Tavallinen päivä Saudeissa

Olin aloittanut tämän postauksen 17.10.2013, joten jonkinverran piti tehdä muutoksia tekstiin :-)

Normaalina työaamuna herään klo 5.15. Surffaan netissä vartin, sitten pesen hampaat ja pukeudun kuntosalivaatteisiin. En ole yhtään aamuihminen, mutta koska en jaksa/viitti käydä töiden jälkeen salilla, niin käyn sitten aamuisin, 3-4 kertaa viikossa. Kuntosali on samassa talossa, pohjakerroksessa.

Aamulla salilla on muutenkin mukavampaa, paljon vähemmän porukkaa, eikä telkkarit pauhaa. Usein Rebecca tulee mun kanssa aamusalille. Salilla kuntoilen noin 30 min. 

Suihkun ja aamupalan (luonnonjogurtti ja aamupalapirtelö) jälkeen lähden töihin, n klo 6.45. Työmatka kestää noin 8 min ovelta ovelle. Työmatkan kuljen univormu päällä. Saatiin neljä valikoista univormua, mutta valkoiset paidat on epämukavat ja vaikeat puhdistaa, joten olen itse ostanut muutaman värillisen.

Kuljen sisään sairaalaan North Towerin kautta

Pukuhuoneen ulkopuolella skannaan itseni sisään; ensin näpyttelen id-numeroni, sitten laitan käden laitteeseen.

Sen jälkeen menen Scrubex-laitteelle, jolle vilautan henkilökorttiani, ja laite antaa mulle leikkurivaatteet, eli scrubsit Laite on tullut siksi, koska leikkurivaatteissa oli iso hävikki. Ihmiset rakastavat niitä jostain syystä. Jenkeissähän niitä myydään ihan tavallisissa kaupoissakin. 

Kahdesta ensimmäisestä saa vaatteita, kahteen jälkimmäiseen ne palautetaan 

Meillä on aamulla 15 min kahvitauko, mutta yleensä se kyllä venyy 20-25 min.  Sillon käyn yleensä Starbucksissa tai Dr Café-kahvilassa hakemassa ison (rasvattoman) jääkahvin. Paha tapa, tiedän. Mutta työpäivän kohokohta ;-)

Jonottaessa menee puolet tauosta. Starbukseissa on enemmän henkilökuntaa, mutta ne on paljon kauempana, aina en viitsi kävellä niihin asti

Lounas-aika alkaa klo 11, mä meen yleensä ensimmäiselle 45-min lounaalle. Monet muut ei syö aamiaista kotona vaan vasta töissä, sillon niillä ei vielä ole nälkä klo 11-aikaan. 

Lounaaksi syön, lähes päivittäin, kanaa, salaattia, uuniperuna tai pastaa, vesipullo ja Laban (piimä). Halpaa (n 2,50€), mutta ei mitenkään erityisen hyvää.

Kun tulen töistä, syön "päivällisen". Yleensä ruisleipää (jota on onneksi ollut pakastimessa, ja äskettäin sain taas ison paketin), näkkileipää (parasta saa IKEAsta ) tai sitten jotain paikallista, mukamas täysjyväleipää. Ei ole hyvää. Lisäksi illemmalla yleensä hedelmiä, vadelmia, jugurttia, puuroa tai muroja.

Tumma reissumies guacamolella on mun lemppari!

Syönnin jälkeen hyppään sänkyyn läppärin kanssa, surffailen ja katson telkkariohjelmia. Ennen pääasissa TVkaistalta, sen konkurssin jälkeen nyt sitten Netflixiltä. Koska mulla on maksullinen VPN, eli voin muuttaa mun tietokoneen ip-osoitteen muunmaalaiseksi, (tai jotain sinne päin...) voin katsoa USAn Netflixiä, jossa on paljon, paljon enemmän sarjoja kuin Suomen Netflixissä. Uusia ja vanhoja. 

Kerran viikossa pesen muutaman koneellisen pyykkiä, ja kerran viikossa käyn ruokakaupassa. Harvemmin tulee viikolla tehtyä paljon muuta. Joskus meen kaverille kylään, joskus mennään ulos syömään. 

