Tutustumiskaynti tarhassa

Eilen illalla Marcello soitti ja sanoi etta koulun johtaja, Louis (kuusikymppinen ecuadorilainen, joka on naimisissa sveitsilaisen naisen kanssa), hakee mut aamulla klo 9.30 Marcellon luolta.

Louis ja vaimo tulivat ajallaan ja ajettii noin 45 min koululle. Koulu sijaitsee Carapungossa, Quiton koyhalla esikaupunkialueella. Autossa juteltiin jonkin verran, ja Louis sanoi, etta Marcello oli sanonut etta haluan opettaa liikuntaa tai musiikkia! Siis mitah??? Ma en ole tippaakaan liikunnallinen, ja sitakin vahemman musikaalinen!

Sanoin sitten kuinka asia oli, etta olen sairaanhoitaja, ja olin Suomessa ajatellut tyoskentelevani paivakodissa, katulasten tai vammaisten lasten parissa, mutta etta Marcello oli ehdottant moneen kertaan vain tata koulua.

Louis kysyi haluisinko siis mielummin tyoskennella pienten lasten kanssa, ja sanoin kylla, mutta kai kaikki kay... Koulussa mut vietiin tarhaan, "Nurseryyn", jossa oli 14 kolme ja nelja vuotiasta, ja yksi opettaja. Louis jutteli hetken opettajan kanssa, ja sovittiin etta olen tarhassa. Sopii mulle!

Olin sitten kaksi tuntia "toissa" tanaan. Lapset on aivan ihania, ei ole yhtaan ujoja, tulivat syliin ja juttelivat paljon, vaika enhan ma tajunnut mitaan :-) Tehtiin palapeleja ja katteltiin jotain englanninkielista Disneyn opetusvideota, joita lapset ei kylla yhtaan jaksanut seurata... Siis se opetti englantia. Ja tuntuu etta mua tarvitaan, kun kerta on vaan yksi aikuinen ja 14 lasta, vaikka ne ovatkin vain yhdessa huoneessa. Ei varmaan edes olis laillista Suomessa.

Koulu ei ole kaikkein koyhimpia, oppilaat maksavat $1 paivassa, loput varat kerataan. Koulu on siis yksityinen. Kaikilla oppilailla oli koulupuvut; fleece-colleget ja -housut tai farkut. Monilla oli myos lippis.

Koulun jalkeen yksi opettaja saatto mut bussille. Yritin maksaa kun tulin bussiin, mutta kuski ja apuri sanoivat jotain mita en emmartanyt, ja kavin istumaan. Nakojaan ihmiset maksoivat poistuessa.

Bussin ovi oli koko ajan auki, ja ihmiset hyppasivat valilla lahes vauhdissa kyytiin/kyydista. Bussi pysahty ihan missa vain, ei pelkastaan pysakeilla. Isoimmilla pysakeilla apuri huusi ulos odottaville ihmisille, etta mita kautta bussi menee.

Matka kesti n 45 min, ja sen aikana bussissa kavi mies myymassa suklaata, nuori mies soittamassa kitaralla ja laulamassa (sen ajaksi apuri sammutti bussissa raikuneen musiikin) ja poika myymassa omenoita. Kukaan naista ei maksanut "matkaansa".

Ma kysyin mun vieressa istuneelta naiselta, joka oli ollut lahes koko matkan mun vieressa, etta mita matka maksaa, kun lahestyttiin paikkaa, missa mun piti jaada pois. Ja kaiken taman hinta: $0,25, eli 18 eurosenttia!!!! Eipa maksa tyomatkat paljon :-) Sama hinta, matkasta riippumatta. Niin, ja sitten joku $0,30, jotka annoin sille soittajalle.

Koulu loppui

Koulussa puhutaan vain espanja :-)

Eilen mulla oli viimeinen paiva koulua. Jatkan toki viela espanjanopiskelua, mutta vain kerran viikossa, maanantaisin, 2h. Olen oppinut paljon, ymmarran jo tosi paljon, yleensa mita mulle puhutaan!

Ecuador, ja varsinkin Quito, on suosittu paikka opiskella espanjaa, koska takalaiset puhuvat hyvin selvasti, ja aika hitaasti!

