Muutto

Rankka loma/muuttoviikko alkaa olla ohi. Toki on vielä monta laatikkoa käytävä läpi, järjesteltävä kirpparikamoja jne, mutta niitä voin tehdä rauhassa. Mulla on nimittäin enää vain viikko töitä, ja sitten kolmisen viikkoa (palkatonta) lomaa ennen Saudeihin lähtöä.

Viime viikonloppuna sai katsoa Formuloita ilmaiseksi. Tietysti Kimi keskeytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan...

Laskeskelin aikaisemmin, että viimeisen 20 vuoden aikana olen muuttanut n 20 kertaa... Sisältää toki myös ulkomaille muuttoja, jonne en tietenkään ole raahannut koko omaisuutta mukaan. Edellisessä kämpässä, joka oli työsuhdeasunto, asuinkin 2 v 8kk, mikä onkin pisin aika minkä olen samassa ositteessa asunut, sen jälkeen kun 17 vuotiaana lähdin opiskelemaan!

Maanantaina olin vielä töissä, ja se taisikin olla kauhein työpäivä moneen vuoteen, syypäänä ärsyttävä ja hullu kirurgi, joka ei onneksi meillä kovin usein leikkaa. Mielelläni jäin siis lomalle.

Pakkauksen lomassa kävin tapaamassa saudiaikaista, australialaista työkaveria, joka oli käymässä toisen suomalaisen luona. Syötiin Tony's Deli ravintolassa, jossa söin todella hyvää kanttarelli-lohirisottoa, nam. Suosittelen paikkaa!

Mutta, vaikka olinkin pikkuhiljaa aloittanut ajoissa pakkailut, niin silti alkoi aika loppua kesken. Ja koska kämppä oli niin kovin pieni, tuntui että hukun laatikoihin.

Torstai-illaksi olin varannut kaksi muuttomiestä pakettiautolla. Avuksi sain lisäksi kaksi ystävää, ja filippiiniläisen ystäväni (ja naapurin) miehen. Olin antanut heille jotain tavaroita ja pikku pakastinkaapin, jonka olin itse ostanut käytettynä.

Muuttomiehet olivat puolisen tuntia myöhässä, ja oltiinkin ehditty kantamaan alas (hissittömässä talossa) suurimman osan laatikoista ja huonekaluista, kun miehet saapuivat. Ja auto näytti kauhean pieneltä!

Olen stressaaja tyyppiä, ja muutenkin jo stressaantunut, ja olinkin varma ettei mun kamat millään mahdu autoon. Pari autollista olin jo parina edellisenä päivänä itse muuttanut, laseja ja muuta särkyvää, olenhan myös pessimisti ;-)

Lasit on kätevä pakata alkosta saataviin viinipullolaatikoihin, jossa on pahviset lokerot

No, lopulta suurin osa kamoista mahtui, mutta se tarkoitti että seuraavana päivänä, jolloin mulla oli muutenkin tiukahko aikataulu, jouduin ajamaan vielä yhden kuorman tavaroita, ja palata sitten siivoamaan ennen lopputarkastusta. Ja kun lopullisesti lähdin, oli auto taas täynnä kamaa...

Nyt siis majailen, taas vaihteeksi, lapsuudenkodissani. Kuinkahan monta kertaa olen tännekin jo kamani roudannut? Enpä taida edes laskea...

Viisumi ja lentolippu!

Nyt ne on! Ja lähtö tuntuu nyt paljon konkreettisemmalta.

Lennän lauantaina 28.9, yhden tai kahden toisen suomalaisen kanssa, Turkish Airlinesilla, Istanbulin kautta.

Saudeissa viikonloppu on nykyään perjantai ja lauantai, kesäkuussa sen paikkaa vaihdettiin. Aiemmin viikonloppu oli torstai ja perjantai. Perjantaihan on muslimien pyhä päivä.

Tullaan Saudeihin siis lauantaina puolenyön aikaan, ja ilmeisesti heti sunnuntaina alkaa orientaatio... Viimeksi me lennettiin muistaakseni kolme päivää ennen orientaation alkua.

Juhlia juhlien perään...

Ensi viikonloppua lukuunottamatta on mulla jonkinsortin pippaloita joka viikonloppu lähtöön asti (joka siis syyskuun viimeisellä viikolla)...

Viime lauantaina oli mun osalta viimeinen "Neljän ystävän illallinen". Porukka jatkanee uudella kokoonpanolla, ja itsekin voisin yrittää saada Saudeissa kokoon pienen porukan, vaikka semmoisen jossa jokainen on eri maasta, ja jatkaa tätä mukavaa illanviettotapaa.

