Sukellusta, sukellusta ja ehkä sotaakin

Koko viikko on mennyt sukelluskurssin parissa. Sunnuntaina ja maanantaina opiskelin ahkerasti, ja tiistaina alkoi kurssi. Mentiin siis heti töiden jälkeen Heidin kanssa tukikohtaan.

 

Maanantain ehdin onneksi opiskella pari tuntia töissä!

Meidän ryhmässä on meidän lisäksi kaksi upseeria tuolta tukikohdasta ja kaksi upseeria Dammamin tukikohdasta. Dammam sijaitsee siis idässä, Bahrainin vieressä, Persianlahden rannalla. Meidän opettaja on filippiiniläinen mies.

Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli siis töiden jälkeen oppitunteja luokassa, ja myös pistokokeita. Tiistaina käytiin äkkiä syömässä tunnin jälkeen K:n kanssa tukikohdan ravintolassa, mutta keskiviikkona jäätiin sinne vähän pidemmäksi aikaa, koska K lähti samana iltana kuukauden lomalle (maailman ympäri!), ja mekin lähdetään kolmen viikon kuluttua, joten ei nähdä melkein kahteen kuukauteen!

Torstaina mentiin siis sinne taas, koko viikonlopuksi. Saatiin majoittautua (vaikka se on todella kiellettyä!) K:n luona, vaikka hän oli lähtenyt lomalle. K:n ystävä R kirjasi meidät sisään ja ulos, ja oli tarvittaessa meidän "kuski". Muuten pidettiin salassa se, että K oli jo lähteyt lomalle. Kun yksi mies kysyi missä K on, sanoin että hän on vähän huonovointinen.

Mentiin samantien allas-alueelle, jossa siis sijaitsee myös "sukellusvarasto", ravintola, baari, kuntosalit, muutama pikkukauppa, parturi ym.

 

Tukikohdassa on kaksi "järjestöä", OPM-SANG ja USMTM jotka neuvovat ja modernisoivat Saudi-Arabian kansalliskaartia ja armeijaa.

Sukellusvarastolla saatiin lainaan kaikki sukelluskamat mitä tarvitaan, märkäpuvusta, snorkkelista ja kuljetuslaukusta lähtien. Todella kätevää :-)

Sen jälkeen mentiin baariin, tarkoituksena olla siellä vain vähän aikaan kun R pelaa pokeria, mutta niinhän ei tuolla ole vielä koskaan tapahtunut, joten ei tietenkään torstainakaan. Meni siis hyvin myöhään ja alkoholiakin tuli nautittua jonkinverran (ennen sukellusta pitäisi mm nukkua hyvin ja välttää alkoholia...). Mutta oli taas todella mukavaa ja tutustuttiin taas moneen uuteen ihmiseen, ja paremmin vanhoihin ystäviin :-) Tulipa sitä taas myös käytyä altaassa yömyöhään.

Perjantaina meidän allas-harjoittelu alkoi klo 8. Me tehtiin paljon harjoituksia veden alla, osa oli ihan kivoja, osa inhottavia, kuten maskin täyttö vedellä ja sen tyhjentäminen puhaltamalla nenän kautta ilmaa maskiin. Aika paljon vettä tuli nieltyä sen yhteydessä, ja se olikin mulle hankalin harjoitus.

 

Tämä kuva harjoitussukellukselta. Nyt meillä oli märkäpuvut päällä, ja ne oli kyllä tarpeen, vaikka ilman lämpötila on yli 40c ja vedenkin 30c paikkeilla!

Harjoitukset kesti muutaman tunnin, niiden jälkeen vietettiin suurin osa loppupäivästä altaalla. Illalla allas-alueella oli yhden everstin (joka siirtyy Pentagoniin töihin!) läksiäis-grillijuhlat, missä saatiin hyvää ruokaa ja jouduttiin kuuntelemaan muutama puhe. Perjantai-iltana meidän päätös olla juomatta (enemmän kuin yksi tai kaksi drinksua) piti. Käytiin myös tanssimassa baarissa missä oli DJ, mutta musiikki oli aika huonoa. Suurin osa porukasta oli lähtenyt jatkoille yhdelle kadunpätkälle, mekin käytiin siellä, mutta meno oli aika hurjaa, ja päätettiin lähteä nukkumaan. Ihan hyvä.

