Suomiloma 2015 - osa 1

Keskiviikkoiltana 5.8 lähdin taas lentokentälle, josta lensin yöllä Frankfurtin kautta Suomeen. Ennen vihasin yölentoja yli kaiken, mutta nyt olen vihdoin oppinut torkkumaan lentokoneessa. Toki se yleensä auttaa asiaa että teen aina ennen lomaa neljä 12h työpäivää putkeen, jotta saan torstain vapaaksi, ja keskiviikkona olen jo yleensä aika väsynyt.

Kun laskeuduttiin Suomeen ja tultiin pilvien alapuolelle, oli mun ensimmäinen ajatus, että kylläpä näyttää Suomelta... Ja pari ensimmäistä lomapäivää meni siihen että käänsin usein päätäni kun kuulin Suomea! Ulkosuomalaisen ongelmia :-)

Suomessa oli tuttuun tapaan sisko lapsineen vastassa, ja perinteen mukaan käytiin Jumbon Chicosissa lounaalla. Ostin myös samalla reissulla uuden, ultrakevyen matkalaukun, edellinen oli nimittäin homehtunut mun kämpän toisen vesivahingon myötä...

Melkein eniten lomalta odotin hyvää ja tuoretta ruokaa ja vihanneksia. Enkä pettynyt. Niitä olen todellakin kaivannut. Näiden loma-postauksien kuvat onkin aika lailla ruokapainotteisia :-)

Perjantaina hain auton, ja kävin katsastamassa sen. Ei mennyt läpi. Jarrupalat ja -levyt piti vaihdattaa ja tehdä ruostekorjausta pohjassa. Koska auto on muuten toimiva, eikä siitä paljon saa jos sen myyn, ja tietty koska tarvitsen aina autoa lomilla, en voinut muuta tehdä kuin korjauttaa. Onneksi sain ajan jo tiistaille, koska auto meni ajokieltoon katsastuksen umpeuduttua heinäkuussa.

Lauantaina mulla kävi nykyään Ruotsissa asuva opiskelukaveri perheineen kylässä, ja illalla menin siskolle yötä.

Enpä ollut vuosikymmeniin pelannut Afrikan tähteä. Kiva peli!

Sunnuntai-aamuna, kukonlaulun aikaan, lähdettiin siskon ja äidin kanssa ajamaan Turkuun. Sieltä mentiin laivalla Ahvenanmaalle, jossa veli perheineen asuu nykyään. Ja pääsin tapaamaan 4kk vanhaa kummipoikaani ensimmäisen kerran.

Sää oli koko loman ajan mitä parhain. Toin kesän tullessani, ja vein mennessäni. Sorry.

Kummipoika...

...ja isoveli jonka synttäreitä myös vietettiin

Nam!

En tiennytkään että Ahvenanmaa on Suomen suurin omenantuottaja. Kun muilla oli auton takakontit täynnä viinejä ja oluita, oli meillä omenamehuja!

Loppuviikosta kyläilin taas parin kaverin luona.

Aitoa shampanjaa, grilliruokaa, sauna ja parasta seuraa, mikä ihana ilta Helin luona!

Lomalla Suomessa

Ja kiirettä pitää! Mutta sää on ihanan kesäinen ja nautin täysillä. Autonkin sain onneksi katsastuksesta läpi pienten korjausten jälkeen. 

MUKAVAA KESÄN LOPPUA!

Sukellus Jeddassa

Perjantaina oli aika kokeilla taas sukellusta. Edellisen kerran olin sukeltanut lokakuussa Filippiineillä. Keväällä kävin Jeddassa tarkoituksena sukeltaa, mutta kun vene reissu peruttiin liian kovan tuulen takia, en sukeltanut edes rannasta. 

Torstaina lensin Jeddaan, vielä matkalle kentälle oli vähän epäselvää että miten pääsen kentältä compoundille missä yövytään, tai rannalle missä kaverit tekisivät mahdollisen iltasukelluksen. 

