Aaviikkoseikkailu ja läksiäiset

Jutan työvuosi Saudeissa on ohi, ja Jutan aviomies H tuli Suomesta viikon lomalle tänne Saudeihin. Koska miehiä ei saa tuoda sairaalan asuntoihin, yöpyivät Jutta ja H muutaman yön K:n luona tukikohdassa. Sen lisäksi he reissaavat muutaman päivän ja viettävät viimeisen yön hotellissa Riadissa.

Mä tein viime viikolla 7-19 vuoroja, maanantai oli vapaapäivä, ja torstaina pääsin siis vasta klo 19. Jutta ja Raija lähtivät jo aikaisemmin tukikohtaan. H:n lento laskeutuisi vasta klo 23.50, joten lähdin myöhemmin taksilla lentokentälle ja tapasin siellä Jutan, Raijan ja K:n. Lento oli parikymmentä minuuttia myöhässä, ja tietysti maahantulo ym vie oman aikansa, joten H tuli ulos vasta joskus vähän ennen klo 01.

Käytiin vielä matkalla tukikohtaan hakemassa herkulliset shawarmat, ja nukkumaan päästiin vasta klo 02 jälkeen.

Koska Jutta ei ollut vielä käynyt Edge of the Worldillä, päätettiin me lähteä sinne perjantina. Ei ehkä ollut ihan fiksuin veto, koska nyt on vuoden kuumin aika. Puhelin väitti että Riadissa oli 44c, mutta kun tultiin iltapäivällä takaisin tukikohtaan, näytti tukikohdan mittari 47c. Varjossa. Sitähän tuolla aavikolla ei pahemmin ollut...

 

Matkan varrelta

 

Lähdettiin klo 9 aikaan liikkeelle, meitä oli kaksi autollista, K:n lisäksi kaksi muuta miestä tukikohdasta ja meidän jo mainittujen lisäksi uusi tuttavuus, suomalaisnainen A. Mentin taas tukikohdan turvatarkastusten läpi, mikä vei oman aikansa, ja yksi auto, joka oli mennyt tukikohdan ulkopuolelle odottamaan A:ta oli jo mennyt ja me kolme muuta naista odotettiin K:ta joka tuli auton ja R:n kanssa tarkastusten läpi. Siis tukikohtalaisten autot tarkastetaan läpikotaisin joka kerta kun ne tulee tai menee.

Ei oltu odotettu kauhean kauan kuumassa auringossa abayat päällä, kun nähtiin K:n auton tulevan. Mutta sitten K juuttui viimeiselle portille. Heilutteli meille käsillään ettei tiedä mitä tapahtuu. Odotettiin jonkin aikaan ja L, joka oli ollut jo ulkopuolella, tuli autolla meidän luo. Hypättiin kyytiin ja L sanoi että K oli soittanut ja sanonut että tukikohta oli "lockdownissa", kukaan ei pääse sisään eikä ulos. Syytä ne ei tiennyt. Onneksi se kesti vain lyhyen ajan, kai se liittyi jotenkin viimeaikaisiin uhkauksiin.

Ajettiin Edge of the Worldille ensin noin tunti maantiellä ja sitten toinen mokoma off-road. Pysähdyttiin nimittäin monta kertaa kuvaamaan kameleita ja vuohia. Niistä ei saa koskaan tarpeeksi :-)

 

Paimen rukoustauolla

 

Lentävä kameli! Pikkuinen pelästyi meitä..

Kun saavuttiin Edgelle oli siellä yksi toinenkin auto, ja myöhemmin tuli kaksi lisää. Ei siis oltu ainoita hulluja!

 

Toinen porukka oli lounaalla. Ja siellä sattui olemaan tuttu suomalainen E meidän sairaalasta. 

Tällä kertaa en kävellyt ihan loppureunalle asti, ja hyvä niin, kun käveltiin takaisin alkoi mua vähän pyörryttää ja oksettaa. Kaksi muutakin voi vähän huonosti, Onneksi meillä oli mukana isot kylmälaatikot täynnä jäitä ja vesipulloja, jäällä sai hyvin vilvoitettua itsensä.