Tänään mentiin taas altaalle kahdeksaksi, mutta oli ongelma. Sukellusopettaja ei meinannut päästä sisälle tukikohtaan. Valittivat portilla että hän oli ollut tukikohdassa liian monta kertaa (ilman badgea, valokuvallista henkilökorttia, mitä varten otettiin mm sormenjäljet, sinne ei pääse kuin kolme kertaa vuodessa), ja oli jotain muutakin ongelmia. Lopulta, monen puhelun jälkeen opettaja pääsi, tunnin myöhässä, sisälle.

 

Mun badge, kauhealla kuvalla!

Allasharjoittelun jälkeen meillä oli vielä uimatesti, että osataanko/jaksetaanko uida ja pysytäänkö pinnalla, polkemalla vettä ja kellumalla. Sitten löhöttiin vielä muutama tunti altaalla ennen kotiin lähtöä. Koska lämpötila on jotain 43 asteen paikkeilla varjossa, menee siis suurin osa ajasta altaassa lillumiseen, ei aurinkotuolilla lojumiseen.

 

Välillä varjossakin. Katoksen alle tulee viilentävää vesihöyryä

Se, mikä tukikohdassa on puhuttanut paljon tänä viikonloppuna on Irakin tilanne. Eli, Isis-kapinalliset ovat vallanneet muutaman kaupungin, mm Mosulin ja ne on myös tappanut paljon siviilejä.

Presidentti Obama sanoi eilen puheessaan, että USA tukee Irakin turvallisuusjoukkoja, mutta USAn joukkoja ei lähetetä sinne. Jos USA kuitenkin päättää lähteä taas sotimaan Irakiin, vaikuttaa se monen Saudeissa olevaan sotilaan elämään, myös mun ystävien. Yksi tuttu on siirtymässä Kuwaitiin, ja jos USA hyökkää Irakiin, joutuu hän luultavasti myös lähtemään sinne.

Mahdollinen sota koskettaa siis muakin ihan erillailla kuin ennen. Muutenkin nuo sotauutiset pistää paljon enemmän silmään. Viime viikolla USA pommitti vahingossa omia joukkoja Afganistanissa ja viisi amerikkalaista sotilasta kuoli (juttu englanniksi täällä). Suurin osa mun ystävistä ja tutuista on palvellut Afganistanissa ja/tai Irakissa.

Viikonlopun viettoa tukikohdassa

Torstaina menin taas tukikohtaan, mutta ensin kävin töiden jälkeen salilla. Olen löytänyt jostain motivaation, ja torstaina olinkin yhdeksän päivän aikana käynyt salilla kuusi kertaa!

K sai suomenreissun jälkeen kunnon flunssan, ja meidän oli torstaina tarkoitus olla vain K:n luona ja mennä aikasin nukkumaan. Mutta, eihän se taaskaan mennyt suunnitelman mukaan. Yksi K:n ystävä tuli käymään ja lähdettiinkin sitten baariin. Istuttiin siellä vähän aikaan, ja päätettiin sitten mennä yhden naissotilaan läksiäisiin.

Kun tutltiin juhlapaikalle oli siellä muutama tuttu, mutta vain kourallinen ihmisiä. Siellä oli kyllä dj:kin, joten tanssittiin vähän aikaan. Kun kaikki lähti altaalle, lähdettiin mekin takaisin baariin, joka sijaitsee siis allasalueella. Myöhemmin käytiin mekin sitten yöuinnilla altaassa. Se on vähän niinkuin perinne tuolla ;-)

Perjantaina suurin osa päivästä meni sohvalla löhöillessä. K oli tuonut puoli laukullista herkkuja Suomesta; sain suomalaista kahvia aamulla ja illalla tehtiin hirvikäristystä. Lisäksi K oli ostanut juustoja, hapankorppuja ja tietysti suklaata!

