Lentämässä!

Eilen käytiin lentämässä pienkoneella! Olin hieman puolikuntoinen, olin ilmeisesti saanut ruokamyrkytyksen perjantaina. En kyllä tiedä mistä, koska olin vain syönyt kotona leipää, muroja, pähkinöitä ja semmoista. Mutta, lentämistä en todellakaan halunnut jättää väliin.

Medän porukkaan kuului viisi suomalaista, ja yhden suomalaisen mies. Ajettiin ensin noin tunnin matka, Thumamahin lentokentälle, keskelle aavikkoa.

Siellä oli kaksi konetta jolla saatiin lentää, toinen ihan pieni, kaksipaikkainen punainen, toinen vähän isompi ja nelipaikkainen.

Mä lensin tällä vähän isommalla

Kun oltiin lähdössä kiitoradalle, kysyi pilotti millä konetta ohjataan maassa? Sanoin että ratilla. Sitten hän käski mun kääntää rattia oikealle. Kone kääntyi vasemmalle, hangaaria päin, käänsin sitten äkkiä vasemmalle (ajattelin että ratti on jotenkin vastakkainen), mutta kone jatkoi edelleen vasemmalle. Päästin sitten irti ratista! Ja pilootti nauroi ja näytti että hän ohjasi konetta jaloillaan. Heh, heh.

Mä sain sitten hetken ilmassakin ohjata konetta, oli kyllä vaikeaa pitää se ihan suorassa.

Maisemat oli aika upeita, nähtiin paljon beduiinitelttoja, yhden pihassa oli Saudi-gaselleja aitauksessa. Aito Saudi-gaselli on kuollut sukupuuttoon, mutta nämä olivat ilmeisesti lähisukulaisia.

Lentokentän vieressä on Thumamahin kansallispuisto, ja siellä oli siis paljon beduiinitelttoja. Saudit vuokraavat niitä viikoiksi, tai vain viikonlopuiksi, ja viettävät siellä aikaa. Joissain teltoissa näkyi jopa olevan lautasantennit...

Itse lento ei kestänyt kovinkaan kauan, ehkä noin 15 min, mutta hinta oli halpa, n 60€, ja oli kyllä mahtava reissu!

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä pehmis-jäätelölle. Eli, ajettiin autolla "jäätelöambulanssin" viereen, ja tilattiin suoraan autoon herkulliset, 40 snt maksavat pehmikset.

Näitä jäätelöautoja on vaikka kuinka paljon, ja ne on suosittuja. Saudit käyvät piknikillä mitä ihmeellisemmissä paikoissa; siltojen alla ja parkkipaikoilla, sitä näkee usein kun ajelee keskustan ulkopuolelle, ja siellä on myös jäätelöautoja. Ja monet piknik paikat ovat todella roskaisiakin...

(Kuvat saa klikkaamalla isommiksi)

Quality Day

Sunnuntaina ja maanantaina olin siis meidän Quality Dayn ("Laatu Päivät") ständillä. Teemana oli "Promoting patient and family centered care" (Potilas- ja perhekeskeisen hoidon edistäminen) ja päivien aikana oli jotain luentoja ja kaikilla osastoilla oli omat ständit. 

Sunnuntai oli hyvin kiireinen, en edes päässyt lounaalle. Onneksi olin hakenut Starbucksista ison jääkahvin klo 10.30. Ja söin muutaman muffinssin iltapäivän aikana. 

Yksi syy miksi en päässyt lounaalle oli, että kaikkia ständejä arvioitiin, ja eri arvioijat tulivat eri aikoihin, ja sunnuntaina meitä oli vain kolme, ja kahden piti koko ajan olla paikalla. 

Me oltiin aika pienessä tilassa, siellä oli varmaan jotain 15 ständiä, ja meteli oli aikamoinen. Olin myös koko päivän joutunut kertomaan, kerta toisen jälkeen, kovalla äänellä, robotista ja toisesta laitteesta (intra operative radiotherapy). Päätä särki aika lailla kun tulin kotiin. 

Maanantai oli onneksi vähän rauhallisempi, ja meitä oli myös yksi enemmän, välillä jopa kaksi. 

