Reissu osa 1 - New York

Lensin New Yorkiin Saudi Airlinesillä, sillä paluu olisi suora lento. Menomatkalla, joka oli aika rankka, oli vaihto Jeddassa.

Kun saavuin Riadin kentälle, oli matkatavara-hihnat jumissa, jouduin odottamaan ja jonottamaan varmaan tunnin että pääsin checkaamaan sisään lennolle. Netissä ei voinut chekata sisään.

Kone lähti tunnin myöhässä, eli klo 02 yöllä. Olisin nukkunut hyvin sen tunnin ja 20 min minkä lento kesti, mutta mun ympärillä oli kahdeksan itkevää lasta. Koko matkan joku itki. Ja kun Jeddaan on vaikka kuinka monta lentoa päivässä, niin miksi kiduttaa lapsiaan yölennolla???

Jeddassa päätin ensin mennä checkaamaan (mikä tuokin sana on suomeksi? Sisäänkirjautua???) itseni jatkolennolle, ennenkuin jäin odottamaan matkalaukkua, jotta saisin ikkunapaikan. Liian myöhäistä, sanoivat ettei yhtään ole jäljellä, mutta voin yrittää uudestaan kun olen saanut laukun. Tässä vaiheessa potutus-käyrä oli jo aika korkealla. 

Hain laukun ja menin takaisin virkailijan luo. Ja he olivat löytäneet mulle ikkunapaikan! 

Tässä vaiheessa mulla alkoi jo olla nälkä. Olin syönyt Riadin kentällä leivän, ja seuraavaan lentokoneruokaan oli varmasti vielä pari tuntia. Kello oli noin 5 aamulla, lentokenttä täynnä ihmisiä, mutta vain jäätelöbaari oli auki. Ei tehnyt mieli. 

Ensimmäisen kerran Saudeissa oli kunnon turvatarkastus. Mutta vain USAn ja Kanadan lennoille. Vesipulloa ei saanut olla (muuten on saanut olla vaikka 1,5l) ja kengät piti ottaa pois.

Naisille ja miehille omat jonot. Tottakai!

Tällä lennolla mun vieressä istu yksi pieni lapsi ja edessä toinen. Onneksi ne ei kauheasti itkenyt ja sain nukuttua kohtalaisesti. 

New Yorkissa pääsin nopeasti maahantulon läpi, suurin osa koneessa olleita oli Saudeja ja joutu pitkään jonoon, mä sain mennä ESTAn turvin nopeaan, automaattiseen jonoon, joka oli myös kansalaisille ja oleskeluluvan haltioille.

Amber alert, eli kaapattu lapsi-ilmoitus tuli samantien puhelimeen kun avasin sen kentällä

Ennen olen aina jännittänyt USAn maahantuloa, ne kyselee vaikka mitä ja muutenkin ne on vaan jotenkin "pelottavia". Varsinkin kun olen (ollut) Saudeissa töissä. Nyt ei jännittänyt yhtään. Ehkä koska joka viikonloppu kun menen tukikohtaan olen sisäänkirjautuessa tekemisissä aseistettujen sotilaiden kanssa. Joilta piilottelen puhelinta. Tukikohtaan ei periaatteessa saa viedä mitään mikä sisältää kameran! Myöskin tuli mieleen että kun nykyäänhän kaikki tiedot on niillä maahantuloviranomaisilla näytillä, ehkä ne myös näkevät koneelta että mulla on kulkulupa tukikohtaan. Mitä varten piti antaa kaikki tiedot itsestään, sormenjäljet ja silmien skannaukset mukaanlukien. Mitään ei siis kysynyt, tuijotti monitoria hetken, annoin taas sormenjäljet ja virkailija sanoi tervetuloa. 

Syyskuun 11 päivän muistomerkki JFK:n kentällä

Kentältä menin ilmajunalla metroasemalle, ja metrolla West Villageen, jossa hotelli sijaitsi. Mun huone oli todella pieni ja WC ja suihkutilat oli jaettu. Ihan ok hotelli, hyvällä sijainnilla, mutta kyllä 3 yötä oli maksimi siinä kopperossa. 

Hotellilta kävin läheisessä Meksikolaisessa ravintolassa syömässä ja oluella.

