Synttäriviikonloppu Qatarissa - osa 1

Perjantaina lennettiin Jutan kanssa Qatarin pääkaupunkiin Dohaan klo 14 aikaan. Vasta silloin, koska torstai-iltana ja perjantai-aamuna olisi lentoliput olleet puolet kalliimpia. Onneksi lento kesti vain reilun tunnin. 

 

Vasta Dohan kentällä tuli mieleen että tarvitaankohan me viisumit. Kyllä, mutta onneksi se ostettiin kentällä, niinkuin mm Jordaniassa ja muistaakseni myös Egyptissä ja Keniassa. Viisumi maksoi 100 Qatarin rialia (20€), joka on lähes yksi yhteen saudi-rialin kanssa. (Bahrainissa taas on valuuttana dinaari, joka on myös lähes yksi yhteen saudi-rialin kanssa, ja siellä käy myös saudi-rialitkin).

Qatarin kuningaskunta on pienehkö niemi Bahrainin vieressä, mutta toisin kuin Bahrainilla, Qatarilla on siis maaraja Saudi-Arabian kanssa. 

Qatarin asukasluku on n 2 miljoonaa, mutta vain n 280 000 on maan kansalaisia, loput ulkomaalaista työvoimaa. Maan asukkaista vain n 1/4 on naisia! 

Ennen öljyä maan pääelinkeino oli helmien kalastus ja merikaupankäynti. Maassa ei Saudi-Arabian tapaan makseta veroja. 

Qatar on Saudi-Arabian jälkeen konservatiivisin Persianlahden valtio. Öljyn lisäksi maalla on maailman kolmanneksi suurimmat maakaasuvarannot, ja Qatar onkin maailman rikkain valtio asukasta kohti. 

Abayaa ei Qatarissa tarvitse käyttää, mutta konservatiivinen pukeutuminen on toivottavaa. Ja kyllä niin tekikin mieli pukeutua, maassa näytti olevan todella paljon intialaisia maahanmuuttajia, ja ne miehet töllötteli meitä, vaikkei ollutkaan kovin niukka vaatetus... Ja mielestäni maan "naisettomuus" ei riitä syyksi tuijotella, varsinkin kun tuijottelevat täällä Saudeissakin, vaikka abayakin on päällä!

Se olikin ainoa negatiivinen asia tuolla. Siinä missä Bahrain tuntui aika rumalta ja tylsältä, ihastuin Dohaan heti. Kaupunki oli hyvin moderni, siisti ja järjestyksellinen, ja myöskin vehreä. Liikenne oli rauhallista ja "normaalia". Autokanta on uusi eikä ne ole kolhittuja niinkuin täällä Saudeissa. 

 

Turkooseja takseja! Mun lempiväri!

Ja tämä ihastuminen on hyvä asia, sillä olen miettinyt että kun Saudi-mitta tulee täyteen, voisin hakea Qatariin töihin. Sinne avataan maaliskuussa todella moderni naisten- ja lastensairaala Sidra, palkat ja edut ovat kuulemma Saudien tasoa, vain loma on 6 viikkoa Saudien 8 viikon sijasta. 

Niin, ja onpa USAlla lentotukikohtakin siellä, vaikka en nyt tällä kertaa sotilaisiin törmännytkään ;-)

Meidän hotelli, Mövenpick, sijaitsi aika lähellä lentokenttää, cornichen ("rantakadun") ja Museum of islamic artin vieressä. Tuo museo on erittäin suositeltu, mutta tällä kertaa ei siihen ehditty. Voisin hyvin kuvitella meneväni Qatariin vaikka yksin ensi talvena (voi pukeutua hyvin peittävästi!) uudestaan, silloin menen ehdottomasti museoon. 

Kun oltiin kirjauduttu hotelliin, mentiin ensin läheiseen ruokakaupaan ostamaan muun muassa vettä. Huomattiin että jotkut tuotteet oli halvempia kuin Saudeissa, mä ostin esimerkiksi hiusvärin.

