edes joka kuukausi. Ei mua edes kiinnostaisi. Mutta, täällä se on, tällähetkellä, osa mun arkea. Mä siis nautin vapaa-ajastani täällä, vaikka en paljon mitään erikoista teekään.

Mutta, aktiivisille ihmisllekin löytyy vaikka mitä. Voi harrastaa urheilulajeja, sukeltaa, käydä aavikkovaelluksilla, tanssikurssilla tai vaikka valokuvaus- tai kokkauskurssin. Näistähän ei tietenkään missään kovin julkisesti mainosteta, sen takia pitää siis olla kontakteja. Esim Facebookiin ja siellä erilaisiin ryhmiin kuuluminen auttaa, niistä saa paljon tietoa. 

Elämäni ainut kerta drive-in rangella

Miehet ja naiset, jotka ei ole naimisissa, eivät saisi liikkua julkisesti yhdessä. Mutta, koska täällä on paljon miehiä ja naisia samassa elämäntilanteessa, ja paljon juhlia, niin myös suhteita syntyy helposti. Länsimaalaiset parit (tai kaveriporukat) voivat kyllä liikkua suht turvallisesti julkisesti, mutta "sekarotuiset" parit ja ei-länsimaalaiset parit jotuvat useammin ongelmiin. Eli, jos uskontopoliisi muttawa on liikkeellä poliisin kanssa, ja kysyvät avioliittotodistusta, ja jos sitä ei ole näyttää, niin luultavasti joutuu vankilaan.

Tiedän muutaman ihmisen jotka on ollut vankilassa. Erinäisistä syistä. Mutta sairaala on järjestänyt kaikki ulos, ja ovat saanet jatkaa töissä. Kaikki sairaalat eivät kuulemma anna jatkaa.

Miten täällä sitten seurustellaan. No, jos on kyseessä länsimaalainen mies, asuu hän mitä luultavimmin jollain lämsimaalaisella, aidatulla asuinalueella, eli compoundilla. Silloin serustelu ei ole ongelma, hänen luona, ja compoundilla, voi viettää aikaa. National Guard-sairaalalla on länsimaalaisille tarkoitettu compound, missä asuu niin miehiä kuin naisiakin. 

Meidän sairalassa miehet ja naiset ei saa tulla toistensa asuinkomplekseihin, eli jos pariskunnan mies ei ole muuttanut pois sairaalan asunnosta, niin silloin pari voi oikeastaan vain tapailla sairaalan pikaruokapaikassa, puistossa ja sosiaaliklubin ravintolassa. Toki myös voivat käydä muilla compoundeilla, ja sairaalan ulkopuolella ravintoloissa. Mutta, ravintoloissa käynti on aina pieni riski, jollei ole joku muutamasta ravintolasta minne muttawat ei pääse. 

Yksi länsimaalainen ystäväni tapailee ulkomaalaista arabi-miestä. Naimaton mies asuu tilapäisesti asuinkompleksissa, mutta sai järjestettyä vuokrasopimukseen tiedon että on naimisissa. Kun vaaleahko ystäväni menee miehen luokse, verhoutuu hän saudityylisesti huiviin, niin että koko kasvot on peitossa! Eikä kukaan epäile mitään :-)

Eli, kun täällä lisäksi on siis myös ne kahdeksan viikkoa lomaa vuodessa, niin jos oma työ vain on suht ok, niin kyllä täällä aika kuluu melko nopeasti ja mukavasti.

Army Ball

Tänään USAn armeija täyttää 240 vuotta. Joka vuosi armeijan synttäreitä juhlitaan tanssiaisilla. Tukikohdassa ne järjestettiin perjantai-iltana.

Seremoniassa käytetyt M16-aseet olivat painavia, ihan tyhjinäkin!

Joulutanssiaiset olivat paljon rennommat, ainoa virallinen osuus taisi olla tyyliin Kenraalin puhe. Nämä tanssiaiset oli virallisemmat, ja myös Color Guard, eli "Lipunkantajat", oli osa seremoniaa. Color Guard oli mulle jo jonkinverran tuttu Kenraalinvaihto-seremoniasta.

B on ollut ajoittain mukana Color Guardissa (oli esim Kenraalinvaihto-seremoniassa), ja niin hänet määrättiin tanssiaisiinkin. Hän sai vielä erikoistehtävän, porukan vahvimpana, eli hän joutui pitämään painavaa lippua Streamers Ceremonyn aikana, jossa muistettiin kaikkia USAn käymiä sotia.

