Toivepostaus: Ulkomailla työskentely

Olen saanut pyynnön yhdeltä lukijalta kirjoittaa ulkomailla työskentelyn plussista ja miinuksista.

Mulle oli ihan selvää jo opiskelun alkuajoista lähtien, että lähtisin valmistuttuani ulkomaille töihin. Kun valmistuin jouluna '96 ei edes paljon muuta mahdollisuutta ollut, töitä kun ei tahtonut saada, jollei ollut työkokemusta. 

Lähdin siis vastavalmistuneena Englantiin töihin, hyvin konservatiiviseen Cambridgen yliopistosairaalan, jossa piti esim osata kaikki instrumentit ulkoa ennen kuin sai mennä johonkin leikkaukseen mukaan. Että sinänsä siellä sai aloittelija hyvän opin, toki hygienia asiat oli ihan päin mäntyä.

Englannin lisäksi olen työskennellyt sairaanhoitajana Ruotsissa, Norjassa, Bermudalla ja Saudeissa. 

Mutta asiaan. Ensin plussat:

* Ulkomailla työskentely on aina eräänlainen seikkailu, asiat tehdään (jopa Ruotsissa) ainakin vähän erilailla. Jotkut asiat on todella turhauttavia, mutta kun kulttuurishokin jälkeen sisäistää "maassa maan tavalla", niin silloin voi jopa nauttia työstä. 

* Kielitaito karttuu. Ehkä koska menin heti valmistuttuani Englantiin töihin, on mulle englannin kieli se helpoin työsanasto. Jos luen jonkun työhön liittyvän käyttöohjeen tai oppaan, luen sen englanniksi, jos mahdollista.

Onneksi täällä pärjää vähällä arabialla, mutta halu oppia lisää on mulla suuri

* Saa/pystyy matkustamaan enemmän, jos ei muuten niin ainakin Suomeen lomalle :-) Ja tuleehan sitä yleensä reissattua ja turisteerattua uudessa maassa, ja ehkä lähimaissakin. 

* Uuteen kulttuuriin tutustuminen on aina rikkaus, ja tottakai uudessa maassa asuessa ja työskennellessä tutustuu maahan, tapoihin ja ihmisiin ihan erilailla kuin turistina. 

* Riippuen maasta tietysti, ja työpaikasta, mutta luultavasti saa ystäviä monesta eri maasta

* Palkka on usein (sairaanhoitoalalla) ulkomailla Suomen palkkoja parempi.

* Maailmankuva avartuu kun tutustuu uusiin kulttuureihin, ihmisiin, tapoihin ja perinteisiin. 

Miinukset:

* Kun on kerran lähtenyt, tekee aina mieli lähteä uudelleen, vaikea asettua aloilleen. 

* Aina on ikävä jotain, Suomea (tai no, mulla Suomen kesää), perhettä, ystäviä ja tietty kaikkia suomalaisia ruokia ja herkkuja!

Onneksi on pakastin :-)

* Kun on tottunut suomalaisiin toimintamalleihin, jotka yleensä toimii, on vaikea sopeutua maihin jossa kaikki tapahtuu hitaasti, luukulta toiseen pompotettuna on välillä huvin vaikea vain odottaa kärsivällisesti

* Varsinkin tällä alalla voi olla vaikea sopeutua ihan erilaiseen työmaailmaan. Suomalainen hoitaja kun työskentelee hyvin itsenäisesti, harvassa muussa maassa näin on. Aseptiikan taju on hyvin erillainen monessa maassa. Välillä hyvin, hyvin turhauttavaa. 

Näitä miinuksia on kyllä vaikea keksiä, ja olen kyllä sitä mieltä että jos vain on mahdollisuus, niin ehdottomasti rohkeasti vain ulkomaille töihin!

Kamelivaelluksella osa 2

Aamulla herättiin kello viisi. Mun oli tarkoitus vaihtaa alusvaatteet, mutta oli niin kylmä ettei riisuuntuminen tullut kuulonkaan. Samoilla vaatteilla olin siis yhteensä 44h, kotona menin samantien suihkuun!