 

 

Lyhyen vilvoittelun jälkeen hypättiin taas ilmastoitujen autojen kyytiin ja ajettiin takaisin Riadiin.

 

Kovin oli ruuhkaista paluumatkalla ;-)

Tukikohdassa laitettiin suihkun jälkeen vähän (suomalaisia) herkkuja Jutan pienimuotoisa läksiäisiä varten. Meitä oli siis sama porukka joka oli Edgellä.

K oli tilannut tukikohdan ravintolasta kakun, eikä ne tehnyt pienempää kuin 30 hlölle.

Vietiin siis loput kakusta mennessämme, kun mentiin tukikohdan baariin. Siellä ei kyllä ollut paljon porukkaa, enkä enää tuntenutkaan oikeastaan ketään, kun niin moni tuttu on lähtenyt. K suunnittelee lähtevänsä marraskuussa, joten sitten loppuu nämä ihanat viikonloput tukikohdassa. Muutama tuttu jää vielä, joten eiköhän siellä silti tule käytyä joskus juhlissa.

 

Olut on ollut jo loppu muutaman viikon ajan...

Baarissa soitti taas sama dj, tanssittuakin tuli aika paljon, vaikka musiikki nyt oli mitä oli... Meidän suomalaisten ja meidän muutaman kaverin lisäksi siellä ei oikeastaan kukaan koskaan tanssi. Että voi olla että jos me ei olla siellä niin kukaan ei tanssi!

Seuraavana päivänä mentiin buffet-brunssille tukikohdan ravintolaan, ja sieltä altaalle. Tuli taas lilluttua monta tuntia putkeen vedessä.

Illalla H kokkasi meille herkullisen päivällisen, ja klo 20.30 aikaan Raija ja minä lähdettiin takaisin sairaalalle ja arkeen.

Taas Bahrainissa

Viime viikko oli tosi kiireinen, maanantaita lukuunottamatta, "kiva" lomaltapaluu siis... Sunnuntaina ja keskiviikkona pääsin lounaalle vasta klo 16.00, eli menin sitten suoraan kotiin (työaika loppuu 16.30, palkaton lounas on 45 min).

Viikonlopun Bahraininreissu oli siis todella odotettu ja tuli tarpeeseen. Meitä lähti Raijan ja Jutan lisäksi australialainen mies I, joka ajoi ja brittimies M. Tarkoitus oli lähteä klo 17.30 aikaan, mutta I tuli vasta klo 18, ja hänen piti käydä vielä nopsaa kotona.

Ajomatka Bahrainin rajalle kesti reilut 4h, yhden pysähdyksen taktiikalla, ja rajalla meni noin tunti. Oltiin perillä ystävämme B:n luona klo 01 aikaan. I:tä lukuunottamatta majoitumme kaikki B:n luokse.

B on australialainen pankkiiri, joka muutti Riadista Bahrainiin muutama kuukausi sitten. Hän asuu todella hulppeassa kolmen makuuhuoneen asunnossa, joka sijaitsee viidennessätoista kerroksessa. Eli, näkymät valtavista ikkunoista on upeat.

 

Monessa talossa on uima-allas katolla

Perjantaina lähdettiin rannalle, Al Dar islands-saarelle. Saari sijaitsee vajaan 10 min moottorivenematkan päässä Bahrainista. B oli varannut meille etukäteen "majan" (hut), joten pääsimme yksityiselle rannalle. Ensin otimme silti yhdet (tai ehkä kahdet...) yleisellä puolella.

Ranta oli todella kivasti suunniteltu, ja siellä oli myös muutama luksusmökkikin, jossa olisi saanut yöpyä. Omia ruokia ja juomia ei saanut rannalle tuoda (neillä oli kyllä vettä mukana), mutta pientä maksua vastaan olisi saanut tuoda vaikka omat grillattavat, ja grillin sai lainata ilmaiseksi.

