Nyungwen kansallispuisto ja simpanssien etsimistä

Maanantaina lähdettiin taas ajamaan klo kuuden jälkeen. Matkalla Kigaliin kuski kysyi voisiko hänen sisko tulla mukaan, hän haluaisi nähdä maata. Toki, sanoin, onhan meidän autossa tilaa. Kigalissa noukittiin sisko kyytiin, ja jatkettiin matkaa lounaaseen päin.

Polkupyörätaksi

Nyanzassa pysähdyttiin kuninkaan palatsiin, joka oli nyt museo. Tai ei se aito palatsi ollut, belgialaiset kolonialistit nimittäin tuhosivat palatsin ja rakensivat sen paikalle koulun. Uusi palatsi oli jonkin matkan päässä alkuperäisestä paikasta. Nykyään Ruanda on tasavalta. Museolla oli myös todella valtavasarvisia lehmiä. Niitä ei ole kovin montaa muualla näiden lisäksi.

Sitten matka jatkui Kansallismuseoon. Se oli ihan mielenkiintoinen. 

Museolta ajettiin vielä 2,5 tuntia, kunnes saavuttiin Nyungwen kansallispuistoon. Matkalla nähtiin muutama angolanguaretsa (colobus monkey) ja mustavalkoinen vuoriapina.

Hotelli, Top View Hill Hotel sijaitsi korkealla ja sieltä oli tosi upeat näkymät. Kirkkaalla säällä näkyy Kongoon asti!

Olin ollut huoneessa vain puolisen tuntia, kun sähköt meni. Odottelin tovin, sitten päätin mennä hotellin baariin. Tilasin oluen ja juttelin baarimikon kanssa. Sitten siihen tuli myös kaksi hollantilaista miestä, toisella oli synttärit. Juteltiin ja lopulta söin myös päivällisen heidän kanssaan. Meidän lisäksi syömässä oli vain yksi neljän hengen seurue. Toinen hollantilaisista asuu Kigalissa, toinen Karibialla!

Hotellin aulan katto

Tiistaina herätys oli jo klo 0400. Aamupalan jälkeen lähdettiin jäljittämään simpansseja.

Mun ryhmässä oli saksalainen ja amerikkalainen pariskunta. Amerikkalaiset asuvat myös Karibialla! Kaikki oli himomatkaajia. Juttua piisasi, harmi vaan että suurin osa aikaa piti olla hiljaa, jotta simpanssit ei kuule meitä...

Kun klo 0500 lähdettiin hotellilta oli lämpötila vain 7 astetta! Auringon noustua se onneksi nousi pariinkymmeneen asteeseen.

Me oltiin viidakossa 4,5 tuntia, josta käveltiin ehkä 2,5, loput ajasta istuttiin millon missäkin ja odotettiin että löytäisikö jäljittäjät simpansseja. Eivät valitettavasti löytäneet, kaksi kertaa kuultiin ne, mutta ei nähty. 

Mutta, aamu oli silti mahtava. Vaikka kävely oli välillä tosi rankkaa, oli paljon jyrkkiä nousuja, niin maisemat olivat mitä upeimmat!

Mähän kärsin Cuscossa (joka on 3399 metrin koreudesssa) lievästä vuoristotaudista, nyt me toki oltiin matalammalla, vain n 2800m, mutta esim hotellin muutaman portaan nousu puuskutti (Kigalissa hotellihuone oli kolmannessa kerroksessa eikä mulla ollut ongelmia!). Joten muutaman jyrkän nousun jouduin tekemään tosi hitaasti, hengitys oikein vinkui astmamaisesti. Vähän pelottavaa. Oltiin suunniteltu Moiran kanssa ensi keväänä Nepalin reissua, mutta täytyy perua, korkeat ilmanalat ei vaan sovi mulle. Tai ainakin niissä vaeltaminen.

Suomesta ostettu proteiinipatukka joka matkusti Saudien kautta Ruandaan

Hotellilla kävin suihkussa ja sitten oli vuorossa lounasbuffet. Mun lisäksi syömässä oli vain edellispäivän neljän hengen amerikkalainen seurue.  He sitten juttelivat mulle, kuten amerikkalaisilla on tapana, kävi ilmi että perheen tytär tekee töitä pakolaisten kanssa Irakissa, ja olivat nyt koko perhe lomalla Ruandassa.  

Sitten istuin muutaman tunnin terassilla ensin hetken auringossa, mutta siinä oli liian kuuma joten siirryin varjoon. Aikamoinen ero päivä ja yölämpötilassa. Sitten menin huoneeseen lentämään kun oli vähän huono olo. 

Klo 1930 vetäydyin päivälliselle, vaikka olo oli edelleen aika huono. Söin vähän, sovin seuraavan päivän aamupalan ja menin nukkumaan. Positiivisena yllätyksenä mun sängyssä oli kolme kuumavesipulloa, ulkona kun oli taas viielää! 

