Expat-elämää Saudeissa

Monet jotka ovat tulleet Saudeihin, ajattelevat ettei täällä ole mitään tekemistä vapaa-aikana, muuta kuin altaalla löhöily ja shoppailu. Ja niin se kyllä valitettavasti joillekin onkin, kaikki on kiinni kontakteista ja omasta asenteesta.

Mutta, jos on sosiaalinen ja aktiivinen, niin täällä vapaa-aika voi olla melkeinpä elämän parasta aikaa. Kuten mulle viimeiset 1v 3kk on kutakuinkin ollut. Tukikohta on ollut siinä isossa asemassa, mutta myös se, että mulla on täällä monta ihanaa ystävää, jotka on melkolailla samassa elämäntilanteessa kuin minä.

Enhän mä todellakaan juhli Suomessa lähes joka viikonloppu, en edes joka kuukausi. Ei mua edes kiinnostaisi. Mutta, täällä se on, tällähetkellä, osa mun arkea. Mä siis nautin vapaa-ajastani täällä, vaikka en paljon mitään erikoista teekään.

Mutta, aktiivisille ihmisllekin löytyy vaikka mitä. Voi harrastaa urheilulajeja, sukeltaa, käydä aavikkovaelluksilla, tanssikurssilla tai vaikka valokuvaus- tai kokkauskurssin. Näistähän ei tietenkään missään kovin julkisesti mainosteta, sen takia pitää siis olla kontakteja. Esim Facebookiin ja siellä erilaisiin ryhmiin kuuluminen auttaa, niistä saa paljon tietoa. 

Elämäni ainut kerta drive-in rangella

Miehet ja naiset, jotka ei ole naimisissa, eivät saisi liikkua julkisesti yhdessä. Mutta, koska täällä on paljon miehiä ja naisia samassa elämäntilanteessa, ja paljon juhlia, niin myös suhteita syntyy helposti. Länsimaalaiset parit (tai kaveriporukat) voivat kyllä liikkua suht turvallisesti julkisesti, mutta "sekarotuiset" parit ja ei-länsimaalaiset parit jotuvat useammin ongelmiin. Eli, jos uskontopoliisi muttawa on liikkeellä poliisin kanssa, ja kysyvät avioliittotodistusta, ja jos sitä ei ole näyttää, niin luultavasti joutuu vankilaan.

Tiedän muutaman ihmisen jotka on ollut vankilassa. Erinäisistä syistä. Mutta sairaala on järjestänyt kaikki ulos, ja ovat saanet jatkaa töissä. Kaikki sairaalat eivät kuulemma anna jatkaa.

Miten täällä sitten seurustellaan. No, jos on kyseessä länsimaalainen mies, asuu hän mitä luultavimmin jollain lämsimaalaisella, aidatulla asuinalueella, eli compoundilla. Silloin serustelu ei ole ongelma, hänen luona, ja compoundilla, voi viettää aikaa. National Guard-sairaalalla on länsimaalaisille tarkoitettu compound, missä asuu niin miehiä kuin naisiakin. 

Meidän sairalassa miehet ja naiset ei saa tulla toistensa asuinkomplekseihin, eli jos pariskunnan mies ei ole muuttanut pois sairaalan asunnosta, niin silloin pari voi oikeastaan vain tapailla sairaalan pikaruokapaikassa, puistossa ja sosiaaliklubin ravintolassa. Toki myös voivat käydä muilla compoundeilla, ja sairaalan ulkopuolella ravintoloissa. Mutta, ravintoloissa käynti on aina pieni riski, jollei ole joku muutamasta ravintolasta minne muttawat ei pääse. 

Yksi länsimaalainen ystäväni tapailee ulkomaalaista arabi-miestä. Naimaton mies asuu tilapäisesti asuinkompleksissa, mutta sai järjestettyä vuokrasopimukseen tiedon että on naimisissa. Kun vaaleahko ystäväni menee miehen luokse, verhoutuu hän saudityylisesti huiviin, niin että koko kasvot on peitossa! Eikä kukaan epäile mitään :-)

Eli, kun täällä lisäksi on siis myös ne kahdeksan viikkoa lomaa vuodessa, niin jos oma työ vain on suht ok, niin kyllä täällä aika kuluu melko nopeasti ja mukavasti.

