Itsenäisyyspäivän juhlat suurlähetystössä

Eilen oltiin Suomen suurlähetystössä jokavuotisessa itsenäisyyspäivän juhlassa. Juhlat olivat viikkoa aikaisemmin, koska ne oli samalla suurlähettilään läksiäiset, hänen nelivuotiskautensa päättyy huomenna.

Juhlat oli parituntinen cocktailtilaisuus suurlähetystön puutarhassa. Suurlähtystö sijaitsee Diplomatic Quarter (DQ) alueella, joka sijaitsee noin 15 min ajomatkan päässä sairaalasta. Alueella on suurlähetystöjen lisäksi asuntoja, jopa meidän sairaalalla on siellä perheasuntoja, ja iso puisto missä voi käydä lenkillä.

Oli kiva nähdä monia tuttuja, joita en ollut vielä nähnyt paluuni jälkeen, sekä tietysti uusia ja vanhoja tuttuja ja kavereita. Kyllä täällä on paljon suomalaisia! Lisäksi paikalle oli myös kutsuttu muunmaalaisiakin, ja illan aikana tuli juteltua myös muutaman saudin, amerikkalaisen, libanonilaisen ja tanskalaisenkin kanssa.

Se, mikä näissä suurlähetystöjuhlissa on parasta, on se, että siellä saa ihan laillisesti oikeaa alkoholia. Viiniä tulikin sitten juotua "muutama" lasillinen...

 

Ensimmäisinä juomapöytien luona oli Saudit!

Lisäksi väkijoukon seassa tarjoilijat tarjoili herkullisia cocktailpaloja, ulkona oli shawarmapiste, jotain grillivartaita ja sisällä oli seisova pöytä. Tarjolla oli mm graavilohta, lihapullia, poronlihaa, karjalanpiirakoita, salaatteja ja paahtopaistia.

Shawarma-kokki. Vaikka Shawarma ei ollut paras minkä olen syönyt, oli se silti mielestäni parempaa kuin muut ruuat yhteensä!

Tälläkertaa (tai en ainakaan muista että ennen olisi) soitettiin Saudi-Arbian ja Suomen kansallislaulut, ja suurlähettiläs piti puheen.

Ilta oli todella mukava, ja juhlat jatkuivatkin n kl 24 saakka, klo 21.30 sijaan. Ja ketkä olivatkaan ihan päissään...? No, muutamat Saudit tietty!

Pahoittelen kuvien huonosta laadusta, kameran asetukset oli ihan päin honkia...

...ja lisää shoppailua!

Tänään piti lähteä sinne sosiaaliklubin järjrestämälle reissulle aavikolle, eli Edge of the Worldille.

Lähtö olisi ollut klo 7.00, joten kukonlaulun aikaan jouduttiin nousemaan. Mutta, reissu oli peruttu koska aavikolla oli vielä liian märkää sateiden jälkeen. Meille ei vaan oltu kerrottu, että se reissu oli peruttu...

No, koska jo hereillä oltiin, niin lähdettiin sitten klo 9 shoppailemaan, sairaalan ostosbussilla. Lauantai-aamuisin se menee tähän aika lähelle, Panorama nimiseen ostoskeskukseen.

Käytiin ensin kirjakaupassa ostamassa muutama tarvittava juttu, ja ostin myös urologian kirjan, joka on tarkoitettu juniori-lääkäreille. Tuntuu että nyt kun olen vain urologiassa, täytyy se kyllä hallita kunnolla, joten eikun opiskelemaan. Taas.

Sitten ehdinkin vain käydä kahdessa muussa kaupassa ennen puolenpäivän rukousaikaa. Mutta toisesta (Marks&Spencer) ostinkin sitten kaksi kassillista vaatteita. Suurin osa oli kyllä joululahjoja sisarusten lapsille. Itselle löysin mm kivat kevät/syksy kengät. Onpahan nyt sitten kengät kun tulen maaliskuussa Suomeen lomalle. Muutossa heitin kaikki (kuluneet) talvikengät ja talvitakin pois.
 
