Red Sands ja mukava viikonloppu

Eilen toteutui taas yksi pitkäaikainen Saudi-unelma! Pääsin vihdoin punaisille hiekkadyyneille. Ne sijaitsevat n 80 km ajomatkan päässä meidän sairaalasta. Vaikka sieltä ei meidän matka kyllä tällä kertaa alkanutkaan.

Torstaina kiirehdin töistä kotiin, äkkiä suihkuun ja sitten Suvin kanssa taksilla sotilastukikohtaan. Mun piti nimittäin vihdoin saada mun kulkulupa, ja sen antajan työaika päättyisi klo 16.30.

Olimme perillä vähän ennen klo 16.30, mutta oli vähän epäselvää, tuleeko ystävämme (ja sisäänkirjaajamme) K hakemaan meidät ulkopuolelta, mistä yleensä (IKEAn kohdalla laitetaan aina tekstiviesti, silloin K lähtee portille päin), koska hän "vartijoi" ettei luvan-antaja lähtisi kotiin. K oli yrittänyt soittaa mulle, mutta puhelin oli jo äänettömällä. Me vierailijat ei periaatteessa saada viedä aluelle puhelimia missä on kamera, eikä tietenkään kameroitakaan. Mutta ainahan ne on mukana, joko K:n (tai sen asukkaan, jonka kyydissä tullaan) autossa tai taskussa. Yritin soittaa K:lle, mutta en saanut yhteyttä.

Lähdettiin sitten Suvin kanssa kulkemaan kahden ensimmäisen, Saudivartijoidun portin läpi. Näytettiin iqamat (oleskeluluvat), ja päästiin eteenpäin (näistä me mennään siis yleensä auton kyydissä, ja vain asukas näyttää oman kulkulupansa). Tultiin sitten kolmannelle kopille, missä asukas aina kirjaa meidät sisään, ja meidän iqamat vaihdetaan punaiseen korttiin. Siitä ei sitten päästy eteenpäin, joten jouduin kaivamaan puhelimen esille, ja soitin taas K:lle. Tällä kertaa sain hänet kiinni, ja hän olikin jo ihan ulkopuolella. Sain pitää puhelimen.

Sitten vielä viimeinen turvatarkastus ja sain kulkulupani, joka mulla nyt siis aina on, kun olen alueella ja johon vaihdoin edellisellä kopilla saadun kortin. Ja vihdoin oltiin taas "vapaudessa"!

Mentiin K:lle ja saatiin lasilliset valkoviiniä. Pian me aloitettiin sitten Suvin kanssa kokkailu ja ystävämme L tuli myös syömään. Ruuan jälkeen käytiin vielä tukikohdan baarissa, istuttiin terassilla t-paidoissa, ilta oli ihanan lämmin! Ajoin taas myös autoa, pitihän mun vähän harjoitella, lähden nimittäin Suomeen lomalle keskiviikon ja torstain välisenä yönä!

 

Kartta kevään kidutus-sessiolle. Just...

Yövyttiin siis tukikohdassa, ja lähdettiin sitten Suvin kanssa L:n kyydissä punaiselle aavikolle, jossa oli järjestetty hash-kävely. Ajettiin kolmen auton letkassa.

 

Mitä sitä turhaan ohittaa oikealta, missä on tilaa, kun voi ihan yhtä hyvin ohittaa vasemmalta pientareelta. Tätä tapahtui usein.

 

Koska tänä talvena on satanut normaalia enemmän, on aavikkokin paikoin vihreää

 

Siellä ne häämöttää! 

 

Rankkaa kiipeämistä, kengät täynnä hiekkaa, ja muutaman askeleen jälkeen valui taas askeleen alaspäin

 

 

Rankkaa oli +35c helteessä, mutta dyynit oli kyllä uskomattoman upeat. Tällä kertaa me käveltiin lyhyempi lenkki, mutta toivottavasti pääsen sinne vielä ensi syksynä tai talvena, viileämmällä ilmalla.

 

Kamelaita näkyi paljon matkan varrella 

 

Tämän näyn näkee melkein aina ydinkeskustan ulkopuolella

 

Taidetta check-pointin vieressä. Siellä sun täällä on check-pointeja, mutta harvemmin niissä näkee pysäytettyjä autoja. Ehkä ne vain tarkistaa, etteivät naiset aja.

 

Takavarikoituja (tai mällättyjä, en ole ihan varma) autoja varastoidaan sillan alla

Aavikolta palattiin vielä yöksi tukikohtaan, missä piti taas mennä samat turvatarkastukset läpi. Katsottiin siellä vielä Tom Hanksin tähdittämä Captain Phillips-elokuva (suosittelen!), kivan lisän elokuvaan toi, kun sai vierestä ihan selitykset sotilas-sanastolle :-)

Tänään onkin sitten taas nautittu auringosta altaalla, vaan aika nopeasti saa kyllä pulahtaa veteen, sen verran kivasti toi aurinko taas lämmittää!

Tämän ihanan viikonlopun voimin jaksan varmasti paahtaa vielä neljä 12-h työpäivää ennen kahden viikon lomaani. Blogikin taitaa nyt sitten hiljentyä muutamaksi viikoksi.