Valta vaihtui

Perjantai-aamuna herättyäni oli Facebookin uutisvirta täynnä yhtä ja samaa uutista; kuningas Abdullah oli kuollut edellispäivänä. Paitsi että huhujen mukaan hän oli kyllä kuollut jo aikaisemmin.

Kuningas Abdullah kuoli 90-vuotiaana. Viimeiset viikkonsa hän vietti National Guard-sairaalassa, keuhkokuumeesta kärsien. Kuningas hänestä oli tullut 81-vuotis syntymäpäivänään elokuussa 2005, kun hänen velipuolensa, kuningas Fahd, kuoli. 

Kuningas Abdullahin kaksi ensimmäistä kruununprinssiä on kuollut, ja nykyinen kuningas, Salman, kuningas Fahdin täysveli, on jo 79 vuotias. Ja hänen huhutaan kärsivän Alzheimerin taudista. 

Kaikki tähänastiset kuninkaat ovat Saudi-Arabian ensimmäisen kuninkaan, Abdulazizin poikia. Myös nykyinen kruununprinssi, 69-vuotias Muqrin. Hän on kuningas Abdulazizin nuorin poika, joten hänen jälkeen on varmasti jo kuningas Abdulazizin lastenlasten vuoro periä kruunu.

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi. Kuva Facebookista.

Kuningas Abdullah oli aika suosittu kuningas, hän sai monta positiivista muutosta aikaiseksi Saudi-Arabiassa. Hän mm antoi naisille luvan äänestää, osallistua Olympialaisiin ja päästä jäseneksi Shoura counciliin, (eräänlainen Saudi-Arabian neuvonantaja, joka mm ehdottaa lakeja, mutta päätösvalta on kuninkaalla). Blue Abaya-blogissa (kirjoittaja on suomalainen "Layla", joka on naimisissa saudiarabialaisen miehen kanssa) on englanninkielinen postaus kuningas Abdullahista.

Kuningas Abdullah oli siis vähän vähemmän konservatiivinen kuin aikasemmat kuninkaat, ja myös nykyistä kuningasta, Salmania sekä kruununprinssi Muqrinia pidetään vähemmän konservatiivisinä. Joten toivottavasti ei ainakaan mennä takapakkia tässä maassa...

Kuningas Abdullah haudattiin perjantaina, islamilaiseen tapaan vaatimattomaan, merkitsemättömään hautaan, käärittynä valkoiseen liinaan ja pää Mekan suuntaan.

Kuninkaan kuoleman jälkeen on 40 päivän suruaika. Sunnuntaina kaikki valtiolliset laitokset oli suljettu, meidänkin sairaalassa osa henkilökunnasta, jotka eivät työskentele akuuteilla osastoilla, sai pitää vapaapäivän. Me muut saadaan pitää päivä joskus toiste.

Valitettavasti myös jokavuotinen Janadriyahin kulttuurifestivaali perutaan suruajan takia.

Tässä vanhempi blogikirjoitus jossa olen kirjoittanut saudikuninkaallisista.

Työurputusta taas vaihteeksi...

Se on ihan sama missä sitä on töissä, joka paikassa sairaanhoitajat saa kaiken p****n niskaan, joutuu tekemään työt jotka ei kuulu kenellekään muulle, joustamaan vaikka kuinka paljon ja kuunnella valitusta ja urputusta lähes päivittäin. Jos joku instrumentti on tylsä tai jos laite ei toimi, on se hoitajan syy. 

Suomessa ja Ruotsissa tehdään sentään yhdessä töitä lääkärien kanssa, ei ole hierarkiaa ja ollaan tasa-arvoisia. Täällä, kuten mm Englannissa, ei todellakaan ole niin. Täällä suurin osa lääkäreistä ei todellakaan arvosta hoitajia eikä meidän ammattitaitoa (osan toki ihan oikeutetusti...). Mutta, täällä sentään maksetaan (kun edut otetaan huomioon) kohtuullista korvausta, toisin kuin Suomessa. 

Laser-hommat on aika tylsiä...

