7.1.2012

Strasbourg kuvina

Oli todella onnistunut robottikurssi Strasbourgissa, ja matka oli muutenkin mahtava! Hollannissa olevan myrskyn takia jouduttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi, eikä se meitä paljoa harmittanut.

Koulutuskeskuksessa ei saanut kuvata, mutta saatiin mm harjoitella robottisimulaattorilla. Meidän ohjaaja oli puoliksi britti, joten hän puhui selvää englantia, meidän onneksi, muutama muu nimittäin puhui hyvin vahvalla ranskalaisella aksentilla.

Ohjelma oli hyvin intensiivistä, mutta onneksi päästiin yhtenä iltana vähän kiertelemään kaupungille. Ostin pari pulloa paikallista, siis Alsacelaista, luomuviiniä. Käytiin myös upeassa katedraalissa, jota aloitettiin rakentamaan jo vuonna 1045. Se oli myös maailman korkein rakennus vuosina 1647-1874.

"Strasbourg Capitale de Noel" lukee tässä. Eli, joulupääkaupunki. Ja koristeiden määrästä arvelisin sen jopa pitävän paikkansa :-)


Nallet olivat suuri osa joulukoristusta, ja myös tuo liila väri oli suosittu


Yliopistosairaala-aluetta

Tämäkin vielä sairaalaa 

Lähes kaikkien talojen ikkunoissa oli luukut

Paljon, ja valtavia, joulukoristeluita näkyi usein










Taas nalleteemaa koristeluissa

Mielenkiintoinen koriste, näitä oli monta yhden kadun varrella




Suklaapuoti, niitä oli paljon


Katedraali








Ruoka oli enemmän saksalaistyyppistä, rajalla kun oltiin. Tämä oli kahdelle ihmiselle (ei mun annos...)

Kaikki kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi

1.1.2012

Meidän joulu

Töissä aatonaattona, myös joululaulut soivat heräämössä

Me vietetään joulua nykyään aika lailla saman kaavan mukaan.

Ennen otettiin kuusi sisään vasta aattona, mutta muutamana vuonna se on otettu sisään aatonaattona, ja koristeltu, jää enemmän aikaa aatolle.


Joulusauna on vaihtelevasti joko aatonaaton iltana, tai sitten aattona aamupäivällä.

Mun "vastuualueisiin" kuuluu perunalaatikko, rosolli, tuoresalaatti ja luumurahka, ja yleensä myös kinkun kanssa valvominen aaton vastaisena yönä, sekun aina tahtoo mennä liian myöhään uuniin... Äiti tekee graavilohen, sienisalaatin ja lanttulaatikon. Veli teki ennen porkkanaalaatikon, nykyään se on kaupasta. Mä en porkkanalaatikosta edes välitä. Lanttulaatikko taas on suurta herkkua, nam.

Yllämainittujen ruokien lisäksi meillä on alkuruokana myös puikulaperunoita ja maksamakkaraa (mummilla oli aina, ja minä olen halunnut jatkaa sitä perinnettä). Kinkun kanssa on myös keitettyjä pakasteherneitä (jotkut kuulemma käyttää säilykeherneitä, outoa ;-), sinappikurkkusalaattia, mustaviinimarjahyytelöä ja säilykepäärynänpuolikkaita joissa on yksi keitettuy luumu keskellä. Nyt tulee kyllä nälkä...


Aatonaattona keitän perunat ja porkkanat rosolliin ja perunat laatikkoon. Perunalaatikko imeltyy harvoin itse, mutta tänä vuonna se onnistui!


Aattoaamuna alkaa mun pilkkomisurakka. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa meillä oli valmiiksi kuutioitua punajuurta ja suolakurkkua, ja täytyy sanoa että helpotti kyllä urakkaa aika lailla. Näin siis teen myös jatkossa.



Sitten on vuorossa joulupuuro, keitin sen tänä vuonna enimmäistä kertaa (paljon ekoja tänä vuonna!), kerroskattilassa, ja onnistui erinomaisesti :-)

Aattona mennän nykyään siskon luokse, jossa syödään jouluateria, ja jaetaan lahjat. Tänä vuonna pukki oli jättänyt lahjat oven taakse, viime vuonna pukki jakoi lahjat.

Ensimmäistä kertaa glögiä, ja tykkäsi kovasti!