Rukousaikoina kaupat suljetaan. Tavarataloihin ja ruokakauppoihin saa jäädä, mutta ostoskeskusten pikkukaupat suljetaan. Yleensä rukousaika kestää puolisen tuntia. Päivässä niitä on viisi; ensimmäinen on ennen auringonnousua (nyt 4.54), sitten puolen päivän aikaan (11.40), iltapäivällä (14.44) juuri ennen auringonlaskua (17.05) ja auringonlaskun jälkeen (18.35).

Me mentiin italialaiseen ravintolaan juuri ennen rukoushetken alkua. Ravintola ei vielä ollut auki, mutta saatiin tilata vettä.

Ravintola oli ihan mukava, ja ruokalistalla niin paljon herkkuja, että oli vaikea valita mitä syö. Ennen alkuruokia pöytään tuotiin salaattia ja hyvää leipää. Minä söin alkuruuaksi mustekalarenkaita  ja lohi-parsa pastaa pääruuaksi. Juomaksi otin, kun kerran viiniä ei saa, mangofrappen. Hyvää oli, nam.

P.S Mä tulin kotiin jo klo 13.30. Nyt kello on 19.00, ja nuo kaksi muuta suomalaista shoppailee edelleen!

Shoppailua...

Täällä on todella hyvät shoppailumahdollisuudet. On paljon kauppoja mitä ei esimerkiksi Suomessa ole; mm GAP (mun vanha lemppari), American Eagle (mun uusi lemppari!), Debenhams, Marks&Spencer (hyviä alkkareita ja kivoja pyjamia), Bed, Bath & Bodyworks, Victorias Secret jne. Ja alennusmyyntejäkin on vähän väliä, kunnon alennuksilla.

 

Ennen kauppaanlähtöä piti järjestellä rahat. Kun ei vielä ole pankkitiliä, eikä siis pankkikorttia, pitää kukkarossa olla kauhea kasa rahaa mukana...

Ja sitten täältä löytyy, onneksi, ulkoskandinaavien mekka; IKEA. Siis se ruokakauppa.

 

Onhan sieltä itse tavaratalon puoleltakin täällä ostettu niin mattoja, lakanoita kuin astioitakin, mutta kyllä se ruokapuoli on SE juttu :-)

 

Raskaana oleville naisille on oma jono. Taustalla näkyy uskontopoliisi, muttawa, jonka tunnistaa siitä että valkoinen "mekko", thobe, on vähän lyhyempi, eikä päähuivin päällä ole mustaa rengasta. Ja parta on yleensä pitkä ja sotkuinen. Tämä ei huomannut/huomioinut meitä, eikä tarvinnut laittaa huivia päähän :-)

Eilen oltiin IKEAssa jo kolmatta kertaa. Harmi vaan että se sijaitsee ruuhkassa yli puolentunnin taksimatkan päässä (joka maksaa 10€). Tavaratalopuoli käytiin nopeasti läpi, haettiin vain muutama tavara sieltä, kuten jouluvalot. Muita joulujuttuja siellä ei sitten ollutkaan myynnisä. Ehkä tulee jotain vielä myöhemmin, ehkä ei.

Mutta sitten oli ruokapuolen vuoro. Sieltä löytyi tällä kertaa niin omenaglögiä kuin piparkakkujakin! Suomalaisen, Pandan lakritsin lisäksi. Siellä on siis vaikka minkä sortin lakuja, ja melkein kaikkia piti taas ostaa... Viimeksi ostin puolukkahilloa. Herkkua niin kaalilaatikon kuin lihapullienkin kanssa.

 

Kuvasta puuttuu piparit ja korput, ja tuo yksi lakupussikin on jo tyhjä...

Käytiin myös IKEAn viereisessä Saco-kaupassa. Siellä oli niin astioita, elektronikkaa kuin työkalujakin. Ja hauskoja hotdog-, popcorn-, hattara- ja jäätelökoneita.

Kuvat on nopeita kännykkäkuvia, kun täällä ei uskalla kauheesti ottaa valokuvia. Ihmisiä (ilman lupaa), moskeijoita eikä hallituksen rakennuksia saa kuvata. Eikä varmaan paljon muutakaan. Myös sairaalassa on valokuvaus, ilman virallista lupaa, kielletty...