Koulu alkoi klo 8.30 ja maanantaisin saapui aina uusia oppilaita. Jotkut opiskelevat viikon, jotkut kaksi, ja jotkut jopa kuukauden. Maanantaisin on nimenhuuto, jossa kerrotaan mista maasta tulee ja kaikki taputtaa.

Kello 11 on puolen tunnin tauko, ja sitten on taas opiskelua klo 13 asti. Jotkut opsikelevat tayspaivaisesti, ja jatkavat viela lounaan jalkeen, mutta suurimmalta osalta, kuten multa, koulupaiva paattyy klo 13.

Mulla oli siis viime viikon torstaina ja perjntaina opettajana William. Perjantaina en mennyt kouluun hatatilan takia, ja sain onneksi korvata sen talla viikolla. Talla viikolla mulla oli naisopettaja, Alex.

Koulun sisapiha

Kolme ekaa paiva oli ihan kivaa, opin koko ajan lisaa, eika ollut kauhean vaikeaa. Mutta kaksi viimeista paivaa sitten olikin, paljon epasannolisia verbeja, ja keskustelua!

Kelloa soitetaan aina kun koulu alkaa, on tauko ja kun koulu loppuu!

Joka paiva mun viimeinen tunti oli "aktiivitunti", ja silloin liityin parin muun "luokan" seuraan (ei meita ollut kuin 6). Meilla oli hauskoja leikkeja espanjaksi, piti selitta sanoja ym.

Tanaan sitten taas odottelin aamupaivan Marcelloa, jonka piti vieda mut tutustumaan joihinkin vapaahtoispaikkoihin. Vaan eipa tullut. Soitin sitten iltapavalla, ja oli ihan kun ei muka oltas sovittu mitaan...

Joka tapauksessa se haluaa mut johonkin kouluun avustamaan englannin opetuksessa, ja ma yritan kieltaytya. Monet australialaiset (mm meidan 2) ovat vaihtaneet jonkin ajan kuluttua, koska se on tylsaa, ja oikeasti ei saa tehda paljon mitaan.

Kaksi meidan australialaista on edelleen koulussa, mutta haluavat pois. Yhtena paivana suurinpiirtein ainoa mita olivat tehneet oli etta toinen piti sinista pyyhetta, ja toinen toisti etta "blue" (sininen)...

No, Marcello soittaa mulle illalla ja huomenna mennaan vissiin katsomaan jotin paikkoja, mutta saa nahda minne paadyn. Mua kiinnostaisi paljon enemman joku paivakoti, klinikka tai kehitysvammaistyo tai vastaava.

Parissakin kaupassa on jo avattu jouluosastot!

Laitoin muuten kuvia tuohon edelliseen postaukseen, Ecuadorissa

Otavalo

Taustalla haamottaa juuri ja juuri Cotopaxi tulivuori.

Lauantaina ma olin koulun jatjestamalla matkalla Otavloon, vajaan 2h ajomatkan paassa Quitosta. Matkalla nakyi mm Cotopaxi tulivuori, ja Akaasia-puita.

Muistaakseni Cotacachi tulivuori

Paikallisbussi ja akaasia-puu

Meita oli vain mun lisaksi mun opettaja William, joka oli opas ja kuski, seka saksalaiset Renan ja Silvia, ja italialainen Lucia. Varsinkin Silvia ja Lucia puhuvat hyvaa espanjaa, ja William opasti paa-asiassa espanjaksi, joten multa meni paljon ohi...

Me ajettiin ensin Otavaloon. Matkalla sinne me pysahdyttiin pieneen kahvilaan, jossa tehdan "Bizcochozeja". Ne on suolaisia, vahan niinkuin voitaikinasta tehtyja. Olivat hyvia, niiden kanssa syotiin myos Mozarella-juustoa.

Pian kuvan ottamisen jalkeen poika heitti taikinapallonsa lattialle...

Otavalossa on kuuluista kasityomarkkinat, josta voi ostaa halvalla varmaan kaikkea. Australialaiset olivat ostaneet sielta paljon, mutta meilla ei ollut kuin 1,5h aikaa, enka ma osannut tehda mitaan paatoksia kun oli ihan liikaa valinnanvaraa. Lopulta ostin vain 3 neulottua sorminukkea (mies, nainen ja laama) ja yhden taulun (ilman kehyksia).

Hmmm...