Sitten mentiin hotellin baariin drinksuille ja saatiin myös ilmaiset naposteltavat. 

Muunmuassa Dubaissa ja Bahrainissa alkoholia voi ostaa lentokentältä kun saapuu maahan, sekä alkoholiliikkeestä, mutta Qatarissa sitä saa vain hotelleista. 

  

Moskeija ja Qatarin islaaminen kulttuurikeskus

Drinksujen jälkeen lähdettiin Souq Waqif-basaarille. Se oli ihan kävelymatkan päässä meidän hotellilta, ja se oli kyllä hienoin basaari jossa olen koskaan ollut. 

Kierreltiin ensin alueella, siellä myytiin aika lailla mitä vain, esimerkiksi yhdellä alueella myytiin lemmikkejä; lintuja, kaneja ja kissanpentuja. Aika surullinen näky, varsinkin kissanpennut. 

Tämä papukaija sanoi "hello" ja Jutta uskalsi ottaa sen käsivarrelle

Yhdellä aukiolla esiintyi paikallisia naisia, laulaen ja tanssien. Myöhemmin siellä esiintyi miehiäkin. 

Myös Qatarin ilmasto on kuuma ja kostea, illalla sää oli onneksi ihan siedettävä, ja syötiin illallinen yhden ravintolan terassilla. 

Meidän ruokatilauksen otti vastaan Tunisialainen mies, joka puhui hyvin vähän englantia. Hän kysyi osataanko saksaa, kun vastattiin myöntävästi vaihtoi hän saksankielelle, ja aika hyvin me häntä ymmärtettiinkin!

Tilattiin kingfish kalaa, meren rannalla kun oltiin, ja hyvää oli. Tilasin mangomehun lisäksi kaksi kertaa mineraalivettä, mutta sitä ei koskaan tullut. Kun ruoka tuli, ja sen toi eri tarjoilija, tilasin kivennäisveden. Sain sen, mutta ilman lasia. Join sitten pullon suusta. 

Laskun toi sitten taas eri tyyppi. Pyydettiin että saataisiin kaksi laskua. Niinhän me sitten saatiinkin; täysin sama lasku mutta kaksi kopiota siitä. Ja se mun mineraalivesi, jota en koskaan saanut, oli myös siinä laskussa. Olisikohan vähän selkeämpää jos yksi tarjoilija hoitaisi yhden pöydän...

Syönnin jälkeen kierreltiin vielä vähän basaarilla.

 

Teetä tarjolla

Takaisin hotellille kävetiin rantakatua pitkin, ja ihailtiin vastarannan "New Yorkia".

 

Museum of islamic art

Viikonloppu Bahrainissa

Torstaina lähdettiin Jutan ja Raijan kanssa heti töiden ja pikasuihkun jälkeen,  eli klo 16, taksilla Bahrainiin. 

Bahrainin saari on pieni kuningaskunta Saudi-Arabian itärannikolla. Maita yhdistää 25km pitkä King Fahad Causeway-silta. 

Ajomatkaa Riadista Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan on noin 470km. Nopeammin, ja vain vähän kalliimmalla, oltaisiin päästy lentäen, mutta helpompaa oli mennä taksilla. 

 

  
Meidän kuski, somalialainen Hassan, on ollut Raijan kuski jo monta vuotta. Hassan on mukava ja luotettava mies, joka lähti myös innoissaan matkaan. 

Hassan on töissä yksityisellä taksiyhtiöllä, jota sairaala käytti ennen. Kuskit maksavat joka päivää rahaa autosta (Hassanilla on 7 paikkainen neliveto) ja osan tuloistaan yhtiölle, joten he pitävät harvoin vapaapäiviä. Koska Hassan lähti meidän kanssa, sai hän yhden kokonaisen vapaapäivän, hän jäi siis viikonloppuksi Dammamiin, Saudien puolelle. 