Pesutupaa

Nukkumaan käyn n klo 21.30-22.30 aikaan.  Arkipäivät on aika monotonisia siis... Toki viikonlopunkin, mutta ainakin ne vietän eri osoitteessa. 

Jo reilu kuukausi sodassa

Tätä ette ehkä tienneet, mutta Saudi-Arabia aloitti ilmaiskut Jemeniin 25.3, yhdessä kahdeksan muun arabimaan kanssa. Hyökkäystä kutsuttiin Operation Decisive Stormiksi, eli "Operaatio Ratkaiseva Myrsky".

Hyökkäyksen syynä oli Jemenin hallituksen avunpyyntö jemeniläisten Houthi-kapinallisten hyökättyä Adenin kaupunkiin. Adenista oli tullut Jemenin väliaikainen pääkaupunki maaliskuussa, kun Houthit valtasivat maan virallisen pääkaupungin, Sana'an. Operaation alkaessa Jemenin presidentti pakeni Saudi-Arabiaan.

21.4 Saudit ilmoittivat operaation päättyneen, fokuksesta tulisi enemmän poliittinen kuin sotilaallinen. Operaation nimeksi tuli Restoring Hope ("Toivon Palautus"). Hyökkäykset ovat silti jatkuneet, puolin ja toisin.

Adenin kaupunki on tällä hetkellä sota-alue, ja kaupungissa on pulaa vedestä, ruuasta ja lääkintätarpeista. Ainakin 300 000 ihmistä on paennut kaupungista. Jemenistä on myös viime viikolla ammuttu raketteja ja kranaatteja saudiarabialaiseen Najranin provinssiin, jolloin kuoli viisi ihmistä.

Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan 26.3 ja 3.5 välisenä aikana on kuollut ainakin 646 siviiliä ja 1300 on loukkaantunut. Pääasiassa siis Jemenissä.

USA on tietysti myös mukana tässä kaikessa, tiedustelussa ja logistiikassa, sekä auttanut liittymän pudotettujen piloottien etsintä- ja pelastustehtävissä.

Jotkut on kysellyt multa että mitä tukikohdassa puhutaan sodasta. Vastaan aina, että ei mitään. En ole kysynyt yhtään kysymystä, se (vähäinen?) tieto mitä sotilailla on, on varmasti salaista. Jotain olen toki kuullut, mutta ne on asioita joita voi luultavasti löytää ihan googlettamallakin.

Täällä Riadissa ei pelätä hyökkäystä tai pommitusta, mutta meidän sairaala käy silti läpi Code Amber, eli katastroofi-valmiutta. Tänä tai ensi viikolla meillä tulee kuulemma olemaan leikkurissakin joku harjoitus.

Tämä on rikos (joten piti peittää osa kasvoista!). Vaikka univormu on juuri tullut pesusta ja siitä puuttuu mm USAn lippu ja toinen hihamerkki, niin sitä saa käyttää vain henkilö joka on natsansa ansainnut. Mutta aika hyvin istuu ;-) Hihat toki kääritty, kuten myös housujen lahkeet. Kengätkin ehkä aavistuksen liian isot...

Tiedot Wkikipediasta ja Arab News-lehdestä

Bahrainin Formulakisat

Viikonloppuna täyttyi vihdoin parin vuosikymmenen haave; pääsin kokemaan Formulakisat livenä.

Lennettiin Raijan kanssa torstai-iltapäivänä 40 min lento Bahrainiin. Ennen ollaan menty autolla, ja silloin ei ole tarvinnut ostaa rajalta viisumia. Lentäen tarvitsisi, mutta kun näytettiin formulaliput, ei viisumia tarvinnut maksaa. Ihme touhua, mutta hyvä juttu!

Tuttavamme B joka asuu Bahrainissa, ja jonka luona olemme ennenkin yöpynyt, oli meitä vastassa kentällä. B:n luona mentiin parvekkeelle istumaan drinksujen kanssa. B asuu Juffairissa,  15 kerroksessa, ja näkymät Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan on upeat. Sääkin oli mitä parhain. Myöhemmin yöllä tuli Jutta ja hänen miehensä Suomesta. 