Joulupäivänä ollaan äidin luona. Se onkin paljon rennompi päivä kuin aatto, kun ei tarvitse tehdä ruuan suhteen paljon muuta kuin kuoria ja keittää puikulaperunat. Jouluna me yleensä tehdään joko palapeliä, tai pelataan lautapelejä. Tänä vuonna pelattiin pelejä, ja saunottiin myös joulupäivän iltana.

Enon kanssa oli kiva riehua

Tyhjilläkin karkkipapaereilla voi leikkiä, jos ei kerran sisältöä saa!

Tapaninpäivänä me mennään isän luokse. Tänä vuonna olikin aika lailla ikimuistoinen tapaninpäivä, oltiin koko päivä sähköttä. Mä olin koko joulun (mummin kanssa) äidin luona yötä, ja siellä sähköt oli mennyt n klo 5 aamulla.

Mulla oli mummi kyydissä kun mentiin isälle, ja yks kaks palomiehet pysäytti meidät. Ne oli juuri alkamassa kaataman pari puuta jotka oli sähkölinjojen päällä. Palomies kurkki autoon, ja kysyi minne ollaan menossa. Mä sanoin että isälle :-) Sitten palomies kysyi päästäänkö muuta reittiä, sanoin etten tiedä muuta kun todella pitkän kiertotien. Palomies sitten sanoi että menkää nyt sitten äkkiä. Vastaantulevat eivät enää päässyt. Luulen että hän päästi meidät mummin takia!

Isä keitti perunat kaasuliedellä, mutta laatikot eivät olleet vielä edes ollut uunissa, joten ne jäi sitten syömättä. Onneksi kylmää ruokaa oli silti yllin kyllin, ja kinkku oli paistettu!


Vietettiin sitten päivä kynttilöiden ja taskulamppujen valossa. Olihan sekin ihan mukavaa.

22.12.2011

Roboilu on kivaa

Olen nyt ollut puolitoista viikkoa robottisalissa, ja viihtynyt tosi hyvin!

Siellä saa olla ihan omassa maailmassaan ja olla aika ulkona osaston muusta hössötyksestä.

Yksi leikkaus kestää n 3h valmisteluineen, leikkausaika on n 2h. Kun normaalisti työvuorot on klo 15.30 asti, ollaan robosalissa klo 16.30 asti (anestesiahoitaja klo 17.00 asti, hoitaa potilasta hetken heräämössä). Toinen meistä instrumenttipuolen hoitajista tulee aamulla klo 7.30 ja tekee siis pidempää päivää, toinen taas tulee klo 8.30.

Ensimmäisenä päivänä menin heti ensimmäiseen leikkaukseen mukaan mun perehdyttäjän kanssa. Itse leikkaus ei ole hoitajalle kovinmoinen (jollei jotain yllättävää satu), varsinkin kun olen tehnyt paljon tähystysleikkauksia, mutta robotin pukeminen (steriiliksi) ja muut alkuvalmistelut ovat hankalampia ja aikaavieviä.

Seuraavana päivänä olinkin jo yksin mukana. Leikkauksen aikana oikeastaan vaan istuskellaan, rupatellaan ja kuunnellaan (joulu)musiikkia :-) Jossain vaiheessa instrumenttihoitaja vetää katetria sisään ja ulos n 10 min ompelun ajan... Ja bonuksena vielä meidän kolme robottikirurgia ovat jopa tosi mukavia ;-)

Leikkaava kirurgi istuu konsolin luona, muutaman metrin päässä potilaasta ja assistentti istuu potilaan luona ja vaihtaa tarvittaessa instrumenttejä robottiin, laittaa verisuoniklipsejä ja leikkaa lankoja.
Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Robotti, assistentti ja instrumenttihoitaja


Oikealla kirurgi näkee kaiken konsolissaan 3D:nä. Ylhäällä olevaan isoon monitoriin saa myös näkymän 3D:nä, mutta katsojalla täytyy olla lasit päässä.

Katselin yhden leikkauksen 3D:nä. Olen nähnyt yhden 3D elokuvan ennen (Avatar), silti tuntui oudolta kun tuntui että partikkelit lensivät ulos kuvasta, ja kun kerran pieni verisuoni suihkusi, vedin automaattisesti päätä taaksepäin :-)

Kirurgin "käsiohjaimet"

Robotti leikkausvalmiusasennossa (paitsi että steriilit pussit puuttuu). Kuva täältä.