Ajomatka Al Khobariin, josta ylitetään silta Bahrainiin, kesti viitisen tuntia, kahdella pikaisella vessa (ja toisella myös ruoka) pysähdyksellä. 

Vessat oli kyllä niin kauheita, oli pönttöjä ja reiät lattiassa. Lattiat tulvi ja haju oli inhottava. Reikä lattiassa oli silti pönttöä parempi valinta. Ensin piti toki solmia abaya, tai rullata se ylös, jotta vessakäynti ylipäätänsä onnistuisi...

Me oltiin suunniteltu että kävellään rajan yli, ja otetaan uusi taksi Bahrainin puolella. Hassan epäili ettei niin voi tehdä, mutta kun hän kysyi taksia joka voisi viedä meidät rajan yli menisi siihen vähintään 40 min. Eli, päätettiin lähteä kävelemään. 

Kovin pitkälle ei päästy, kun meidät pysäytettiin. Raja pitää ylittää autolla. Kinasteltiin rajamiehen kanssa hetken, ja hän pysäytti ohi ajavan taksin. Pyysi taksi-firman puhelinnumeroa, jotta voitaisiin soittaa meille taksi. 

Hetken kuluttua taksin kyydissä ollut amerikkalainen mies tarjosi meille kyydin. Niin ne asiat vain järjestyy, veivät meidät jopa ilmaiseksi meidän hotellille. 

Mies on töissä SaudiAramco öljy-yhtiöllä ja asuu Yambussa, länsi Saudeissa, jossa on mahtavia sukelluspaikkoja, ja kutsui meidät kylään sinnekin! 

Rajalla menee yleensä kauan, mutta tämä taksi sai käyttää pikakaistaa, ja muodollisuuksiin, kummallakin puolella, meni ehkä kymmenisen minuuttia yhteensä. 

Joka viikonloppu 30-40 000 autoa ylittää Saudien ja Bahrainin rajan. Ruuhkatkin on rajalla yleensä sen mukaiset, joskus ylitys voi kuulemma kestää 2-3h. Myös viikolla rajanylitys on vilkasta, sillä monet asuvat Bahrainissa, mutta käyvät töissä Dammamissa.

 

Ruuhkien takia rekat joutuvat odottamaan muutaman kilometrin pituisessa jonossa, että saavat luvan ylittää rajan vasta yöllä.

Bahrainin pääelinkeinot on kansainvälinen pankkitoiminta, öljy ja turismi. Oletettavasti juuri viikonlopputurismi konservatiivisemmistä naapurimaista; Saudit, Qatar ja Kuwait. 

Jotkut kutsuvat vapaamielisempää Bahrainia Sodom ja Gomorraksi, sinne menee niin Saudit kuin länsimaalaisetkin juhlimaan viikonloppuisin. Prostituutio oli myös hyvin silmiinpistävää yökerhoissa. 

Me saavuttiin hotellille, joka sijaitsi Juffairissa, vähän keskustan ulkopuolella, klo 22 aikaan, ja lähdettiin heti hotellin yökerhoon muutamalle drinksulle. Olipa outoa pitkästä aikaan olla baarissa, missä tupakointi oli sallittua. 

 

Tämä on varmasti oikea vasta-aine Corona-virukselle, eli MERSille!

Seuraavana päivänä lähdettiin aamupalan jälkeen kävellen läheiseen ruokakauppaan ostamaan vettä.

 

Aika rumaa aluetta, joka kasvaa koko ajan

Käytiin myös ohimennen asuntonäytössä; hulppeassa rakennuksessa oli mm sisä- ja ulkouima-altaat, keilahalli ja elokuvahuone. Ja näkymät Manaman keskustaan.

Kauppareissun jälkeen mentiin hotellin altaalle pool-partyyn. Bileet oli klo 12-19 ja oli avoimet myös ei-asukkaille. Me mentiin altaalle klo 13 aikaan. Kauheasti ei ollut ihmisiä, mutta musiikki pauhasi todella kovaa, vaikka altaassa oli muutama lapsikin. 