Varmaan jokaisen ravintolan vessassa on tämmöinen kyltti. Aika ällöttävää että siitä pitää muistuttaa...

Sen jälkeen kävin vielä lyhyellä kävelyllä naapurustossa.

Erilaisia ruokakärryjä on joka kadunkulmassa

Seuraavana päivänä lähdin Upper West Sidelle tapaamaan Ruotsalaista ystävää Mariaa, ja tämän kaveria Robertia. Oli Marian syntymäpäivä, ja seuraavana päivänä he jatkaisivat matkaa Miamiin.

Matkalla tapaamiseen kävelin Times Squaren kautta. Siellä oli USAn Air Force, eli ilmavoimat paikalla. Menin heti katsomaan mistä oli kyse. Siellä oli simulaattori, johon pääsi kun ensin täytti tiedot itsestään ja teki pienen reaktio testin. Läpäisin ja pääsin simulaattoriin. Pääsin loistamaan koska tisesin että oli ilmavoimien syntympäpäivä (kiitos tukikohdan bestikeselle E:lle, joka on ilmavoimissa). Simulaattori liikkui joka suuntaan ja me sisällä olevat päästiin mm hävittäjälennolle, hypättiin laskuvarjolla ja ajettiin moottoripyörillä aavikolla, samalla kun suoritettiin tehtävää. Kesti ehkä 10 ja tykkäsin! Oli muuten vielä ilmainenkin :-)

Mä en oikein tykkää siitä että keskellä TImes Squarea on USAn puolustusvoimien rekrytointikeskus. Epäilen että tällä kuuluisalla kuvalla (toisen maailman sodan päätyttyä merimies suutelee sairaanhoitajaa Times Squarella) on jotain asian kanssa tekemistä.

Sieltä menin sitten kavereiden kanssa piknikille Keskuspuistoon. Sen jälkeen Robert meni päikkäreille, ja minä ja Maria mentiin vielä Boathouse-ravintolaan muutamalle drinksulle.

Sieltä mentiin Marian hotellille freesautumaan ja mentiin kolmistaan Times Squarelle Hard Rock-ravintolaan illalliselle.

Seuraavana päivänä kävin ensin Macy'ssä shoppailemassa. Siellä oli tosi hyvät alennukset. 

Empire State Building

Sitten jätin ostokset säilytykseen ja jatkoin matkaa World Trade Centerille ja syyskuun 11 päivän muistopuistoon.

Nämä ylemmät kuvat on seinältä muistopuiston vierestä

Kaikkien kuolleiden nimet on muistomerkissä

Uusi One World Trade Center rakennus oli nyt valmis, viimeksi kun kävin New Yorkissa 2009 oli sen paikalla vain syvä kuoppa.

Reissussa, edelleen

Terkkuja New Jerseystä. Reissussa olen ollut nyt 8 päivää, ylihuomenna palaan takaisin hiekkalaatikolle. 

Tämän reissun aikana olen mm ollut piknikillä ruotsalaisen kaverini kanssa Manhattanin keskuspuistossa, 

syönyt Bostonissa mielettömän hyvää simpukkakeittoa (clam chowder), 

maksanut nuoren miehen bussimatkan kotiin äidin luo (tai sitten antanut rahaa huumeisiin...) Philadelphiassa ja istunut New Jerseyssä pimeässä motellin takana muutaman Pohjois-Carolinalaisen rakennustyömiehen kanssa, juoden olutta ja kuunnellen yhden miehen mahtavaa kitaransoittoa ja laulua. 

Mutta, olen myös käynyt jaetussa suihkussa New Yorkissa, jonka lattialla oli pari kondomin kuorta, saanut hotellihuoneeseeni aasialaisia turisteja, omalla avaimella, Bostonissa, saanut melkein hermoromahduksen Philadelphian juna-asemalla älyttömän hitaan netin takia 

ja itkenyt ensimmäiset kymmenen minuuttia New Jerseyläisessä motellihuoneessa sen kunnon ja sijainnin takia. 

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen, erilainen, opettavainen ja unohtumaton reissu. Lisää tarinaa kun palaan arkeen.

 

Mennyttä ja tulevaa

Kun saavuin takaisin Suomesta vietin koko viikonlopun neljän seinän sisällä. Olin todellakin levon ja oman ajan tarpeessa.