 

Onneksi IKEAsta saa puolukkahilloa

Illalla päätettiin sitten vielä lähteä baariin. Baarissa oli ilmoituksia että tarkistavat henkilökortit kaikilta jotka ostavat alkoholia, koska jotkut on valittanut että ulkopuoliset (kuten minä!) tulevat ja juovat heidän alkoholinsa... K kävi ostamassa pari ekaa juomaa, mutta häneltä ei kysytty korttia.

Ajateltiin etteivät ne niitä kortteja vissiin sitten tarkistakkaan, ja mä menin sitten tiskille ostamaan meille juomat. Kun olin tilannut joku mies, jolla oli joku lista kädessä, kysyi olenko 64. Tajusin samalla että hän on nyt joku tarkastaja, mulla ei ole mitään hajua mikä 64 on, mutta vastasin kyllä. Mies laitto ruksin listaan ja se oli siinä.

Pöydässä kysyin tietysti heti että mikä on 64. Vastaus oli että ilmavoimat. Mies siis luuli minua ilmavoimien värvätyksi, ja parasta on se, että ne ovat kaikki nuoria, yleensä alle 25v. Hahhhaahhaaa! Toki ne saa ostaa vain kolme drinksua illassa, mutta mä en sitten enää mennytkään baaritiskille.

Kun baari suljettiin ajateltiin mennä yksiin bileisiin, jonne jotkut tutut oli mennyt. No, tultiin juhlapaikalle ja bileet olikin vain kutsutuille tarkoitettu. Hyvä niin, oltiin sitten kotona jo puolenyön aikaan ja nukuinkin kunnolliset ja pitkät yöunet.

Tänään opiskelin aamupäivällä tiistaina alkavaa sukelluskurssia varten, kun K kävi pari tuntia töissä. Opiskelumateriaaliin kuuluu DVD ja oppikirja, jossa on myös kirjallisia testejä, jotka pitää suorittaa ennen kurssia.

 

Intohimoisen sukeltajan luona on hyvä opiskella sukellusta

Sen jälkeen mentiin altaalle, missä olin ajatellut vielä opiskella vähän. No, eihän siitä mitään tullut, kahdesta syystä; ensinnäkin ympärillä oli niin paljon upeakroppaisia miehiä, ja joku vielä punnersikin altaan reunalla, että eihän siinä voinut keskittyä. Ja kun sitten ryhdistäydyin, niin en päässyt kovin pitkälle kun kirjasta alkoi irrota sivuja; liima ilmeisesti suli kuumuudesta :-)

Kulttuurieroja

Kun ensimmäisen kerran olin Saudeissa töissä ja mua kierrätettiin osastolla, olin järkyttynyt kun huomasin että holding bayn (jossa osastolta tulleet potilaat odottavat hetken leikkaukseen pääsyä) seinän toisella puolella makasi lakanalla peitetty ruumis. Tai, niinhän mä luulin, myöhemmin mulle kävi ilmi, että sehän oli vain naispotilas, joka peitti kasvonsa lakanalla.

Vaikka sairaalassa töissä olevien saudinaisten ei tarvitse peittää kasvoja, tekee suurin osa silti niin. Se kasvojen peittäminen on niin syvään juurtunut juttu täällä, että välillä pitää melkein tapella potilaiden kanssa että saa kasvot näkyviin. Kerran ainakin muistan että on nukutettu vanhempi naispotilas niin, että hänellä oli ohut "leipurinmyssy" kasvojen päällä...

Myös naispotilaan siirtyminen kuljetus trolleyltä leikkauspöydälle on välillä hankalaa, kun he yrittävät peittää itsensä kaikin keinoin lakanalla. Vaikka päällä on suljettu leikkauspaita (ei siis semmoinen avopaita kuin Suomessa) ja pitkät housut. 

Se onkin varmaan ihan sanomatta selvää ettei mieshoitajat saa katetroida naispotilaita eikä periaatteessa naishoitajat miespotilaita. Mutta niin oli muuten myös Englannissakin. Siellä piti joskus apulaislääkärin lähteä leikkaussalista osastolle katetroimaan miespotilasta, kun vuorossa ei ollut mieshoitajaa. 