Päivän kuluessa tuli lisää ihmisiä, myös paljon sotilaita USAn laivastotukihohdasta (taidan kyllä olla jonkinlainen sotilasmagneetti, Bermudalla biletettiin NATO-laivaston kanssa)!

Mekin siirryttiin jossain vaiheessa allasbaariin varjoon, tanssittiin vedessä ja DJ kannusti ihmisiä shottailemaan tequilaa, soittamalla Tequila-laulua, jonka aikana shotit maksoivat vain 2€. 

Paikalla ei ollut hengenpelastajaa, ja juuri kun oltiin lähdössä altaalta kaatui nuori merimies altaan portaissa ja sai kunnolla vuotavat haavat otsaan ja nenään. Henkilökunta toi ensiapupakkauksen, jossa oli vain tavallisia laastareita, ei perhoslaastaria tai steristrippejä. Sanoin pojalle että pitäisi käydä sairaalassa, mutta poika ei suostunut, vaikka sanoin että arvesta tulee ruma näillä laastareilla. Ei välittänyt, joten paikkasin hänet tavallisilla laastareilla...

Suihkun jälkeen lähdettiin britti-pubiin syömään. Ruoka oli ihan hyvää, mutta bändi aika kohtalainen. Kun tanssilattialla oli enemmän "maksullisia naisia" kuin tavallisia, päätettiin jatkaa matkaa meidän hotellin viereiseen yökerhoon. 

Siellä oli parempi bändi, mutta ei kauheasti porukkaa. Jonkin ajan kuluttua siirryttiin meidän hotellin yökerhoon. Siellä oli todella paljon porukkaa, pääasiassa miehiä. Ei me sielläkään kovin kauan viihdytty, kun sänky rupesi jo kutsumaan. 

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen souqille (basaari-alue) kävelemään ja kiertelemään. 

 

 

Sitten otettiin taksi rannalle, ja käveltiin rantaviivaa jonkin aikaan. Lämpötila oli vähän yli 30c, ja tuuli kivasti, mutta hiki tuli silti, Bahrainin ilma on selvästi Riadia kosteampaa. Käytiin rantaravintolassa drinksuilla ja vielä hotellillakin yksillä ennen kotiinlähtöä. 

Tällä kertaa tilattiin hotellin kautta taksi rajan ylitykseen. Lähdettiin hotellilta klo 16 aikaan, rajalla oli aika ruuhkaista ja ylitykseen meni tunti. 

Kaikki autot tarkistetaan Saudien puolella (ettei ole alkoholia/sianlihaa), mutta melko päällisinpuolin meidänkin auto tarkastettiin. 

Hassan odotteli meitä McDonaldsilla, haettiin juomat/jäätelöt ja lähdettiin ajamaan kohti Riadia. Me oltiin todella väsyneitä, mutta juteltiin alkumatka ja popitettiin musiikkia loppumatka. Kotona oltiin klo 22.30 aikaan. 

Viikonloppu oli siis todella mahtava ja seuraavat reissut Bahrainiin on jo suunnitteilla. Ja ensi viikonloppuna on vuorossa Qatar. Voi tätä elämää, taidan kyllä elää mun parasta aikaa juuri nyt!

Sitä sun tätä ja vähän valitustakin...

Mun piti oikeastaan postata MERSistä, mutta koska tällähetkellä kukaan ei oikein tiedä vielä mitään, ja huomenna on meidän osastolla joku tietoisku, jätän sen postauksen ensi viikoon. Ja huomenna lähden suoraan töistä Bahrainiin viikonlopuksi. 

Joten tästä tulee sekava postaus jonka kuvitan puhelimesta löytyvällä randomeilla kuvilla, joita olen joskus napsinut. 

