Voihan vesivahinko

Maanantaina kun tulin töistä kotiin, kävi mun kämpässä kova kuhina. Mulla oli ollut vesivahinko! Käytävälle asti tuli vettä, mun (suomalainen) seinänaapuri oli huomannut veden, ja tehnyt ilmoituksen.

Mun kämpässä oli varmaan 10 siivoojaa, ja vettä pari senttiä lattialla. Sen lisäksi lattialla oli mm mun juuri IKEAsta ostama petauspatja (koska sängyn patja on aivan liian kova), jota piti pitää levällään 72h ennen käyttöä, ja lähes tyhjät matkalaukut.

Loppujenlopuksi tuho ei ollut niin paha kuin luulin. Patjasta vain pieni osa oli märkä, loput patjasta oli matkalaukun ja sohvapöydän päällä, olin aamulla siirtänyt patjaa pois kulkuväylältä. Laukut ei ollut sisältä märkiä ja kaikki loput (jotain vaatteita jotka oli roikkunut tuolista lattialla, reppu, yhdet lenkkarit, matot) pystyin pesemään koneessa saman tien.

Pian tuli korjausmies ja kysyi mistä vesi on tullut. Sanoin että en tiedä. Hän meni sitten heti vessan käsisuihkulle, ja siitä ruiskusi vettä, kun hän kokeili sitä, Hän sitten vaihtoi sen uuteen. Kysyin että onko tätä tapahtunut ennenkin, kun hänellä oli varaletku mukana. Hän sanoi että kyllä. Samana ja seuraavana päivänä sain kuulla että sama oli tapahtunut kahdelle työkaverille ja yhdelle työkaverin naapurille. Eikä asialle ole tehty mitään, eikä ole varoitettu!

Syyllinen! Tuo kuvan alaosassa oleva hana on nyt suljettu

Itse en edes käytä koko käsisuihkua, joten korjausmies sulki sen hanasta. Syy miksi vesivahinko sattui, on että täällä on ollut ongelmia vedenpaineen kanssa. Ilmeisesti paine kasvoi liian suureksi ja letku halkesi. Mulla on myös kerran pöntöstä tullut paineella, onneksi pidän aina pöntönkantta kiinni, ei tarvinnut siivota koko vessaa pa****ta! Tätä vedenpaine-ongelmaa korjataan juuri, eikä meillä ole ollut kuumaa vettä pariin viikkoon, tosi kiva ottaa haaleita suihkuja...

Sitten syy, miksi vesi ei mennyt viemäristä alas; viemäreiden päällä on kannet! Kylpyhuoneesta saivat kannen auki (enkä sitä ole sulkenut, vaikka on tosi ällöttävä, siinä taitaa kasvaa jotain... Toivon että mun siivooja siivoaa sen ensi viikonloppuna. Siitä lisää myöhemmin.), mutta keittiöstä siivoojat eivät sitä saneet auki. Saudi-insinööritaitoa parhaimmillaan...

Tähän viereen valmistuu uusi asuinkompleksi, ehkä vuoden kuluttua, tai jotain. Ajattelin käydä kysymässä milloin voi laittaa nimen jonotuslistalle. Ehkä se on vähän fiksummin rakennettu. Mullahan oli esim ilmastointilaite suoraan sängyn yläpuolella, ja jouduin laittamaan koko kämpän järjestyksen uuteen uskoon. Myös esimerkiksi kahden lampun kytkin löytyy mun vaatekaapin sisältä! Eikä uunia ole, jouduin ostamaan pienen, pöydälle laitettavan uunin, jota pidän kaapissa silloin kun en käytä sitä.

Takaisin arjessa

Miten se onkaan aina niin vaikeaa sopeutua loman jälkeen takaisin töihin. Eikä sitä kyllä yleensä ole paljon työmotivaatiota juuri ennenkään lomaa... Viime viikko tuntui tosi pitkältä, toki viikko oli hyvin kiireinen ja monena päivänä sali meni yliajalle, mitä meillä ei urologiassa (onneksi!) tapahdu kovin usein.

Kuntosalillekin olisin halunnut mennä, mutta nilkat, varsinkin oikea, vaivasivat edelleen. Uimaankaan ei oikein huvittanut töiden jälkeen mennä, vaikka vesi on lämmitetty  niin alle 20c ilmalämpötilat olisi tehnyt vedestä nousemisen inhottavaksi.

Kesää odotellessa...

Asun 10 kerroksessa, yleensä kävelen raput aamuisin alas, kokeilin kerran viime viikolla, mutta tuntui liikaa oikeassa nilkassa. Mutta, tänä aamuna tuntui jo ihan ok:lta, joten jospa sitä uskaltais tällä viikolla jo salillekin. Varsinkin tän viikonlopun jälkeen tekee mieli salille...