P.S Sateet ovat nyt, tai ainakin toistaiseksi, loppu. Lämpötila on tänään kuitenkin vain 17c. Brrrr... Joulu tuntuu kuitenkin kovin kaukaiselta, ja kuuntelenkin nyt tässä samalla joulululuja, jospa sitä sitten jouluun mennessä onnistuisi pääsemään joulufiilikseenkin.

Töissäkin tulvii...

Sateet jatkuvat täällä edelleen, ja ainakin huomiseksi on vielä luvattu lisää. Toivottavasti ne loppuu viikonloppuun mennessä, koska lauantaina olisi tarkoitus mennä sosiaaliklubin kanssa Edge of the Worldille.

Tänä aamuna töissä olikin tämmöinen näky vastassa:

Kuulemma kaksi salia ja päiväkirurginen heräämö oli myös kärsinyt tulvasta.

Tämän artikkelin mukaan 15 ihmistä on kuollut tulvien takia Saudi-Arabiassa, ja kahdeksan on kadoksissa.

Sataa, sataa, ropisee...

Eilen satoi oikein kunnolla. Täällä sataa yleensä aika harvoin, ja se sade on joko tyyliin viisi pisaraa, tai sitten sataa todella kaatamalla. Ja tänä vuonna on kuulemma satanut todella paljon.

 

Normaalissa maailmassa kauppa varmaan suljettaisiin...Kuva Facebookista.

Eilen oli kunnon ukkonenkin, ensimmäinen jonka olen täällä koskaan kokenut. Melkein vähän pelotti, kun salamoi todella paljon. Yleensä en ukkosta pelkää.

 

Kuva Facebookista

Ja sitten tuli kaatosade. Täällä ei ole kunnon viemäröintiä ja kadut, sekä varsinkin tunnelit, tulvivat toden teolla. Ja näin käy joka kerta kun sataa kaatamalla.

Yhden työkaverinkin auto kuulemma lähti eilen vesiliirtoon, ja hän ajoi kolarin. Näähän ei siis todellakaan osaa ajaa sateella. Vaan, kun näitä kuvia katsoo, niin en kyllä osais minäkään...

 

 

 Kaikki kolme kuvaa Facebookista 

Tänään täällä olikin vain 18 astetta lämmintä, ja sadetta on luvattu vielä muutamaksi päiväksi.

Tässä ja tässä vielä pari lehtijuttua.

Helpottunut olo

Meidän koti, eli E-kompleksi

Ensimmäinen viikko urologiassa vierähti nopeasti. Muutenkin elämä tuntuu taas paljon positiivisemmalta, eikä ajatus kahdesta vuodesta täällä tunnu enää ollenkaan niin vaikealta, kuin viikko-pari sitten!

Sunnuntai-aamuna mun nimeä ei löytynyt sijoitustaululta. Menin sitten urologian tiiminvetäjän, Fadin, luokse ja kysyin tietääkö hän että nyt sitten aloitin urologiassa. No ei tiennyt. Mutta Fadi sanoi, että voin mennä saliin, jossa Moustafa on.

Myöhemmin päivällä kysyin Fadilta, kenestä tulee mun perehdyttäjä, ja hän sanoi että "no Moustafasta". Kysyin Moustafalta Fadin lähdettyä, että tiesikö hän siitä, ja vastaus oli taas ei. Hyvin täällä kommunikaatio pelaa siis ;-)

Moustafa on siis 28-v libanonilainen, joka oli se joka antoi mulle Quality Dayn aikan "sysäyksen" pyytää siirtoa urologiaan. Moustafa on todella mukava ja hyvä perhedyttäjä, osaa asiansa ja on innostunut. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen.

Muutenkin urologia tuntui heti tutulta, vaikka suurin osa asioista tehdäänkin ihan erillailla kuin Suomessa. Heti osasin tarttua hommiin erillailla kuin korvasalissa. Maanantainakin, kun yksi (josta tulikin sitten sen päivän ainoa) leikkaus meni todella pieleen, ja lopputulos oli pahin mahdollinen, niin jälkeenpäin tuntui että olin silloinkin, sen leikkauksen aikana, enemmän tiennyt mitä tehdä ja miten toimia, kuin korvasalissa ihan tavallisen leikkauksen aikana...

