Helppo elämä ei ole alussa helppoa

Elämä täällä on periaatteessa aika helppoa, mutta alussa tietysti kaikki on aika hankalaa.

Me jo vähän epäillään Suvin kanssa että meitä testataan, tai kuvataan johonkin tosi-tv ohjelmaan ;-)

Ensin oli ne kivikovat patjat. Saatiin onneksi pehmeämmät jo muutaman päivän kuluttua. Kävi myös alussa ilmi, että meidän kämpästä puuttui yli puolet astioista, niitä jouduttiin odotteleman muutama päivä.

Pian huomasin, kun pistin reissumiehen pakastimeen, että sehän ei edes ole tarpeeksi kylmä. No, korjaaja kävi, mutta ei auttanut, ja saatiinkin "uusi" jääkaappi-pakastin systeemi. Nyt lämpötila laskee n -11,5c asti... Ja jääkaappi taas jäädyttää välillä ruokia.

Sitten keittiön allas ei enää vetänyt kunnolla, kun laski vettä toiseen altaaseen, nousi se ylös toisesta viemäristä. Sekin tultiin korjaamaan, mutta pari päivää myöhemmin huomattiin, että putkistosta vuotaa vettä allaskaappiin ja lattialle. Taas korjausmies paikalle.

Keskiviikkona meidän piti saada "relocation-allowance", eli muuttorahaa. Mutta, evätpä olleet muistanut laittaa orientaatiossa siitä tietoa palkkatoimistoon, eli ties milloin saadaan ne.

Suvi osti vedenekeittimen, se keittää vettä erittäin hitaasti, eikä edes sammuta itse itseään, kun vesi kiehuu. Leivänpaahdin temppuilee, on myös hidas, välillä tulee ihan tummaa leipää, välillä vaaleaa.

Ja joku neropatti on asentanut palovaroittimen lähes suoraan hellan yläpuolelle. Eilen ruokaa laittaessa (kahdella eri kerralla) se pärähti soimaan kolme kertaa. Ekalla kerralla tuli viisi sairaalan palomisetä, mutta muina kertoina vain yksi...

Ei meillä onneksi ole torakoita. Ainakaan vielä... Edellisessä kämpässä oli.

Ohjelma Saudeista

Eilen tuli ykköseltä Ulkolinja: "Muuttuuko Saudi-Arabia". Katsoin sen juuri TV-kaistalta, ja voin suositella! Suomessa sen voi katsoa YLE-Areenassa vielä 6 päivän ajan. Ohjelma tulee myös uusintana ke 16.10 klo 23.00.

Ohjelma antaa hyvän kuvan siitä, minkälaista täällä on, ja myös minkä näköistä. Paljon materiaalia on Riadista, ja myös mun sairaalassa on kuvattu.

Faisalia-pilvenpiirtäjä

Ohjelma ei valitettavasti näy ulkomailla (paitsi yksi suomalainen oli sen nähnyt YLE-Areenan sovelluksesta iPadillä, mene ja tiedä...), paitsi TV-kaistan kautta. Ja se onkin hyvä keksintö se :-)

Altaalla taas, missäs muuallakaan...

Tänään käytiin taas MCVn altaalla. Joka asuinkompleksilla on siis oma uima-allas, meidän E:n omalla on vain 6 aurinkotuolia, ja aurinkoakin vain jonnekin klo 14 asti. 

MCV:n allas taas on suurin, siellä on tarpeeksi aurinkotuoleja, ja aurinkoakin koko päivän. 

Hyppäsin tänään pää edellä tosta matalasta hyppyristä. Ennen olen vain hypännyt altaan tai laiturin reunalta. Enpä taida toista kertaa hypätä, tein jonkun ihme kuperkeikan vedessä...

MCVn altaalla on myös katos, jonka alla on grilli ja pöytiä. Siellä voi järjestää "kokoontumisia", tänäänkin siellä joku porukka grillaili ja lauloi karaokea. Ihan oli fiilis että oli jossain lomalla :-)

Se on kumma miten nopeasti sitä aklimatisoituu, vaikka lämpötila on laskenut nyt 2 viikossa vain muutaman asteen, niin enää ei tule altaallakaan niin kamala hiki kuin viime viikolla. 