Kun meidän urologisien potilaiden alapää pestään steriilisti ennen leikkausta pesee yleensä mieshoitaja miehen ja toisinpäin. Mutta jos ei ole mieshoitajaa salissa on meidän naisten ihan ok pestä miespotilas. Mutta, tänään piti käydä hakemassa naapurisalista naishoitaja pesemään naispotilas, kun minä olin steriilinä ja juuri silloin ainoa hoitaja salissa oli mies. 

 

Betadine-setti (jodi), tällä pestään limakalvot. Steriilit hanskat kädessä, kaksi eri liuosta, eka pestään sienellä, kuivataan välillä, ja sitten noilla "tikkareilla".

 

Ja lisätään tähän nyt Duraprepkin, klorhexidiini-alkoholiseos, jolla pestään vatsat ym. Tikun päästä painetaan ja neste valuu sieniosaan. Samalla tikulla pestään koko alue. Paitsi jos on tosi iso alue, niin silloin käyteään kaksi tikkua. Kuva täältä.

Meillä tehdään myös pari kertaa viikossa virtsarakon tähystyksiä paikallispuudutuksessa. Ja tottakai mieshoitajat hoitaa miespotilaat ja naishoitaja naiset. 

Nykyään noi naisten tähystykset on ihan ok, koska käytetään taipuisaa tähystintä, potilas makaa leikkaustasolla jalat koukussa ja ilmeisesti potilaille myös nykyään kerrotaan miten rakko tähystetään. Ennen tähystin oli jäykkä, potilaan jalat laitettiin jalkatelineisiin eikä potilaille oltu kerrottu miten sinne rakkoon mennään. Tuli sitten järkytyksenä naisille, ja välillä piti käyttää voimaa että sai potilaan pidettyä tasolla...

Kerran olen käyttänyt täällä hyväksi sitä että olen nainen. Kun viimeksi olin täällä lähdin Intiaan lomalle. Mun piti hakea viisumi Intian suurlähetystöstä. Kun tulin paikalle oli huone ihan täynnä intilalaisia miehiä. No, mua ei huvittanut jonottaa, joten heti kun yksi luukku vapautu menin sinne ja sanoin jotain että "kun täällä on vaan näin paljon miehiä...", tai jotain, ja mut otettiin jonon ohi :-)

Täällä on ravintoloissa Family section perheille ja naisille, missä on yleensä looseja jotka saa verholla tai särmillä suljettua, jotta kukaan ei näe naisten kasvoja. Single section ravintolan etupuolella on tarkoitettu miehille.

Ei mulle, vaikka sinkku oonkin :-)

Ostoskeskusten pikaruokapaikoissa (ja meidän sairaalan Starbuckseissakin) on omat jonot miehille ja naisille kuten meidän sairaalan ruokalassakin on kummallekin omat puolet. Sairaalan sosiaaliklubin ravintolassa ja pikaruokapaikassa taas saa miehet ja naiset syödä yhdessä, ihan luvallisesti.

 

Jonotus pikaruokapaikkaan. Naiset toisella puolella, eikä todellakaan missään "peräkanaa-jonossa", moehet sermin toisella puolella.

Joissain pankeissakin on naisten ja miesten puolet, ruokakaupoissa saa silti jonottaa samassa jonossa. Paitsi että nykyään joissain kaupoissa on joillain kassoilla naismyyjiä, ne jonot on tarkoitettu vain naisille ja perheille. Samaan hissiin saa mennä miesten kanssa, kuten myös tuntemattoman taksikuskin kyytin, mutta tutun miespuolisen kaverin kyydissä en oikeasti saisi olla, se on laitonta!

Maassa maan tavalla

Torstaina Marriott hotellissa järjestettiin urologinen koulutuspäivä. Koulutus maksoi 100€ hoitajilta, mutta onneksi meidän teamleaderi sai jonkun firman sponsoroimaan meitä 7 hoitajaa jotka päästiin koulutukseen. Kiitos taas MERS, ei meitä muuten olisi noin monta päässyt ;-)

 

Täällä on aina ohjelmaan lisätty lounaan lisäksi rukous

Bussi lähti sairaalalta klo 7, perillä oltiin jo n 7.20. Koulutuksen piti alkaa klo 8, mutta eihän täällä mikään koskaan ala ajallaan, kello oli kyllä yli 8.30 kun vihdoin aloitettiin. 