Perjantaina syötiin mahtava (suomalainen) aamupala, Jutta oli tuonut suomalaisia herkkuja. 

Aamupalan jälkeen lähdettiin Bahrain International Circuitille katsomaan aika-ajoja. Meteli oli kova ja vauhti hurja! Meillä oli tosi hyvät paikatkin, ihan lähtöruudun kohdalla, ja Ferrarin pilttuuseenkin näki hyvin.

Illalla käytiin ensin yhden hotellin kattoterassilla drinksuilla ja syötiin myös jotain pientä. 

Sitten mentiin B:n talon lähelle Buffalo-baariin jossa soitti bilebändi. Baari oli koristeltu F1-teemaisesti, ja bändi oli todella hyvä ja mukaansa tempaava. 

Lauantaina mentiin katsomaan kolmansia harjoituksia ja jännittämään aika-ajoja. Aika-ajojen jälkeen Pitbull esiintyi kisapaikalla. Konsertti oli tosi hyvä, vaikka en mikään kovin suuri Pitbull-fani olekaan.

 

Sunnuntaina oltiin ensin meidän majapaikan katolla altaalla ottamassa aurinkoa, kun isäntä oli töissä. Jutta kävi vessassa ja haistoi savua saunasta.  Jonkun naisen pyyhe paloi...

Iltapäivällä lähdettiin sitten katsomaan kisoja. Ja kisa oli tosi jännä ja mielenkiintoinen. Räikkönen lähti neljännestä ruudusta ja Bottas viidennestä.

 

 

 

 

Varikkokäynnit tuntuivat livenä vielä nopeammalta kuin telkkarissa!

Kilpailun voitti Lewis Hamilton, Räikkönen oli kakkonen (ja ensimmäinen palkintopaikka sitten syksyn 2013!) ja Nico Rosberg tuli kolmanneksi (jota en kannata, koska on hylännyt Suomen), ja Bottas oli neljäs.

Jutta ja mies lensi takaisin Suomeen sunnuntai-yönä, minä ja Raija kotiin maanantaina. Vietettiin vielä Raijan kanssa maanantai-iltapäivä uuden ja upean Four Seasons-hotellin rantaravintolan terassilla.

Tätä arkea

Maanantai-iltana oltiin pienellä porukalla keilaamassa ja syömässä. Kotimatkalla istuin mun "oman" kuskin etupenkillä puhelin kädessä. 

Jätettiin ensin muutama suomalainen C-kompleksiin. Ne lähti eilen takaisin Suomeen, joten nousin autosta halaamaan. Laitoin puhelimen keskikonsolille. Ja tietysti unohdin sen siihen.

Olin ollut kotona 10-15 min kun huomasin puhelimen puuttuvan. Soitin kuskille mun suomipuhelimella, ei löytynyt autosta. Soitin myös omaan puhelimeen, se oli suljettu. Kuski sanoi antaneensa kyydin viidelle filippiiniläissiivoojalle meidän jälkeen, joten selvästi nuo olivat puhelimeni varastanut. Argh.

Randomi kuva, kun ei ollut asiaan kuuluvaa. Pari viikoa sitten mun naapurin kämppä tulvi, ja koska korjausmiehiltä kesti 1,5h tulla, tulvi myös mun. Olin itse tukikohdassa, mutta kolme naapuria/työkaveria (joista yksi oli Rebecca) siivosivat vedet mun kämpästä. Kiitokseksi ostin kukkia, yksi kimppu maksoi 50 SAR, eli 12,50€. Ei paha!

Seuraavana iltana Moira käytti samaa kuskia, johon siis kyllä täysin luotan, enkä ole hetkeäkään epäillyt kuskia, ja penkoi koko auton läpi (itse tein su-ke 07-19 työvuoroja). Ei löytynyt. Moira myös kysyi että eikö ne filpparit epäilleet että puhelin olisi kuskin. Kuski sanoi että häneltä on asiakas kerran vienyt hienon älypuhelimen, siksi hän käyttää nyt vain vanhaa Nokiaa.