 

Meidän maja

Vesi oli yli kolmekymmentä asteista ja aurinko porotti. Jos ei olisi tiennyt missä oli, paikan arvaaminen olisi varmasti ollut vaikeaa. Yhtä hyvin olisi voinut olla vaikka Thaimaassa.

Lilluttiin suurin osa ajasta vedessä. Harmi vaan että siellä oli meduusoja (jellyfish). Lähes koko ajan nipisti ihan pikkaisen, en tiedä oliko ne jotain minimeduusoja vai jotain muuta. Mutta päivän päätteeksi meduusat poltti meitä aika kunnolla. Mäkin sain reiteen kunnon "nokkosrokon". Olen aina vähän pelännyt meduusojen polttoja, mutta onneksi se ei ollut niin paha kun luulin. Vaikka onhan niitä tietysti paljon erillaisia, ja jotkut voivat olla todella vaarallisia.

 

Rannalta lähdettiin auringonlaskun aikaan, ja mentiin takasin B:lle suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. Päivälliselle mentiin japanilaiseen ravintolaan, josta oltiin varattu teppanyaki-pöytä. Olen syönyt teppanyakia kerran ennenkin, ja vaikka se onkin ihan hyvää, niin kyllä sushi ja teriyaki ovat mun lemppareita mitä tulee japanilaiseen ruokaan. Mutta teppanyaki on elämys, kokki tekee ruoan silmiesi edessä, ja ainakin niissä kahdesa missä minä olen syönyt, on koko hommasta tehty pienoinen show, kokki heittelee mm veitsiä ja kananmunia teatraalisesti. Suosittelen. Suomessa on ilmeisesti vain yksi (!!!) teppanyaki-paikka; Hans Välimäen Masu-bistro Tampereella.

 

Alkupalaksi lohi-avokado sushia ja miso-keittoa. Nam.

 

Show-mies kautta kokki

Vatsat ylitäynnä lähdettiin baari-kierrokselle. Bahrainissa vaikuttaa olevan elävää musiikkia lähes jokaisessa baarissa. Ja kymmenittäin prostitutioituja... Varsinkin baarissa, johon jäimme iltaa istumaan. Mutta, bändi oli erittäin hyvä.

Lauantaina nukuttiin myöhään ja kello 13.30 aikaan lähdettiin ajamaan kohti Riadia. Käytiin ensin lähikaupassa ostamassa eväitä, ja sama vartija tuli taas juttelemaan mulle, kuin viimeksikin (toukokuussa)!

 

Sillan päässä siintää Saudi-Arabia

Rajalla meni taas tunti, auto tutkittiin taas ylimalkaisesti, uskoisin että olisi erittäin helppo tuoda alkoholia rajan yli. Mutta, vaikka sianliha-makkaroita toinkin, niin ikinä en alkoholia edes yrittäisi tuoda.

Koska oltiin lähdetty niin aikaisin, ajettiin suurin osa matkasta valoisaan aikaan. Vaikka maisemat sinänsä on sitä yhtä ja samaa; aavikkoa, aavikkoa ja aavikkoa, viihdytti se silti enemmän kuin pimeällä ajo. Myös kameleita nähtiin paljon. 

 

Öljyputkia

 

 

 

Maissia ja jäätelöä. Hyvät matkaeväät :-)

 

Check-pointeja oli muutama matkan varrella. Mehän oltiin ihan laittomasti liikkeellä (miehiä ja naisia samassa autossa, joista kukaan ei ole sukua tai naimisissa keskenään), mutta meidät viitottiin aina vain eteenpäin.

Kotona oltiin n klo 20.00 aikaan.

Viimeinen lomaviikonloppu

Tulin siis takaisin Saudeihin jo tiistaina vaikka työt alkoivat vasta sunnuntaina. Syy siihen oli, että meidän piti mennä sukellusreissulle, mutta Eidin takia se oli kallista ja hankalaa, joten se peruuntui sitten.