Otavalon jalkeen me kaveltiin yhdelle vesiputukselle. Oli puolenpaivan aika, ja aurinko porotti pilvettomalta taivaalta, lampotila oli noin +25c! Siella kasvoi myos Eucalyptyspuita!

Sitten me ajettiin Cotacachiin, jossa on myos tulivuori. Siella me syotiin lounas. Me tilattiin valmiit "menut"; alkukeitto, paaruoka ja jalkiruoka. Keitto oli ihan hyvaa, se oli kesakeiton makusta, ja siina oli joku "lihapulla", joka ei ollut hyva. Paaruoka oli possua ja perunamuussia, ihan ok, ja jalkkariksi Banana Split, nam! Lisaksi iso olut (6,5-7dl), ja hinta $12, eli n 8,60 €

Popcornia alkupalaksi :-)

Cotacachissa myytiin paljon nahkatavaraa, lahes joka kauppa myi niita. Renan ostikin halvalla nahkalaukun. Kun oltiin kaupassa, nain yksi kaksi ihmisia jotka kulki ohi isojen kukka-asetelmien kanssa. Paraati, ma ajattelin, ja menin ovelle katsomaan. Mutta se olikin hautajais-saattue, surijoita oli varmaan 100.

Kotimatkalla pysahdyttiin viela Lago San Pedro jarvella joka on muodostunut joskus jaasta ja lumesta, jotka on tullut alas tulivuorenpurkauksen myota.

Alpakkoja (??) Lago San Pedrolla

Kuvia lisatty

Olen nyt sitten vihdoin saanut lisattya kuvia noihin Perun postauksiin. Hidasta puuhaa, laitan Quiton kuvia ja kirjoitan viikonlopusta joku paiva ensi viikolla. Taalla on joka tapauksessa ihan rauhallista taas, ihan normaalia elamaa.

Kaikki kuvat saa edelleen klikkaamalla suuremmaksi.

Cuscon rauniot

Aguas Caliente

Machu Picchu

Hatatila

Taalla on hatatila!

Eilen kesken koulupaivan, mun opettaja (jonka nimi on myos William), sanoi etta poliisit on mennyt lakkoon, ja etta kaupungilla mellakoidaan.

Matka koulusta kotiin, jonka kavelen, on n 20 min. Kaikki kaupat ja pankit ym matkalla oli suljettu. ostin vesipullon yhdesta pikkuputiikista, jossa myytiin tavaroita kalterioven lapi! Muuten kaikki vaikutti ihan nomaalilta.

Kotona William sanoi etta ilmeisesti on vallankaappaus meneillaan, etta kaupungilla on paljon mellakoita, ja vain valtioollinen TV naytti uutisia, kaikki yksityiset oli blokattu. Anita oli myos kotona, hanen oli takoitus lentaa eilen Chicagoon tyttaren luo, mutta lentokentta oli suljettu.

Illalla oli huhuja etta internet oli "suljettu", ja etta olisi ulkonaliikkumiskielto. Aamulla herasin kouluun, mutta William sanoi etta ainakin tavalliset koulut on suljettu, eika han suosittele etta lahden ulos.

Myohemmin aamupaivalla William kavi kaupssa, jotka oli taas auki, ja sanoi etta sotilaat patrioivat kaduilla, ja etta valoisaan aikaan voi menna ulos. Eli, tulin nettiin.

Netista sitten luin, etta mielenosoittajat vastustavat lakia, joka heikentäisi poliisien ja sotilaiden työehtoja. He olivat kidnapanneet presidentin, pitivat hanta panttivankina sairaalassa 12h. Tassa Hesarin juttu. Englanniksi juttu tassa.

Eli, nyt taas kaikki nayttaa aika normilta, mutta edelleen on ilmeisesti hatatila, ja tilanne voi taas rajahtaa kasiin. Pimealla en aio liikkua ulkona! Meidan koti tuntuu turvalliselta.

Jos tilanne on ihan ok sunnuntaina, lupaan laittaa kuvia tanne! Huomenna olisi tarkoitus menna koulun jarjestamalle retkelle, markkinoille Quiton ulkopuolelle. Toivottavasti se ei peruunnu! Anitan on tarkoitus lentaa huomen aamulla klo 6, toivottavasti onnistuu, han kavi tanaankin kentalla.

Ecuadorissa

Keskella paivaa on helle!