Jeddassa sijaitsee maailman korkein suihkulähde, vuonna 1985 valmistunut King Fahadin suihkulähde on, eri lähteistä riippuen, joko 260m tai 312m korkea.

Asuisin siis viikonlopun tukikohdan Jeddan TDY (Temporary duty, tilapäinen työkomennus) villassa. Jeddassa ei ole varsinaista tukikohtaa, sotilaat asuvat länsimaalaisella compoundilla, ja siellä on kaksi villaa joita TDY-sotilaat voi käyttää. Myös vapaa-aikana, jos villat on vapaina. Eli minä, Kate, tämän poikaystävä S ja J tukikohdasta yövyttiin siellä ilmaiseksi :-)

Riadin kentällä sain Katelta tiedon että he tekevät iltasukelluksen, mutta samalla lennolla mun kansaa on libanonilainen Mo, joka aikoo vuokrata auton, ja pääsen hänen kyydillä rannalle. Muut vaihtoehdot olisi ollut että kaverit olis hakenut mut kentältä jos eivät sukella, tai olisin mennyt taksilla rannalle. 

Riadissahan meillä on omat kuskit, ja "valkoisia" eli yleisiä taksejakin on yllin kyllin. Riadissa käytän usein myös valkoisia takseja, koska tunnen kaupungin ja tiedän meneekö kuski esim väärään suuntaan. Jeddassa takseja ei ole yhtä helppo saada, enkä tunne kaupunkia, joten se vaihtoehto olisi ollut viimeinen. Parempi vaihtoehto oli että olin onneksi myös saanut yhden kuskin numeron yhdeltä ennen Jeddassa työskennelleeltä suomalaishoitajalta. 

Tapasin Mon jo Riadin kentällä ja auton vuokraus Jeddassa sujui suht nopsaa. Hinta 88 SAR (21€) päivässä, eli älyttömän halpaa, kun bensakin on lähes ilmaista...

Oltiin Obhurin rannalla noin klo 22.00 aikaan, mutta muut olivat Pizza Hutissa syömässä. Kate oli jo tosi väsynyt, kuten minäkin, mutta pojat halusivat sukeltaa. Me sitten torkuttiin Katen kanssa Bhadur resortin villan sohvalla (muut porukan sukeltajat olivat vuokranneet ison, n 8-10 nukkumapaikkaa sisältäneen villan hotellin alueelta) kun pojat lähtivät sukeltamaan klo 23.30 aikaan...

Sukelluksen jälkeen meillä oli vielä reilun puolen tunnin ajomatka compoundille, TDY-kämpän lisäksi sotilaat saavat myös auton käyttöön, ja nukkumaan päästiin kahden aikaan. 

Kello kuudelta oli herätys, 6.30 lähdettiin ajamaan takaisin Obhurin rannalle. Sotilaiden on aina ilmoitettava sijaintinsa SOCiin (security operations centre) kun ovat liikkellä. Jokaisella on oma call sign ("kutsumakoodi") tyylin 151B(ravo) tai 65M(ike). Pysähdyttiin matkalla hakemassa kahvit ja ajettiin Desert Sea Diversien sukelluskauppaan. 

Kate on divemaster, ja hänellä on omat kamat, pojat oli lainannut tukikohdasta. Mä vuokrasin BCDn (se liivi joka täytetään ilmalla) ja regulaattorin (se jonka kautta mm hengitetään). Kaupan vierestä mentiin rannalle jossa sukellus vene (hah!) odotti. 

Meitä taisi olla n 15 sukeltajaa ja snorklaajaa. Myös suomalainen Riitta, sairaanhoitaja joka asuu Jeddassa, ja sukeltaa lähes joka viikonloppu!