Tällä viikolla on ollut tuulista ja yölämpötilat on enää jossain 20c paikkeilla. Päivisin siis edelleen n 30-35c. 

Riad on aavikon keskellä, ja ilma hyvin kuivaa, mikä tekee kuumuudesta paljon siedettävämpää. Sen takia täällä myös on talvella aika kylmä, yöllä voi mennä lähelle nollaa, päivällä n 15-20c. 

Kun tultiin suomen kosteata syksystä tänne totaaliseen kuivuuteen, tuntui se varsinkin nenässä ja huulissa. Nenä oli ihan tukossa, ja verta tuli niistäessä. Huulirasvaa on mennyt myös todella paljon. 

Nyt on jo vähän ruvennut helpottamaan, niistää pitää edelleen, mutta voi myös johtua siitä, että kaikki paikat, meidän kämppä mukaan lukien, on erittäin ilmastoituja, ja koko ajan siirrytään kylmästä kuumaan ja takaisin... Nytkin olen, suihkun jälkeen, ihan jäässä. Tarpeeseen on tullut mukaan otetut villasukat!

Joka tapauksessa, kaksi viikkoa täällä on mennyt todella nopeasti, ja viihdyn ihan hyvin, siitä huolimatta että monet asiat ei ole oikeen mennyt  putkeen. Mutta, siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

Ostin tämmöisen muistutukseksi itselleni...

Toinen viikko

Meidän hoitajien yhteinen orientaatio loppui eilen. Sen "kunniaksi" meillä oli lääketentti; 20 kysymystä ja 20 lääkelaskua. Läpäisin kahdella virheellä, ihan kuten viimeksikin :-)

Tänään ja huomenna minä, malesialainen Ng ja filippiiniläinen Helen, ollaan oma pikku ryhmä, me mennään siis kaikki kolme leikkuriin. Jamal, yksi leikkurin opetushoitjista, käy meidän kanssa läpi säännöksiä ja rutiineja, ja opeteltiin tänään mm taas vaihteeksi kuinka kädet pestään steriilisti. Huoh.

Katsottiin opetusvideoita huoneessa jossa porukka ravas koko ajan, ja joku puhu puhelimessa...

Käytiin jo toissa päivänä tutustumassa leikkuriin, siellä oli vielä todella paljon tuttuja. Suurin osa muisti mut, ja olikin kiva nähdä paljon tuttuja naamoja. Varmasti paljon helpompaa sopeutua tällä kertaa. Kolme hoitajaa on ihan sieltä mun ensimmäisestä sairaalasta asti, jossa olin 2001-2002!

Osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitajat on vaihtunut; oh (jenkki) on lomalla, ja yksi aoh on entinen työkaveri, libanonilainen Ali. Toinen aoh on uusi, australialainen nainen. Hän vaikutti tosi mukavalta, ja sanoi että oli kuullut paljon kehuja kuinka mukava olen, ja miten kivaa että tulin takaisin. Olipa kiva kuulla :-)

Saatiin myös yhden viikon palkka, ja ollaan käyty shoppailemassakin muutama kerta. Sain vihdoin ostettua lenkkarit, jotta pääsen salille. Lähin on talon alakerrassa.

Varoitus rullaportaissa

Viikonlopunviettoa

Torstai-iltana mentiin orientaatioporukan kanssa Najd Village nimiseen perinneruokapaikkaan syömään. Kuski oli totaalisen eksyksissä, ja puolen tunnin matka kestikin tunnin...

Ensin mentiin yhteen huoneeseen, jossa tarjottiin minikupillinen arabialaista kahvia ja syötiin myös taateleita.

Sitten siirryttiin viereiseen huoneeseen, missä oli katettu astiat ja perinneruokia lattialle.

Ruokalajeja oli vaikka kuinka monta erilaista, mutta valitettavasti meidän parinkymmenen hengen ryhmä oli aivan liian iso, kaikki ei edes mahtunut kattauksen ääreen, joten sinne on mentävä vielä uudestaan, pienemmällä porukalla.

Tämäkin oli siis meille järjestetty, viimeksi kun tulin tänne ei uusille ollut järjestetty orientaation lisäksi mitään, nyt on muutamia eri juttuja, mikä on tietysti hyvä.