Joka tapauksessa vietettiin viime lauantaina todella mukava ilta, ja saatiinkin taas syödä vatsan täydeltä mahtavia herkkuja.

Tämä upea alkuruoka oli myös todella herkullinen

Eilen oli taas työpaikan pippaloiden aika. Vietettiin 240-v synttäreitä; neljä hoitajaa ja kaksi kirurgia täyttää tänä vuonna 40-v.

Juhlat oli mökissä meren rannalla, näkymät oli huikeat!

Ilta oli todella mukava. Osa porukasta saunoi ja ui meressä, sitten laulettiin synttärisankareille hauska laulu, jonka muutama työkaveri oli sanoittanut. Ruokana oli itse-savustettua lohta ja hirvenlihapataa, nam!

Paikalla oli myös live-bändi; meidän kaksi kirurgia ja anestesialääkäri (ja yhden kirurgin bändistä kaksi muuta jäsentä).

Bändin jälkeen soitettiin musiikkia puhelimista, ja tanssin varmaan 2-3h putkeen! Tuntuu jaloissa tänään...

Synttärisankarit saivat myös nappiin osuneet, henkilökohtaiset lahjat.

Yllätyksenä oli, että juhlat olivat myös osittain mun, ja yhden lähtevän kirurgin, läksiäiset. Ja mä inhoan työpaikkaläksiäisiä. Siis omia. Usein olenkin hävinnyt aika lailla vähin äänin. Viimeksikin kun lähdin Saudeista tiesi mun lähdöstä, oman tiimin lisäksi, vain kourallinen läheisempiä työkavereita...

Tästä työpaikasta olen lähtenyt jo aika monta kertaa, yleensä sanomalla että koskaan en enää palaa, ja aina olen sitten kuitenkin tullut takaisin... Ja vaikka työ tuossa(kin) paikassa ärsyttää välillä todella paljon, niin sieltä löytyy silti maailman ihanimmat työkaverit ♥ Ja niitä mun tulee aina ihan hirveän ikävä!

Ja niin siinä sitten kävi, että kun mut ja kirurgi pyydettiin eteen, en halunnut mennä ja purskahdin liikutuksesta itkuun... Tuli yllätyksenä niin mulle kuin monelle muullekin :-) Sinne mut joka tapauksessa raahattiin, sain koottua itseni, ja lahjaksi sain t-paidan hauskalla tekstillä:

Toinen teksti siis etu-, toinen takapuolella. Tämän laitan kyllä päälle viimeisenä työpäivänä!

Ja tälläkertaa olenkin sanonut, että enää en sano etten enää palaa, mutta että haluaisin kuitenkin edes käydä kokeilemassa jotain toista työpaikkaa kun palaan Suomeen...

Viikko femtolasikista

Tänään tiputin viimeiset antibiootti- ja kortisonitipat. Kostutustippojen tiputtelua jatkan vielä. Päivällä joudun muistuttamaan itseäni niitten tiputtamisesta, onnekseni mun silmät ei kärsi kuivuudesta, kuten monen muun leikkauksen jälkeen.

Iltaisin sitten onkin välillä vähän enemmän roskan tunnetta, ja sillon tuleekin tiputeltua useammin. Varmaan joka ilta on myös ainakin kerran käynyt mielessä ajatus, että pitää ottaa piilolinssit pois. Muutamana aamuna olen melkein etsinyt silmälaseja, kuten myös muutaman kerran suihkun jälkeen. Kauankohan menee, ennenkuin oppii...?

Onneksi kaikki meni hyvin ;-) Kuva täältä

Kirkkaiden valojen ympärillä näen, varsinkin pimeällä, halon. Mutta, ilmeisesti sen pitäisi mennä ohi jossain vaiheessa. Hämäränäkö ei mielestäni ole huonontunut, mutta en ole esim ajanut autoa vielä pimeässä/hämärässä, joten en ole ihan varma.

Näkö on mielestäni ihan täydellinen, ja sanonkin nyt saman minkä kaikki muutkin sanoo: olisinpa käynyt leikkauksessa jo muutama vuosi sitten! On tää vaan niin mahtavaa!

"I can see clearly now..."

Eilen olin silmien Femtolasik-laserleikkauksessa. Leikkaus tehtiin Espoon Silmäsairaalassa, koska tuttu kirurgi, Samy Mrena, leikkaa vain siellä. Siellä sattuu myös olemaan uusi ja huippumoderni Alconin lasersviitti.

