Bali osa 2 - Ubud ja ympäristö

Yhtenä päivänä vuokrattiin kuski ja opas koko päiväksi. Ensiksi meidät vietiin katsomaan perinteistä balilaista tanssinäytelmää. Se oli alussa ihan mielenkiintoinen, mutta kesti vähän liian kauan.

Seuraavaksi oli vuorossa reissun kohokohta, Monkey Sanctuary (apinoden rauhoitusalue) Ubudissa. Apinat on isolla alueella, eivätkä ole mitenkään vangittuina, vaan voivat lähteä jos haluavat. Mutta, turistit saa ostaa niille, ja syöttää, ruokaa. Apinat ei ollut ollenkaan niin agressiivisia mihin on tottunut mm Thaimaassa. 

Jäätiin hetkeksi myös seuraamaan kun nuoret apinat leikkivät lätäkössä, hyppäsivät sinne myös puusta! Harmi etten tajunnut filmata.

Kun oltiin lähdössä pois, alkoi sataa. Mentiin katoksen alle odottamaan kuskia, sinne tuli myös apinoita. Joku antoi niille karkkia, ja yksi apina hyppäs mun syliin hetkeksi. Vähän kyllä jännitti!

Seuraavaksi oli vuorossa mäkeen tehty riisiviljelmä. Riisi oli vasta viljelty, joten se ei ollut kovin vihreää vielä.

Lounas syötiin ulkona, katetulla terassilla viidakon keskellä. 

Ruuan jälkeen pysähdyttiin pikaisesti katsomaan vesiputousta, mutta ei viitsitty kävellä sinne asti, kun ei silti aiottu pulahtaa.

Viimeisenä oli vuorossa hindutemppeli. Kaikkien, miesten ja naisten, tuli laittaa saronki päälle, mutta olkapäitä ym ei tarvinnut mitenkään peittää. 

Puolivuotispäivä

Perjantaina vietettiin Mattin kanssa puolivuotispäivää, ja myöhästynyttä Valentine's Daytä. Mentiin japanilaiseen Benihana-ravintolaan syömään teppanyakia, eli kokki paistaa ruuan ruokailijoiden edessä.

Ja kerrankin ei haitannut tämä saudien ainainen miesten ja naisten erottelu, ja naisten piilottelu, yleensä teppanyaki-ravintoloissa on yksi tai kaksi hibachi-grilliä, ja grillin ympärillä istuu paljon porukkaa. Mutta täällä Saudeissa ravintolassa on monta pientä huonetta, joissa jokaisessa on oma grilli. Meidän grillin ympärillä oli 7 tuolia, mutta oltiin siis ihan kaksistaan. Kokki kokkasi vain meille kahdelle. Intiimi ja kiva kokemus.

Ensin tilattiin juomat ja sushia alkupalaksi. Pääruokaan kuului lihan (mulle tonnikalaa), riisin ja kasvisten lisäksi alkukeitto, salaatti ja pari sushirullaa. Kun oltiin syöty keitto ja salaatti tuli kokki paikalle, ja temppuili ensin heittelemällä paistinlastoja ilmassa.

Riisin joukkoon tuli kanamunia, ja kokki temppuili myös niiden kanssa. Mutta ei mennyt ihan putkeen...

 Lopuksi kokki kasasi riisin sydämen muotoon (tietämättä että me mitään vietettiin).

Ruoka oli todella hyvää ja seura tietenkin mitä parasta, aivan huippu lounas. Onneksi oltiin paikalla heti klo 1300 jälkeen, jolloin ravintola aukesi, sillä kun lähdettiin oli jo jonkinverran jonoa!

Bali osa 1

Kaksi viikkoa sitten, torstai aamuna klo 0400, lähti lento Dubaihin, ja sieltä jatkoin lyhyen vaihdon jälkeen matkaa Balille. Lento Dubaihin kesti reilun tunnin, Dubaista Balille noin kahdeksan tuntia.

Kyllähän se aika kului elokuvia katsellessa...

Perillä Balilla, Kuta Beachillä, odotti Heli, joka oli lomaillut siellä jo viikon. Meidän hotelli, Rama Beach Resort and Villas, oli tosi kiva, huone mukava, allas-alue hyvä ja henkilökunta ystävällistä.

Mun ensimmäisenä päivänä suunnattiin altaalle. Viikon aikana satoi ja paistoi, onhan nyt sadeaika. Onneksi eniten satoi vain yöllä.

Mun lempiruokaa oli kana-satay maapähkinäkastikkeella. Parempaa kuin Thaimaassa, koska siellä yleensä aika tulista. Muuten tykkäsin kyllä enemmän thai-ruuasta. 