Todisteitahan ei ole, vaikka kuski teitää ketkä asiakkaat oli, jotka mun puhelimen IHAN VARMASTI varasti, niin en voi tehdä asialle mitään. Ja mitä ne edes pystyvät tekemään mun puhelimella??? SIM-kortti ja puhelinhan kumpikin vaativat salasanan.

Eilen lähdin sitten töiden jälkeen ostamaan taas uuden iPhone5 luurin. Viime kesänä ostin Suomesta uuden, sen kadotin jo lentomatkalla Suomesta Saudeihin. Nyt varastetun puhelimen ostin lokakuussa.

Kävin myös muutamassa vaatekaupassa. Kun jonotin kaupan kassalle rupesi kaksi nuorta saudinaista juttelemaan minulle arabian ja englannin sekoituksella. En kyllä tiedä mitä kaikkea ne sanoi, vastasin muutamaan kysymykseen, muuten vain nauroin mukana. Sitten otettiin yhdessä muutama selfie :-) Tätä tapahtuu aina silloin tällöin, nuoret naiset haluaa jutella meille länimaalaisille naisille ja/tai ottaa yhteiskuvan. Mikäs siinä, kuvailenhan mäkin, mutta enemmän salassa kylläkin!

Moira, Rebecca ja muutama tuttu sattui olemaan samassa kauppaksekuskessa samaan aikaan, joten käytiin vielä päivällisellä italialaisessa ravintolassa. Nam, oli hyvää!

Nyt yritän kloonata mun uuden puhelimen varastetun mukaan. Mutta, uudessa puhelimessa ei ollut iOSin uusinta päivitystä, joten joudun kloonamaan puhelimen ensin vanhan iPhone4:n mukaan. Ja sitten päivittää iOs, ja sitten yrittää kloonata varastettu puhelin. Ja juuri tänään netti on tietysti TUHOTTOMAN hidas... Päivitystä on vielä reilut kolme tuntia jäljellä, ja kuski tule hakemaan lentokentälle 3h 15 min kukuttua. Saa nähdä kuinka käy...

Minne olen sitten menossa? No Bahrainiin, Formula1 kisoihin, jee! Viiden päivän miniloma :-)

Täällä Saudeissahan perinteisesti työnantaja pitää passin, tai iqaman (oleskelulupa), molempia ei saa pitää. Nyt on kyllä suunniteilla uusi laki, jonka mukaan näin ei saa olla. Toistaiseksi olen luovuttanut passini sairaalalle, koska olen mielummin kuljettanut mukanani luottokortin kokoista iqamaa, kuin passia. Esim tukikohtaan mentäessä pitää aina jättää iqama tai passi portille. Mielummin jätän iqaman.

Uusien säännösten myötä GCC-maihin (Gulf Cooperation Council, siihen kuuluu Irakia lukuunottamatta kaikki Persianlahden maat) matkustavalla pitää olla mukana passi ja iqama. Koska mulla on nyt molemmat, en aio luovuttaa passiani takaisin sairaalalle ennen kuin joudun uusiman mun multiple exit/re-entry viisumin.

Ruokakaupassa

Jenni, A Globe Called Home-blogista haastoi mut bloggaamaan lähiruokakaupastani. Olen jo kauan sen tyyppistä postausta suunnitellut, mutta nyt haasteen myötä toteutan sen viimein.

Mun ihan lähikauppa on sairaala-alueella. Pieni ja kallis kauppa, jossa kylläkin käyn viikottain. Sieltä ostan pääsääntöisesti jogurttia, maitoa, banaaneja ja munia. Myös juomaveden tilaan sieltä, kuljettavat kotiin.

Suomalaista vettä. En kyllä osta sitä, koska on niin kallista...

Lapsille omat mikropopparit...

Kunnon ruokakaupassa käyn kerran viikossa. Sairaalan vieressä on kaksi isoa ruokakauppaa. Paikallinen HyperPanda,  jossa siis pääasissa paikallisia tuotteita. Siten kauppa on myös halvempi. Mutta, siellä käyn hyvin, hyvin harvoin. 