Oltiin Rebeccan kanssa tukikohdassa, ja torstaina meidät oli kutsuttu yksiin läksiäisiin. Tukikohdassahan on siis kaksi organisaatiota töissä, meidän kaikki kaverit on suuremmassa, OPM:ssä, mutta olen tutustunut yhteen USMTMläiseen, jonka luona juhlat oli.

Juhlat oli jo alkanut pari tuntia aikaisemmin kun tultiin paikalle, porukka, eli kaksi naista ja tusina miehiä, istui nuotion äärellä (viikonloppuna oli kylmä, alle 10c yöllä) juttelemassa. Aika tylsää siis. Onneksi OPM:n helikopteripojat tuli paikalle vähän myöhemmin, tuli juhliinkin vähän eloa :-)

Noista bileissä lähdettiin vielä käymään yksissä toisissa, jotka oli onneksi sisällä. Mutta oltiin kyllä jo "kotona" puolen yön aikaan. 

Perjantaina katsottiin muutama elokuva, ja K ja Rebecca kokkasivat herkullisen kalkkuna-aterian. Olen tainnut viimeisen puolen vuoden aikana syödä (tukikohdassa) enemmän kalkkunaa kuin koko elämäni aikana yhteensä!

Illalla oli taas kahdet bileet tiedossa. Ensin mentiin National Guard-sairaalan (se toinen huippusairaala täällä) länsimaalaiselle asuinalueelle, yksi tuttu sotilas piti läksiäisensä siellä. Asuinalue, ja asunto oli iso ja upea. Olen nähnyt kuvia, mutta en ollut ennen käynyt. Siellä siis naiset ja miehet asuu samalla compoundilla, meillähän miehet asuu sairaala-alueen ulkopuolella. 

Sieltä lähdettiin noin puolentoista tunnin kuluttua takaisin tukikohtaan, jossa oli isot läksiäisbileet. Meidän olisi pitänyt kirjautua ulos ja uudestaan sisään kun käytiin tukikohdan ulkopuolella. Mutta K päätti että "unohdetaan" kirjautua ulos. Vähän jännitti että kuinka käy. Ulos mennessä ei ollut mitään tarkistusta, koska ajettiin ulos mistä asukkaatkin ajaa. Mutta takaisin tullessa piti kulkea USAn puolen sisäänkirjauspisteen läpi. Näytettiin meidän badget jotka siis aina saadaan tuossa sisäänkirjauspisteessä. Vähän ne ilmavoimien sotilaat, jotka vartioivat tukikohtaa ja hoitavat sisäänkirjauksen, pottuiluvat meille, mutta päästiin takaisin sisälle ongelmitta!

Oltiin toisissa bileissä pari tuntia, mutta musiikki oli tosi kovalla ja siellä oli tosi paljon porukkaa, joten lähdettiin pienellä porukalla S:n luokse pelaamaan kortti- ja lautapelejä. Oli kivaa, mutta meni aika myöhään. Onneksi ainakaan seuraavalle kahdelle viikonlopulle ei ole bileitä tiedossa.

Joululoma Suomessa osa 2

Joulunpyhien jälkeen lennettiin siskon kanssa muutamaksi päiväksi Lappiin; täti oli muuttanut syksyllä Sodankylään.

Täti ja miehensä olivat meitä hyytävän kylmässä (-23c) Rovaniemellä vastassa, ja käytiin Napapiirillä ennen pitkää ajomatka Sodankylään. Mulla tulikin aika paljon shoppailtua Napapiirin lukuisissa kaupoissa, pääasiassa tuliaisia, mutta muutama juttu itsellenikin.

Seuraavana päivänä lähti tädin appi-ukko meidän kanssa lumikelkkailemaan. Sää oli onneksi hieman lauhtunut, mittari näytti -17c. Paljon oli vaatteita päällä, muuten oli aika ok, mutta varpaita vilutti.

Maisemat oli mahtavia ja retki oli mukava. Jonkin matkan ajettua pysäytti appi moottorikelkan, kaivoi lumen alta kuolleen puun esille ja teki nopeasti nuotion. Ja makkaroita grillatessa lämpesi varpaatkin onneksi.

Oli kyllä aikamoinen, mutta upea, kokemus tälläiselle talvea vihaavalle auringonpalvojalle :-) Seuraava reissukin on jo suunnitteilla!

Uudenvuodenaaton vietin Helin luona, jossa herkuttelimme racletella, saunottiin, juotiin kuohuvaa ja otettiin rennosti. Mukavaa oli.

Lisäksi olen joululomalla tavannut muutaman muunkin kaverin ja shoppaillut, paljon muuhun ei sitten aikaa riittänytkään.