Kun lähdettiin rannasta meidän piti laittaa pelastusliivit päälle, ja meidän naisten piti pysyä veneen sisällä, koska meillähän ei ollut abayoja päällä. Rannikkovartioston tarkastuspisteen (jossa ainakin ilmoitettiin asiakkaiden määrä) jälkeen otettiin hiostavat liivit pois. Ilma oli n 40c, kostea ja merivesikin yli 30c.

Ensimmäinen sukelluspaikka oli parin tunnin matkan päässä. Se olisi mun ensimmäinen hylkysukellus, syvimmillään noin 30 metrissä sijaitseva Ann-Ann-laiva. Sukellus meni tosi hyvin ja hylky oli mielenkintoinen. 

Toinen sukellus, joka sijaitsi aika lähellä ensimmäistä paikkaa, olikin sitten asia erikseen. Heti parista metristä rupesi sattumaan korviin. Hitaasti, Katen tsempatessa vieressä, pääsin syvemmälle. Korvat vaivasi lähes koko sukelluksen ajan, välilä enemmän, välillä vähemmän. 

Jotta saisin ajatukset muualle antoi Kate mulle kameransa, jotta keskittyisin mielummin valokuvaamiseen. Hyvä veto, se autto vähän! Mutta oli mulla muitakin ongelmia. 

Ensimmäistä kertaa ikinä, mun maski täyttyi koko ajan vedellä. On se joskus muulloinkin täyttynyt silloin tällöin, mutta ei ole ollut ongelma. Maskin tyhjentäminen oli muuten mulle sukelluskurssin vaikeimpia ja ahdistavimpia juttuja, mutta näköjään sekin oli ihan rutiinia nyt. 

Sain myös ensimmäistä kertaa pienen krampin pohkeeseen, mikä onneksi laukesi helposti. Lisäksi, kun jotain sähläsin, irtosi regulaattori suusta. Onneksi löysin sen saman tien ja sain takaisin suuhun, en ehtinyt edes panikoida.

Loppujen lopuksi olin silti tyytyväinen sukellukseen. Kaikesta huolimatta en panikoinut, en jättänyt kesken ja jopa nautin. Todellakin aion jatkaa sukeltamista. Ja muuten, mulla on aina ollut ongelma kelluvuuden kanssa, näillä kahdella sukelluksella ei ollenkaan, painot oli kohdallaan!

Lisäksi mua vaivasi myös edellisenä päivänä mystisesti alkanut silmätulehdus...

Kolmas sukellus oli taas laivanhylky, mutta korvien takia jätin sukelluksen väliin. Kävin silti snorklaamassa, valtava, ja suht hyväkuntoinen, Chicken wreckiksi kutsutun rahtilaivan hylky näkyi hyvin. Ja riutta oli upea, siellä oli sadoittain upeita kaloja.

Noin kymmenisen delfiiniä uiskenteli meidän ympärillä vähän aikaan. Ensin ne hyppi täydellisessä muodostelmassa. Silloin mulla ei ollut puhelin kädessä, ja ihailin niitä vain!

Laivan saavuttua rantaan mentiin taas  Badhur-resortiin, tarkoituksena käydä villassa suihkussa ennen illallista. Sieltä oli sähköt poikki ja päätettiinkin lähteä sitten saman tien porukalla syömään. 

Syötiin Counter Burger nimisessä ravintolassa, jossa sai valmiiden purilasten ym lisäksi itse koota oman hampurilaisen. Ja nam, että oli hyvää! Onneksi Riadissakin on kuulemma sama lafka.

Unohdin ottaa kuvan ennen hampurilaisen leikkausta...

Syönnin jälkeen lähdettiin metsästämään mulle antibiootti tippoja silmään. Täällähän saa joitain suun kautta otettavia antibiootteja ilman reseptiä. Ensimmäisessä apteekissa sanovat että tarvitsen reseptin, mutta ostin jonkun allergiaan tarkoitetun silmätipan. 