Heräilin yhtenään ja lopulta aamukahden aikaan kävin oksentamassa...

Safari Akageran kansallispuistossa

Sunnuntaina oli taas herätys klo 0500. Aamupalan jälkeen lähdettiin safarille. Ajettiin pari tuntia, jonka aikana nähtiin mm gaselleja, apinoita, paviaaneja, pahkasikoja, virtahepoja ja puhveleita.

Pysähdyttiin aidatulla leirintäalueella vessassa. Tämä on näppärä. Oli siellä muutama seurue ihan tavallisissa teltoissakin

Sitten yks kaks nähtiin ensimmäiset seeprat.

Ja reilun puolen tunnin kuluttua nähtiin vihdoin mun lempieläin, kirahvi.

Norsun näin vain juuri ja juuri noin kilometrin päästä, mutta kirahveja näin paljon.

Topi

Maisemat oli todella vaihtelevia. Välillä oli pusikkoa, oli järviä, kukkuloita ja savannia. Upeaa!

Kahdeksan tunnin kuluttua palattiin väsyneenä hotellille. Ilma oli mulle vähän liian tuulinen ja pilvinen jotta olisin viitsinyt mennä altaalle, ja myöhemmin satoikin vähän. Katselin siis huoneessani telkkaria ja luin kirjaa.

Akageran kansallispuisto ja maanjäristys!

Aamupala olisi normaalisti alkanut vasta klo kuudelta, mutta lupasivat mulle aamupalaa jo puolelta. Ja siellä oli jo koko buffet kattaus valmis kun tulin!

Mun kuski, ja opas, Innocent (viaton, syytön!) oli ajoissa, ja lähdettiin ajamaan kohti Akageran kansallispuistoa. Matka kesti kolmisen tuntia, ja ajettiin pienten kylien läpi. Näin sitä oikeaa ja aitoa Afrikkaa, ja nautin! Ihmiset kantoivat markkinoilta ja markkinoille päänsä päällä banaania, maniokkia ym. Ja kokoontuivat kaivoilla ja lapsetkin kantoivat vesisäiliöitä pään päällä. Lapset leikkivät kadun varrella ja vilkuttelivat, vuohet ja kanat söivät pihoilla ja ojissa. Ja naisten värilliset vaatteet, tämä on just sitä mitä Afrikka mun mielessä on.

Kun saavuttiin kansallispuistoon käytiin rekisteröitymässä, ja sitten kirjautumassa hotelliin, joka oli puiston sisällä. 

Sitten käytiin noin puolentoista tunnin ajelulla, jolloin näin mm antilooppeja, villisikoja, paviaaneja, erilaisia lintuja ja virtahevon. Seuraavana päivänä olisi kunnon, pidempi safari.

Kuningaskalastaja

Sitten oli vuorossa lounas ja uima-altaalla löhöilyä hotellilla. Ilman wifiä, se ei toiminut!

Yks kaks maa alkoi täristä. Ensiksi kaikki katsoi hölmistyneenä toisiaan, sitten joku sanoi "maanjäristys". Se oli mun ensimmäinen. Se ei ollut kovin iso, mutta tarpeeksi ollakseen hieman pelottava, mutta myös jännittävä! Sen jälkeen tuli vielä pari lähes olematonta jälkijäristystä. 

Illalla luin netistä että järistys oli Tanzanian puolella, 5.7 richteriä, ja siellä kuoli 11 ihmistä ja loukkaantuneita oli pari sataa.

Hotellin takapihalla oli lätäkkö, jonne tuli paviaanilauma (jotka kyllä liikku hotellialueella muutenkin) ja villisika juomaan

Auringonlaskun aikaan mentiin veneretkelle, jolla nähtäisiin lintuja, krokotiileja ja virtahepoja.

Koiras tekee pesän, naaras käy tarkistamassa sen. Jos pesä ei kelpaa, naaras tuhoaa sen, ja koiras rakentaa uuden. Jos pesä kelpaa, jaa naaras sinne osottamaan koirasta. Asiaa! En muista mikä lintu on kyseessä.

Krokotiilivauvoja. Krokotiiliäiti on aika huono äiti, se vaan munii munat ja jättää jälkeläisensä oman onnensa ojaan!

Ruandan reissu osa 1

Lento Riadista lähti kamalimpaan aikaan, klo 0330. Vaikka olin jo netissä chekannut itseni sisään, ja oli tarkoitus lentää vain käsimatkatavaroilla, niin lähdin silti kentälle jo klo 2300. 

Eid-loma oli alkamassa, kesäkuussa Ramadanin jälkeisenä Eidinä koko kenttä oli täysin kaaoksessa ja monet missasi lentonsa. Kun tulin kentälle jouduin odottamaan puolisen tuntia että check-in aukeaisi ja saisin boarding passin, mitä en ollut tulostanut. Mutta kaaosta ei näyttänyt olevan. 