Army Ball

Tänään USAn armeija täyttää 240 vuotta. Joka vuosi armeijan synttäreitä juhlitaan tanssiaisilla. Tukikohdassa ne järjestettiin perjantai-iltana.

Seremoniassa käytetyt M16-aseet olivat painavia, ihan tyhjinäkin!

Joulutanssiaiset olivat paljon rennommat, ainoa virallinen osuus taisi olla tyyliin Kenraalin puhe. Nämä tanssiaiset oli virallisemmat, ja myös Color Guard, eli "Lipunkantajat", oli osa seremoniaa. Color Guard oli mulle jo jonkinverran tuttu Kenraalinvaihto-seremoniasta.

B on ollut ajoittain mukana Color Guardissa (oli esim Kenraalinvaihto-seremoniassa), ja niin hänet määrättiin tanssiaisiinkin. Hän sai vielä erikoistehtävän, porukan vahvimpana, eli hän joutui pitämään painavaa lippua Streamers Ceremonyn aikana, jossa muistettiin kaikkia USAn käymiä sotia.

Millan kanssa

Ilta alkoi drinksuilla tukikohdan baarissa, josta siirryttiin sitten alakertaan. Ensin käteltiin Kenraali vaimoineen (joka edelleen muisti mut, Octoberfestissä pyysin häneltä uima-altaan avaamista klo 22.00 jälkeen, kuten se ennen oli, ja sanoi ettei aio edelleenkään avata allasta!) sekä USAn suurlähettiläs vaimoineen.

Sitten siirryttiin pöytiin. Virallinen osuus kesti ehkä reilun tunnin. Sinä aikana mm laulettiin USAn kansallislaulu, rukoiltiin, muistettiin sodassa kaatuneita, nostettiin maljoja, oli Streamers Ceremony ja kakku leikattiin.

Kaatuneiden muistopöytä. Jokaisella esineellä ja värillä on tarkoitus. Täältä löytyy lisää tietoa.

Kenraali ja Color Guard

Streamers Ceremony - Yhteensä 14 sotilasta kävi laittamassa nauhat lippuun, yksi jokaista sotaa kohden. Sodista myös kerrottiin pätkä, ja näytettiin kuvia.

Kakun leikkuu miekalla

Sen jälkeen oli vuorossa ruokailu, jonka jälkeen oli vielä Suurlähettilään puhe, Armeija-laulun laulu ja Color Guard poistui lippuineen paikalta.

Merijalkaväen sotilaat (Marines) palvelevat suurlähetystössä, joten heitä ei pahemmin tukikohdassa näe. Tämä oli tullut Suurlähettilään kanssa

Lopuksi oli vielä tanssia DJ:n tahdissa yläkerrassa. Ilta oli ihan mukava, seremoniat mielenkiintoisia, mutta viihdyin kyllä paremmin rennommissa joulutanssiaisissa. Mutta, tulipahan nämäkin koettua.

Lopuksi pari huonohkolaatuista videota, istuin kaukana ja zoomi oli maksissa.

Streamers Ceremony alkaa

Kakun leikkuu

Loman tarpeessa

Yksi syy, miksi täällä on pitkät lomat (n 8 viikkoa vuodessa) on se, että täällä ei (länsimaalainen) pärjää ilman säännöllistä kosketusta normaaliin elämään. Toki viikonloput tukikohdassa auttaa, mutta ei se silti ole sama asia.

Pekoni-clubsandwich ja valkoviiniä, hyvä aloitus viikonlopulle!

Mä olin Suomessa joulukuussa, sen jälkeen huhtikuussa Bahrainissa Formuloissa. Eli, yli 5kk aikana olen poistunut maasta vain neljäksi päiväksi. Ja seuraavaksi poistun vasta elokuussa, kun menen Suomeen lomalle. 