Ensiksi pitää valittaa vessoista. Ärsyttää kun ne on niin ällöjä töissä. Mun pukuhuoneen vessa (joka myöskin meidän salin lähin) tulvii lähes päivittäin. Kolmesta kopista yleensä vain yksi on käytössä. Ärsyttävää jos pitäisi vain äkkiä käydä vessassa ennen leikkaukseen mukaan menoa. 

Sitten on vielä nämä Saudit, jotka ei käytä vessapaperia. Ne käyttää käsisuihkua, eivätkä siivoa jälkiään, vaan pönttö on aina litimärkä niiden jälkeen. 

Monissa palkoissa on kyllä myös semmoinen "reikä lattiassa" vessa, sais olla meilläkin noille!

Mä juon reilut 2 litraa vettä päivässä. Kraanavettä voi käyttää ruuanlaitossa ja hampaidenpesussa, mutta en juo sitä. Periaatteessa se on juotavaa, mutta siinä on sivumaku. 

 

Suomalaista vettä! 

Suvilla ja mulla oli laite, johon tuli 20 litran tonkka. Mutta yksin sen juomiseen menee mun mielestä liian kauan, ja se vie myös tilaa mun minikämpässä, joten annoin sen pois. 

Nyt tilaan veden sairaalan kaupasta, tuovat ne asuinkompleksin alakertaan. Ostan yleensä 12 kpl 1,5 litran pulloa kerralla. Maksaa 18 rialia, eli 3,45€. Litrahinnaksi tulee siis n 19 snt. Bensa täällä sensijaan maksaa 15 snt litra!

 

Vesikuljetus

Jaa, emmä nyt sitten enää keksikään muuta kirjoitettavaa, joten tässä nyt vielä muutama näitä puhelinkuvia. Kesällä aion ostaa Suomesta uuden iPhonen, sen jälkeen on kännykuvienkin laatu vähän parempi, kun nämä vanhalla iPhone 4:sella otetut...

 

Vaate- ja tavarakeräys Syyriaan

 

Ostin muutaman näitä magneettia tulijaiseksi. Itse en mitään huomannut, mutta yksi kaveri huomasi. Huomaatko sinä?

 

Ferrari sairaalan pihalla

Viikonloppureissu lähelle

Torstaina lähdettiin Jutan kanssa suoraan töistä tukikohtaan K:n luokse viikonloppua viettämään. Ja tuntuu todellakin siltä kun oltaisiin oltu jossain pidemmälläkin reissussa. Varsinkin kun tukikohdan yhdessä kaupassa saa ostaa vain US dollareilla, ja ne käy siellä muuallakin, ja mulla olikin ensimmäistä kertaa omat dollarit mukana.

Ja ostinpa jopa matkamuistonkin ;-)

Torstaina kokkailtiin ensin K:lle ja L:lle lohta ja bataatti-perunamuussia ja jälkiruuaksi pikasimaa (ihan ok, mutta liian makeaa) ja ostettuja pikkudonitseja. On mulla yksi pullo oikeaakin simaa, oltiin keskiviikkona yhden suomalaisen luona simalla (ja pari päivää aikasemmin yhden toisen suomalaisen luona itsetehdyillä vappumunkeilla) ja sain pullollisen mukaan. En kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä mukaan, koska jos nyt jostain syystä meidät olisi pysäytetty matkalla, olisi sitä ihan varmasti luultu itsetehdyksi alkoholijuomaksi.

Syönnin jälkeen mentiin tukikohdan baariin muutamalle viinilasilliselle. Istuttiin terassilla ja vaikka kello oli jo yli 22 oli ulkona vielä yli 30c.

Perjantai-aamuna tuli suomalainen C myös päivän ajaksi tukikohtaan, ja K piti meille sukellusharjoittelutunnin.