Varmaan joka päivä joku asia täällä ärsyttää, mikään homma ei ole kovin steriili Suomen standardien mukaan, aina pitää etsiä jotain tavaroita ja välillä on todella turhauttavaa työskennellä kehitysmaalaisten kanssa. 

Täällä jos missä, tulee rasistiseksi. Yksi suurimmista ärsytyksen aiheista tähän liittyen on omilla aivoilla ajattelemisen osaamattomuus. Hoitajat on tottunut että joku käskee koko ajan ja asiat tehdään just näin. Laatikon ulkopuolelle ei osata ajatella (to think outside the box, ei varmaan käänny noin suomeksi...) ja ennakointi on usein ihan hukassa. 

Työmoraali, varsinkin paikallisilla, on niin sun näin. Onneksi mun tiimin saudikundi on niitä parempia. Paikallisilla aamun 15-20 min kahvitauko venyy usein 45 minuuttiseksi, tai jopa tunniksi, 45 min lounas vaikka kuinka pitkäksi. Tähän kyllä syyllistyy myös moni muunkinmaalainen (muutama länsimaalainen mukaanlukien), mutta vähän lyhyemmiksi ajoiksi. Ja toiset joutuu sitten tehdä tuplasti töitä, tai odotella vaikka kuinka kauan omaa taukoa. 

Lähes päivittäistä ärsytystä aiheuttaa myös tavaroiden puute. Aina on jotain jälkitoimituksessa; esim tietyt hanskat, pistävä ja viiltävä-jäteastiat, katetrointisetit tai vaikka haarukat ruokalassa!

Viime aikoina erityisesti ärsytystä on aiheuttanut se, että meillä ei ole tarpeeksi pukukaappeja. Jokaisella on pieni "laukkukaappi" ja sen alapuolella kapea kaappi, jossa yleensä säilytetään kenkiä ja suojatakkia. Aamulla on todella ahdasta vaihtaa vaatteita, kun kaikki on änkeytynyt samaan tilaan. Ja Oh on päättänyt että jokaiselle kuuluu vain yksi kaappi! Toistaiseksi en ole vielä kakkoskaapistani luopunut, mutta pahoin pelkään että pian joudun. Nyt on nimittäin toinen pukkari menossa remppaan, ja kuulemma kaikki tulee meidän pienenne pukkariin. Just, no, onneksi on abaya. Minä aion nimittäin siinä tapauksessa laittaa jo leikkurivaatteet kotona päälle, ja laittaa abayan niiden päälle.

Pukukaappien kartoitusta, mikä kuuluu kenellekin...

Kaikesta huolimatta viihdyn silti töissä ihan hyvin. Välillä on tosi huonoja viikkoja, mutta yleensä vain satunnaisia huonoja päiviä. Hyviä päiviä on myös aika usein, ja koska elämä muuten täällä on ihan ok, mahtavat viikonloput, hyvät ystävät ja upeat reissut tekevät tästä tähänastisen elämäni lähes parasta aikaa, joten kyllä nuo työärsytykset viimeistään viikonloppuisin unohtuu. 

Voihan vesivahinko

Maanantaina kun tulin töistä kotiin, kävi mun kämpässä kova kuhina. Mulla oli ollut vesivahinko! Käytävälle asti tuli vettä, mun (suomalainen) seinänaapuri oli huomannut veden, ja tehnyt ilmoituksen.

Mun kämpässä oli varmaan 10 siivoojaa, ja vettä pari senttiä lattialla. Sen lisäksi lattialla oli mm mun juuri IKEAsta ostama petauspatja (koska sängyn patja on aivan liian kova), jota piti pitää levällään 72h ennen käyttöä, ja lähes tyhjät matkalaukut.

Loppujenlopuksi tuho ei ollut niin paha kuin luulin. Patjasta vain pieni osa oli märkä, loput patjasta oli matkalaukun ja sohvapöydän päällä, olin aamulla siirtänyt patjaa pois kulkuväylältä. Laukut ei ollut sisältä märkiä ja kaikki loput (jotain vaatteita jotka oli roikkunut tuolista lattialla, reppu, yhdet lenkkarit, matot) pystyin pesemään koneessa saman tien.