Sen sijaan mentiin Jutan ja Raijan kanssa torstaina Salwa-asuinalueelle, jossa olin ollut allaspippaloissa juuri ennen lomaa. Salwa on siis erään brittiläisen turvallisuus-, ilmailu- ja puolustusalan yhtiön asuinalue, ja suurin osa asukkaista on brittejä.

Torstaina meidät oli kutsuttu keilailemaan. Meitä oli varmaan jotain 25 henkilöä, monesta eri maasta. Joukkueet arvottiin, ja mun joukkueessa oli Jutta, kaksi brittimiestä, venäläinen ja irlantilainen mies sekä filippiiniläinen nainen.

Pelattiin kaksi kierrosta ja meillä oli tosi hauskaa. Toinen kierros oli hohtokeilailua, ja teinkin kaksi kaatoa perä-kanaa toisella kierroksella, taisi ne muutamat viinilasilliset auttaa ;-)

 

Osuuko....?

Keilailun jälkeen siirryttiin vielä yhteen pubiin jatkoille, sieltä sai ostaa itsetehtyä, ja ihan kelvollista,  viiniä, "väljähtynyttä" olutta (olueen sekoitetaan aina vähän alkoholitonta olutta, jotta siihen tulee vähän hiilihappoa) ja muutamaa muutakin juomaa. Yllättäen "Bailey's" oli tosi hyvää!

Tukikohdastahan ei saa lähteä ilman saattajaa joka kirjaa ulos, ja suurin osa solttupojista on kyllä semmoisia herrasmiehiä etteivät ne edes lähettäisi yksin portille kävelemään jos voisi, mutta Salwassa oli toisin.

Kun väki rupesi lähtemään kotiinpäin kysyttiin miten päästään portille. Sanoivat että ensin oikealle ja sitten vasemmalle, noin 10 min kävely. Just! Käveltiin varmaan 45 min ja epätoivo meinasi iskeä, mutta löydettiin onneksi, yhden puhelun avulla, perille.

Perjantaina olikin sitten taas vuorossa tuttu ja turvallinen tukikohta. Olin "salakuljettanut" grillimakkaraa Suomesta (sianlihan takia kiellettyä) ja grillattaisiin niitä K:n luona.

Kun tultiin Jutan ja Raijan kanssa tukikohtaan, käytiin ensin K:n kanssa pikaisesti kaupassa, commissaryssa, jossa myydään kaikkea amerikkalaista ruokaa ja tavaraa, ja siellä käy vain USA:n dollarit. Jokaisessa USA:n tukikohdassa ympäri maailmaa on commissary.

Sitten mentiin altaalle pariksi tunniksi, mä vietin siitä taas suurimman osan ajasta vedessä. Mulla on ihan hyvä rusketus, se ei ole liian tumma, mutta en myöskään pala vaikka olen kauan auringossa ja vedessä. Riittää että laitan kerran joko suojakerroin 30 tai 50, riippuu vähän kellonajasta ja kauanko on tarkoitus auringossa olla.

Mä en ole koskaan ennen käyttänyt "nuudelia" (pool noodle), nyt otettiin semmoiset käyttöön, oli tosi ihanaa kellua niitten kanssa, ja kyllä meillä oli tosi hauskaa kun niitten kanssa pelleiltiin ;-)

 

Kuva täältä. Meidän oli kyllä neliskulmaisia.

Altaalla saatiin myös kutsu yhden tutun läksiäisiin, jotka alkaisi pari tuntia myöhemmin. Hänen oli ollut tarkoitus kutsua meidät suomalaiset muutenkin, mutta oli kadottanut mun puhelinnumeron. Onneksi satutiin siis oikeana päivänä oikeaan paikkaan.

Läksiäiset oli tukikohdan baarissa, ja siellä oli ruokaakin tarjolla, joten syötiin K:n luona vain ruokaisaa salaattia, päätettiin jättää grillailu seuraavaan päivään. Pippalot oli kivat, paikalla oli jonkinverran tuttuja, ja siellä oli taas se sama DJ, joka soitti aika huonoa musiikkia. Mutta alussa musiikki oli ihan ok, ja soitti hän myös muutaman toivekappaleenkin (mä toivoin Robin Thicken Blurred Lines ja Katy Perryn Roar). Tuli aika kauan tanssittuakin taas.