Apteekin ständi

"Työterveyshuollon/terveyskeskuksen" ständi tuli toiseksi

Kaikilla ständeillä oli myös kilpailuja ja leikkejä, mistä voitti halpoja krääsäpalkintoja. Meidän krääsä loppu aika nopeasti, ja se olikin suuri pettymys monelle, tuntui että suurin osa oli todellakin vain, parinkymmenen sentin, tai maks euron, krääsän perässä...

Myös sairaalan johtaja kävi jokaisella ständillä. Hänellä oli noin kymmenen hengen seurue ja vartija mukana. Kaikki ständit sai hienot, kehystetyt, osallistumistodistukset johtajalta. 

Sairaalan johtaja ja libanonilainen Moustafa. Johtaja kysyi Moustafalta muutaman kiperän kysymyksen.

Päivän päätteeksi oli vielä tietovisa, meidänkin ständistä osallistui yksi filippiiniläinen. Ei voittanut, mutta meidän ständi voitti parhaan ständin palkinnon :-)

Rankka viikko

Tämä viikko on ollut todella vaikea ja raskas, mutta nyt on onneksi kaikki taas hyvin!

En ole viihtynyt kovin hyvin korva-nenä-kurkku hommissa. Hoitajat on todella mukavia, mutta viidestä kirurgista neljä on todella hankalia. Ne on äksyjä, kärsimättömiä ja välillä jopa ilkeitä. Näistä lääkäreistä kaksi on 60+ vuotiaita brittejä. Ja leikkausosaston kauhein kirurgikin sattuu olemaan meidän tiimissä... Ainoa mukava on intialainen. 

Hankalaa on myös se, että olen ollut ennen hyvin vähän mukana KNK-hommissa, pääasiassa pikkujutuissa, kuten nielurisojen poistot, korvien putkitukset ja nenän välisenän korjaukset. Näistäkin on jo yli 7 vuotta. Ja koska kirurgit ovat niin kärsimättömiä, ja muutenkin täällä pitää kaikki tehdä niin kovin hätäisesti, niin ei edes kunnolla ehdi oppia hommia, kun kummenen asiaa pitää oppia kerralla.

Kun hain tänne olin ihan varma, että "joudun" urologiaan, pääasiassa robotin takia. Täälläkin on robotti, jota pääasiassa käyttää urologia. Robotti on sama kuin mun sairaalassa Suomessa, vain vähän uudempi versio.

Viime torstaina meidän tiiminvetäjä kertoi, että ollaan jossain vaiheessa perustamassa robotti-tiimi, ja sinne haetaan kiinnostuneita. Kävin heti ilmoittautumassa uron tiiminvetäjälle, jordanialaiselle Fadille, jonka tunnen hyvin ennestään. Hän oli mielissään, mutta sanoi että siihen menee kyllä aikaa ennenkuin tiimi perustetaan. 

Puhuin sitten yhdelle tutulle uron hoitajalle, että haluaisin kyllä olla mukana robohommissa, etten unohda niitä. Ja että kyllähän tämän sairaalan pitäisi käyttää hyväksi mun osaamista. Uron hoitaja sanoi myöhemmin että oli jutellut Fadin kanssa, joka haluaisi mut uron tiimiin, koska sieltä on lähdössä vuoden loppuun mennessä kaksi robotti-hoitajaa! 

Juttelin sitten myöhemmin Fadin kanssa, joka sanoi että mun pitää seuraavaksi puhua omalle tiiminvetäjälle, Alenalle. Alena sanoi ettei haluaisi päästää mua, koska KNKlla on paha henkilökuntapula (ihmekkös tuo...), mutta käski mennä juttelemaan vs osastonhoitajalle. 

Joten menin maanantaina. Vs oh kuunteli ja sanoi, että kyllähän se näin on, että järkevämpää se olis että olisin urologiassa. Että hän pitää kokouksen Fadin ja Alenan kanssa. Kerroin tämän sitten Alenalle.