 

Maassa missä naiset ja miehet pidetään erillään, on nämä koulutukset välillä hankalia. Muutama vuosi sitten kuulemma muttawa (uskontopoliisi) tuli paikalle ja käski kaikki naiset pois. Saivat sentään ensin syödä. 

Yksi hoitaja meidän koulutuksessa kertoi että kun hänen piti osallistua viime vuonna tähän samaan koulutukseen, sai hän tiedon edellisenä päivänä klo 16.30 että naiset ei saa osallistua. 

Tänä vuonna muttawa ei tainnut tietää koulutuksesta, mutta varmuuden vuoksi luentosaliin pystytettiin väliseinä, miehet toiselle puolelle ja naiset toiselle. 

Koulutus oli aika tylsä, suurin osa oli lääkäreille tarkoitettu ja meni aika lailla yli hilseen. Mutta oli siellä onneksi yksi tai kaksi ihan mielenkiintoista luentoakin. 

 

Filippiiniläiset ovat kovia ottamaan ryhmäkuvia

Lounaalla oli runsas buffett, ja se oli onneksi hyvää. Ja tästä koulutuksesta tuli 5 CME-opintopistettä, nyt multa uupuu enää 25 pistettä...

 

Pääsinpä kuvaan mun lempparikirurginkin kanssa!

Taas mahtava viikonloppu

Kolmen kiireisen viikonlopun jälkeen mun ei ollut tarkoitus tehdä mitään viime viikonloppuna. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Olen menossa Jutan ja Heidin kanssa sukelluskurssille tukikohtaan kesäkuussa. Koska kurssille oli niin paljon halukkaita (juuri kesäkuussa) niin K oli sitä mieltä että pitää maksaa nopsaan. Joten ensin sovittiin että menen perjantaina tai lauantaina viemään meidän rahat. 

No, keskiviikko-iltana K sanoi että aikoo streamata jääkiekon MM-kisaottelut tietokoneelle, ja pyysi että tulisin muutaman suomalaisen kanssa katsomaan Suomi-Kanada peliä. Eikä siitä tietenkään voinut kieltäytyä, kun viiniäkin olisi tarjolla!

Mukaan torstai-iltana (olin töissä klo 19 asti) lähti myös suomalaiset Heidi ja C. Myös L tukikohdasta tuli K:n luokse ja meillä oli todella mukava ilta, joka jatkui aika myöhään...

Heidi ja C lähti kotiin, mutta mä jäin yöksi ja lähdin K:n ja L:n mukaan perjantai-aamuna, kun pojat lähtivät luolasukellukselle. 

Al Heet luola on aika lyhyen ajomatkan päässä tukikohdasta mutta, navigaattorista huolimatta, se oli vähän vaikea löytää. Onneksi L on taitava kuski, hiekkamontuilla oli ajoittain aika kuoppaista ja jännittäviä käännöksiä, kerran istuin jopa silmät kiinni vähän aikaan...

 

Kun saavuttiin luolalle vähän klo 11 jälkeen, oli paikalla intialainen perhe ja muutama filippiiniläis-kundi. 

Pojat laitto sukellusvehkeet päälle, ja mä otin autonavaimet itselleni, koskaan ei tiedä mitä tyyppejä voi tulla paikalle, kun oltiin silti aavikolla, joten tarvittaessa pääsisin autoon turvaan. 

Luolaan piti laskeutua varmaan reilut 50m ja reitti oli hyvin kivikkoinen. Mulla oli jalassa vain varvassandaalit, joten en viitsinyt mennä kovin pitkälle. 

 

Shortsit pysyivät tuskin jalassa, kun taskut oli täynnä puhelimia ja kameroita...