Menossa läksiäisiin. Nyt on taas se aika vuodesta kuin suurin osa sotilaista vaihtuu :-(

Mun piti mennä toukokuussa viideksi päiväksi Istanbuliin, mun englantilaisen ystävän Julien kanssa, mutta hän joutui perumaan. Peruin sitten koko loman. 

Dagen efter altaalla...

Yleensä olen lomaillut 3-4 kuukauden välein, ja tuo 4kk on kyllä maksimi. Erinäisistä syistä lomat on jäänyt tänä vuonna vähiin. Oli mulla toki viikon loma maaliskuussa, mutta sen vietin täällä Saudeissa, ja olin myös flunssassa kolme päivää sen loman aikana...

Mutta nyt alkaa hermo olla todella kireällä, kaikki, varsinkin töissä ärsyttää. Vielä pitäisi jaksaa vajaat 2kk. Huoh. 

Auringonlaskun aikaan vielä päivällinen terassilla, ja sitten takaisin todellisuuteen...

Heinäkuussa on toki viikon loma, eli Ramadanin jälkeinen Eid-juhla. Silloin oli myös suunnitteilla käydä Bahrainissa, mutta sekin sitten peruuntui. Pidemmälle en halua tietystä syystä lähteä, mutta pieni viikonloppu-reissu Jeddaan on suunnitteilla. On se sentään jotakin sekin.

Kuvat tukikohdasta viime viikonlopulta 

Kokkailuterapiaa

Mä tykkään ruuanlaitosta, mutta mun pikkukämpässä se ei paljon innosta. Mutta enpä mä siellä paljon oleskelekaan.

B muutti tukikohdassa uuteen kämppään pari kuukautta sitten, ja keittiö on valtava. Siellä on tullut sitten kokkailtua lähes joka viikonloppu.

Tukikohdassa on kaksi ruokakauppaa, pieni kauppa josta saa paikallisia tuotteita ja sitten iso commissary, (jokaisessa USAn tukikohdassa oleva kauppa) jossa kaikki on amerikkalaista ja suurin osa tuotteista (täällä) on pakastettuja. Joten tuon yleensä suurimman osan ruokatarvikkeista mukana.

Kun resepti on desilitroissa ja mitat cupseissa, ja kaksi kokkia säheltää, niin sitten voi pizzapohjasta tulla aivan liian paksu. Mutta onneksi oli ihan hyvää silti!

Nopea ja herkullinen grillijälkkäri: banaanin kuoreen syvä viilto, viiltoon suklaanpalasia ja banaani grilliin kunnes on tumma. Tarjotaan vaniljajäätelön kanssa. Nam!

Leivoin itse sämpylät... No, oli ne ihan syötäviä...

Kievin kanaa

Leipomista en sen sijaan harrasta, en sitten yhtään. Kuten voi ehkä pizzapohjasta ja sämpylöistäkin päätellä... Mutta viime aikoina olen kärsinyt jonkinverran koti-ikävästä ja kun näin kuvan korvapuusteista, tajusin että haluan niitä, joten pakko tehdä itse.

Taikina nousi hyvin kattoterassin oven luona

Kardemummaa mulla ei tietty ollut. Eikä raesokeria. Ja pullasutikin jäi kotiin. Enkä ole leiponut pullaa ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Reseptinkin luin aluksi huolimattomasti ja heitin kaikki aineet kerralla kulhoon. Mutta ihan hyviä niistä taisi jokatapauksessa tulla.

Mun kämppä

Ehkä on taas aika esitellä missä, ja miten asun. Asun siis sairaalan alueella, lähes Riadin keskustassa.

'

Näkymä katolta

Kaupat on lähellä, mutta esim tukikohta ja lentokenttä on 30-45 min päässä, riippuen liikenteestä. Onneksi taksilla ajelu on halpaa. Tukikohtaan maksaa 60 SAR (n 14€), lentokentälle muutaman euron enemmän. Ruokakauppaan, jossa yleensä käyn, kestää n 10 min ja maksaa noin 4,50€.