Ennen lähtöä juotiin taas teetä ja kahvia. Mulla oli aamulla edelleen kurkku tosi kipeä ja takapuoli myös toki kipeä eilisestä ratsastamisesta. Mun lisäksi yksi toinen nainen päätti myös olla ratsastamatta ja mentiin koko päivä auton kyydissä. Kamelit alkoivat myös olla jonkinverran hermostuneita, tai väsyneitä, pistivät välillä hanttiin ja jopa pudottivat muutaman selästä, kenellekään ei käynyt kuitenkaan mitään. 

Vuohia

Kamelivauvoja

Moderni paimen

Muutaman tunnin jälkeen syötiin aamupala. Sillon alkoi vihdoin olemaan taas kuuma. Mulla oli koko aamun ollut (autossakin!) päällä t-paita, huppari ja kaksi fleeceä. 

Aamupalan jälkeen porukka taas ratsasti. Kello 16 aikaan oli lounas, taas kamelia ja riisiä. Sitten oli aika hyvästellä kamelit. Yhteensä ratsastusta tuli muille varmaan jotain 15h ja matkaa noin 50 km.

Aavikolta ajettiin läheiseen Jubban kaupunkiin. Siellä on suojeltu alue, jossa on upeita kiviä ja vanhoja kivipiirrustuksia. Alue on myös ehdolla UNESCOn maailmanperintölistalle.

Oli jo lähes auringonlaskun aika, ja aluekin oli suljettu jo puoli tuntia aikaisemmin, mutta nämä asiat taas toimii Saudeissa hyvin, ja muutaman puhelinsoiton jälkeen päästiin sisään.

Sieltä jatkettiin matkaa paikallisen museoon, joka oli myös suljettu, mutta omistaja tuli avaamaan sen meille. Oltiin siis reilusti myöhässä aikataulusta.

Dalla, eli kahvikannu. Näitä on edellen käytössä

Luksuskamelisatula

Meidän piti myös käydä upeassa moskeijassa, mutta sinne ei ehditty, sekin oli jo suljettu.

Meidän lento kotiin oli puolisen tuntia myöhässä ja olin kotona vasta klo 02 yöllä. Ei haitannut, koska olin viime viikon yövuoroissa. 

Reissu oli upea, kerran elämässä kokemus, jota en silti toista kertaa tekisi :-)

Kamelivaelluksella osa 1

Torstai-iltana lensin tunnin lennon Ha'iliin kaupunkiin. Olisin halunnut lentää jo aikaisemmin, mutta jostakin syystä matkatoimisto varasi mulle iltalennon (21.30). Tää on just tämmöistä täällä...

Yövyin hotellissa, missä olin ainoa nainen aamupalalla. Kello 7.15 aikaan tuli loput meidän porukasta kahdella katumaasturilla hotellille, he olivat lentäneet klo 5.30 lennolla Riadista! 

Hotellilta tuli mukaan myös valokuvaaja, Saudinainen joka ei tulisi mukaan vaellukselle, mutta kuvaisi meidän lähdön. Me oltiin nimittäin matkatoimisto Haya Tourin ensimmäinen kamelivaellusporukka. Koko idea oli Raijan, joka on haaveillut siitä jo vuosia. 

Meidän porukkaan kuului mun ja Raijan lisäksi 4 muuta länsimaalaista naista ja kaksi saudinaista, toinen oli Haya Toursin perustaja Salwa.

Beduiinitelttoja matkan varrella

Ajettiin ehkä noin 20-30 min vaelluksen aloituspaikalle. Siellä syötiin aamupalaksi arabialaisia lettuja ja "leivoksia". Meidän piti odottaa klo 9.30 asti lähtöä koska tuuli aika lailla ja oli aika viileää, ja kamelit voivat hermostua siitä.

Autojen renkaista otettiin ilmaa pois, jotta pehmeällä hiekalla on helpompi ajaa

Lopulta päästiin silti matkaan. Oli edelleen viileää ja hiekka pöllysi. Alussa tuntui että pian tippuu selästä, mutta nopeasti oppi liikkumaan kamelin mukana ja pystyi istua vähän rennommin.

Satulassa ei ole jaustimia. Mukavin asento on jalat ristissä kamelin niskassa. Alussa vaikeaa ja pelottavaa, mutta pian löytyi balanssi, ja pystyi jopa ottamaan valokuvia tässä asennossa 

Meidän mukana oli kaksi autoa jotka ajoivat edellä ja etsivät meille reitit. Yhteensä aseistettuja beduiinimiehiä oli neljä, sekä mukana oli myös Sudanilainen paimen joka talutti koko ensimmäisen päivän yhtä kamelia. Kysyttiin miksi aseet, kuulemma meidän suojelemiseksi. Aavikollakin liikkuu ryöstäjiä.