Toinen lähikauppa on muutama kuukasi sitten avattu Tamimi  (kuuluu amerikkalaiselle Safeway-konsernille). Se on aika kallis, mutta sieltä saa paljon länsimaalaisia tuotteita. 

Täällä julkisilla paikoilla kuvaaminen on vähän niin sun näin. Periaatteessa kiellettyä. Nämä kuvat olen ottanut rukousaikana.

Pakasteita varten on kokonainen käytävä suht pienessä kaupassa

Tamimiin on helppo mennä sairaalan puiston halki, yhden lääkärien asuinalueen kautta ja lopulta tien ylitys. Tamimissa käyn 2-3 kertaa kuussa.

Lähes kaikissa kaupoissa on pähkinä- ja maustetiskit. Myös oliiveja, juustoja ym saa ostettua tiskiltä.

Suomessa jauheliha ällötti, täällä se jauhetaan kokolihasta odottaessa. Uusiseelantilaisen (kalliimpi) (jauhe)lihan kilohinta oli pari päivää sitten n 6,50€.

Koska Tamimin tarjonta on aika rajallinen, käyn 1-2 kertaa kuussa intialaisessa Lulu's kaupassa. Siellä on todella laajat valikoimat länsimaalaisia tuotteita. Yläkerrassa on myös vaatteita, elektroniikkaa, leluja ym. Lulu's on noin 10 min taksimatkan päässä, riippuen liikenteestä, hinta 20 SAR eli n 5€.

Raejuusto on kallista. Yksi purkki maksaa 4,37€

Hedelmät ja vihannekset viedään punnituskassalle punnittavaksi

Paprikaa alennuksessa; 0,86€/kilo

Kalliita, lämsimaalaisia tuotteita

Kanin lisäksi oli mm lampaanjalkoja. Kamelia ei ollut tällä kertaa

Tämä paikallinen maito maksaa euron/litra.

Toki jos käyn jossain suuressa ostoskeskuksessa (käyn 1-2 kk välein) niin silloin käyn myös ostoskeskuksen yhteydessä olevassa ruokakaupassa. 

Täällä sensuroidaan yleensä kaupoissa naisten kuvat. Mutta eivät sitten näköjään viittinyt peittää kaikkia...

Menen yleensä ruokakauppaan suoraan töistä. Kesällä toimii hyvin, ehdin sinne ja tehdä shoppailut ennen rukousaikaa, mutta talvella rukousaika on aikaisemmin, ja sillon yleensä joudun olemaan siellä rukousajan (30 min) yli. 

Päivän kurssi: 1 SAR = 0,2501€

Hiekkamyrsky

En muista olenko ennen postannut hiekkamyrskyistä, mutta kun nyt on aika paha semmoinen meneillään, niin postaanpa kuvia.

Pieniä hiekkamyrskyjä on aika usein, joinakin kuukausina voi olla pari, mutta sitten voi mennä muutama kuukausi ettei ole ollenkaan. Näitä valtavia mysrkyjä on ehkä muutaman kerran vuodessa.

Kun tulin töistä kotiin oli jo jonkinverran pölyä ilmassa. Monella oli hengityssuojaimet käytössä. Kyllä kurkkua vähän kuivasi kun tulin kotiin, mutta ei pahasti.

Äsken kävin parvekkellla ottamassa pikaiseti muutaman kuvan, ja suussa, kurkussa, nenässä ja silmissä tuntuu pölyä ja hiekkaa...

Tämä kuva on otettu mun parvekkeelta normaalina päivänä

Ja tämä tänään kun tulin töistä. Kuvassa ei näy miten oranssi ilma oikeasti oli

Nämä kaksi taas reilu tunti myöhemmin, näkyvyys lähes olematon (toki on myös pimeää)

Nämä upeat kuvat ovat Riadista, maaliskuulta 2009. Itse olin siloin juuri lähtenyt Saudeista, enkä tätä kokenut, kuvat ovat Facebookista.