Olin haaveillut leikkauksesta jo vuosikausia, mutta koska sain silmälasit vasta n 20-vuotiaana, pysähtyi näön hunontuminen vasta reilut viitisen vuotta sitten. Ja pelkäsinhän tietysti leikkausta, ja onhan se myös hyvin kallis toimenpide. Mun näkö oli noin -5 kummassakin silmässä.

Joulukuussa olin käynyt optikolla, joka sanoi että kohtapuolin pitäsi varmaan alkaa vähentää piilolinssien käyttöä, vaikka käytinkin erittäin hengittäviä kertakäyttölinssejä. En kokenut että voisin käyttöä vähentää, vihasin silmälasien käyttöä toden teolla!

Keväällä sitten päätin että menen leikkaukseen. Varasin ajan kirurgille, joka oli juuri leikannut ystäväni silmät. Viikkoa ennen ensikäyntiä sain soiton klinikalta; kirurgi oli lähtenyt sieltä, mutta voisin saada ajan toiselle kirurgille. Juu ei kiitos, peruin koko homman. Mietin että ehkä tämä oli enne, ja pitäisi unohtaa koko juttu...

Pari viikkoa myöhemmin olin risteilyllä, ja törmäsin buffetisissa entiseen työkaveriin, Samy Mrenaan siis, joka on erikoistunut kaihiin ja sarveiskalvoleikkauksiin, mutta tekee myös laserleikkauksia. Juteltiin nopeasti, ja sovittiin että varaan ajan hänelle.

Ensikäynnillä tutkittiin näkö ja silmät perinpohjaisesti, Samy kertoi toimenpiteistä ja riskeistä, ja tuntui hyvältä että Samy tekee paljon muitakin leikkauksia, jos vaikka jotain menee pieleen. Laserleikkaushan on pääasiassa vain koneen käyttöä...

Leikkauksen ajankohdaksi tulikin sitten, erinäisistä syistä, vasta 8.8, ja edellisenä päivänä kävin vielä tutkimuksissa. Hoitaja, joka teki mittaukset, oli todella mukava, juteltiin paljon niitä näitä, mm Saudeista, ja sain mukaan muutaman eri pullon kostutustippojakin :-)

Eilen aamulla olin sairaalalla klo 9, ja sain samantien Diapamia 10mg esilääkkeeksi. Kotona olin ottanut Buranan, varmuuden vuoksi. Koska ulkona oli todella kostea ilma, piti laserlaite kalibroida uudestaan, ja valitettavasti oli Diapamin vaikutus haihtunut täydellisesti siinä vaiheessa kun pääsin leikkaukseen. Pelotti ja jännitti todella paljon.

Itse toimenpide kesti varmaan vajaat 20 min, ensin puudutettiin oikea silmä tipalla, sitten siihen tehtiin läppä yhdellä laitteella. Näkyi paljon eri värejä ja valoja, ja näkö katosi kokonaan. Ei sattunut, mutta luomenlevitin tuntui vähän epämiellyttävältä. Sitten sama juttu vasempaan silmään. Jossain vaiheessa ajattelin että onneksi valitsin tutun kirurgin, jonka tiedän olevan perfektionisti, ja johon luotan täysin, muuten olisin varmaan pelännyt vielä enemmän!

Sen jälkeen oli vuorossa laserointi toisella laitteella, se ei kestänyt varmaan viittä sekuntia kauempaa per silmä. Haisi vain vähän inhottavasti palaneen kärylle... Toinen silmä sattui vähän, mutta ei edelleenkään mitenkään hirveästi. Inhottavinta oli ehkä läpän paikalleen laittaminen. Olin lukenut että monessa paikassa hoitaja oli pitänyt kädestä, sitä olisin todella toivonut, mutta huoneessa ei ollut ylimääräistä henkilöä, vain koneenkäyttäjä teknikko (vai hoitaja?) ja kirurgi.

Kun nousin leikkauspöydältä olivat silmät todella vetiset, mutta huomasin heti seinäkellon, ja näin sen ihan tarkasti! Saman muistan monen muunkin huomanneen. Melkein pääsi itku!

Sitten mut saatettiin hämärään, yksityiseen, lepohuoneeseen, jossa oli mukava tuoli ja sain peiton päälle. Ja suklaata. Juotavaa en halunnut. Siellä lepäilin ehkä noin puolisen tuntia. Vasen silmä alkoi olla aika kipeä, ja juuri kun mietin että pitänee nousta sanomaan siitä jollekin, kurkistikin Samy huoneeseen. Sanoin että silmä on kipeä, ja hän otti mut heti huoneeseensa. Sain puudutustipat, ja näkö tarkistettiin. Oli jo ajokorttinäkö!