Toinen meidän kahdesta KNK-salista

En ollut puhunut tästä muille tiiminjäsenelle, paitsi yhdelle länsimaiselle, Janelle, joka aloitti kaksi viikkoa ennen mua. Eilen iltapäivällä yksi tiimin jäsen sanoi että "pikkulinnut lauloi" että siirryn uroon. Ei suostunut kertomaan enempää. Kotiinlähteissä Jane kertoi pukkarilla, että vs oh oli kertonut käytävällä muutamalle mun tiimistä, että siirryin. Ei mulle...

Tänä aamuna kysyin Alenalta, että oliko kuullut että siirryn. Ei ollut, edes kokousta ei ollut järjestetty. Kysyin sitten Fadilta, tietääkö hän tästä. Ei tiennyt. 

Lopulta kävin vs oh:lta kysymässä, ja hän sanoi että kyllä, siirryn sunnuntaina, mutta ei ole jutellut vielä Alenalle. Aika epä-ammattimaista, sanon minä!

Tänään olin siis viimeistä päivää KNK:ssa, sunnuntaina aloitan urolla. Jee! Pari viikkoa sitten en olisi sinne halunnut, nyt se tuntuu maailman parhaalta paikalta. Ja nyt pystyn nauttimaan viikonlopusta, joka on taas täällä :-)

Kasvisruokapäivä(t)

Eilen oli Maailman Vegaanipäivä. No, vegaaniruokaa en tehnyt, mutta kasvisruokaa kuitenkin.

Viikolla kun tulee syötyä kanaa lähes päivittäin, ruokalan "huonohkon" tarjonnan takia, niin viikonloppusin syönkin sitten vain kala- ja kasvisruokia.

Kyllähän ruokalassakin jotain kasvisruokia saa, mutta ne on yleensä keittoja, joista en pahemmin välitä, tai spagettia öljyllä, oliiveilla ja joillain mausteilla. Kalaruuat taas on yleensä paneroituja ja uppopaistettu öljyssä.

Eilen tein täytettyjä paprikoita. Helppoa ja nopeaa.

Täytin paprikat herkkusienillä ja vegechilillä (chili sin carne), laitoin juustoraastetta päälle ja uuniin (175c, 30 min, sitten grillimoodi päälle, ja parin minuutin kuluttua juusto oli (vähän liian...) ruskistunut). Nam.

Illalla tein vielä pannukakkua omenasoseen kera. Ja tänäänkin söin sitten noita samoja ruokia.

Viikkokatsaus

Sunnuntaina sain kaksi pakettia! Isomman olin lähettänyt itse Suomesta muutama päivä ennen tänne tuloa. Se siis matkusti 4,5 viikkoa. Pienemmän äiti lähetti, se matkasi kaksi viikkoa. Kumpikin oli vähän kärsineen näköinen, mutta niitä ei oltu avattu. Jee. Useinhan paketit tarkistetaan, eikä ole ennenkuulumatonta että niistä on kadonnut mm suklaata...

Omassa paketissa oli mm vaatteita, puurohiutaleita, saaristolaisleipää ja hammastahnaa (Kyllä. Olen jo parikymmentä vuotta käyttänyt samaa hammastahnaa!).

Näillä pärjää seuraavaan suomi-lomaan ;-) Kaikki ei ollut paketissa, vaan osa oli mukana kun tulin!

Äidin paketti oli lähetetty pyyhkeen takia. Nämä pyyhkeet mitä täältä saa ovat vain niin huonoja, joten pyysin lähettämään kunnon Luhdan pyyhkeen. Pienestä on asiat välillä kiinni ;-) Äidin paketissa oli myös glögimaustetta ja sinappikurkkusalaattia jouluksi ("kinkun", eli kalkkunan, kanssa), joita en ehtinyt ostaa Suomesta, ja yllätyksenä suklaata. Nam.

Maanantaina meillä oli American Heart Associationin mukainen elvytyskoulutus. Meidän piti ostaa tai lainata kirja, joka piti lukea etukäteen, ja ottaa mukaan koulutukseen. Koulutuksessa tarkastettiin että kirja oli mukana. En kyllä oikein tiedä miksi.