Kate oli sitä mieltä että kyllä joku toinen apteekki myy. Mentiin sitten toiseen, mutta siellä myytiin vain meikkiä. Kolmannesta sain kuin sainkin sitten ostettua mitä halusinkin :-)

Matkalla compoundille pojat päättivät että haluavat oluet. Soittivat muutamalle tutulle sotilaalle (Jeddan sotilaat saavat hakea konsulaatista tietyn määrän alkoholia) ja yksi lupasi meille muutamat oluet. 

Oltiin ihan rättipoikki väsyneitä, juotiin oluet ja käytiin nukkumaan. Muilla olisi taas aikainen nousu vene sukellukselle. 

Mä nukuin todella pitkään. Olin ajatellut käydä altaalla, mutta paloin hieman perjantaina, ja myös tulehtuneen silmän takia, en viitsinyt käydä. Surffasin netissä ja kävin compoundin ravintolassa lounaalla.

Sukelluksella mukana olleen Riitan kuski tuli hakemaan mut kentälle klo 15.30 (näin ne kuljetusasiatkin vain järjestyi). 

Mun kone oli kaksi tuntia myöhässä, eikä netti tominut, joten siksi tästä nyt sitten tuli oikea maraton-kirjoitus!

Löhöloma Abu Dhabissa

Vihdoin pääsin taas lomalle ja vähäksi aikaa pois Saudeista. Onneksi lentomatka Abu Dhabiin kesti vain puolitoista tuntia.

Riadin kentällä

Olin varannut spa-hotellin jolla oli oma ranta. Sheraton-hotelli sijaitsi noin 30km päässä lentokentältä. Hotelli oli ihan kiva ja henkilökunta todella mukavaa ja ystävällistä, mutta ranta oli aika ruma.

Matkan varrelta

Näkymä mun mini-parvekkeelta

Olin hotellilla vasta joksus klo 19.00 aikaan, joten tilasin ruokaa ja oluen huonepalvelusta. Ruoka oli hyvää, sen jälkeen kömmin sänkyyn kirjan kanssa.

Dubain ja Abu Dhabin kentiltä saa Geishaa!

Taco-salaatti oli ihan hyvä, mutta kyllä tukikohdan ravintolasta saa parempaa

Seuraavana päivänä poistuin ainoan kerran hotellilta! Kävin lähikaupasta ostamassa vettä (mitä en kyllä olisi tarvinnut, siivoojat toivat monta pulloa mun huoneeseen joka päivä) ja mehuja. Olin ostanut lentokentältä pienen vodkapullon.

Abu Dhabissa, kuten myös ainakin Dubaissa ja Bahrainissa, ei myydä alkoholia kaupoissa, vaan ne voi ostaa lentokentän tuloaulan kaupasta. Tavallisissa ravintoloissa ei myöskään tarjota alkoholia, vain hotellien ravintoloissa. Ja ainakn Bahrainissa nykyään vain neljän ja viiden tähden ravintoloissa.

Kävin myös kokovartalohieronnassa, paikat oli todella jumissa. Sen jälkeen menin rannalle löhöämään. Ilma noin 40c ja todella kosteaa, taas tuli mieleen että kyllä täällä Riadissa on helpompaa kun ilma on niin kuiva, vaikka vähän kuumempi onkin. Merivesikin oli 35c. Altaalle en halunnut mennä, altaalla voin löhötä täällä kotonakin.

Illalla kävin hotellin italialaisessa ravintolassa syömässä. Ruoka oli hyvää, mutta viiniä jouduin odottamaan noin vartin, sitä tarjottiin vasta rukousajan jälkeen, oli nimittäin vielä Ramadan.

Alkupalasta olisi riittänyt kolmelle...

Toisena päivänä kävin mahtavan buffet-aamupalan jälkeen mani- ja pedikyyrissä, ja sen jälkeen kunnon hemmotteluhoidossa. Hoito kesti lähes kaksi tuntia, koko kropan kuorinta, sitten mut käärittiin mutakääreeseen ja samalla sain päähieronnan. Lopuksi suihkun jälkeen vielä kosteusvoiteen levitys ja vähän hierontaa. Aaah!