Hyvä niin, sillä heti sunnuntaina meillä leikkasi huippurobottikirurgi USAsta, joka on jo monen vuoden ajan valittu yhdeksi USAn parhaista kirurgeista. Leikkaukset myös videoitiin konferenssihuoneeseen, jossa oli katsojia muistakin sairaaloista.

Meidän teamleader oli vielä lomalla kotonaan Jordaniassa, mutta lensi takaisin kahdeksi päiväksi! Lopulta koko sirkus kesti kaksi ja puoli päivää, oli kyllä todella rankkaa ja stressaavaa. Ylitöitä sunnuntaina ja maanantaina, mutta onneksi sain otettua ne tiistaina takaisin. 

Oli meillä vielä keskiviikkonakin robottihomma ja torstaina ylipitkä lista, joten viikko oli todella rankkaa. Sen sitten nollasin torstaina Australian suurlähetystön juhlissa, missä oli tosi paljon tuttuja. Että mukava ilta. Perjantaina ei sitten ollutkaan niin mukavaa...

Mutta, olin luvannut Kayleelle lähteä hänen kanssa tukikohtaan. Kayleen kaveri L oli DJ:nä jossain bileissä, ja Kaylee pyysi mut mukaan. B oli reissussa, joten yövyin mun uuden tukikohtalaisen "bestiksen", E:n luona (mä en tajuu miten helposti mä näköjään löydän uusia, hyviä ystäviä sieltä! Ehkä musta olis pitänyt tulla sotilas...). Olin väsynyt edellisen illan juhlinnasta, juhlat lähti kunnolla käyntiin vasta puolenyön jälkeen, ja nukkumaan pääsin vasta puoli kahden aikaan. Huoh.

Seuraava viikko töissä oli kiireinen, mutta ihan ok. Sunnuntain aloitin (American Heart Assosciationin) elvytyskoulutuksella, joka on käytävä joka toinen vuosi. Ensin katseltiin videoita, sitten harjoiteltin pareittain. Sen jälkeen oli näyttökoe pareittain ja lopuksi 25 kysymyksen monivalintatentti, josta sain 100% oikein. Läpäisin myös näyttökokeen, mun parista huolimatta. Se meni nimittäin ihan paniikkiin, ei muistanut mitä piti tehdä, ja sammutteli ja käynnisteli defibrillaattorin pariinkin otteeseen. En tiedä läpäisikö hän.

Mitään muuta mainittavan arvoista ei ole kuin se, että tiistaina, juuri ennen päivän loppua, leikkauksen jo loputtua, sain pikkupojalta pissat päälle. Onneksi ei roiskunut naamaan! 

Torstaina lähdin taas viikonlopuksi tukikohtaan. Torstaina kävin E:n kanssa baarissa, B tuli vasta myöhään yöllä kotiin, oli grillaamassa saudiupseerien kanssa...

E:n kanssa terassilla. Edelleen täällä on kesäkelit, vaikka yölämpötilat laskevat jo noin 25 asteeseen. Päivisin on edelleen noin 35-40c.

Perjantaina kokkasin meille uunimakkaraa Suomesta "salakuljetetusta" lenkkimakkarasta. Hyvää oli, en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt uunilenkkiä.

Tällä viikolla teen 12h päiviä. Torstai onkin sitten vapaa päivä ja mulla alkaakin silloin 13 päivän loma. Ensi viikolla täällä on pyhiinvaellusajan pyhä, Eid Al Adha. Ja minä lennän USAan. 

Mun piti lähteä reissuun Rebeccan kanssa, meidän piti mennä mm New Orleansiin. Mutta, Rebecca ei sitten palannutkaan Australian lomaltaan, vaikka oli juuri allekirjoittanut toisen vuoden sopimuksen. Mä olin jo lennot varannut, joten lähden nyt sitten reissuun yksin. Muutama päivä Manhattanilla, sitten Boston ja Philadelphia. Ihan kiva reissu varmasti. 

Suomiloma 2015 - Riika

Riika on ollut jo kauan yksi kaupungeista jossa haluaisin käydä, ja olin päättänyt että tällä lomalla sen teen.

Lensin Air Balticilla ja menomatka oli nopsa ja sujuva. Yövyin kaksi yötä Vanhan Kaupungin lähellä sijaitsevassa Radisson Blue spa-hotellissa.