Lensin sunnuntai aamuna Cuscosta Limaan. Taalla pitaa maksaa lentokenttamaksuja aina kun lentaa. Yritin maksaa Cuscossa "kansainvalisen" maksun, koska jatkoinhan pian matkaa Limast Quitoon. Mutta, ei onnistunut. Sen pystyi maksamaan joko paikallisilla "Nuevo Solesilla", tai US $: Ja maksu oli jotain vajaa $10, ei edes tasa raha. Maksoin sitten $20 setelilla, eika virkailijalla ollut vaihtorahaa. Jankkasi eka pienempaa, tai Soleseja, sanoin ettei ole. Jouduin odottamaan jonkin aikaa kassan vierssa, kunnes han sai vaihtorahaa. Lopulta han antoi mulle kuluneen $10 setelin.

Kun sitten Limassa yritin maksaa silla samaisella $10 setelilla, ne ei huolinut sita. Sanoin etta olin saanut sen edellisessa maksupaikassa, mutta eivat hyvaksyneet sita!

Olin oikeastaan jo ihan valmis lahtemaan Perusta, Machu Picchu oli ihan huippu, mutta muuten maa oli ehka hieman pettymys. Ehka, koska matkustin yksin. Ja olin flunssassa, ja sairastin vuoristotautia. Ja koska jain jumiin Cuscoon pariksi paivaksi lakon takia.

Quiton kentalla mua oli vastassa "host-aiti" Anita ja kaksi hanen ystavaa. Sain poskipusut kaikilta. Heilla oli hieno katumaasturi (se oli ystavan auto), ja matka "kotiin" kesti n 15 min. Ei nayttanyt ollenkaan yhta ransistyneelta, kuin Limassa.

Meidan katua

Talolla oli vastassa "host-isa" William ja kotiapulainen Ofelia. Talo on sivukadulla, mutta korttelin paassa on iso paavayla. Talo on kaksikerroksinen, jonka "paalla" on viela pari kerroksinen kerrostalo. Portissa on monta lukkoa, ovessa on kalterit, on halytysjarjestelma, ja portilla on myos monitori, josta nakee kuka soittaa kelloa. Etta aika turvalliselta tuntuu.

Meidan asuntoa nakyy juuri ja juuri portin ylapulelta, vaikka kaksikerrokinen onkin.

Perheeseen kuuluu myos 21 vuotias, vihrea Amzonin papukaja Sigma, joka nokkas mua varpaaseen tanaan :-) Sigma on valilla todella kova aaninen, puhuu ja huutaa!

Sitten on 16-v Cockerspaniel vanhus Shanti, ja kaksi undulaattia.

Niin, ja nelja 18-v australialaistyttoa. Ovat ihan mukavia, mutta kovin kova aanisia, ja tunnen itseni todella vanhaksi valilla... No, ne oli ihan jarkyttyneita kun saivat tietaa mun ian tanaan, arvasivat 27, max 30v :-)

Talo on iso, makuuhuoneita on 5, kylpyhuoneita 4 tai 5, kaksi ruokasalia (toisessa me vapaaehtoiset syodaan aamupala, hienommassa kaikki lounas, joka on paivan paa-ateria, iltapala me vapaaehtoiset syodaan keittion, minimaalisen pienen, poydan ymparilla).

Aamupalapoyta

On myos kaksi olohuonetta, toinen meille vapaaehtoisille, joka on alakerassa, australialaisten huoneitten vieressa (ne jakaa kaksi ja kaksi), siella on valtava telkkari ja n 100 TV-kanavaa... Mun makkari, ja oma kylppari, on ylakerrassa.

Joka paiva Williamin 6-vuotias pojanpoika tulee pariksi tunniksi koulun jalkeen, ja ne tekevat yhdessa laksyt.

Maanantiana odottelin koko paivan yhteyshenkilon, Marcellon, yhteydenottoa, han soitti vasta klo 17. Joten se paiva meni "hukkaan". Tiistaina Marcello tuli klo 9.30, ja me kaveltiin parin korttelin paahan supermarkettiin, josta nostin rahat asumista varten ($17/pva, josta $14 menee perheelle. Ecuadorin valutta on US$).

Sitten me jatkettiin matkaa Marcellolle. Han asuu kerrostalon kattohuoneistossa (penthouse), hissilla tultiin suoraa asuntoon. Asunto oli valtava ja taynna antiikkiesineita, 1700- ja 1800- luvulta. Siella allekirjoitin sopimuspaperit.