Ramadan oli vihdoin loppunut, ja se tarkoitti että allas- ja rantabaarit oli auki. Eli, hoidon jälkeen menin rantabaariin Pina Coladalle :-)

Illallisen söin hotellin meksikolaisessa ravintolassa, ja hyvää oli sekin. Ja jälkkäriksi mansikka Margarita. Tietty.

Ramadanin jälkeisen Eid-pyhän kunniaksi oli mun hotellihuoneeseen tuotu pieni taatelirasia. 

Kolmantena päivänä menin heti aamupalan jälkeen taas rannalle. Iltapäivällä mulla oli vielä viimeinen hieronta. Hieronnan jälkeen menin vielä rannalle, ja söin aikaisen päivällisen rantabaarissa. Loppuillan vietin hotellihuoneessa.

Koskaan en ole niin paljon aikaa viettänyt hotellissa, ja hotellihuoneessa, mutta loma teki tehtävänsä. Rentouduin ja iratuduin Saudeista. Taidanpa viettää useamminkin tommosia minilomia ihan itsekseni. Spa-hotellissa, tietty!

Kolme kertaa olen lentänyt Saudeihin Eidin aikana, ja joka kerta kone ei ole edes ollut puolillaan

Mä tykkään tosta tekstistä, melkein kuin arabialaisia kirjaimia

Ja niin, sainpa tässä uskomattomia uutisiakin! B sai tietää juuri ennen lähtöään, että joutuukin jäämään tänne vielä vuodeksi :-) Semmoista se armeija-elämä on. Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma.

Työsopimusta jatkettu taas vuodella

Toissa viikolla mulla oli taas re-contracting, eli tein taas vuoden sopimuksen tänne.

Sopimusta varten piti siis taas tehdä vaikka kuinka monta typerää testiä netissä (mm käsihygienia, roska-huolto, lääkkeitä, paloturvallisuus), joista suurin osa on tarkoitettu vuodeosastoilla työskenteleville. No, ne saa tehdä vaikka kuinka monta kertaa, suurin osa on ylihelppoja, ja lähes kaikkiin meillä on vastaukset myös...

Sitten oli hölmö itsearviointi, mikä piti tehdä tietokoneelle, ja parin työkaverin pitää myös kirjallisesti arvioida sinut. Mä arvion itseni taas ihan alakanttiin, ei suomalainen osaa kehua itseään amerikkalaiseen tyyliin.

Lopuksi oli parin tunnin "haastattelu" apulaisosastonhoitajan kanssa, missä käytiin läpi mun itsearviointi, ja haastattelija pisteytti mut myös. Ensimmäisen vuoden jälkeen ei saa palkankorotusta, mutta nyt sain. Koska en ole yhtään panostanut töihin tänä vuonna, en ole pitänyt opetussessiota, en ole ollut mukana missään aktiviteeteissa, klubissa tai neuvostossa, enkä ole kehittänyt osastoa tai tiimiä, enkä ole tehnyt mitään kirjallista ehdotusta, niin sain vain yhden korotuksen. 

Eipä haittaa, tiesin sen ennestään, ei ole kiinnostunut tehdä mitään, olen vain elänyt viikonloppuja varten. 

B:n komennus päättyy pian ja ihan paria tuttua ja ystävää lukuunottamatta en parin viikon kuluttua tunne taas ketään tukikohdasta. Aion ottaa kunnon tauon sieltä, ja juhlimisesta ylipäätänsä.