Pian tuli korjausmies ja kysyi mistä vesi on tullut. Sanoin että en tiedä. Hän meni sitten heti vessan käsisuihkulle, ja siitä ruiskusi vettä, kun hän kokeili sitä, Hän sitten vaihtoi sen uuteen. Kysyin että onko tätä tapahtunut ennenkin, kun hänellä oli varaletku mukana. Hän sanoi että kyllä. Samana ja seuraavana päivänä sain kuulla että sama oli tapahtunut kahdelle työkaverille ja yhdelle työkaverin naapurille. Eikä asialle ole tehty mitään, eikä ole varoitettu!

Syyllinen! Tuo kuvan alaosassa oleva hana on nyt suljettu

Itse en edes käytä koko käsisuihkua, joten korjausmies sulki sen hanasta. Syy miksi vesivahinko sattui, on että täällä on ollut ongelmia vedenpaineen kanssa. Ilmeisesti paine kasvoi liian suureksi ja letku halkesi. Mulla on myös kerran pöntöstä tullut paineella, onneksi pidän aina pöntönkantta kiinni, ei tarvinnut siivota koko vessaa pa****ta! Tätä vedenpaine-ongelmaa korjataan juuri, eikä meillä ole ollut kuumaa vettä pariin viikkoon, tosi kiva ottaa haaleita suihkuja...

Sitten syy, miksi vesi ei mennyt viemäristä alas; viemäreiden päällä on kannet! Kylpyhuoneesta saivat kannen auki (enkä sitä ole sulkenut, vaikka on tosi ällöttävä, siinä taitaa kasvaa jotain... Toivon että mun siivooja siivoaa sen ensi viikonloppuna. Siitä lisää myöhemmin.), mutta keittiöstä siivoojat eivät sitä saneet auki. Saudi-insinööritaitoa parhaimmillaan...

Tähän viereen valmistuu uusi asuinkompleksi, ehkä vuoden kuluttua, tai jotain. Ajattelin käydä kysymässä milloin voi laittaa nimen jonotuslistalle. Ehkä se on vähän fiksummin rakennettu. Mullahan oli esim ilmastointilaite suoraan sängyn yläpuolella, ja jouduin laittamaan koko kämpän järjestyksen uuteen uskoon. Myös esimerkiksi kahden lampun kytkin löytyy mun vaatekaapin sisältä! Eikä uunia ole, jouduin ostamaan pienen, pöydälle laitettavan uunin, jota pidän kaapissa silloin kun en käytä sitä.

Takaisin arjessa

Miten se onkaan aina niin vaikeaa sopeutua loman jälkeen takaisin töihin. Eikä sitä kyllä yleensä ole paljon työmotivaatiota juuri ennenkään lomaa... Viime viikko tuntui tosi pitkältä, toki viikko oli hyvin kiireinen ja monena päivänä sali meni yliajalle, mitä meillä ei urologiassa (onneksi!) tapahdu kovin usein.

Kuntosalillekin olisin halunnut mennä, mutta nilkat, varsinkin oikea, vaivasivat edelleen. Uimaankaan ei oikein huvittanut töiden jälkeen mennä, vaikka vesi on lämmitetty  niin alle 20c ilmalämpötilat olisi tehnyt vedestä nousemisen inhottavaksi.

Kesää odotellessa...

Asun 10 kerroksessa, yleensä kävelen raput aamuisin alas, kokeilin kerran viime viikolla, mutta tuntui liikaa oikeassa nilkassa. Mutta, tänä aamuna tuntui jo ihan ok:lta, joten jospa sitä uskaltais tällä viikolla jo salillekin. Varsinkin tän viikonlopun jälkeen tekee mieli salille...

Oltiin Rebeccan kanssa tukikohdassa, ja torstaina meidät oli kutsuttu yksiin läksiäisiin. Tukikohdassahan on siis kaksi organisaatiota töissä, meidän kaikki kaverit on suuremmassa, OPM:ssä, mutta olen tutustunut yhteen USMTMläiseen, jonka luona juhlat oli.