Olen ollut urologiassa toistaiseksi mukana vain yhdessä leikkauksessa steriilinä, ja mun osuus siinä oli ottaa plastikkakirurgin kanssa suusta limakalvoa siirrännäiseksi virtsaputkeen. Toinen tiimi hääräsi siis siellä alapäässä. Plastikkakirurgilla ei ollut assistenttia, ja kehuikin kovin mun assisteeraustaitoja. Tuntui hyvältä saada kehuja, kun pari edellistä viikkoa on tuntenut itsensä täysin osaamattomaksi ja tyhmäksi...

Normaalissa maailmassahan olisin varmasti pärjännyt ihan hyvin korvasalissa, siellä olisi saanut rauhassa opetella asioita, mutta, kun täällä pitää kaikki (ja varsinkin siellä korvasalissa) tehdä niin käsittämättöman nopeasti ja hätäisesti, eikä saa opetella yhtä asiaa kerralla, niin vähemmästäkin tulee epäonnistunut olo. Mun korva-nenä-kurkku kokemus on siis hyvin vähäistä, ja hyvin monen vuoden takaista.

Oli siellä korvasalissa positiivistakin, siellä oli todella mukavia hoitajia, ja parin-kolmen kanssa olin ehtinyt tulla aika läheiseksikin. Vaikeat ajat yhdistää ;-) Onnkeksi korva- ja uronsalit ovatkin ihan vierekkäin, joten vaikka osasto on valtava, näen näitä korvahoitajia silti joka päivä, ja lounastankin aina heidän kanssa, jos joku on samaan aikaan syömässä. Niin, ja on urologiassakin onneksi ihan mukavat hoitajat!

Lomiakin saan hyvin urologiassa. Tammikuussa mennään Suvin kanssa viideksi yöksi Dubaihin luksushotelliin. Maaliskuussa tulen kahdeksi viikoksi Suomeen, kesällä luultavasti neljäksi viikoksi (Ramadanin ajaksi!!!). Olin varannut kolme viikkoa, mutta laskin mun lomapäiviä, ja niitä on niin paljon, että lisään vielä viikon. Toukokuussa lähden, luultavasti yksin, pyöreitä synttäreitä "pakoon" hemmottelu-viikonlopuksi luksus spa-hotelliin Bahrainiin.

Jossain vaiheessa syksyä voisin pitää viikon loman, ja sitten olen laittanut toiveen että pääsisin jouluksi Suomeen. Toistaiseksi olen toinen joka on laittanut, ja kaksi saa kerralla olla, joten jollei joku kauemmin ollut päätäkin sitten että haluaa lomalle silloin, niin varmaan pääsen. Onneksi melkein puolet meidän tiimistä on muslimeja, ja Fadilla on periaate että kristityt pääsee jouluna ja muslimit Eidien aikana lomille. Hyvä niin.

Paperisota senkun jatkuu...

Se kamala paperisota, joka alkoi joskus maaliskuussa, jatkuu edelleen.

Muuten vaan auringonlasku-kuva...

Täällä pitää kaikkien hoitajien nykyään reksiteröityä, ja siitä on tehty maailman vaikein juttu. Onneksi Suomessa oli jo hoidettu kaikki paperit valmiiksi, kaikkien välitystoimistot ei ollut hoitanut asioita yhtä hyvin kun meidän, eli Professional Connections, Profco, Helsingissä.

Täällä piti lisätä hakemukseen vielä elvytyskoulutuksen todistus tai maili, jossa on hyväksytty koulutukseen, ja maksaa yli 200€.

Koska silloin ku me aloitettiin täällä oli se "Eid"-pyhä, ja sen jälkeen hakemusruuhka, sain hakemuksen eteenpäin vasta kaksi viikkoa sitten. Ja viikon alussa sain tietää, että mun hakemus oli tullut takaisin, koska mun tutkintotodistus on "erillainen".

Tehtiin tänään sitten hakemus netissä, silloin menee joksus helpommin läpi. Saas nähda, 48 tunnin kuluttua pitäisi tulla vastaus...