Vaikka olin kirjautunut lennolle jo edellisenä päivänä sähköisesti, jouduin jonottamaan 45 min laukun takia, erillistä baggage-dropia ei ollut... Istanbul-Riad koneessa oli tuhottoman kuuma. Tai sitten olin aklimasoitunut liian hyvin Suomessa ;-) Kone oli n 45 min myöhässä, ja sain odottaa laukkujakin vaikka kuinka kauan. Kotona olinkin vasta klo 02 yöllä. Ensi talvena taidan lentää Lufthansalla...

Jokaisella Turkishin lennolla oli yksi lentoemäntä tai stuertti pukeutunut kokiksi, ja tervehti jo ovella koneeseen astuessa

Joululoma Suomessa osa 1

Olin onnekas, kun pääsin jo toisena vuonna, tai oikeastaan oltuani vain 15kk Saudeissa, jouluksi lomalle. Ensi vuonna joulu ja uusi vuosi osuu täällä viikonlopulle, joten ei ole niin kauheaa viettää niitä täällä.

Lensin Suomeen keskiviikkona 17.12, tai no, torstaina. Koneen piti lähteä 00.30, mutta lähti vasta klo 03.00. Olin tosi väsynyt, ja palelin jo kentällä, vaikka mulla oli päällä pitkähihainen paita ja sen päällä neule. Kun vihdoin oli aika päästä koneeseen, menin vahingossa väsyneenä väärään jonoon. Se olikin business-, kultakortti ym jono. Seisoin jonkun miehen vieressä. Virkailija pyysi kaikkia jonossa näyttämään boarding-passia, näytettyä omani kysyi virkailija viereiseltä mieheltä, että olenko hänen kanssaan. Mies sanoi kyllä, ja sain jäädä jonoon :-)

Lensin Istanbulin kautta, mikä ei ollut niin hyvä juttu, koska lento Istanbuliin oli vain noin 4h, joten en ehtinyt nukkua kunnolla. No, niin kunnolla kun koneessa nyt voi. Olen sentään nykyään senkin taidon oppinut. Ei siihen mennytkään kuin 40v... Mutta ehkä ainaisella univajeella (kun viikonloput menee juhliessa) on jotain asian kanssa tekemistä.

Istanbul-Helsinki lennolla mun vieressä istui suomalaismies t-paidassa, itse jouduin pyytämään peittoa. Olin ihan varma että jäädyn pystyyn Suomessa. Ja kyllähän mulla kylmä usein olikin, mutta selviydyin! Heti ensitöiksi ostinkin untuvatakin.

Perjantaina oli sitten vuorossa jokavuotinen pikkujouluristeily. Helin lisäksi risteilylle lähti myös kourallinen työkavereita Suomesta. Reissu oli mukava ja oli kivaa nähdä taas ihania ex-työkavereita.

Kalapöydän herkkuja

Joulua vietettiin perheen kesken siskon luona. Oli ihanaa saada nauttia taas kakikista jouluherkuista, kyllähän me jotain täällä Saudeissakin viime jouluna tehtiin, mutta ei se silti ole sama asia.

Pukki ja muorikin pistäytyi

Kinkku on aivan parasta yöpalana joululimpun päällä, sinappi-kurkkusalaatin kanssa!

Tapaninpäivän hevosajelua

Olipahan vuosi!

Tämä vuosi on ollut mulle hyvin surullinen, mutta samalla myös aivan mahtava. Viihdyn töissä ihan kohtalaisesti, välillä jopa hyvin, olen saanut monta ihanaa uutta ystävää ja sosiaalielämä kukoistaa. Läpäisin sukelluskurssin ja olen reissannut uusiin ja eksoottisiin paikkoihin. Seuraavasta vuodesta odotan vähintäänkin yhtä mahtavaa :-)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

Joululomalla

Terkkuja Suomesta! Täällä on kylmää, märkää ja pimeää, mutta kiva olla täällä (nyt hyvin nukutun yön jälkeen...) taas.

Blogi hiljenee pariksi viikoksi, palaan ensi vuoden alussa. 

HYVÄÄ JOULUA!

Joulutanssiaiset

Torstaina lähdettiin taas töiden jälkeen porukalla tukikohtaan. K lähti illalla kolmen viikon lomalle joten mentiin ensin tukikohdan baarin terassille syömään ja drinksuille. Yllättäen sinne tuli aika paljon muutakin porukkaa, torstaisin baari on yleensä aika autio, joten ilta venähti aika pitkäksi. Mutta hauskaa oli!

Kyllä se joulu taitaa olla tulossa, vaikkei sitä muualla huomaakaan...

Perjantaina oli sitten vuorossa jo kauan odotettu juhla; jokavuotiset joulujuhlat, johon naiset pukeutuivat iltapukuihin (pääosin, näkyi myös muutama melkein rantamekko, ja muutama aika mautonkin mekko...) ja sotilaat tietysti hienoimpaan univormuunsa. Univormuja on (ainakin) kolme; jokapäiväinen arkiunivormu (Army Combat Uniform, ACU) ja sitten kaksi eri juhlaunivormua, riippuen juhlan arvokkuudesta.