Juhlat oli jo alkanut pari tuntia aikaisemmin kun tultiin paikalle, porukka, eli kaksi naista ja tusina miehiä, istui nuotion äärellä (viikonloppuna oli kylmä, alle 10c yöllä) juttelemassa. Aika tylsää siis. Onneksi OPM:n helikopteripojat tuli paikalle vähän myöhemmin, tuli juhliinkin vähän eloa :-)

Noista bileissä lähdettiin vielä käymään yksissä toisissa, jotka oli onneksi sisällä. Mutta oltiin kyllä jo "kotona" puolen yön aikaan. 

Perjantaina katsottiin muutama elokuva, ja K ja Rebecca kokkasivat herkullisen kalkkuna-aterian. Olen tainnut viimeisen puolen vuoden aikana syödä (tukikohdassa) enemmän kalkkunaa kuin koko elämäni aikana yhteensä!

Illalla oli taas kahdet bileet tiedossa. Ensin mentiin National Guard-sairaalan (se toinen huippusairaala täällä) länsimaalaiselle asuinalueelle, yksi tuttu sotilas piti läksiäisensä siellä. Asuinalue, ja asunto oli iso ja upea. Olen nähnyt kuvia, mutta en ollut ennen käynyt. Siellä siis naiset ja miehet asuu samalla compoundilla, meillähän miehet asuu sairaala-alueen ulkopuolella. 

Sieltä lähdettiin noin puolentoista tunnin kuluttua takaisin tukikohtaan, jossa oli isot läksiäisbileet. Meidän olisi pitänyt kirjautua ulos ja uudestaan sisään kun käytiin tukikohdan ulkopuolella. Mutta K päätti että "unohdetaan" kirjautua ulos. Vähän jännitti että kuinka käy. Ulos mennessä ei ollut mitään tarkistusta, koska ajettiin ulos mistä asukkaatkin ajaa. Mutta takaisin tullessa piti kulkea USAn puolen sisäänkirjauspisteen läpi. Näytettiin meidän badget jotka siis aina saadaan tuossa sisäänkirjauspisteessä. Vähän ne ilmavoimien sotilaat, jotka vartioivat tukikohtaa ja hoitavat sisäänkirjauksen, pottuiluvat meille, mutta päästiin takaisin sisälle ongelmitta!

Oltiin toisissa bileissä pari tuntia, mutta musiikki oli tosi kovalla ja siellä oli tosi paljon porukkaa, joten lähdettiin pienellä porukalla S:n luokse pelaamaan kortti- ja lautapelejä. Oli kivaa, mutta meni aika myöhään. Onneksi ainakaan seuraavalle kahdelle viikonlopulle ei ole bileitä tiedossa.

Joululoma Suomessa osa 2

Joulunpyhien jälkeen lennettiin siskon kanssa muutamaksi päiväksi Lappiin; täti oli muuttanut syksyllä Sodankylään.

Täti ja miehensä olivat meitä hyytävän kylmässä (-23c) Rovaniemellä vastassa, ja käytiin Napapiirillä ennen pitkää ajomatka Sodankylään. Mulla tulikin aika paljon shoppailtua Napapiirin lukuisissa kaupoissa, pääasiassa tuliaisia, mutta muutama juttu itsellenikin.

Seuraavana päivänä lähti tädin appi-ukko meidän kanssa lumikelkkailemaan. Sää oli onneksi hieman lauhtunut, mittari näytti -17c. Paljon oli vaatteita päällä, muuten oli aika ok, mutta varpaita vilutti.

Maisemat oli mahtavia ja retki oli mukava. Jonkin matkan ajettua pysäytti appi moottorikelkan, kaivoi lumen alta kuolleen puun esille ja teki nopeasti nuotion. Ja makkaroita grillatessa lämpesi varpaatkin onneksi.

Oli kyllä aikamoinen, mutta upea, kokemus tälläiselle talvea vihaavalle auringonpalvojalle :-) Seuraava reissukin on jo suunnitteilla!