Ei siinä muuten mitään, mulle on aivan sama olenko rekisteröitynyt tai en, mutta kun en saa "iqamaa", eli työ/oleskelulupaa ennen kuin olen rekisteröitynyt. Ja ennen iqamaa en saa avattua pankkitiliä. Eli, en saa lähetettyä rahaa Suomeen. Onneksi on pari luottokorttia...

Onhan täällä kaikki muukin todella hankalaa ja hidasta. Meidän osasto on lukkojen takana. Oltiin oltu lähes viikko osastolla töissä, ennenkuin meidän id-korteissa alkoi kulkulupa toimia. Aina piti odottaa että joku avasi oven pukkarille aamulla, tai kun tuli esimerkiksi syömästä.

Sain mun vanhan id-numeron käyttöön, ihan hyvä, siinä on vain 5 numeroa, nykyisisissä on 7. Id-lätkä on toki uusi, ja itse siis lisäsin siihen Suomen lipun :-)

Meidän leikkaussalivaatteet, eli "scrubsit", tulevat ScrubEx-laitteesta. Koska ihmiset jostain syystä rakastavat scrubseja (jenkeissähän niitä myydään ihan tavarataloissakin), oli niissä hävikki suuri, ja tällä yritetään vähentää varastelua.

Jokaisella on kolme kredittiä, eli kolme vaatekertaa. Uudet scrubsit saa vilauttamalla id-lätkää ja painamalla yhtä nappulaa. Jos haluaa vaihtaa kokoa, onnistuu sekin, muutamalla napin painalluksella. Käytetyt laitetaan toiseen laitteeseen, vain vilauttamalla lätkää.

ScrubExin käyttöoikeus saatiin vasta noin 1,5 viiikon työnteon jälkeen. Sitä ennen piti siis joka päivä pyytää jotakuta antamaan uudet scrubsit, vanhoja vastaan...

Lentämässä!

Eilen käytiin lentämässä pienkoneella! Olin hieman puolikuntoinen, olin ilmeisesti saanut ruokamyrkytyksen perjantaina. En kyllä tiedä mistä, koska olin vain syönyt kotona leipää, muroja, pähkinöitä ja semmoista. Mutta, lentämistä en todellakaan halunnut jättää väliin.

Medän porukkaan kuului viisi suomalaista, ja yhden suomalaisen mies. Ajettiin ensin noin tunnin matka, Thumamahin lentokentälle, keskelle aavikkoa.

Siellä oli kaksi konetta jolla saatiin lentää, toinen ihan pieni, kaksipaikkainen punainen, toinen vähän isompi ja nelipaikkainen.

Mä lensin tällä vähän isommalla

Kun oltiin lähdössä kiitoradalle, kysyi pilotti millä konetta ohjataan maassa? Sanoin että ratilla. Sitten hän käski mun kääntää rattia oikealle. Kone kääntyi vasemmalle, hangaaria päin, käänsin sitten äkkiä vasemmalle (ajattelin että ratti on jotenkin vastakkainen), mutta kone jatkoi edelleen vasemmalle. Päästin sitten irti ratista! Ja pilootti nauroi ja näytti että hän ohjasi konetta jaloillaan. Heh, heh.

Mä sain sitten hetken ilmassakin ohjata konetta, oli kyllä vaikeaa pitää se ihan suorassa.

Maisemat oli aika upeita, nähtiin paljon beduiinitelttoja, yhden pihassa oli Saudi-gaselleja aitauksessa. Aito Saudi-gaselli on kuollut sukupuuttoon, mutta nämä olivat ilmeisesti lähisukulaisia.

Lentokentän vieressä on Thumamahin kansallispuisto, ja siellä oli siis paljon beduiinitelttoja. Saudit vuokraavat niitä viikoiksi, tai vain viikonlopuiksi, ja viettävät siellä aikaa. Joissain teltoissa näkyi jopa olevan lautasantennit...

Itse lento ei kestänyt kovinkaan kauan, ehkä noin 15 min, mutta hinta oli halpa, n 60€, ja oli kyllä mahtava reissu!