Sitten sain hoitajalta vielä ohjeita, kostutustippoja, suojakilvet nukkumista varten ja aurinkolasit. Varmaan joku 1,5h leikkauksesta istuin jo taksissa, silmät kiinni, matkalla kotiin.

Kotona vasen silmä oli taas kipeä, ja otin Panacodin. Söin, ja menin sänkyyn kuuntelemään äänikirjaa, koska oli toivottavaa pitää silmiä kiinni, jotta läppä kiinnittyisi varmemmin, tai paremmin, tai jotain. Mutta, pian lääkkeet nukutti, ja otin 1,5h päikkärit.

Viikon ajan pitää nukkuessa käyttää suojakilpiä. Eipä ole haitannut mua ollenkaan.

Herätessä ei ollut kipua, mutta silmät oli kuivat. Kostutustippoja onkin eilen mennyt varmaan n 30 min välein, tänään tunnin-parin välein. Lisäksi tiputtelen antibiootti- ja kortisonitippoja neljästi päivässä viikon ajan.

Illalla kuuntelin vielä äänikirjan loppuun. Olin ensin ajatellut tilata jonkun suomenkielisen, mutta ne oli niin monotoonisia etten olisi kestänyt kuunnella niitä. Luen pääosin kirjoja englanniksi, mutta en ollut varma pysyisinkö kuuntelemalla jonkun dekkarin, tai vastaavan, kärryllä, joten tilasin jonkun Harlekiini-tyyppisen roskaromaanin. Hohhoh, enpä ole semmoisia lukenut teinivuosien jälkeen, enkä olisi kyllä toista mokomaa jaksanut kuunnella ;-)

Ennen nukkumaanmenoa katselin vielä hetken telkkaria, tuntui niin uskomattomalta nähdä tekstikin ihan tarkasti.

Yöksi otin vielä varmuuden vuoksi Panacodin, enemmän ehkä unilääkkeeksi, olinhan nukkunut päikkärit, mutta helposti se uni tuli onneksi illallakin.

Tänään kävin vielä aamulla jälkitarkastuksessa, autolla! Kaikki oli hyvin, ja näkö on erinomainen. Näen myös hyvin lukea. Tänään ei ole mitään kipuja, vain välillä roskan tunne silmissä, mutta siihen auttaa kostutustipat. Aamulla muuten etsin hetken silmälaseja yöpöydältä :-D

Olen todella onnellinen ja tyytyväinen että vihdoin uskaltauduin leikkaukseen. Kallishan se on, mutta osamaksulla voi maksaa.

P.S. En hyödy itse mitenkään "mainostamalla", mutta erittäin tyytyväisenä asiakkaana haluan suositella!

Paluu arkeen

Sohvalta voi ihailla upeita auringonlaskuja

Ensimmäinen työviikko on takana, ja kesäloma tuntuu jo kaukaiselta... Onneksi meillä on ollut todella rauhallista töissä, mutta toisaalta aikakin kuluu silloin aika hitaasti. Kivaa oli silti nähdä ihania työkavereita taas piiiiitkästä aikaa!

Olen nyt sitten virallisesti irtisanoutunut (taas...), ja viimeinen työpäivä on 6.9. Jee!

Loma oli kovin kiireinen, kuten myös tämäkin viikko vapaa-ajalla, mutta ensi viikko onkin sitten ihan erillainen. Torstaina olen nimittäin menossa silmien laserleikkaukseen, joten loppuviikon otankin sitten hyvin rauhallisesti. Pelonsekaisella jännityksellä odotan leikkausta, mutta odotan kyllä sitä, että pääsen vihdoin eroon silmälaseista (ja piilolinsseistä).

Perjantaina olin töiden jälkeen ystäväni H:n luona grillaamassa ja saunomassa. Jotain, mitä piti kylläkin tehdä jo loman aikana... Noh, H oli vielä lomalla :-)

Eilen oli veljenpojan 1v synttärit. Lapsista kyllä huomaa ajan kulun, tuntuu siltä että juurihan me vasta vietettiin ristiäisiä... Kaikilla kolmella serkuksella onkin nyt sitten synttärit, noin viiden viikon välein!

Viime kuukauden aikana on tullut ajettua aika usein Lahteen, ja vasta pari viikkoa sitten tajusin ruveta käyttämään autossa niinkin mahtavaa ominaisuutta kuin vakionopeudensäädin! Autohan mulla on ollut jo 2,5 vuotta... Mutta, inhoan lukea kaikkia ohjekirjoja, välttelen niitä viimeiseen asti, enkä ole jaksanut paneutua tuohon ominaisuuteen. Kunnes veli sitten mökillä opetti kuinka se toimii. Nyt olen uudelleenihastunut autooni :-)