Uudenvuodenaaton vietin Helin luona, jossa herkuttelimme racletella, saunottiin, juotiin kuohuvaa ja otettiin rennosti. Mukavaa oli.

Lisäksi olen joululomalla tavannut muutaman muunkin kaverin ja shoppaillut, paljon muuhun ei sitten aikaa riittänytkään.

Vaikka olin kirjautunut lennolle jo edellisenä päivänä sähköisesti, jouduin jonottamaan 45 min laukun takia, erillistä baggage-dropia ei ollut... Istanbul-Riad koneessa oli tuhottoman kuuma. Tai sitten olin aklimasoitunut liian hyvin Suomessa ;-) Kone oli n 45 min myöhässä, ja sain odottaa laukkujakin vaikka kuinka kauan. Kotona olinkin vasta klo 02 yöllä. Ensi talvena taidan lentää Lufthansalla...

Jokaisella Turkishin lennolla oli yksi lentoemäntä tai stuertti pukeutunut kokiksi, ja tervehti jo ovella koneeseen astuessa

Joululoma Suomessa osa 1

Olin onnekas, kun pääsin jo toisena vuonna, tai oikeastaan oltuani vain 15kk Saudeissa, jouluksi lomalle. Ensi vuonna joulu ja uusi vuosi osuu täällä viikonlopulle, joten ei ole niin kauheaa viettää niitä täällä.

Lensin Suomeen keskiviikkona 17.12, tai no, torstaina. Koneen piti lähteä 00.30, mutta lähti vasta klo 03.00. Olin tosi väsynyt, ja palelin jo kentällä, vaikka mulla oli päällä pitkähihainen paita ja sen päällä neule. Kun vihdoin oli aika päästä koneeseen, menin vahingossa väsyneenä väärään jonoon. Se olikin business-, kultakortti ym jono. Seisoin jonkun miehen vieressä. Virkailija pyysi kaikkia jonossa näyttämään boarding-passia, näytettyä omani kysyi virkailija viereiseltä mieheltä, että olenko hänen kanssaan. Mies sanoi kyllä, ja sain jäädä jonoon :-)

Lensin Istanbulin kautta, mikä ei ollut niin hyvä juttu, koska lento Istanbuliin oli vain noin 4h, joten en ehtinyt nukkua kunnolla. No, niin kunnolla kun koneessa nyt voi. Olen sentään nykyään senkin taidon oppinut. Ei siihen mennytkään kuin 40v... Mutta ehkä ainaisella univajeella (kun viikonloput menee juhliessa) on jotain asian kanssa tekemistä.

Istanbul-Helsinki lennolla mun vieressä istui suomalaismies t-paidassa, itse jouduin pyytämään peittoa. Olin ihan varma että jäädyn pystyyn Suomessa. Ja kyllähän mulla kylmä usein olikin, mutta selviydyin! Heti ensitöiksi ostinkin untuvatakin.

Perjantaina oli sitten vuorossa jokavuotinen pikkujouluristeily. Helin lisäksi risteilylle lähti myös kourallinen työkavereita Suomesta. Reissu oli mukava ja oli kivaa nähdä taas ihania ex-työkavereita.

Kalapöydän herkkuja

Joulua vietettiin perheen kesken siskon luona. Oli ihanaa saada nauttia taas kakikista jouluherkuista, kyllähän me jotain täällä Saudeissakin viime jouluna tehtiin, mutta ei se silti ole sama asia.

Pukki ja muorikin pistäytyi

Kinkku on aivan parasta yöpalana joululimpun päällä, sinappi-kurkkusalaatin kanssa!

Tapaninpäivän hevosajelua

Olipahan vuosi!

Tämä vuosi on ollut mulle hyvin surullinen, mutta samalla myös aivan mahtava. Viihdyn töissä ihan kohtalaisesti, välillä jopa hyvin, olen saanut monta ihanaa uutta ystävää ja sosiaalielämä kukoistaa. Läpäisin sukelluskurssin ja olen reissannut uusiin ja eksoottisiin paikkoihin. Seuraavasta vuodesta odotan vähintäänkin yhtä mahtavaa :-)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!