Ethiopian Airlinesin lento Addis Ababan kautta lähti kutakuinkin ajallaan. Lento oli vain 3.5 tuntia enkä saanut nukuttua kuin ehkä tunnin. 

Kun oltiin laskeutumassa Addisiin näkyi pääasiassa vain rojahtaneita taloja ja hökkelikyliä. Lähempänä näkyi kyllä ihan moderneja kerrostalojakin.

Addisin kentällä näkyi monta vanhaa lentokoneen raatoa. Ilmeisesti lentokieltoon joutuneita koneita, joita ei ole ollut varaa siirtää pois.

Katselin ikkunasta kun matkalaukkuja ruvettiin purkamaan koneesta. Yksi vartija teki ensin ruumiintarkastuksen (siis semmoisen "kopeloinnin") kaikille työntekijöille, ennen kuin aloittivat. Enpä ole ennen nähnyt. Myös kiitoratojen luona istui mies vartiossa noin 100m välein!

Addisissa mulla oli nelisen tuntia vaihtoaikaa. Kenttä oli pieni ja täynnä. Siellä oli kaksi ravintolaa, menin toiseen ja tilasin aamupalan (en syönyt lennolla, kun yritin nukkua). Palvelu oli hyvin hidasta, samanlaista kuin Intiassa. Wifi ei myöskään toiminut kentällä, joten katselin elokuvan puhelimesta.

Lento Addisista Kigaliin kesti reilut 2h. Kun stuertti teki turvallisuusdemonstraation täyttyi pelastusliivi vahingossa ilmasta. Koko kone nauroi ja myös henkilökunnalla oli vaikea pitää pokkaa.

Koneesta poistuttiin suoraan asfaltille, ja käveltiin terminaaliin. Ihanaa olla taas Afrikassa!

YK.n kone. Myös paljon YK:n, Unicefin ym järjestöjen autoja näkyi paljon.

Viisumin olin tilannut netistä ja maksoin sen kentällä. Maahantulo oli nopea ja helppo. En tiennyt että Ruandassa muovipussit on kielletty, ja kentällä kehotettiin jättämään mahdollisesti mukana olevat muovipussit sinne. Annoin kenkäpussini pois, ja ostin tilalle eko-kassin (jotta saisin vaihtona pienempää valuuttaa!).

Hotellilta oli kuski hakemassa mua, nimikin oli kirjoitettu lähes oikein :-) Hotellilla kävin vain äkkiä suihkussa, ja lähdin vuoden 1994 Kansanmurhan muistomuseolle.

Se oli todella hyvin ja mielenkiintoisesti toteutettu. Ensin katsottiin filmi missä eloonjääneet kertoivat tarinansa. Sitten kuljettiin näyttelyn läpi. Todella järkyttävää ja surullista. Kansanmurhan aikana Hutut tappoivat 100 päivän aikana noin 800 000 Tutsia, jopa ystäviä ja naapureita.

Sieltä palasin hotellille illalliselle, istuin terassilla mistä oli upea näkymä kaupunkiin. Nukkumaan menin aikaisin, aamulla herätys olisi klo 0500.

Mun parvekkeelta oli myös upeat näkymät

Kohta taas reissuun...

Kirjoitusinto on taas hukassa. Eipä ole pahemmin ollut edes mitään mistä kirjoittaakaan.

Täällä kun eletään islamilaisen Hijri-kalenterin mukaan, joka on 11 päivää vuodessa meidän kalenteria lyhyempi, niin mulla alko 1,5 viikkoa sitten jo neljäs sopimus! Eli parin viikon kuluttua olen ollut täällä jo kolme vuotta. Huhhuh! Nopsaa on mennyt.

Roboilua töissä 

Ensi viikolla on taas Eid-juhla kun pyhiinvaelluskuukausi päättyy. Meillä on osasto suljettu viikon, ja mä lennän perjantaiaamuna yksin viikoksi Ruandaan, mm gorillavaellukselle. Vähän jännittää...

Pelkästään käsimatkatavaroilla viikoksi matkaan...

Reissua varten aloitin Lariam-malarianestolääkityksen. Viimeksi söin sen kuurin Intiaa varten (täällä ei saa Malaronea), enkä muista että olisi ollut muita sivuoireita kuin ehkä painajaisia. Nyt on ollut pahoinvointia, päänsärkyä ja unettomuutta, painajaisia vielä odottelen...

Perjantaina kävin (ainakin toistaiseksi) viimeistä kertaa tukikohdassa, sanomassa heipat muutamalle viimeiselle ystävälle jotka lähtivät. Sinne tulee paljon muutoksia, ja täytyy sanoa että niin paljon aikaa olen siellä viettänyt, että enpä jää paikkaa, sotilaallisine sääntöineen  pahemmin kaipaamaan. Sitäpaitsi nyt puhaltaa ihan uudet tuulet, siitä sitten lisää myöhemmin.