25.9.2010

Machu Picchu

Viela pilvissa...



Machu Picchu oli just niin mahtava ja upea kuin kuvittelin, ja viela enemman!

Lahdin hotellilta vahan klo 7 jalkeen, ja busseille oli jo aika pitka jono. Mutta bussit lahti heti kun ne vaan taytty, ja seuraava odotti jo heti perassa. Ma olin jossain jonon puolivalissa kun huudettiin yksi kaksi etta "una persona", yksi henkilo. Ma nostin heti kaden ilmaan ja paasin jonon ohi bussiin, viimeiselle paikalle :-)

Matka Machu Picchulle kesti vajaat 30 min ja meno-paluu maksoi $14. Matka oli paaosin serpenttiinitieta, hitaasti mutkiteltiin ylos vuorelle, kapeaa tieta pitkin, ja tasaisin valiajoin tuli toinen bussi vastaan. Onneksi oli todella pilvista, ja oltiin pilvien ylapuolella, niin ei onneksi nahnyt miten syva kanjoni oli...




Siisaantulolla olikin sitten kova ruuhka, mutta aika nopeasti paasin sisaan. Olin ostanut jo edellisena paivana n 30 euroa maksavan lipun. Kun kaikki muut meni ensin vasemmalle, "valokuvauspaikalle", ma meninkin sitten oikealle, ja ihailin vuoria ja paria vanhaa rakennusta. Pilvet oli edelleen aika matalalla, eika koko alue edes nakynyt kokonaan.





Pian makin sitten kiipesin nakoalapaikalle, ja otin pilvisia kuvia.





Sielta jatkoin matkaa Inca Trailia pitkin. Inca Trail on inka-aikainen, n 86km pitka polku, jota monet vaeltavat 3-4 paivaa Machu Picchulle.    





Vaelsin parin km matkan Intipunkuun, "aurinkoportille", kiipeaminen oli aika jyrkkaa, mutta sielta oli hyvat nakymat Machu Picchulle (pilvet olivat jo vaistyneet, mutta edelleen oli aika utuista), ja jain sinne istuskelemaan ja ihailemaan joskin aikaan, ennenkuin palasin alas.






Juttelin myos yhden amerikkalaisen pariskunnan kanssa. Nainen oli norjalasita syntyperaa ja olivat tietysti innoissaan kun saivat jutella mun kanssa, nainen oli myos joskus kaynyt Suomessa.

Myohemmin, kun olin pysahtynyt kuvaamaan, kuulin "yksi, kaksi, kolme...", silloin tama pariskunta ja toinen amerikkalainen nainen oli mun takana. Tama nainen oli kotoisin Minnesotasta, ja hanen isoisa oli suomalainen, ja oli pakottanut lastenlapset pelaamaan Monopolia suomeksi. Eli, han osasi laskea kuuteen, kun nopassa on kuusi lukua :-) Amerikkalaisen miehen mielesta olisi hauskaa jos tama nainen yllattaisi mut suomenkielella, ja olinkin todella yllattnyt. Oli hauskaa! Ja oli muuten ensimmainen kerta koko matkalla kun kuulin suomea, myoskan en ole kuullut muita pohjoismaiden kielia.

Olkoon amerikkalaisista mita mielta tahansa, ja olen minakin saanut niita haveta jo kerran talla matkalla (mutta saahan suomalaisia ja esim englantilaisiakin aina haveta!!!), niin yhta hollantilaispariskuntaa lukuunottamatta, vain amerikkalaiset ovat alkaneet jutella mulle, kysyvat matkustanko yksin, miksi jne!

Alhaalta jatkoin vaeltamista Inka-aikaiselle sillalle. Meno-paluu kesti vajaan tunnin. Sillalle ei enaa paase, koska joitain vuosia sitten turisti putosi ja kuoli. Enka ihmettele, silta oli todella kapea, ehka jotain 30-50cm levea! Muutenkin vaellus sillalle oli aika jannittava, polku sinne oli kylla n 1m levea, mutta siita olikin sitten parin km suora pudotus kanjoniin!