Perjantaina, eli pyhäpäivänä, mentiin vihdoin altaalle ottamaan aurinkoa. Mentiin MCVn altaalle, joka on iso allas jota käyttin kun asuin D-kompleksissa, se on siinä ihan vieressä. Täältä E:stä on sinne joku 10-15 min kävelymatka, riippuuen reitistä.

Eipä ollut ruuhkaa, meitä oli vain n 6 hlöä :-)

Sairaala-alueella ei periaatteessa tarvitse kulkea abaya päällä, mutta pitää olla löysät vaatteet, jotka tulevat vähintään puolipohkeeseen, eikä hihattomissa saa olla. Helpompi, ja mukavampi, on vetää abaya päälle, ja orientaatiossa lähes jokainen käyttääkin abayaa.

Perjantai-iltana käytiin TGI Friday ravintolassa syömässä. Ravintoloissa on etupuolella, ikkunallinen, "single's section", joka on tarkoitettu miehille. Takapuolella on sitten "family section", joka on tarkoitettu perheille ja naisille. Siellä on pöytien ympärillä verhot, tai jopa ovet, jotta kukaan mies ei näe saudinaisten kasvoja.

Me istuttiin eilen verhot auki, kunnes viereisessä pöydässä istuva mies rupesi tuijottelemaan (vaaleahiuksista) Suvia, ja Suvi veti verhon eteen! Kätevää. Mies oli perheensä kanssa, mutta ei ilmeisesti ollut saudi, vaimo ei peittänyt kasvoja, joten heidän verho oli osittain auki.

Kun tultiin kotiin oli meidän ovessa lappu, että soittakaa korjausmiehen hakuun. Olin pari päivää aikaisemmin soittanut ja ilmoittanut että meidän pakastin ei toimi, ja näköjään pyhäpäivä klo 21.00 oli hyvä aika tulla sitä korjaamaan. No, tervetuloa vaan!

Mä vastaanotin korjausmiehen aika säädyttömissä vaatteissa, koska mulla oli kuuma; tiukahko t-paita ja vain polvet peittävät caprit (on meillä kyllä hyvä ilmastointi, yleensä on huppari ja villasukat). No, saatiin hyvää palvelua ja vannotus että pitää soittaa samalle miehelle, joka on ensi viikolla päivävuorossa, jos on jotain. Kyseli myös että onko muuta korjattavaa :-) No, pakastin ei korjautunut, menee vain -8c, joten huomenna soittelen taas. Meidän keittiön allas ei myöskään vedä kunnolla, mutta se taitaa kuulua jollekin muulle, ja hoidetaan nyt yksi asia kerrallaan.

Tänään oltiin taas altaalla, mutta tällä kertaa omalla, ja kohta mennään taas shoppialemaan.

Tuommoisia outoja valkoisia juttuja näkyi tänään hetken taivaalla...

Orientaatiota

Meidän, E-kompleksin, allas

Sunnuntaina meidän ei onneksi tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan, vaan meillä oli "teetunti" klo 15-16, jossa tavattiin joitain saairaalan edustajia, ja muita uusia, ja meitä kierrätettiin sairaalassa.

Sitten lähdettiin Suvin kanssa IKEAan, josta ostin mm peiton, tyynyn, pussilakanan ja muuta pientä ja tarpeellista. Heti tuli huoneesta kotoisampi, kun sai omat lakanat.

Maanantaina alkoi 2,5 päivän "General Hospital Orientation", johon osallistui kaikki uudet, ei vaan hoitajat. Siellä käytiin läpi paljon yleisiä asioita palkoista, oikeuksista, velvollisuuksista, paloturvallisuutta ym. Jotkut luennot oli tosi tylsiä, jotkut luennoitsijat taas tosi hauskoja.

Kristallikruunuja on ihan joka paikassa, myös sairaalassa...

Maanantai-iltana mentiin vielä järjestetylle ostosmatkalle LuLu's kauppaan, jossa oli paljon länsimaalaisia tuotteita. Täällä siis saa melkein mitä vaan kaupoista, mutta eri kaupoista saa eri tuotteita, ja usein tietty tuote on loppu. Eli, kun näkee, kannattaa ostaa.

Bussissa törmäsin Sirpaan, kätilöön joka oli myös mun ensimmäisessä sairaalassa töissä, ja oltiin kämppiksiäkin vähän aikaan :-) Kauppa siis lähetti bussin meitä hakemaan, ja toi meidät pari tuntia myöhemmin takaisin. Sairaala järjestää myös, lähes päivittäin, ostosbusseja eri ostoskeskuksiin ja ruokakauppoihin.