Ai kuiva maa? Yhden juhlia järjestävän kaverin baarikaappi tukikohdassa

Elokuussa menen Suomeen lomalle, sen jälkeen aloitan kunnon kuntokuurin. Ensi vuosi tulee sisältämään myös paljon matkailua. Tai no, se alkaa jo pian. Eid-pyhän aikana (2,5 viikon kuluttua) menen yksin viideksi päiväksi Abu Dhabiin ja heinäkuun viimeisenä viikonloppuna menen Jeddaan sukeltamaan. Pitkästä aikaan. Suomenloman aikana käyn Riikassa. Ja Ahvenanmaalla. 

Ja taidan ensi vuonna panostaa taas vähän enemmän töihin. Olen hakenut "Laadunedustajan" (Quality representative) paikkaa meidän osaston neuvostosta. En kyllä ole varma mitä se tarkoittaa, mutta samapa tuo. Jospa vaikka teen vielä yhden sopimuksen tämän jälkeen. Who knows. Vuosi kerrallaan mennään.

Ramadan, Juhannus ja hajonnut ilmastointi

Ramadan, eli muslimien pyhä paastokuukausi, alkoi torstaina. Käytännössä se tarkoittaa että muslimit tekevät kuuden tunnin työpäivää, ja me muut ollaan töissä 8.30-18.00. Ja sehän sopii mulle :-)

Työpaikan kahvilassa toivotetaan Hyvää Ramadania

Torstai-iltana lähdettiin tukikohtaan normaliin aikaan (18.15), yleensä siihen aikaan on kauhea ruuhka, ja matkaan menee noin 45 min - 1h. Nyt ei pahemmin autoja näkynyt, koska kaikki olivat kotona odottamassa että saisivat syödä (n klo 18.45), koko päivän paastoamisen jälkeen. Oltaisiin oltu perillä tukikohdassa varmaan noin 25 minuutissa, mutta Rebecca oli unohtanut passinsa, Ja ilman passia tai iqamaa sinne ei pääse. Oltiin jo puolessa välissä, ja jouduttiin kääntymään ympäri.

Tämä tie on aina ihan tukossa

Torstai-iltana oltiin taas yksissä läksiäisissä. Olin tanssimassa, kun pari naista tuli kysymään että olenko Soile Suomesta, olivat lukeneet mun blogia!

Perjantaina vietettiin juhannusta. Mutta mä olin unohtanut mun Suomesta salakuljetetut makkarat kotiin. Onneksi Virva ja Milla tuli vasta perjantaina, joten hakivat mun vara-avaimen mun työkaverilta Heleniltä, joka käy mun luona siivoamassa, ja hakivat sitten makkarat mun pakastimesta.

Meitä oli pienehkö porukka, neljä suomalaista, yksi britti ja kourallinen jenkkejä. Mä tein perunasalaattia ja lisäksi oli vihersalaatti, tosi hyviä hampurilaisia, joiden "leipänä" oli bataattiviipaleet, deviled eggs-munia ja brownies. 

Ilta oli mukava, pelattiin myös muutamaa eri peliä. Mun lemppari oli hyvin poliittisesti epäkorrekti Cards against Humanity. Suosittelen ;-)

Viime viikon lopulla mun ilmastointi alkoi vuotaa vettä. Suljin sen viikonlopuksi, kun olin poissa, mutta lauantai-iltana kun käynnistin sen taas, sylki se todella paljon vettä. Sunnuntai oli kiireinen työpäivä, enkä päässyt kotiin jotta korjaaja olisi voinut tulla. Nukuin sitten viime yön erittäin huonosti, +30c asteisessa huoneessa, mutta tänään korjaaja kävi puhdistamassa ja korjaamassa laitteen. Onneksi!

Expat-elämää Saudeissa

Monet jotka ovat tulleet Saudeihin, ajattelevat ettei täällä ole mitään tekemistä vapaa-aikana, muuta kuin altaalla löhöily ja shoppailu. Ja niin se kyllä valitettavasti joillekin onkin, kaikki on kiinni kontakteista ja omasta asenteesta.