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä pehmis-jäätelölle. Eli, ajettiin autolla "jäätelöambulanssin" viereen, ja tilattiin suoraan autoon herkulliset, 40 snt maksavat pehmikset.

Näitä jäätelöautoja on vaikka kuinka paljon, ja ne on suosittuja. Saudit käyvät piknikillä mitä ihmeellisemmissä paikoissa; siltojen alla ja parkkipaikoilla, sitä näkee usein kun ajelee keskustan ulkopuolelle, ja siellä on myös jäätelöautoja. Ja monet piknik paikat ovat todella roskaisiakin...

(Kuvat saa klikkaamalla isommiksi)

Quality Day

Sunnuntaina ja maanantaina olin siis meidän Quality Dayn ("Laatu Päivät") ständillä. Teemana oli "Promoting patient and family centered care" (Potilas- ja perhekeskeisen hoidon edistäminen) ja päivien aikana oli jotain luentoja ja kaikilla osastoilla oli omat ständit. 

Sunnuntai oli hyvin kiireinen, en edes päässyt lounaalle. Onneksi olin hakenut Starbucksista ison jääkahvin klo 10.30. Ja söin muutaman muffinssin iltapäivän aikana. 

Yksi syy miksi en päässyt lounaalle oli, että kaikkia ständejä arvioitiin, ja eri arvioijat tulivat eri aikoihin, ja sunnuntaina meitä oli vain kolme, ja kahden piti koko ajan olla paikalla. 

Me oltiin aika pienessä tilassa, siellä oli varmaan jotain 15 ständiä, ja meteli oli aikamoinen. Olin myös koko päivän joutunut kertomaan, kerta toisen jälkeen, kovalla äänellä, robotista ja toisesta laitteesta (intra operative radiotherapy). Päätä särki aika lailla kun tulin kotiin. 

Maanantai oli onneksi vähän rauhallisempi, ja meitä oli myös yksi enemmän, välillä jopa kaksi. 

Apteekin ständi

"Työterveyshuollon/terveyskeskuksen" ständi tuli toiseksi

Kaikilla ständeillä oli myös kilpailuja ja leikkejä, mistä voitti halpoja krääsäpalkintoja. Meidän krääsä loppu aika nopeasti, ja se olikin suuri pettymys monelle, tuntui että suurin osa oli todellakin vain, parinkymmenen sentin, tai maks euron, krääsän perässä...

Myös sairaalan johtaja kävi jokaisella ständillä. Hänellä oli noin kymmenen hengen seurue ja vartija mukana. Kaikki ständit sai hienot, kehystetyt, osallistumistodistukset johtajalta. 

Sairaalan johtaja ja libanonilainen Moustafa. Johtaja kysyi Moustafalta muutaman kiperän kysymyksen.

Päivän päätteeksi oli vielä tietovisa, meidänkin ständistä osallistui yksi filippiiniläinen. Ei voittanut, mutta meidän ständi voitti parhaan ständin palkinnon :-)

Rankka viikko

Tämä viikko on ollut todella vaikea ja raskas, mutta nyt on onneksi kaikki taas hyvin!

En ole viihtynyt kovin hyvin korva-nenä-kurkku hommissa. Hoitajat on todella mukavia, mutta viidestä kirurgista neljä on todella hankalia. Ne on äksyjä, kärsimättömiä ja välillä jopa ilkeitä. Näistä lääkäreistä kaksi on 60+ vuotiaita brittejä. Ja leikkausosaston kauhein kirurgikin sattuu olemaan meidän tiimissä... Ainoa mukava on intialainen. 

Hankalaa on myös se, että olen ollut ennen hyvin vähän mukana KNK-hommissa, pääasiassa pikkujutuissa, kuten nielurisojen poistot, korvien putkitukset ja nenän välisenän korjaukset. Näistäkin on jo yli 7 vuotta. Ja koska kirurgit ovat niin kärsimättömiä, ja muutenkin täällä pitää kaikki tehdä niin kovin hätäisesti, niin ei edes kunnolla ehdi oppia hommia, kun kummenen asiaa pitää oppia kerralla.