 

Siellä ne menee, ohittivat intialaiset

 

Kun pojat olivat melkein näkyvistä tajusin vielä huutaa ja kysyä millon mun pitäisi huolestua. Kuulemma n 30 min kuluttua. Vähän ajan kuluttua kävi mielessä, että mitä mä sitten tekisin jos ne ei nouse puolen tunnin kuluttua...

Kun mietin että uskaltaisinkohan/viitsisinkö silti mennä alas, tuli paikalle muutama filippiiniläinen kundi. Kun nekin alkoi laskeutua varvassandaaleissa, päätin minäkin lähteä.

Kundit auttoivat paikoittain, ja yksi halusi valokuvaankin mun kanssa! Kun vihdoin pääsin alas, riisuin shortsit (mulla oli siis ollut abaya päällä automatkan ajan), alla oli uimapuku, kävin istumaan kivelle ja olin napaan asti vedessä. 

Tuskin ehdin istahtaa, enkä ollut vielä edes katsonut kelloa, kun näin jo sukeltajien lähestyvän taskulamppujen kanssa. Pinnalle nousi, 34 min sukelluksen jälkeen, kaksi erittäin onnellista ja tyytyväistä sukeltajaa. 

 

Tämä tarkoittaa että "kaikki hyvin"

 

Takaisin autolle nousu olikin sitten aika rankkaa. Varsinkin pojille, joilla oli painavat sukellustankit selässä. Hitaasti ja varmasti päästiin ylös, hikisenä ja pölyisinä. Oli kuulemma silti kaiken tuon vaivan väärti. Pari päivää tuon jälkeen meillä oli todella kipeät reidet :-D

Tukikohdassa mentiin K:n kanssa altaalle, jossa myös syötiin lounas, ja päätettiin että jään koko viikonlopuksi, voitaisiin katsoa Tšekki-Suomi matsi lauantai-iltana. 

 

Altaan yläpuolella on baari, se ei ole auki joka päivä, ja silloinkin kun on, niin vain iltaisin. Ihan hyvä niin. Baarimikot ovat tukikohdan asukkaita, jotka tekevät sitä lisätyönä.

Illalla mentiin sitten tukikohdan ravintolaan ja baariin, tarkoituksena syödä, istua hetki baarin terassilla, ja mennä aikaisin nukkumaan. Ei taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaan myöhään meni!

Lauantaina vietettiin taas aikaa altaalla, tai oikeastaan altaassa, koska oli todella kuuma, yli 40c. Jopa niinkin kuuma, että kun hetken pläräsin puhelinta auringossa, niin tuli tämmöinen viesti:

Pian siirryttiinkin varjoon, sieltä olikin hyvät näkymät, kun altaalla oli paljon nuoria ja nuorehkoja, hyväkroppasia solttupoikia :-) 

Sitten K hoiti jotain työjuttuja ja pakkaili, koska lensi vielä samana yönä Suomeen tyttöystävänsä luo lomalle, kävin taas ostoksilla tukikohdan jenkkikaupassa ja vaan oltiin. Illalla L tuli myös katsomaan matsia. 

Ilta oli sinänsä haikea koska L lähtee tällä viikolla takaisin Jenkkeihin. Nyt se alkaa siis. Ennen minä olin se joka lähdin, nyt mulle läheiset ihmiset alkavat lähtemään, kun itse jään. Mutta, tuleehan onneksi tilalle uusiakin ihmisiä. 

Kotona olin klo 22.30 aikaan, tulin tukikohdan kuljettajan kyydissä (normaalisti sairaalan taksilla tai jonkun tukikohtalaisen kyydissä) ja vietiin K ensin lentokentälle. 

Tällä viikolla on siis väsyttänyt taas aika paljon, varsinkin kun olen tehnyt taas 7-19 vuoroja. Onneksi on ollut aika rauhallista MERSin takia ja huomenna mulla on vapaapäivä. Ohjelmassa vain kaupassa ja salilla käynti, viikonlopulle ei ole salilla käynnin, siivouksen, ruuanlaiton ja pyykinpesuun lisäksi yhtään mitään suunnitteilla. Ainakaan toistaiseksi ;-)

Siitä MERSistä

MERS, eli Middle East Respiratory Syndrome, tai tämän uuden corona-viruksen (corona virukset aiheuttavat myös flunssaa ja SARSia) löysi egyptiläinen lääkäri Saudi-Arabiassa syyskuussa 2012. Kun lääkäri toi asian julki, sai hän potkut. Myöhemmin Saudi-Arabian terveysministeri sai potkut, koska MERSiä yritettiin vähätellä.