Ensimmäisenä iltana piti hotellin ravintolassa olla balilainen ilta; elävää musiikkia, grilliruoka buffet ja balilaista tanssia. Mutta koska meitä osallistujia oli vain neljä, saatiin me vain valmiit ateriakokonaisuudet, jossa oli kyllä todella paljon syötävää, eikä tanssiakaan ollut...

Pieniä putiikkeja ja myyntipisteitä oli joka paikassa, ja myyjät oli aika ärsyttäviä, pakolla yrittivät myydä, eivät usko yhdestä kerrasta kuten yleensä Thaimaassa. Mutta eivät silti vetäneet kädesta ym, kuten Goalla!

Rannalla ei käyty uimassa, Kutan ranta on hyvin likainen ja roskainen. Todella outoa, kun silti elävät turismista. 

Mutta kyllä me oluella käytiin rannalla, jääkylmääkin sai!

Patsaita, temppeleitä (niin hindu kuin buddistikin) ja koristeellisia portteja oli paljon

Hotellilla oli joka päivä erillaiset asetelmat näissä altaissa

Vuodenalun kuulumisia

Edellisestä postauksesta on jo pari viikkoa, joten tuntui että pitäs taas kirjoitella jotain. Eli, kirjoittelenpa vaikka sitten viimeisen kuukauden kuulumisia.

Saavuin Suomesta takaisin Saudeihin 29,12, kuten Mattkin, joka oli ollut kuukauden USAssa lomalla. Uudenvuodenaatto oli lauantaina, eli seuraava päivä olisi työpäivä. Ei siis vietetty mitenkään erkoisesti, mutta katsottiin YouTubesta "Illallinen Yhdelle" joka on ollut mulle jo vuosikaudet uudenvuodenaaton traditio. Matt ei ollut sitä aikasemmin nähnyt.

Tammi-helmikuu on täällä kylmintä aikaa, ja vaikka aurinko paistaa ja päivällä on kohtalaisen lämmintä, voi lämpötila yöllä laskea jopa nollaan. Aamut voivat siis olla todella kylmiä, mutta kun tulee töistä on lämpötila ihan siedettävä. 

Ja kun ulkona on kylmä, on myös sisällä kylmä... Onneksi sain Heliltä joululahjaksi taas ihanat villasukat!

Käytiin IKEAssa ostamassa muutama sisutusjuttu ja muuta tarvittavaa, sekä tietty mulle herkkuja IKEAn ruokakaupasta. Matt yrittää esittää että se olis muka pakotettu mukaan, vaikka itsekin halus!

Meidän sairaalassa oli urologian konferenssi, ja kerrankin meillä ei ollut yhtään leikkausta ja päästiin kaikki osallistumaan. Mutta niin vain jouduttiin yksi kerralla palata osastolle auttamaan muihin saleihin. Kyllä otti päähän!

Osallitstujia ei ihan hirveästi ollut...

Ilmastointi pauhasi täysillä ja olin ihan jäässä!

Mutta saatiin silti osallistua herkulliseen lounasbuffeeseen

Ja ruuasta puheenollen, pari viikkoa sitten oltiin yhden toisen sairaalan suomalaisen hoitajan läksiäisissä Four Seasons Hotellissa mahtavalla brunssilla. Seura oli ihan huippua, tuli todellakin naurettua vatsalihakset kipeiksi, ja ruoka tietysti herkullista, ja aivan liian runsasta. Mun lempparibrunssi on silti Ritz-Carlton hotellissa.

Sitten teinkin neljä kahdentoista tunnin työvuoropäivää putkeen, Päivät oli kiireisiä, käytiin muunmuassa tekemässä teho-osastolla pikalaparotomia, ja torstaina, ensimmäisenä vapaapäivänä, olinkin ihan poikki. Päivän aloitin kuitenkin suomiherkku-aamupalalalla.

Eilen kävin pitkästä aikaan juhlimassa. Vietettiin kolmen kaverin synttäreitä ja yhden polttareita. Oli tosi kiva päästä taas vähän tuulettumaan ja nähdä paljon työkavereita työpaikan ulkopuolellakin. 

Hannan ja Moiran kanssa

Tämä viikonloppu onkin ollut toistaiseksi kylmin, yölämpötila läheni nollaa, ja oltiin ihan jäässä kun käveltiin noin sata metriä asuinalueen portilta juhlapaikalle ja yöllä takaisin. Onneksi pääsen ensiviikonloppuna Balille viikon lomalle lämpimään!