Sairaalan alueella on jaettua asuntoja, perheasuntoja ja yksiöitä. Sinkkumiehet asuu alueen ulkopuolella, parin km päässä. Miehet saavat myös halutessaan asua muualla, silloin saavat housing allowancen, eli asumislisän palkkaan. Asuminenhan on sairaalan asunnoissa ilmaista kaikille. 

Asun suht uudessa F-kompleksissa, joka valmistui vissiin n 2007.

F-kompleksi taustalla ja ainoa palmu joka näkyy kotimatkan aikana

Asun korkeimmassa, eli kymmenennessä kerroksessa. Mulla on pieni parveke, ja näkymä sairaala-alueelle, pääasissa uuteen ja valtavaan King Abdullah-keskukseen. Toiselta puolelta taloa olisi upeat näkymät keskustaan.

Näkymät mun parvekkeelta

North Toweri ja King Abdullah-keskus auringonlaskun aikaan, kuva yli vuoden vanha, nykyään rakennuksia yhdistää kävelysilta

Mulla on pieni yksiö, muuten ihan ok, mutta keittiö on aivan liian pieni, eikä uuniakaan ole.

Mulla käy mun filippiini-työkaveri (joka on yksi ainoista joihin luotan, teetin hänelle oman avaimen) siivoamassa viikonloppuna muutaman viikon välein, kun itse olen poissa. Kuvat onkin otettu juuri hänen käynnin jälkeen...

Meillä on siis alakerrassa kuntosali ja sisäpihalla on uima-allas. Ihan vieressä on myös paikallinen Kudu-pikaruokapaikka.

Uima-altaalle paistaa tosi huonosti aurinko...

Synttärit

Tällä viikolla olen viettänyt synttäreitä. Tai no, aloitin jo torstaina, jolloin mentiin tyttöporukassa Australian suurlähetystön juhliin. Mutta, olin tosi väsynyt, ja kun kuulin että yksi työkaveri oli tilannut taksin klo 22.30, lähdin kotiin samalla kyydillä.

Rebeccan kanssa ennen juhlia

Perjantaina nukuin pitkästä aikaan pitkään, ja sitten suunnattiin Rebeccan kanssa MCV:n altaalle picnic eväiden kanssa. Siellä ei onneksi ollut muita.

Illalla mentiin vielä Fatburger-hampurilaisravintolaan. Ravintolaa oli kehuttu, mutta mun hampurilainen oli kyllä pettymys.

Mutta jälkkärit oli hyviä!

Mulla on pieni ongelma... Mun rahat on aina ihan sekaisin mun kukkarossa, enkä ikinä tiedä paljonko mulla on (mutta yleensä paljon, koska luulen aina ettei mulla ole rahaa...). B on muutamankin kerran järjestänyt mun rahat, ja tällä kertaa Rebecca teki sen :-)

Itse syntymäpäivää juhlistin tilaamalla sushia töiden jälkeen, jee...

Eilen mentiin sitten kaveriporukassa mun synttäripäivälliselle. Meitä oli Rebecca, Moira, Virva, Raija sekä tukikohdasta B, C ja S. 

Olin kuullut paljon kehuja Firegrill meksikolaisesta ravintolasta. Kun tein viikko sitten pöytävarauksen, oli se tosi hankalaa, tuntui että piti rautalangasta vääntää. 

No ei ihme, ravintolassa kävi ilmi että se on pikaruokapaikka, pöytiin ei tarjoilla :-D Mentiin sitten viereiseen Johnny Rockets ravintolaan. 

Siellä oli vain pikkupöytiä ja loosseja, ängettiin sitten kaikki 8 kuuden hengen loossiin. Mutta mukavaa oli ja ruoka hyvää.

Raija järjesti jossain vaiheessa mulle yllätyksen, tarjoilijat toivat mulle brownien jäätelöllä, kermalla ja kynttilällä. Ja lauloivat ensin pätkän Manfred Mannin laulusta Do Wah Diddy Diddy ja sitten Happy Birthday. Kiva yllätys!