MERSin oireita ovat kuume, yskä, hengenahdistus ja usein myös ripuli. Noin 30% sairastuneista on kuollut, mutta virus ei tartu helposti ihmisestä toiseen, kuten SARS, joka tappoi n 800 ihmisä. Iso osa MERS-tartunnan saaneista on hoitohenkilöstöä, ja hygienia on ollut huonoa. Jostain sairaalasta Jeddasta oli kuulemma lääkäreitä lähtenyt pelon takia pois. Ja ainakin yksi sairaala siellä on kuulemma ollut suljettu, kuten myös Riadin silmäsairaala.

Virus on melko varmasti lähtöisin kameleista. Löysin yhden artikkelin, joka vahvistaa tätä teoriaa. Rokotetta ei vielä ole, mutta sekin taitaa olla pian kehitetty.

Itse en MERSiä kovin pelkää (vaikka nytkin on flunssa...), pidän huolta käsihygieniasta ja elän normaalisti. STT-Lehtikuvakin haastatteli mua pari viikkoa sitten asiaan liittyen :-)

Jotkut taas pelkää enemmän, katukuvassa on näkynyt enemmän hengityssuojaimia, mutta Riadin ja Qatarin lentokentillä en kyllä nänyt yhtään. Monet ovat myös epätietoisia siitä miten virus leviää, tänään yksi englantilainen työkaveri sanoi mulle, että hän ei ollut tiennyt että se voi levitä kättelemällä! No tottakai voi, niinkuin muutkin virukset, ja sen takia ei esimerkiksi HUSin sairaaloissa enään kätellä potilaita. Juuri käsihygieniä onkin aika huonoa suurella osalla mun kollegoista täällä, on käsissä niin vihkisormuksia kuin rannekellojakin, eikä käsidesiä pahemmin käytetä.

Toissaviikolla me myös testattiin erillaisia hengityssuojaimia töissä, jos tulee MERSiin sairastuneita potilaita leikattavaksi. Testattavia maskeja oli kolme, niitä testattiin hupun sisällä, johon suihkutettiin jotain kaasua. Jos kaasun haistoi tai maistoi, ei maski ollut tarpeeksi tiivis. Mun pyöreisiin kasvoihin sopi kaikki!

Meidän sairaalassa ei kuulemma ole yhtään MERS-potilasta, epäilyjä on ollut, ja huhun mukaan yksi potilas oli tehostetun valvonnan osastolla. Osasto on nyt suljettu, ilmeisesti varuille että siellä voi tarvittaessa hoitaa MERS-potilaita. Meidän toinen holding-bay, jossa osastolta tuodut potilaat odottavat hetken leikkaukseen pääsyä, on annettu päivystyksen käyttöön. Ilmeisesti he hoitavat siinä MERS epäilyjä. Meillä onkin viime ja tällä viikolla leikattu paljon normaalia vähemmän potilaita, ja pääsääntöisesti vain päiväkirurgisia potilaita. Koulutkin aloittavat kesäloman MERSin takia jo 1.6, 19.6 sijaan.

Tästä kartasta näkee maittain tämän hetkisen MERSin levinneisyyden sekä parantuneet ja kuolleet.

Synttäriviikonloppu Qatarissa - osa 2

Hotellissa yöpymisen yksi parhaita puolia on tietysti aamupala! Bahrainin hotellin aamupala oli ihan ok, mutta tylsähkö. Qatarissa se oli paljon parempi!

Lauantaina mentiin aamupalan jälkeen muutamaksi tunniksi hotellin altaalle. Siellä oli yksi mies kun tultiin, mutta suurin osa ajasta saatiin olla siellä kahdestaan. 

Loppupuolella sinne tuli joku srilankalainen mies, joka olisi halunnut lounastaa meidän kanssa. Onneksi oltiin juuri lähdössä. 