18.12.2011

Kohta on Joulu!

Enää vajaa viikko Jouluun, jee! Ihanaa kun on taas monen vuoden jälkeen asunto jota saa koristella. Valitettavasti asunto on vaan vähän liian pieni, joten en voinut laittaa kaikkia kivoja koristeita esille :-)

Tässä muutama kuva mun olkkarista.






Kuuselle ei ole oikein tilaa, joten sypressi saa toimia korvikkeena

Pipareitakin leivoin taas tänä vuonna, koristelua pitäisi vaan hieman vielä harjoitella...


Mukavaa Joulunalusviikkoa kaikille!

8.12.2011

Matkakertomuksen aika

Ajattelin taas pitkästä aikaa laittaa tänne matkakertomusta. En toki ole nyt missään ollut, mutta syksyllä 2008 olin Saudi-Arabiassa töissä, ja lähdettiin sairaalan järjestämälle viikonloppumatkalle vuoristoon, Abhaan, lounais-saudeihin.

Elikkä, tässä teksti mun Saudiblogista.

Matka Abhaan oli todella onnistunut ja meillä oli tosi hauska ryhmä. Meitä oli 4 suomalaista hoitajaa ja pariskunta; ruotsalainen hammaslääkäri ja uusiseelantilainen sairaanhoidon opettaja. Mukana oli myös matkanjohtajana saudimies Faris, joka oli todella rento ja mukava. Faris on 5-kymppinen mies joka on asunut 30v Jenkeissä, mutta halusi palata Saudeihin. Vaimo ja kaksi lasta halusivat jäädä Jenkkeihin, joten kun Faris palasi Saudeihin otti hän uuden, 28v eronneen vaimon. Farisin isällä oli myös aikoinaan 2 vaimoa ja 21 lasta!

Kun saavuimme Abhaan, klo 10 aikaan illalla oli ilma ihanan viileä! Hotellin auto tuli hakemaan meitä ja hotellissa me saatiin kukkaseppeleet ja mehujuomat! Sitten oli vielä buffee-illallinen.

Seuraavana aamuna oli herätys klo 6.30 ja aamupala buffeen jälkeen lähdimme matkaan hotellin bussilla. Kuskin piti olla Abhan paras opas, mutta se oli joku bangladeshilainen tai vastaava, joka ei kyllä osannut muuta kuin ajaa meidät oikeisiin paikkoihin. Kävimme mm kori-basaarilla, paikalliset tekee paljon koreja, ja luonnonpuistossa sekä käytiin ajelulla köysiradalla.


Näimme myös villejä paviaaneja, joita Saudeissa on tuhansittain!


Vaikka illalla olikin aika viileää, niin päivällä oli silti aika kuuma, mutta onneksi silti vähän viileämpää kuin Riadissa.

Illalla käytiin vielä kameli ja vuohi basaareilla. Kun mentiin vuohibasaarille tuli kaikki paimenet meidän luokse ja sitten otettiin kuvia heidän kanssa.


Juuri kun oltiin otettu kuvat tuli auto meidän luokse ja mies rupesi huutamaan paimenille että jollei ne heti lähde pois soittaa hän muttawan (uskonpoliisin) paikalle! Eihän ne saa meidän naisten kanssa hengata! Paimenet katosivat sekunnin sadannesosassa ;-)

Yksi suomalainen meidän ryhmästä halusi mennä teurastamoon ja meni sinne Fariksen ja pariskunnan kanssa. Olivat nähneet siellä miten vuohi teurastetaan islamin mukaan. Muslimit syövät vain Halal lihaa, (halal = luvallista, vastakohta on haram, kielletty) eli eläin käännetään Mekkaan päin ja kaulavaltimo poikkastaan ja veri valutetaan ulos, ja samalla lausutaan eläimen puolesta rukous. Eli mun mielestä eläinrääkkäystä.
Seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys, tällä kertaa lähdimme taas pariin luonnonpuistoon ja sitten torille. Torilta minäkin nyt ostin pari koria, kun en ollut kori basaarilta mieleisiä löytänyt. Torilla oli taas vuohia myytävänä, ruoaksi, ja mentiin taas niitä ihailemaan, ja pian oli taas puoli toria meidän ympärillä. Me taidettiin olla kaupungin suurin nähtävyys!