Mä pystyin ratsastamaan kolme tuntia lounaalle, olin edelleen puolikuntoinen, kurkku oli kipeä ja satula oli todella kova ja epämukava. Seuraavana päivänä Salwa ratsasti hetken mun kamelilla, ja oli samaa mieltä, todella epämukava. 

Miehet olivat kyllä todella yllättyneitä että muut ratsastivat koko päivän. Olivat nimittäin ollut ihan varmoja että ratsastetaan vain noin tunti ja se on sitten siinä!

Lounaaksi saatiin riisiä ja kamelia, mitä syötiin käsin. Oli hyvää, mutta vähän inhottavaa syödä samaa eläintä minkä kanssa viettää kaksi päivää...

Lounaan jälkeen en pystynyt enää kuvitellakaan ratsastavani, joten kävelin jonkin matkaa ja otin kuvia karavaanista. Sitten hyppäsin pick-up auton kyytiin. Kuski oli mukava mies, joka ei pahemmin englantia puhunut. Silti ymmärsin häntä aika hyvin. Hän käytti paljon elekieltä, mutta huomasin myös että ymmärrän enemmän arabiaa kuin mitä luulin! Me ajettiin välillä aika jyrkkiäkin hiekkadyynejä ylös ja alas. Välillä se oli aika pelottavaa, mutta myös hauskaa.

Me yövyttiin ulkona tähtien alla. Miehet tekivät heti nuotion ja keittivät kahvia ja teetä. Reissussa tukiin juotua paljon molempia. Kahvipavut paahdettiin nuotiolla ja kahvi maustettiin kardemummalla. Tee oli makeaa ja hyvää.

Illalliseksi syötiin arabialaista leipää ja juustoa. Yksi miehistä leipoi leivän ja se kypsyi hiileen ja hiekkaan haudattuna. Hyvää oli!

Nukkumaan mentiin klo 22 aikaan. Kaikki ei mahtunut ihan tuulen suojaan. Mulla ei muuten ollut kylmä, oli tarpeeksi vaatteita ja lämmin makuupussi, mutta kasvoihin tuuli ja se, ja kova alusta, haittasi vähän nukkumista. 

Juuri kun olin nukahtamaisillaan havahduin johonkin. Avasin silmät ja ihan vierestä käveli irti päässyt kameli. Sanoin "ish hada", se tarkoittaa "mikä tämä on", mutta käytetään usein kun on hämmästynyt tai ihmeissään jostain. Lähellä nukkunut beduiinimies reagoi siihen, ja talutti kamelin pois. 

Lomalla - ja sairaana

Olen ollut tämän viikon lomalla, ihan vain täällä Riadissa. Mulla oli vaikka mitä suunnitelmia mitä aioin tehdä, mutta suurin osa ajasta on mennyt sängyn pohjalla...

Edellisestä flunssasta onkin jo viisi kuukautta, joten taisi olla taas sen aika. Huoh. Pääasiassa kurkku on ollut todella kipeä, ja jo viikon, joten tänään kävin lääkärillä. Kurkku oli kuulemma erittäin ärtynyt, ja sain taas kassillisen lääkkeitä ja antibiootit varalle.

Maanantaina kävin, ihan omalla ajalla, urologian konferenssissa. Konferenssi jatkuu koko viikon, mutta maanantai oli enemmän hoitajille suunnattu, ja olikin ihan mielenkiintoisia luentoja. Opin mm että leikkausrobotin kehityksen oli maksanut USAn armeija 80-luvulla, jotta kirurgi voisi leikata kaukana taistelualueilta!

Tuntemattomia photobombaajia taustalla. He myös rapistelivat, kikattelivat ja kuiskailivat koko ajan, mutta onneksi lähtivät aika aikaisin.