Suihkun jälkeen lähdettiin Kataraan, "kulttuurikylään". Käveltiin ensin jonkun matkaa cornichella, ja otettiin valokuvia.

Valitettavasti päiväsaikaan kaikki näyttelyt oli suljettu, mutta paikka oli hieno, ja ravintolat oli auki. Mentiin siis lounaalle libanonilaiseen ravintolaan. 

Mun mielestä libanonilainen on parasta lähi-idän ruokaa, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Mä tilasin fattoush-salaatin, fatayer juusto-pinaattinyyttejä sekä juustotikkuja. 

Lounaan jälkeen kierreltiin vielä Kataraa. 

 

Lisää turkoosia!

 

Amfiteatteri jossa järjestetään mm konsertteja

 

No, löysin mä yhden sotilaan ;-)

Kiertelyn jälkeen mentiin hotellille valmistautumaan iltaa varten. Vaikka oli lauantai-ilta, ja sunnuntaihan on arkipäivä lähi-idässä, niin haluttiin silti lähteä juhlimaan mun synttäreitä jonkun hotellin yökerhoon. Meidän hotelliin työntekijä suositteli läheistä Marriott-hotellia. 

Jutta tilasi meille huoneeseen pullon kuohuviiniä, mulle synttärilahjaksi. Ja alkoholin hinta on muuten Qatarissa aika tähtitieteellinen. 

Päätettiin ennen lähtöä vielä käydä hotellin ravintolassa illallisella. Mä tilasin lohipastaa ja hyvää oli sekin.

Sitten lähdettiin Marriott-hotellille. Qatarissa ei näköjään saa taksia lennosta yhtä helposti kuin täällä Saudeissa, ja odotettiinkin tien varressa varmaan kymmenisen minuuttia. 

Olin lukenut jostain että passi pitää olla mukana kun menee yökerhoon. Onneksi, sillä heti sitä pyydettiinkin ja viisumisivu skannattiin. Sitten otettiin vielä valokuva, mutta ei sentään sormenjälkiä. Koska ollaan Saudeissa totuttu kaiken maailman tarkastuksiin, tiedon keruuseen ja jopa läpivalaisuun (tukikohdassa), niin eipä tuo meitä paljon hetkauttanut. Sitten saatiin meidän kuvilla varustetut henkilökortit sekä yhdet drinkkiliput, ja päästiin sisään. Syy rekisteröintiin on kuulemma se, että jos tulee tappeluita on syylliset helpompi löytää. Ehkä ihan fiksu juttu.

Kello oli kymmenen paikkeilla, eikä siellä vielä ollut kovin paljon ihmisiä, pääasiassa vain intialaisia miehiä... Yökerhossa oli teemana "Hollywood meets Bollywood", ja teknon lisäksi soi välillä myös intialainen musiikki. 

Porukkaa tuli koko ajan lisää ja me mentiin Jutan kanssa yläkertaan tanssimaan, siellä oli vain kourallinen muita, pääasiassa naisia. 

Myöhemmin meidän seuraan liittyi kaksi miestä, toinen oli libanonilais-qatarilainen insinööri Amir, toinen englannissa kasvanut pakistanilaistaustainen mies, jonka nimeä en muista. 

Yökerhossa muutama muukin vietti synttäreitään, DJ onnitteli ja ne onnittelut tuli myös tv-näytöille. Kuten myös ilmoitukset tyyliin "Kumar osti pullon vodkaa Hamidille". 

Kun Amir sai tietää että on mun synttärit meni hän ilmoittamaan sen DJ:lle. Mutta vasta kolmannella yrittämällä onnittelu onnistui, kerran DJ onnitteli Amiria :-)  TV-ruudulle mun nimi ei sentään tullut. 

Ilta oli ihan mirlenkiintoinen ja ainakin erillainen, ja tanssittuakin tuli. Ja britti oli kunnon muslimi eikä juonut, ja saatiin vielä kyyti hotellillekin. 

Sunnuntaina vietettiin vielä aikaa altaalla, ennenkuin klo 14 aikaan lähdettiin kentälle.