"Inca drawbridge" silta, ja joku tuntematon heppu kuvan vasemassa ylalaidassa :-)


Kun palasin sillalta, olikin klo jo 11.30, ja mulla oli nalka, ja turisteja alkoi olemaan ihan liikaa, joten menin alueen ulkopuolelle syomaan. Alueella ei ole mitaan paikkaa mista saa syotavaa tai juotavaa, eika vessojakaan. Lonely Planet kirjassa sanottiin ettei sinne saa tuoda evaita, eika edes vetta muovipullossa (kuten myos portilla luki), mutta monilla oli vaikka mita evaita, ja mullakin oli yksi muovinen vesipullo.

Ruoka oli sikamaisen kallista, mutta nakymat oli fantastiset. Noin tunnin tauon jalkeen palasin alueelle. Tallakertaa lahdin tutustumaan raunioihin. Ne on todella hyvin sailyneet. Ja uskomatonta miten Inkat saivat rakennettua noin valtavan alueen noin korkealle!

Valilla istuskelin taas vain ihailemaan raunioita ja maisemia, joka puolella nakyy upeita vuoria. Iltapaivalla alkoi myos helle, ja kuten kirjassa sanottiin, klo 14 jalken rupesi vaki taas vahenemaan, ja makin olin raunioilla jonnekkin klo 16 asti, ne suljetaan klo 17.











Noilla terasseila viljeltiin mm perunaa ja maissia.





Onneksi en kulkenut minkaan ryhman mukana, nyt sain tehda ja menna just niinkuin halusin ja nauttia kaikesta, omaan tahtiin. Lonely Planetin kirjassa on hyvat selostukset, ilman opastakin parjaa ihan hyvin. Varsinkin kun luin kirjan Machu Picchun loydosta ja historiasta.


Laama kulki ja muut vaisti (ja otti valokuvia...)




Bussimatka takaisin Aguas Calienteen olikin vahan pelottavampi, koska nyt tiesi miten korkealla oltiin, ja naki myos kanjonin pohjalle!

Bussilta menin suoraan ravintolaan syomaan, hikisena ja polyisena, kuten monet muutkin taalla. Hotellilla tuli onneksi kuumaa vetta suihkusta, siita kun taalla Perussa ei koskaan voi olla varma, ainakaan halpishotelleissa.

Nyt lahden ulos nauttimaan viimeisista helteista ennen Meksikoa ja parin tunnin kuluttua palaan silla hitaalla junalla Cuscoon, tanaan pitaisi paasta junalla koko matka. En kylla ole yhtaan innoissani sinne palaamisesta, vahintaan siksi etta siella on yolla niin KYLMA! Toivottavasti vuoristosairaus ei palaa. Mutta taksi hakee mut asemalta, menen suoraan hotellille, ja seuraavana aamuna lennan Liman kautta Quitoon, Ecuadoriin, joten ei tarvitse siella tehda paljon mitaan.

8 kommenttia:

  1. Varmasti ihana reissu! Kuvia odottelen :).

    VastaaPoista
  2. Machu Picchu kuulostaa mahtavalta *kade!* Niitä kuvia odottelen mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
  3. Olen lueskellut näitä kirjoituksiasi sieltä Etelä-Amerikasta ja tutkimusmatkasi espanjankieliseen Amerikkaan kuulostaa aivan mahtavalta! Machu Picchun kuvia odotellessa! Onnea espanjan opiskeluun ja toivottavasti tosiaan ei tuo vuoristotauti palaa, kuulosti aika ikävältä taudilta.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista!!!! Minulla on sukulaisia Minnesotassa! Pari vuotta sitten meillä Kuusamossa kävi kaksi pariskuntaa kylässä.Toinen naisista puhui hyvää suomea,vanhemmat olivat pakottaneet puhumaan ja oli kyllä tyytyväinen suomen kielen taidosta :)

    VastaaPoista
  5. Yritan laittaa kuvia sunnuntaina, jos tilanne taalla on rauhoittunut!

    Heli N, muistan kun kerroit niista :-)

    VastaaPoista
  6. Ville; Kiitos, ja ei ole tauti onneksi palannut! On muuten aika huska miten tunnistan taalla joitain asioita sun blogiskirjoituksista!
    Mutta, eihan tuo Costa Rica niin kauhean kaukana edes ole!

    VastaaPoista
  7. Vau, uskomattomia kuvia ja näköaloja!! Varmasti hieno kokemus!!

    VastaaPoista