Nyt kesän aikana tuolla tukikohdassa on ollut suurin "vaihtoaika", muutamat tutut on lähtenyt, ja paljon uusia on tietysti tullut tilalle. K:kin lähtee luultavasti marraskuussa ja kaksi kaveria joulu- ja tammikuussa, joten nyt pitäisi sitten tutustua ahkerasti ja saada uusia kavereita!

Lauantaina oltiin taas monta tuntia altaalla ja päivälliseksi grillattiin makkaraa ja tehtiin tosi hyviä tilliperunoita, resepti löytyy englanniksi täältä, kerman sijaan käytettiin creme fraichea. Toimii erinomaisesti uusilla perunoilla.

Kotiin lähdettin klo 18.30 aikaan, vatsat täynnä ja rentoutuneina taas yhden mahtavan viikonlopun jälkeen! Tänään onkin taas vuorossa viikonloppureissu Bahrainiin :-)

Kesäloma Suomessa osa 2

Kesäloman kolmannella viikolla oli vähän vähemmän ohjelmaa, mutta silti ihan tarpeeksi. Tapasin taas ystäviä ja kävin monen vuoden tauon jälkeen piknikillä Suomenlinnassa.

Kauppatorilta ostin mukaan lohikeittoa päivälliseksi. Nam!

 

Kävin myös kampaajalla, hammaslääkärissä (reikiä nolla!) ja katsastamassa auton, se läpäisi rimaa hipoen, mutta kyllähän se mulle riitti.

Viimeisenä viikonloppuna olin myös lastenvahtina siskon lapsille, kun sisko lähti miehensä kanssa risteilylle. Aika helppoa oli, kun viettivät ison osan ajasta altaassa :-)

Viimeisen yön vietin taas lentokenttähotellissa, aikaisen aamulennon takia. Ja ensimmäistä kertaa kärsin kuumuudesta Suomessa loman aikana. Hotellihuoneessa ei ollut ilmastointia ja oli tukalan kuuma. Kävin suihkussa ennen nukkumaanmenoa, ja klo 02 aikaan kävin uudestaan, kun en vaan saanut unta. Kyllä oli saudi-kodin ilmastointia ikävä!

Lensin taas Lontoon Heathrown kentän kautta. Sää oli kirkas ja lennettiin suoraan keskustan yli, missä näkyi mm Tower Bridge-silta ja Parlamenttitalo.

Kentällä mulla oli viiden tunnin odotus. Se meni ihan hyvin, koska normaalin 45 min ilmaisen wifin sijaan se olikin rajaton, koska siellä oli (muka) joku häikkä. Katselin siis Netflixistä telkkarisarjoja. Kävin myös syömässä Gordon Ramsayn Plane Food-ravintolassa. Hampurilainen oli herkullinen (loput ruuat listassa oli aika eksoottisia tai isoja annoksia, mitä ei tehnyt mieli) ja ruoka ja lasku tuli nopsaa. Suosittelen. Sijaitsee terminaalissa 5.

Kun oli aika mennä portille, ihmettelin että missä kaikki ihmiset oikein on. No, pian selvisikin että meidän valtavassa Boeing 747 jumbo-jetissä olisi vain 36 matkustajaa!

Kannattaa siis lentää Eidinä. Lennettiin, kun olin viimeksi Saudeissa töissä, Eidinä Dubaista Riadiin, ja meitä oli muistaakseni 14 ihmistä koneessa.

Matka meni tosi kivasti kun oli valtavasti tilaa ja palvelu pelasi. Jokaisella lentoemännällä (tai stuertilla) oli n 2 kaksi matkustajaa :-) Riadissa passintarkastus sujui todella helposti ja virkailijakin kysyi ihmeissään että oliko tässä kaikki koneen matkustajat. Laukkuja saikin sitten taas odotella tovin.