Kävin sukelluskurssin Saudeissa 12 vuotta sitten, altaassa ei ollut ongelmia, mutta kun mentiin Jeddaan, Punaiselle merelle tekemään oikeat sukellukset pystyin sukeltamaan vain kerran. Mutta se oli mahtava kokemus, oli paljon upeita kaloja ja hieno riutta, ja täysin kurssin käymisen väärti. Syy miksi en kurssia läpäissy oli että kärsin ennen otsaontelovaivoista ja toisella sukelluksella sattui ontelohin ja korviin niin kovasti etten enää uskaltanut sukeltaa.

 

 

Perjantaina mulla tuntui vähän korvassa, mutta unohdin tasata paineita kun enimmäisen kerran mentiin altaan syvään päähän. Joten aion kyllä uskaltautua taas kurssille, joka on luultavasti kesäkuussa tuolla tukikohdassa.

Sukelluksen jälkeen vietettiin loppupäivä altaalla, siellä oli aika paljon porukkaa, oltiin suurin osa ajasta kuumuutta paossa vedessä, riehuttiinkin vähän ja juotiin myös pari lasia viiniä jota yksi sotilas oli itse tehnyt. Se oli jopa ihan hyvääkin.

Illalla mentiin taas tukikohdan baariin. Siellä oli myös DJ, joka soitti valitettavasti aika huonoa musiikkia koko illan, mutta tanssittiin kyllä silti Jutan kanssa jotain puolitoista tuntia putkeen.

 

Onneksi meidän (eikä meidän tukikohdassa asuvien ystävien) alkoholiannoksia ole säännöstelty :-)

Tänään mentiin ensin dagen efter aamupalalle tukikohdan ravintolaan. Hyvää oli!

Pian syönnin jälkeen mentiin taas altaalle, jossa oltiin muutama tunti. Kello 16-aikaan lähdettiin sitten kotiinpäin, koska meidän tukikohdassaolon sallitut 48-h umepeutui silloin.

Mukamas magneettinen sairaala

Pari kuukautta sitten oli taas vuorossa JCIA:n (Joint Comission International Accreditation) akreditointi tarkistus. Amerikkalainen JCIA on siis akreditoinut tämän sairaalan ja se pitää uusia kolmen vuoden välein. Niinpä se on kutakuinkin ihan sama mitä tehdään väliajalla, mutta kun tarkistus lähestyi briiffattiin henkilökuntaa, tavarat ja paikat laitettiin järjestykseen, laitteita peiteltiin suojapusseilla ja käytävät tyhjennettiin rojuista...

Arvioiat kävi pari kertaa leikkurissa, eikä käytävä ole kyllä koskaan ollut niin tyhjä ihmisistä, kuin silloin. He nimittäin voivat pysäyttää kenet tahansa ja kysyä kysymyksiä tyyliin "mitä teet tulipalon syttyessä", "mitä teet jos solumyrkyt leviää lattialle" jne.

Mäkin "juoksin" niitä kerran pakoon. Olin meidän picking-roomissa keräämässä seuraavan päivän kamoja, kun kuulin että ryhmä lähestyi. Jätin sitten kärryn siihen, ja poistuin huoneen takaovesta takakäytävälle :-)

Toisen kerran pääsin pälkähästä, kun olivat tulossa meidän saliin. Meillä oli onneksi lapsipotilas, joten he menivät toiseen saliin!

Muutama huomautus kuulemma tuli, mutta ostettiin ollaan taas akreditoitu seuraavaksi kolmeksi vuodeksi...