Koulutuksessa meidät jaettiin pienryhmiin, minä ja Suvi jouduttiin ryhmään, jota veti meidän orientaatiostakin tuttu, tiukkaakin tiukempi, Rania. Huoh.

Ensin katsottiin elvytysvideoita, ja harjoiteltiin niiden tahtiin. Sitten oli näyttökoe. Rania oli tiukka, mutta läpäistiin onneksi. Sitten oli vielä kirjallinen koe, jonka läpäisin 96% oikein vastauksin.

Tiistaina oli taas vuorossa Pyxis-koulutus. Pyxis on tietokoneohjattu laite, jossa kaikki lääkkeet on. Lääkkeitä saa vain, kun ensin kirjautuu sormenjäljellä, sitten laitta id-numeron ja tunnussanan, ja lopulta valitsee potilaan, jolle lääke tulee. Sairaskertomukset ovat siis kytkettynä laitteeseen.

Instrumenttipuolen Pyxis (Kuva vuodelta 2008, voi olla että on vähän muuttunut nykyään)

Anestesiapöytä, eli joka salissa oleva anestesiapuolen Pyxis. Edes anestesialääkäri ei saa yksin huumelääkkeitä Pyxiksestä. (Kuva vuodelta 2008)

Huumelääkkeitä tai "high alert drugs", kuten puudutteet adrenaliinillä, Heparin ym saa vain, kun on todistaja mukana, joka laittaa myös oman sormenjälkensä. Apteekkihenkilökunta täyttää Pyxikset päivittäin.

Vuodeosastoilla lääkkeet lasketaan kaksi kertaa päivässä, vuoron vaihtuessa (osastoilla on vain kaksi 12,5h vuoroa), eikä kukaan saa lähteä kotiin ennen kuin lääkkeet on laskettu ja lasku stemmaa.

Torstaina meillä oli ensin osasto-tunti, kuten joka torstaina. Tällä kertaa oltiin omien tiimien kesken. Meidän korvatiimillä on yhteinen "tiiminvetäjä" silmä- ja plastiikkatiimien kanssa. Meidän tiiminvetäjä, Alena, kertoi että oltaisiin perustamassa robotti-tiimiä. Tuollahan on robotti, mutta sitä ei käytetä kovin usein, ja sitä käyttää urologian lisäksi mm gynekologia. Nyt olisi siis tarkoitus perustaa pieni tiimi, joka tekee kaikki robo-hommat. Arvatenkin kävin heti ilmottautumassa! Tiimin perustaja on urologian tiiminvetäjä, Fadi, jonka tunnen hyvin ennestäänkin, joten uskoisin tiimiin pääsyn olevan melko varma. Vaan eihän sitä koskaan tiedä...

Torstain aamupäivän vietin tutustumassa välinehuoltoon. Oli ihan mielenkiintoista. Vaan kaikilla välinehuoltajilla oli niin sormukset kuin kellotkin kädessä. "Hyvin" taas toteutuu käsihygienia sielläkin...

Iltapäivällä askartelin :-) Ensi viikolla on joku "Quality Day", kahden päivän tapahtuma, jolloin on mm eri luentoja. Kaikilla osastoilla on ständi, ja paras ständi voittaa. Meidän osasto on päättänyt voittaa...

Mut oli siis määrätty mukaan. Ständin "pomo", yksi meidän filippiiniläinen hoitaja, oli pannut paljon omaa rahaa likoon, ja askarrellut muun muassa robotin. Niistä kuvia ensi viikolla.

Torstaisin meidän työt loppuu jo klo 15.30 (muuten 16.30), mutta askartelin klo 17.00 asti. Muut jäivät vielä sinne. Ja jos eivät saa valmiiksi, jatkavat lauantaina. Mä otan tuon "ylityön" takaisin menemällä sunnuntaina ja maanantaina vasta klo kahdeksaksi (työt alkaa klo 7) seisomaan ständille.

Meillä oli kyllä tosi hauskaa kun askarreltiin, mun lisäksi oli kolme filippiiniläistä naista, yksi filippiiniläinen ja yksi libanonilainen mies.