Sielta mentiin kielikoululle, jossa kirjauduin espanjantunneille. Keskiviikosta tiistaihin kayn espanjantunneilla, 4h aamusta, yhteensa 20h, maksaa n 180€. Olen jo oppinut ihan kivasti. Ensi keskiviikkona alka sitten vapaaehtoistyo. En viela tieda mita teen.

"Meidan perhe" on ihan mukava, William varsinkin, ja tietyti hyva asia etta osaavat englantia. William on Oxford-koulutettu, tyoskennellyt oljy-yhtioilla (Ecuador on myos oljymaa, rahat vaan taitaa menna pariin taskuun...) mm 15 vuotta lahi-idassa, myos Saudeissa! Anita on syntynyt Ecuadorissa, mutta vanhemmat olivat kiinalaisia. Williamilla on yksi poika taalla, Anitalla kaksi tytarta USA:ssa.

Mun makkari. Koska sanky on vaatekaappien edessa, kaytan toista sankya vaatekaappina!

Ruokaa on ihan tarpeeksi, ja on hyvaa. Yleensa on monta eri ruokalajia, joten aina on ainakin jotain hyvaa ;-) Aamupala on tylsaa; teeta, valkoista leipaa, marmeladia ja Corn Flakseja... Illallinen on yleensa Ecuadoissa vain leipaa, mutta meilla yleensa lamminta ruokaa, tahteita, nuudeleita, KFC:ta, Pizzaa ym. Esim. australialaiset Marcellon luona valittavat etta saavat ihan liian vahan ruokaa...

Machu Picchu

Viela pilvissa...

Machu Picchu oli just niin mahtava ja upea kuin kuvittelin, ja viela enemman!

Lahdin hotellilta vahan klo 7 jalkeen, ja busseille oli jo aika pitka jono. Mutta bussit lahti heti kun ne vaan taytty, ja seuraava odotti jo heti perassa. Ma olin jossain jonon puolivalissa kun huudettiin yksi kaksi etta "una persona", yksi henkilo. Ma nostin heti kaden ilmaan ja paasin jonon ohi bussiin, viimeiselle paikalle :-)

Matka Machu Picchulle kesti vajaat 30 min ja meno-paluu maksoi $14. Matka oli paaosin serpenttiinitieta, hitaasti mutkiteltiin ylos vuorelle, kapeaa tieta pitkin, ja tasaisin valiajoin tuli toinen bussi vastaan. Onneksi oli todella pilvista, ja oltiin pilvien ylapuolella, niin ei onneksi nahnyt miten syva kanjoni oli...

Siisaantulolla olikin sitten kova ruuhka, mutta aika nopeasti paasin sisaan. Olin ostanut jo edellisena paivana n 30 euroa maksavan lipun. Kun kaikki muut meni ensin vasemmalle, "valokuvauspaikalle", ma meninkin sitten oikealle, ja ihailin vuoria ja paria vanhaa rakennusta. Pilvet oli edelleen aika matalalla, eika koko alue edes nakynyt kokonaan.

Pian makin sitten kiipesin nakoalapaikalle, ja otin pilvisia kuvia.

Sielta jatkoin matkaa Inca Trailia pitkin. Inca Trail on inka-aikainen, n 86km pitka polku, jota monet vaeltavat 3-4 paivaa Machu Picchulle.    

Vaelsin parin km matkan Intipunkuun, "aurinkoportille", kiipeaminen oli aika jyrkkaa, mutta sielta oli hyvat nakymat Machu Picchulle (pilvet olivat jo vaistyneet, mutta edelleen oli aika utuista), ja jain sinne istuskelemaan ja ihailemaan joskin aikaan, ennenkuin palasin alas.

Juttelin myos yhden amerikkalaisen pariskunnan kanssa. Nainen oli norjalasita syntyperaa ja olivat tietysti innoissaan kun saivat jutella mun kanssa, nainen oli myos joskus kaynyt Suomessa.