Matt on sairas ja olen viettänyt tämän päivän kotosalla. Ostin jonkin aikaa sitten tämmöiset pienet, pattereilla toimivat lamput mun kaapiston alapuolelle, ja tänään kokkasin ensimmäistä kertaa lisävalojen kanssa. Mikä ero! Kun keittiö on muutenkin minimaalinen niin sen pimeys on myös ärsyttänyt tosi paljon.

Muu maa mustikka...

Pari päivää sitten luin Facebookissa, yhdessä saudiryhmässä, kun ulkomaalaiset (englannin)opettajat keskustelivat paikallisista oppilaista ja vanhemmista.

Yksi englanninopettaja kertoi että oli saanut valituksen kun oli kuulemma merkannut punakynällä aivan liikaa oppilaan kotiläksyyn. Valittaja oli vielä kaiken lisäksi oppilaan äiti, joka kertoi itse tehneensä ne läksyt!

Facebookin keskustelussa kävi ilmi että on ihan tavallista että vanhemmat tekevät lapsensa läksyt. Läksyt eivät siis saa kovin isoa arvosanaa oppilaan arvioinnissa. Kävi myös ilmi että monet oppilaat maksavat toisille läksyjen ja tehtävien teosta yliopistoissa, ja isoissa yliopistoissa jopa tenttien teosta! Selittää kyllä aika paljon...

Meillä töissä saudihoitajat, muutamaa lukuunottamatta, on hyvin laiskoja, tauot venyvät todella pitkiksi, sairauspoissaoloja on paljon, ym "pakollisia" menoja ja käyntejä. Saudit ovat "koskemattomissa", joten eipä heidän tarvitse paljon välittää.

Lääketieteenopiskelijat jotka ovat mukana salissa eivät usein hirveästi seuraa leikkauksen kulkua, vaan ovat nenä tiukasti kiinni puhelimessa.

Lääketieteen opiskelija unten mailla

Suurin ongelma meillä oli PCAt (Patient Care Assistant) eli potilastyön avustajat. He muunmuassa hakevat potilaita ja sänkyjä osastoilta, vievät näytteitä ja hakevat verta. Nyt suurin osa on vaihdettu miehistä naisiksi, miehet olivat hyvin laiskoja eikä niitä saatu kuriin. Toivottavasti nämä naiset olisivat vähän parempia työssään.

Mutta ei tämä ongelma ole pelkästään nämä paikalliset. Yksi ystävä kertoi että myös Jordaniassa on suuri ongelma tenttien kanssa, siellä keksitään vaikka mitä keinoja fuskaamiseksi, ja jopa poliisit valvovat tärkeitä tenttejä.

Meillä (pääasiassa intialaiset ja pakistanilaiset) anestesialääkärit viettävät suurimman osan leikkauksesta puhelimiaan räpläten ja jopa videoita katsellen. Eivät kuule eikä näe mitään. Potilaat heräilee usein kesken leikkauksen (ei ole muuten entropiamittareita käytössä, eikä TIVA-anestesioitakaan ole kuin ihan todella harvoin) ja muutenkin on ollut läheltäpiti tilanteita. Kuten muunmuassa eräälle potilaalle tiputtivat pussillisen laimennettua insuliinia, kun luulivat sitä ihan vaan keittikseksi tai Ringeriksi. Potilaalla ei ollut edes diabetesta...

Niin, tää keltainen lääkelisäystarra jää toki helposti huomaamatta ;-)

Toissapäivänä olin ortopedian salissa päästämässä syömään. Potilas oli kasikymppinen rouva, jolla oli lonkkamurtuma. Potilas nukutettiin sängyllä ja laitettiin arterianeula. Sitten siirrettiin potilas pöydälle kylkiasentoon. Pidin potilaan asentoa ja erikoistuva anestesialääkäri meni teknikon kanssa potilaan selän taakse laittamaan epiduraalia. Anestesian erikoislääkäri istui ja räpläsi läppäriään. Yks kaks huomasin ettei potilaalla ollut verenpaineen seurantaa. Mainitsin asiasta, puuduttaja kun ei nähnyt monitoria. Puuduttaja ei asiaan mitenkään reagoinut. Hetken kuluttua erikoislääkäri käski teknikon kytkeä arterianeula (verenpainemittausta varten). Teknikko sanoi että hän on nyt kiinni tässä puudutuksessa. Hetken siinä sanailivat, mutta erikoislääkäri ei viitsinyt sitä itse tehdä. Onneksi toinen teknikko sattui tulemaan saliin, ja erikoislääkäri käski sen kytkeä neulan.

Kyllä meillä hoitajatkin, itsekin syyllistyn aina välillä, mutta silti kuulen ja näen mitä ympärillä tapahtuu

Että näin laadukasta tämä hoito on täällä Lähi-idän johtavassa sairaalassa...