Kun hain tänne olin ihan varma, että "joudun" urologiaan, pääasiassa robotin takia. Täälläkin on robotti, jota pääasiassa käyttää urologia. Robotti on sama kuin mun sairaalassa Suomessa, vain vähän uudempi versio.

Viime torstaina meidän tiiminvetäjä kertoi, että ollaan jossain vaiheessa perustamassa robotti-tiimi, ja sinne haetaan kiinnostuneita. Kävin heti ilmoittautumassa uron tiiminvetäjälle, jordanialaiselle Fadille, jonka tunnen hyvin ennestään. Hän oli mielissään, mutta sanoi että siihen menee kyllä aikaa ennenkuin tiimi perustetaan. 

Puhuin sitten yhdelle tutulle uron hoitajalle, että haluaisin kyllä olla mukana robohommissa, etten unohda niitä. Ja että kyllähän tämän sairaalan pitäisi käyttää hyväksi mun osaamista. Uron hoitaja sanoi myöhemmin että oli jutellut Fadin kanssa, joka haluaisi mut uron tiimiin, koska sieltä on lähdössä vuoden loppuun mennessä kaksi robotti-hoitajaa! 

Juttelin sitten myöhemmin Fadin kanssa, joka sanoi että mun pitää seuraavaksi puhua omalle tiiminvetäjälle, Alenalle. Alena sanoi ettei haluaisi päästää mua, koska KNKlla on paha henkilökuntapula (ihmekkös tuo...), mutta käski mennä juttelemaan vs osastonhoitajalle. 

Joten menin maanantaina. Vs oh kuunteli ja sanoi, että kyllähän se näin on, että järkevämpää se olis että olisin urologiassa. Että hän pitää kokouksen Fadin ja Alenan kanssa. Kerroin tämän sitten Alenalle.

Toinen meidän kahdesta KNK-salista

En ollut puhunut tästä muille tiiminjäsenelle, paitsi yhdelle länsimaiselle, Janelle, joka aloitti kaksi viikkoa ennen mua. Eilen iltapäivällä yksi tiimin jäsen sanoi että "pikkulinnut lauloi" että siirryn uroon. Ei suostunut kertomaan enempää. Kotiinlähteissä Jane kertoi pukkarilla, että vs oh oli kertonut käytävällä muutamalle mun tiimistä, että siirryin. Ei mulle...

Tänä aamuna kysyin Alenalta, että oliko kuullut että siirryn. Ei ollut, edes kokousta ei ollut järjestetty. Kysyin sitten Fadilta, tietääkö hän tästä. Ei tiennyt. 

Lopulta kävin vs oh:lta kysymässä, ja hän sanoi että kyllä, siirryn sunnuntaina, mutta ei ole jutellut vielä Alenalle. Aika epä-ammattimaista, sanon minä!

Tänään olin siis viimeistä päivää KNK:ssa, sunnuntaina aloitan urolla. Jee! Pari viikkoa sitten en olisi sinne halunnut, nyt se tuntuu maailman parhaalta paikalta. Ja nyt pystyn nauttimaan viikonlopusta, joka on taas täällä :-)

Kasvisruokapäivä(t)

Eilen oli Maailman Vegaanipäivä. No, vegaaniruokaa en tehnyt, mutta kasvisruokaa kuitenkin.

Viikolla kun tulee syötyä kanaa lähes päivittäin, ruokalan "huonohkon" tarjonnan takia, niin viikonloppusin syönkin sitten vain kala- ja kasvisruokia.

Kyllähän ruokalassakin jotain kasvisruokia saa, mutta ne on yleensä keittoja, joista en pahemmin välitä, tai spagettia öljyllä, oliiveilla ja joillain mausteilla. Kalaruuat taas on yleensä paneroituja ja uppopaistettu öljyssä.

Eilen tein täytettyjä paprikoita. Helppoa ja nopeaa.

Täytin paprikat herkkusienillä ja vegechilillä (chili sin carne), laitoin juustoraastetta päälle ja uuniin (175c, 30 min, sitten grillimoodi päälle, ja parin minuutin kuluttua juusto oli (vähän liian...) ruskistunut). Nam.

Illalla tein vielä pannukakkua omenasoseen kera. Ja tänäänkin söin sitten noita samoja ruokia.