Myohemmin, kun olin pysahtynyt kuvaamaan, kuulin "yksi, kaksi, kolme...", silloin tama pariskunta ja toinen amerikkalainen nainen oli mun takana. Tama nainen oli kotoisin Minnesotasta, ja hanen isoisa oli suomalainen, ja oli pakottanut lastenlapset pelaamaan Monopolia suomeksi. Eli, han osasi laskea kuuteen, kun nopassa on kuusi lukua :-) Amerikkalaisen miehen mielesta olisi hauskaa jos tama nainen yllattaisi mut suomenkielella, ja olinkin todella yllattnyt. Oli hauskaa! Ja oli muuten ensimmainen kerta koko matkalla kun kuulin suomea, myoskan en ole kuullut muita pohjoismaiden kielia.

Olkoon amerikkalaisista mita mielta tahansa, ja olen minakin saanut niita haveta jo kerran talla matkalla (mutta saahan suomalaisia ja esim englantilaisiakin aina haveta!!!), niin yhta hollantilaispariskuntaa lukuunottamatta, vain amerikkalaiset ovat alkaneet jutella mulle, kysyvat matkustanko yksin, miksi jne!

Alhaalta jatkoin vaeltamista Inka-aikaiselle sillalle. Meno-paluu kesti vajaan tunnin. Sillalle ei enaa paase, koska joitain vuosia sitten turisti putosi ja kuoli. Enka ihmettele, silta oli todella kapea, ehka jotain 30-50cm levea! Muutenkin vaellus sillalle oli aika jannittava, polku sinne oli kylla n 1m levea, mutta siita olikin sitten parin km suora pudotus kanjoniin!

"Inca drawbridge" silta, ja joku tuntematon heppu kuvan vasemassa ylalaidassa :-)

Kun palasin sillalta, olikin klo jo 11.30, ja mulla oli nalka, ja turisteja alkoi olemaan ihan liikaa, joten menin alueen ulkopuolelle syomaan. Alueella ei ole mitaan paikkaa mista saa syotavaa tai juotavaa, eika vessojakaan. Lonely Planet kirjassa sanottiin ettei sinne saa tuoda evaita, eika edes vetta muovipullossa (kuten myos portilla luki), mutta monilla oli vaikka mita evaita, ja mullakin oli yksi muovinen vesipullo.

Ruoka oli sikamaisen kallista, mutta nakymat oli fantastiset. Noin tunnin tauon jalkeen palasin alueelle. Tallakertaa lahdin tutustumaan raunioihin. Ne on todella hyvin sailyneet. Ja uskomatonta miten Inkat saivat rakennettua noin valtavan alueen noin korkealle!

Valilla istuskelin taas vain ihailemaan raunioita ja maisemia, joka puolella nakyy upeita vuoria. Iltapaivalla alkoi myos helle, ja kuten kirjassa sanottiin, klo 14 jalken rupesi vaki taas vahenemaan, ja makin olin raunioilla jonnekkin klo 16 asti, ne suljetaan klo 17.

Noilla terasseila viljeltiin mm perunaa ja maissia.

Onneksi en kulkenut minkaan ryhman mukana, nyt sain tehda ja menna just niinkuin halusin ja nauttia kaikesta, omaan tahtiin. Lonely Planetin kirjassa on hyvat selostukset, ilman opastakin parjaa ihan hyvin. Varsinkin kun luin kirjan Machu Picchun loydosta ja historiasta.

Laama kulki ja muut vaisti (ja otti valokuvia...)

Bussimatka takaisin Aguas Calienteen olikin vahan pelottavampi, koska nyt tiesi miten korkealla oltiin, ja naki myos kanjonin pohjalle!

Bussilta menin suoraan ravintolaan syomaan, hikisena ja polyisena, kuten monet muutkin taalla. Hotellilla tuli onneksi kuumaa vetta suihkusta, siita kun taalla Perussa ei koskaan voi olla varma, ainakaan halpishotelleissa.

Nyt lahden ulos nauttimaan viimeisista helteista ennen Meksikoa ja parin tunnin kuluttua palaan silla hitaalla junalla Cuscoon, tanaan pitaisi paasta junalla koko matka. En kylla ole yhtaan innoissani sinne palaamisesta, vahintaan siksi etta siella on yolla niin KYLMA! Toivottavasti vuoristosairaus ei palaa. Mutta taksi hakee mut asemalta, menen suoraan hotellille, ja seuraavana aamuna lennan Liman kautta Quitoon, Ecuadoriin, joten ei tarvitse siella tehda paljon mitaan.