Tiistaina mulla oli aika ortoosi-teknikolle. Mulla on jalkapohjan plantaarifaskiitti vaivannut jo pidemmän aikaa. Kesällä sain siihen Suomessa kortisoonipistoksen, mutta se auttoi vain pari kuukautta. Nyt sain tukipohjalliset, ja jos ne ei auta, tehdään mulle ihan henkilökohtaiset, muotoillut pohjalliset.

Illalla käytiin porukalla kiinalaisessa ravintolassa viettämässä Virvan synttäreitä. Ravintolan sisustus oli aika hieno valtavine akvaarioineen, ja ruoka oli hyvää, mutta ravintolassa oli kyllä vähän liian hämärää.

Kohta lähden lentokentälle, olen lähdössä kahden päivän kamelivaellukselle!

K:n läksiäiset ja Kapsa-juhlat

Torstaina lähdettiin jo klo 17.00 tukikohtaan, viettämään K:n läksiäisiä. Normaalissa torstai-ruuhkassa matkaan meni vajaa tunti. K kirjasi sisään muutaman, samana iltana sairaalalle palaavan, ja K:n järjestämän uuden tuttavuuden D:n piti kirjata meistä loput sisään. Mutta kukaan ei saanut D:tä kiinni puhelimella. Onneksi ystävämme L tuli hätiin, ja kirjasi loput meistä sisään.

Isoon jenkkikatumaasturiin mahtuu helposti neljä vierekkäin takapenkille...

Sitten mentiin tukikihdan baariin, jossa istuttiin pienellä porukalla iltaa. Oltiin tilattu K:lle kakku, "Massalama" tarkoittaa näkemiin, ja läksiäisiä kutsutaan Massalamaksi.

K lähti lentokentälle klo 22, ja muutama sairaalalle palaava lähti K.n kanssa samaa matkaa, ja saattoi hänet kentälle. Oli haikeaa. Tiedossa on toki ollut syksystä lähtien että K on lähdössä, ja onneksi lähtö viivästyi näin kauan, mutta ikävää silti. K lpalasi takaisin Guamin saarelle (lähellä Filippiinejä), laivastoon töihin. Tätyy käydä siellä sitten moikkaamassa :-)

Hei, hei armeija, laivasto kutsuu!

Me muut vielä jatkettiin iltaa baarin terassilla, baarissa oli 70-luvun pippalot meneillään, ja jotkut oli jopa pukeutunut asianmukaisesti.

Ihana afroperukki :-) Ja mitään en oo ottanut...

Perjantaina oli vuorossa jokavuotiset Kapsa (arabialainen liha-riisiruoka) pippalot. Pukukoodina oli perinteinen arabialainen asu.

Iltapäivällä yritin soittaa vielä muutaman kerran D:lle, koska hänellä piti olla lippu Raijalle. Ei vastausta. Onneksi L onnistui lopulta järjestämään lipun. Näin D:n juhlissä vähän aikaan, hän ei edes tervehtinyt. En kyllä tiedä mikä sitä miestä vaivaa...

Tukikohdassa on sattunut viime aikoina muutama pieni välikohtaus, ja sääntöjä on tiukennettu. Ennen juhliin jokainen asukas sai ostaa yhteensä viisi lippua, nyt kaksi. Ja sun pitää koko ajan olla sen lähettyvillä, joka on sut kirjannut sisään. Toki niin on aina ollut, mutta sitä ei ole kauhesti noudatettu. Kamerallisia puhelimia ei saanut ottaa mukaan juhliin, ja liikkui myös huhu, että juhlissa tehtäsiin vieraitten kesken pistotarkastuksia, kuka on kirjannut sisään, ja missä sisäänkirjaaja on.

No, niin ei onneksi tehty, mutta kuvia juhlista ei ole. Laitan tähän viimevuotisia kuvia, joita "ammattikuvaaja" oli ottanut.

Viimevuotiset helikopteripojat (joista muutama on täällä edelleen)

Ihan kivat juhlat, mutta kyllä viimevuotiset oli paljon kivemmat. Oli kameli ja haukka, tänä vuonna vain hevonen. Viime vuonna oli vatsatanssija ja paljon enemmän naisia paikalla. Olihan silloin enemmän lippujakin tarjolla. Ja silloin sai myös vapaasti valita istumapaikat, nyt me oltiin ripoteltuna sinne tänne.

Jatkoille mentiin S:n kattoterassille pikkutunneille asti. Siellä oli hauskaa!