Pian hotellille saapumisen jälkeen kävin mun ikkunasta näkyvästä meksikolaisessa ravintolassa myöhäisellä lounaalla/aikaisella päivällisellä.

Syönnin jälkeen kävin spassa syväpuhdistavassa kasvohoidossa, ja loppuillan vietin hotellihuoneessa.

Seuraavana päivänä lähdin aamiaisen jälkeen ihanaan ja upeaan Vanhaan Kaupunkiin, jossa kiertelin, ja välillä istuskelin terassilla, suurimman osaa päivää. Sää oli mitä parhain eikä turisteja ollut ollenkaan liikaa.

Sisällissodassa kaatuneiden sotilaiden muistopatsasta

Hotellille palasin pedikyyriin, mun kauhukseni sinistä kynsilakkaa ei ollut, ja mut ylipuhuttiin pinkkiin! Latvialainen pedikyristi (?) oli asunut vuosia ulkomailla, muun muassa Abu Dhabissa. Puolentoista tunnin pedikyyri meni tosi nopsaa kun juteltiin vaikka mistä.

Unohdin varvassandaalit ja sain tosi liukkaat töppöset...

Päivällisen aikana kaveri vinkkasi että Riikassa on muutama upea, Mihail Eisensteinin suunnittelema talo. Yksi niistä sijaitsi samalla kadulla kuin hotellini, joten lähdin vielä tsekkaamaan sen. Vaikka jalat oli jo aika poikki. Mutta oli se sen arvoista, talo oli hieno, ja samalla reissulla näin myös muistomerkin, joka sisälsi palan Berliinin muuria.

Viimeisenä päivänä kävin vielä lääketieteellisessä museossa. Se oli ihan ok, mutta harmitti kun iso osa kylteistä oli latviaksi ja venäjäksi... Kun ostin lipun, ja halusin laittaa laukun säilytykseen, piti kommunikoida saksaksi, vanha rouva puhui saksan lisäksi vain latvian- ja venäjän kieliä. Vähän oli hakusessa, ja meinasi tulla vain arabiaa, mutta onneksi sain asiat hoidettua. Muutaman kerran aiemminkin mulle oli puhuttu saksaa, ja muutama kerta luultu venäläiseksi...

Mustan surman aikana nunnat keräsivät kuolleet ja merkkasivat talot jossa tautia oli kirjaimella P (Pestus)

Venäläinen päänsiirtokokeilu...

Kotimatka olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Noin 15 min ennen koneeseennousua kävin katsomassa näytöltä että mikäs se portti olikaan. Noh, koko lento oli peruttu! Mitään tekstiviestiä ym ilmoitusta ei ollut tullut. Menin sitten Air Balticin tiskille, jossa oli kourallinen muita Suomeen lentävää. Joku tiesi sanoa että kone oli peruttu kun meitä oli niin vähän, vaikka väittivätkin tekniseeksi viaksi. Kaikki mahduttiin hyvin kello 23.30 lähtevälle lennolle, joka ei ollut senkään jälkeen kovin täynnä,

Jouduin siis odottamaan kentällä vielä viitisen tuntia. Sain ruokakupongin, jonka arvo oli 3,50 €. Sillä saikin sitten tyyliin pullon vettä... Eikä muuten ollut paljon valinnanvaraa ruokapaikoista siellä kentällä. Mä söin ihan ylihintaisen, mutta tyydyttävän pasta carbonaran.

Suomiloma 2015 - Mökillä

Muut olivat ollu jo heinäkuussa mökillä, huonossa säässä, mutta nyt mentiin vielä viikonlopuksi. Ja sää oli edelleen upea! Meitä lähti Heli, äiti ja sisko lapsineen, siskon mies jäi kotiin hoitamaan hevosia.

Viikonloppu oli ihana, uintia (talviturkki meni!), saunaa, aurinkoa, hyvää ruokaa, herkkuja, hauskaa seuraa ja sielunrauhaa. Loman ehdottomasti parasta antia. Kuvat puhukoon puolestaan.

Mun lempimaisema koko maailmassa. Noh, miinus tuo tölkki...

Tämä kuva ei tuo oikeutta sille, miten sininen taivas oikeasti oli