Torilta mentiin toiselle köysirata-ajelulle, Al Hablaan. Siellä asui ennen vuorten seinämillä ”kukkaiskansaa”, jotka pukeutuvat saronkiin ja kiipesivät jyrkkää vuorta ylös ja alas narua pitkin! Mutta, koska nämä eivät elä täysin islamin mukaan, on Saudit tuhonnut niiden asutukset vuorten seinämiltä ja rakentaneet sinne tuon köysiradan.

"Kukkaiskansaa"


Illalla mentiin vielä museoon, joka on rakennettu perinteisen asutuksen mukaan. Paikka oli ilmeisesti omistajan lapsuudenkoti. Mm Prinssi Charles on myös käynyt siellä! Omistaja oli kovin innoissaan kun tulimme, hänen serkku on töissä meidän sairaalassa, ja hän halusi tarjota meille ilmaiseksi perinteistä paikallista ruokaa. Koska meillä oli pari tuntia luppoaikaa ennen lentoa, niin sehän sopi.

Saatiin ensin arabialaista teetä, kahvia ja taateleita kun hän kertoi paikan tarinaa, sitten oli opastettu kierros. Sen jälkeen polteltiin hieman omenanmakuista vesipiippua ja tämä omistaja pukeutui perinteiseen asuun ja ampui vanhalla musketilla ilmaan pari laukausta!

Ruoka oli hyvää, mutta aika makeaa. Söimme lattialla istuen ja söimme käsin. Oli kolme eri ruokalajia. Kaksi lajia oli jotain taikinahommeleita joita syötiin hunajan kanssa ja sitten oli myös lammasta.



Illalla lensimme sitten takaisin ja kotona oltiin n klo 1 yöllä. Rankka matka oli, mutta oli se silti kaikin puolin onnistunut!

1.12.2011

I heart food!

Minä RAKASTAN (hyvää) ruokaa. Tykkään kokkailla, ja tykkään katsoa kokki-ohjelmia, ja kilpailuja.

Itse olen kaukana mestarikokista, joskus jotain kehittelen itse (ja yksi reseptihän pääsi keittokirjaankin!), mutta yleensä seurailen reseptejä.


Keittokirja, jossa on MUN resepti, Suomalaisen Kirjakaupan hyllyllä!

Tykkäsin suomalaisesta Masterchef-ohjelmasta, ja äsken katsoin myös USA:n version. Alusta asti mun suosikkejani oli 22-v etelävaltiolainen opiskelija Whitney, joka ei meinannut päästä mukaan kisaan nuoruutensa ja "pikkutyttömäisyytensä" takia. Missään vaiheessa en uskonut hänen voittavansa, en edes finaalissa, mutta niin hän vai teki!

Hänen valttinsa oli tehdä perinteistä "etelävaltiolaista" kotiruokaa muunnellen (southernstyle food with a twist). Löysin hänen bloginsa ja sieltä löytyy ihan mielenkiintoisia reseptejä, joten rupean sitä seuraamaan.

Tykkään selata keittokirjoja, multa löytyykin keittokirjoja moneen lähtöön ja olen niitä muutaman ostanut ulkomailtakin.



Vieraille tein viime viikolla savuporo-suppilovahveropiirakan, katselin muutamaa reseptiä, mutta sovelsin niitä vähän. Ja hyvää tuli!




         Savuporo-suppilovahveropiirakka
  • Pakaste (ruis-)piirakkataikina
  • Noin litra suppilovahveroita
  • Sipuli
  • Noin 100g savuporo-rouhetta (kaupassa siellä missä leikkeleet on)
  • 2 munaa
  • 2 dl ruokacremeä
  • n 1 dl maustamatonta tuorejuustoa
  • 0,5-1 dl juustoraastetta (toimi ihan hyvin Parmesaaniraasteellakin, olin unohtanut ostaa Emmentalia...)
  • Mustapippuria


Sulata pakastetaikina. Mielestäni rukiinen taikina sopi erittäin hyvin pohjaksi. Paista sienet ja silputtu sipuli. Taputtele taikina piirakkavuokaan, lisää sienet ja poro-rouhe. Sekoita munat ja ruokacreme, lisää seokseen tuorejuusto ja hieman mustapippuria, ja kaada piirakan päälle. Ripottele päälle vielä juustoraaste.
Paista 225c uunissa n 30 min.