Ja juuri kun oltiin päästy JCIA:stä tulivat magneetti-ihmiset. Sairaala nimittäin halusi myös "Magneettisairaalaksi".  Magneettisairaalat ovat amerikkalaisen sairaanhoitajajärjestön akkreditoituja sairaaloita. Niissä korostuu erinomainen sairaanhoito. Jonkun tutkimuksen mukaan Magneettisairaaloissa sairaanhoitajat ovat tyytyväisempiä, henkilökunnan vaihtuvuus on pienempi, kliiniset tulokset ovat parempia ja potilastyytyväisyys on parantunut. (Wikipedia)

 

Taukohuoneen "Magneettiseinä"

Myös tätä visiittiä varten valmistauduttiin. Joka osastolta valittiin muutama hoitaja, joita magneettityypit tapaisivat. Myös magneettityypit kysyisivät kysymyksiä keneltä tahansa, ja monta viikkoa ennen käyntiä pystyi käymään Magnet-loungessa harjoittelemassa kysymyksien vastaamista... Arvatkaa vain kävinkö ;-)

Kun arvioiat tuli meidän osastolle, oli muun muassa meidän iso taukohuone koristeltu.

Viime viikolla oli sitten magneetti-tuloksen julkistamistilaisuus suorana lähetyksenä auditoriossa. Ja saatiinhan me sekin. Jotkut ovat erittäin innoissaan, toiset (kuten minä) not so much... Näyttäähän se toki hyvältä CV:ssä, mutta vain jos hakee töitä maasta jossa edes tiedetään koko akkreditoinnista.

 

Ilmapalloja auditorion luona tuloksen julkistamispäivänä. Nämä rakastavat ilmapalloja, aina kun on joku syy juhlia, ovat ilmapallot esillä!

Yksin töissä

Tänään tein mun ensimmäisen viikonloppuvuoron. Kahdentoista tunnin vuoro alkoi klo 6.45. Ja olin periaatteessa yksin töissä, kaksi muuta hoitajaa ja anestesiateknikko päivystivät.

 

Sijoitustaulu

Ei mun silti onneksi tarvinnut ihan yksin olla valtavalla osastolla. Aamulla paikalla oli tiimi jotka leikkas yhden privaattipotilaan, lisäksi oli myös siivoojia, muutama ylitöitä tekevä anestesiateknikko jotka järjesteli ja siivoili jotain (ihan kuin niillä ei muka olis aikaa tommoiselle viikolla, mutta siitä lisää myöhemmin) ja joku sähkömieskin kävi. Illemmalla oli vain yksi siivoja. Teho-osastokin on ihan vieressä, joten ihan ok täällä on olla yksin, vaikka monet ei suostu. He päivystävät mielummin, mutta päivystykset on ylitöitä.

Mä en halua päivystää, joten teen sitten näitä vuoroja. Kai niitä tulee 1-2 kuuden viikon listassa. Sinänsä tyhmää, kun lisiä ei pyhä- eikä yötyöstä makseta. Yötyötkin mulle tulee jossain vaiheessa, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan...

 

Miesten rukoushuone. Seinällä on "kello" jossa näkyy päivän rukousajat

Klo 12.30 asti en oikeastaan tehnyt muuta kuin surffailin netissä ja pelasin pelejä. Ainoa mitä olin tehnyt oli että olin etsinyt trakeostomia-setin jonka tarvitsivat teholla. Joten puolen päivän aikaan olin jo aika tylsistynyt. Silloin tuli ilmoitus että joku prinssi tulee ehkä leikkaukseen. Ilmoituksen tehnyt kirurgi toki sanoi että on hyvin epätodennäköistä että hänet leikataan tänään, mutta koska kyseessä on prinssi, piti sali valmistella ja tavarat kerätä.

Sen jälkeen keräsin leikkauskamoja melkein pari tuntia, tuohon leikkaukseen, huomiseen omaan saliin (munuaissaliin) ja meidän urologian saliin. Täällä yleensä kerätään edellisenä päivänä kaikkien leikkausten kamat, koska vaihdot on niin nopeita ettei silloin ehdi.

Sitten ei taas ollut muuta kuin odottelua ja ajan kulutusta. Työvuoron loppupuolella kävelin vielä puolisen tuntia reippaasti meidän 140m pitkää käytävää edes takaisin. On siinä ihmettelemistä jos joku tarkistaa meidän valvontakamerojen tallenteet :-)