Housut on vaaleammat kuin takki, sillä sisällissodan aikoihin takkia käytettiin paljon vähemmän kuin housuja, ja housut haalistuivat enemmän. Tämä takki on vähemmän arvokas takki, mutta "mirrin" ja mitalien kanssa sitä voi käyttää arvokkaimissa tilaisuuksissa. Monella on vain tämä takki.

Keskimmäisen tausta on cavalery (ratsuväki), siksi hattu. Takin vasemman hihan jokainen pieni raita osoittaa kolmea palvelusvuotta, oikean käden jokainen raita osoittaa 6kk taistelualueella olemista (combat; mm Afganistan ja Irak). Hihan yläosassa on arvo, nämä ovat non-commissioned officers, NCO, eli aliupseereita, ja keskimmäinen on arvoltaan Master Sergeant (ehkä ylivääpeli) ja on reunimmaisia, eli Sergeant First Class (vääpeli) arvoa ylempi.

Meidän kaveripiiristä ei helikopteripojat ensin oikein tahtonut lähteä juhliin, puvun valmistaminen juhlakuntoon on rasittavaa, puku pitää höyryttää, kaikenmaailman mitalit ym pitää kiillottaa ja niiden paikat pitää mitata viivottimella ja puku on myös aika epämukava. B oli toki tulossa, ja sain S:n ylipuhuttua lähtemään myös, ja lopulta siellä olikin iso osa helikopteripojista. Ja ainakin B:llä ja S:llä oli mukavaa!

Helikopteripojat poseeraa. Joulupukin sylissä istuva B on siis vääpeli, jonka hihasta näkee että hän on ollut yhteensä 3 vuotta (6 "viivaa") taistelualueilla (Irakissa). Oikeanpuolinen "krumeluurihihainen" takki on se virallisempi juhlatakki.

Ensin tarjottiin kuohuviiniä terassilla, joka oli ylikoristeltu amerikkalaiseen tyyliin, mutta ainakin pääsi nopeasti joulutunnelmaan! Paikalla oli myös joulupukki, eräs majuri, joka oli aika villillä tuulella, varsinkin vähän myöhemmin. Ja meitä tyttöjä oli varoitettu ettei saada juoda liikaa ja pitää käyttäytyä arvokkaasti. Hah!

Tapasin myös pikaisesti Kenraalin, joka sanoi ensimmäiseksi että ei, hän ei aio edelleenkään avata uima-allasta klo 22 jälkeen :-D Mutta, otinpa sitten selfien hänen kanssaan! Kuinka moni muu voi sanoa saman, toki monet ottivat poseerauskuvia. Tämä uusi Kenraali on oikeasti hirveän mukava ja hauska, ja häntä näkee usein ihmisten ilmoilla.

Sitten mentin istumaan pöytiin. Muutama puhe pidettiin, ja sotilaspastori rukoili. Sitten syötiin. Alkukeittona oli hyvää, kermaista sienikeittoa, seuraavaksi oli vuorossa aika köyhä salaatti. Pääruokana oli, samalla lautasella, kalkkunaa, porsaanlihaa, ylimakeaa bataattia, vihreitä papuja, muusia, kalkkunan täytettä (stuffing) ja karpalohyytelöä. Jälkiruuaksi oli kolme piirakanpalasta; omena, pekaanipähkinä ja kurpitsa.

Eräs tykkää piirakoista...

Syönnin jälkeen oli joululaulujen esitys, mutta laulajat ei olleet mitään ammattilaisia, ja äänentoistokin takkuili, joten kun porukka alkoi menemään ulos, lopetettiin laulut muutaman laulun jälkeen. Onneksi.

Sitten oli vuorossa tanssia. Ja vaikka tanssiaiset olikin, niin paikalla oli dj joka soitti hittimusiikkia, ei mitään paritanssia. Kipeiden jalkojen takia olin seinäkukkasena, yhden tanssin kävin tanssimassa, ja se kyllä tuntui jaloisssa. Harmitti vietävästi, sillä dj oli todella hyvä! No kuolasin katselin sitten univormuja...

Juhlat loppuivat puolenyön aikaan, jotkut menivät vielä jatkoille, osa meistä meni nukkumaan, en oikein enää jaksa juhlia kahta yötä putkeen ;-)

Aivan mahtava kokemus ja hauskat juhlat. Mun ensimmäiset oikeat iltapukujuhlat, ja pian voikin sitten alkaa ylipuhumaan miehiä jokavuotiseen Armeijajuhlaan, joka on kesäkuussa!