Mutta, jos on sosiaalinen ja aktiivinen, niin täällä vapaa-aika voi olla melkeinpä elämän parasta aikaa. Kuten mulle viimeiset 1v 3kk on kutakuinkin ollut. Tukikohta on ollut siinä isossa asemassa, mutta myös se, että mulla on täällä monta ihanaa ystävää, jotka on melkolailla samassa elämäntilanteessa kuin minä.

Enhän mä todellakaan juhli Suomessa lähes joka viikonloppu, en edes joka kuukausi. Ei mua edes kiinnostaisi. Mutta, täällä se on, tällähetkellä, osa mun arkea. Mä siis nautin vapaa-ajastani täällä, vaikka en paljon mitään erikoista teekään.

Mutta, aktiivisille ihmisllekin löytyy vaikka mitä. Voi harrastaa urheilulajeja, sukeltaa, käydä aavikkovaelluksilla, tanssikurssilla tai vaikka valokuvaus- tai kokkauskurssin. Näistähän ei tietenkään missään kovin julkisesti mainosteta, sen takia pitää siis olla kontakteja. Esim Facebookiin ja siellä erilaisiin ryhmiin kuuluminen auttaa, niistä saa paljon tietoa. 

Elämäni ainut kerta drive-in rangella

Miehet ja naiset, jotka ei ole naimisissa, eivät saisi liikkua julkisesti yhdessä. Mutta, koska täällä on paljon miehiä ja naisia samassa elämäntilanteessa, ja paljon juhlia, niin myös suhteita syntyy helposti. Länsimaalaiset parit (tai kaveriporukat) voivat kyllä liikkua suht turvallisesti julkisesti, mutta "sekarotuiset" parit ja ei-länsimaalaiset parit jotuvat useammin ongelmiin. Eli, jos uskontopoliisi muttawa on liikkeellä poliisin kanssa, ja kysyvät avioliittotodistusta, ja jos sitä ei ole näyttää, niin luultavasti joutuu vankilaan.

Tiedän muutaman ihmisen jotka on ollut vankilassa. Erinäisistä syistä. Mutta sairaala on järjestänyt kaikki ulos, ja ovat saanet jatkaa töissä. Kaikki sairaalat eivät kuulemma anna jatkaa.

Miten täällä sitten seurustellaan. No, jos on kyseessä länsimaalainen mies, asuu hän mitä luultavimmin jollain lämsimaalaisella, aidatulla asuinalueella, eli compoundilla. Silloin serustelu ei ole ongelma, hänen luona, ja compoundilla, voi viettää aikaa. National Guard-sairaalalla on länsimaalaisille tarkoitettu compound, missä asuu niin miehiä kuin naisiakin. 

Meidän sairalassa miehet ja naiset ei saa tulla toistensa asuinkomplekseihin, eli jos pariskunnan mies ei ole muuttanut pois sairaalan asunnosta, niin silloin pari voi oikeastaan vain tapailla sairaalan pikaruokapaikassa, puistossa ja sosiaaliklubin ravintolassa. Toki myös voivat käydä muilla compoundeilla, ja sairaalan ulkopuolella ravintoloissa. Mutta, ravintoloissa käynti on aina pieni riski, jollei ole joku muutamasta ravintolasta minne muttawat ei pääse. 

Yksi länsimaalainen ystäväni tapailee ulkomaalaista arabi-miestä. Naimaton mies asuu tilapäisesti asuinkompleksissa, mutta sai järjestettyä vuokrasopimukseen tiedon että on naimisissa. Kun vaaleahko ystäväni menee miehen luokse, verhoutuu hän saudityylisesti huiviin, niin että koko kasvot on peitossa! Eikä kukaan epäile mitään :-)

Eli, kun täällä lisäksi on siis myös ne kahdeksan viikkoa lomaa vuodessa, niin jos oma työ vain on suht ok, niin kyllä täällä aika kuluu melko nopeasti ja mukavasti.