Joku päivällinen... Pakastin ei toiminut, ja oli pakko syödä Reissumies-leivät. Onneksi on vielä saaristolaisleipääkin!

Tiistaina meillä alkoi "General Nursing Orientation", eli sairaanhoitajien oma orientaatio. Meitä on noin parikymmentä uutta hoitajaa Portugalista, Filippiineiltä, Malesiasta, Intiasta, USAsta, Kanadasta, Irlannista ja Englannista.

Luennot jatkuvat ensi keskiviikkoon asti, ja meillä on myös lääke(lasku)tentti. Torstaina meidät on kai jaettu pienempiin ryhmiin, jossa harjoitellaan eri, omalla osastolla tarvittavia juttuja. Mun lisäksi leikkuriin tulee yksi filippiiniläinen ja yksi malesialainen. Jossain vaiheessa mulla ja Suvilla on vielä se joku hitsin sairaanhoidon tentti, joka on tarkoitettu aasialaisille, afrikkalaisille ja itä-eurooppalaisille...

Mä en vielä tiedä mille erikoisalalle menen töihin, olen nähnyt monta tuttua leikkurista, ja pyysin yhtä kysymään, eikä mua ollut kuulemma vielä sijoitettu...

Ahlan wa Sahlan!

Eli, tervetuloa!

Kohta viikko täälläoloa takana, tänään perjantaina alkaa viikonloppu, joka täällä siis nykyään pe-la, ennen se oli to-pe. Arvatenkin olen täysin sekaisin päivistä... Tänään on siis pyhäpäivä, ja nytkin rukouslauluja kuuluu jostain minareetista, vaikka päivän toinen rukousaika onkin vasta tunnin kuluttua.

Me (minä ja suomalainen Suvi) lennettiin tänne viime lauantaina Istanbulin kautta, Turkish Airlinesilla. Täytyy kyllä kehua, koska meillä oli paikat koneen takaosassa, ja siellä yksi afrikkalainen mies haisi niin järkyttävästi hielle, että ihan silmiä kirveli. Valitin stuertille, ja pian saimmekin siirtyä eturiville, business luokkaa oli siirretty rivi eteenpäin. Myös muutama muu vaihtoi paikkaa...

Istanbulissa meillä oli 3,5h odotus, ja sieltä lennettiin vielä 3h Riadiin. Koneen laskeuduttua puolenyön aikaan me laitettiin mustata kaavut, eli abayat, päälle jo koneessa.

Jo ennen maahantulotarkastusta oli sairaalan edustaja meitä vastassa, oli oikein kyltti meidän nimillä. Täytettiin maahantulokaavake, ja edustaja vei meidät lyhyinpään jonoon. Sitten tarkistettiin viisumi, otettiin sormenjäljet ja valokuvat.

Maahantulotarkastuksen toisella puolella oli joku sairaanhoitaja meitä vastassa, ja vei meidät sairaalan omaan huoneeseen, jossa seuraava henkilö antoi meille meidän infopaketit ja asunnon avaimet. Pieneksi pettymykseksi en päässyt haluamaani D-kompleksiin (jossa asuin viimeksi), mutta onneksi päästiin Suvin kanssa samaan asuntoon.

Mentiin sitten minibussilla kämpille, kyydissä oli myös kourallinen muita tulokkaita, ja meidän kompleksi (E) oli viimeinen, joten oltiin kämpillä vasta n klo 2.30 aikaan.

Mun huone ennen IKEAn reissua. Kahden puhelimen ja koneen välillä jonglööraamista ;-)

Kämppä on ihan kiva, tosin todella pieni verrattuna edelliseen. Kummallakin on onneksi omat kylppärit, ja sairaalakin on vain 5 min kävelyn päässä, kun D:stä se on n 20 min.

Kämpässä meitä odotti myös ruokapaketit; oli leipää, teetä, riisiä ym.

Mutta sänkyjen patjat oli ihan älyttömän kovia, ihan kuin olisi lattialla nukkunut. Onneksi saatiin uudet eilen, viime yönä tulikin ihan hyvin nukuttua!