Millan kanssa

Ilta alkoi drinksuilla tukikohdan baarissa, josta siirryttiin sitten alakertaan. Ensin käteltiin Kenraali vaimoineen (joka edelleen muisti mut, Octoberfestissä pyysin häneltä uima-altaan avaamista klo 22.00 jälkeen, kuten se ennen oli, ja sanoi ettei aio edelleenkään avata allasta!) sekä USAn suurlähettiläs vaimoineen.

Sitten siirryttiin pöytiin. Virallinen osuus kesti ehkä reilun tunnin. Sinä aikana mm laulettiin USAn kansallislaulu, rukoiltiin, muistettiin sodassa kaatuneita, nostettiin maljoja, oli Streamers Ceremony ja kakku leikattiin.

Kaatuneiden muistopöytä. Jokaisella esineellä ja värillä on tarkoitus. Täältä löytyy lisää tietoa.

Kenraali ja Color Guard

Streamers Ceremony - Yhteensä 14 sotilasta kävi laittamassa nauhat lippuun, yksi jokaista sotaa kohden. Sodista myös kerrottiin pätkä, ja näytettiin kuvia.

Kakun leikkuu miekalla

Sen jälkeen oli vuorossa ruokailu, jonka jälkeen oli vielä Suurlähettilään puhe, Armeija-laulun laulu ja Color Guard poistui lippuineen paikalta.

Merijalkaväen sotilaat (Marines) palvelevat suurlähetystössä, joten heitä ei pahemmin tukikohdassa näe. Tämä oli tullut Suurlähettilään kanssa

Lopuksi oli vielä tanssia DJ:n tahdissa yläkerrassa. Ilta oli ihan mukava, seremoniat mielenkiintoisia, mutta viihdyin kyllä paremmin rennommissa joulutanssiaisissa. Mutta, tulipahan nämäkin koettua.

Lopuksi pari huonohkolaatuista videota, istuin kaukana ja zoomi oli maksissa.

Streamers Ceremony alkaa

Kakun leikkuu

Loman tarpeessa

Yksi syy, miksi täällä on pitkät lomat (n 8 viikkoa vuodessa) on se, että täällä ei (länsimaalainen) pärjää ilman säännöllistä kosketusta normaaliin elämään. Toki viikonloput tukikohdassa auttaa, mutta ei se silti ole sama asia.

Pekoni-clubsandwich ja valkoviiniä, hyvä aloitus viikonlopulle!

Mä olin Suomessa joulukuussa, sen jälkeen huhtikuussa Bahrainissa Formuloissa. Eli, yli 5kk aikana olen poistunut maasta vain neljäksi päiväksi. Ja seuraavaksi poistun vasta elokuussa, kun menen Suomeen lomalle. 

Menossa läksiäisiin. Nyt on taas se aika vuodesta kuin suurin osa sotilaista vaihtuu :-(

Mun piti mennä toukokuussa viideksi päiväksi Istanbuliin, mun englantilaisen ystävän Julien kanssa, mutta hän joutui perumaan. Peruin sitten koko loman. 

Dagen efter altaalla...

Yleensä olen lomaillut 3-4 kuukauden välein, ja tuo 4kk on kyllä maksimi. Erinäisistä syistä lomat on jäänyt tänä vuonna vähiin. Oli mulla toki viikon loma maaliskuussa, mutta sen vietin täällä Saudeissa, ja olin myös flunssassa kolme päivää sen loman aikana...

Mutta nyt alkaa hermo olla todella kireällä, kaikki, varsinkin töissä ärsyttää. Vielä pitäisi jaksaa vajaat 2kk. Huoh. 

Auringonlaskun aikaan vielä päivällinen terassilla, ja sitten takaisin todellisuuteen...

Heinäkuussa on toki viikon loma, eli Ramadanin jälkeinen Eid-juhla. Silloin oli myös suunnitteilla käydä Bahrainissa, mutta sekin sitten peruuntui. Pidemmälle en halua tietystä syystä lähteä, mutta pieni viikonloppu-reissu Jeddaan on suunnitteilla. On se sentään jotakin sekin.

Kuvat tukikohdasta viime viikonlopulta