Nyt viikonlopulle mulla ei ole paljon mitään suunnitelmia. Viikot ennen tänne tuloa, ja täälläkin, ovat olleet aika hektisiä, joten tän viikonlopun lataan vain akkuja. Huomenna menen kuntosalille ja altaalle, mutta tänään olen vain katsellut telkkariohjelmia TV-kaistalta, ja tehnyt ruokaa...

Missä länsimaalaiset?

Meillä on leikkurissa hyvin vähän länsimaalaisia. Arvioisin että max 15. Etelä-afrikkalaisia en nyt laske länsimaalaisiksi, mutta itä-eurooppalaiset kyllä. Silloin kun viimeksi olin täällä, oli länsimaalaisia varmaan puolet enemmän.

Sairaanhoitajia meidän osastolla on n 115, suurin osa on filippiiniläisiä ja malesialaisia. Aika monta saudi-sairaanhoitajaakin on nykyään leikkurissa, niin miehiä kuin naisiakin, viimeksi oli vain pari naista. 

Anestesiateknikkoja on varmaan jotain reilut parikymmentä. Anestesiateknikot ovat lähes kaikki saudeja, mutta muutama ruotsalainen ja tanskalainen anestesialääkäri löytyy. Kirurgit ja anestesialääkärit ovat pääsääntöisesti saudeja, muita arabeja, intalaisia ja pakistanilaisia. Muutama kirurgi on länsimaalainen, meillä on korvatiimissä niitä jopa kaksi, mutta valitettavasti kumpikaan ei ole kovin mukava...

Suomalaisia oli koko sairaalassa viimeksi jotain 40, oltiin "Finnish Mafia", nyt meitä on varmaan vain jotain tusinan paikkeilla. Nyt taas on todella paljon portugalilaisia, ja itä-eurooppalaisia alkaa kanssa olla enemmän. 

Leikkurissa olen ainoa suomalainen, mutta en ainoa suomenkielinen! Meillä on yksi intialainen anestesialääkäri, joka oli täällä viimeksikin kun olin. Hänellä on suomalainen vaimo, ja on asunut Suomessakin. Me puhutaan välillä suomea. On hauska huomata muiden hämmästys kun meillä on yhteinen kieli, ja usein tuleekin kysymys että mitä kieltä oikein puhumme :-)

Niin, ja vastaus otsikon kysymykseen; länsimaalaiset taitavat olla National Guard Hospitalissa, siellä kun on vissiin tällä hetkellä vähän paremmat edut. 

Kameli-markkinat

Tänään oltiin sairaalan sosiaaliklubin järjestämällä retkellä Riadin kameli-markkinoilla, eli souqissa ("suuk").

Juice Leskinen ;-)

Meitä oli 10 osallistujaa, sekä opas Faris. Ajettiin minibussilla noin puolen tunnin matkan päähän. Liikenne täällä on hurjaa, menomatkalla ajettiin melkein kolari, Faris onnistui väistöliikkeessä, mutta paluumatkalla osui viereisen auton peili meidän kylkeen. Ei se mitään, matka jatkui pysähtymättä...

Oltiin iltapäivällä liikkeellä, ja lämpötila oli varmaan siinä +35c hujakoilla. Kyllä tarkeni. 

Pelottava hetki...

Tämä poseerasi hyvin!

Vauvoja!

Orpo kamelinpoikanen saa sijaisemon sillä, että emon nenä suljetaan. Emo sitten hengittää jotenkin koko kropalla niin, että se luulee synnyttävänsä. Tämä prosessi kestää noin kolme tuntia.

Osa paimenista (suurin osa jemeniläisiä ja sudanilaisia) asuu alueella, ja vartioivat hyvinkin kalliita kameleita. Syötäväksi menevä kameli maksaa n 5000-7000 Rialia, eli noin reilut 1000€, kalleimmat kilpakamelit maksavat satoja tuhansia euroja, jotkut jopa miljoonan!

Täällä näkee usein miesten kävelevän käsi kädessä, ja antavat myös poskipusuja toisilleen, myös töissä...

Lopuksi sai vielä ratsastaa kamelilla. Mä en ratsastanut, koska olen jo ratsastanut Jordanian-reissulla