Orientaatiota

Meidän, E-kompleksin, allas

Sunnuntaina meidän ei onneksi tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan, vaan meillä oli "teetunti" klo 15-16, jossa tavattiin joitain saairaalan edustajia, ja muita uusia, ja meitä kierrätettiin sairaalassa.

Sitten lähdettiin Suvin kanssa IKEAan, josta ostin mm peiton, tyynyn, pussilakanan ja muuta pientä ja tarpeellista. Heti tuli huoneesta kotoisampi, kun sai omat lakanat.

Maanantaina alkoi 2,5 päivän "General Hospital Orientation", johon osallistui kaikki uudet, ei vaan hoitajat. Siellä käytiin läpi paljon yleisiä asioita palkoista, oikeuksista, velvollisuuksista, paloturvallisuutta ym. Jotkut luennot oli tosi tylsiä, jotkut luennoitsijat taas tosi hauskoja.

Kristallikruunuja on ihan joka paikassa, myös sairaalassa...

Maanantai-iltana mentiin vielä järjestetylle ostosmatkalle LuLu's kauppaan, jossa oli paljon länsimaalaisia tuotteita. Täällä siis saa melkein mitä vaan kaupoista, mutta eri kaupoista saa eri tuotteita, ja usein tietty tuote on loppu. Eli, kun näkee, kannattaa ostaa.

Bussissa törmäsin Sirpaan, kätilöön joka oli myös mun ensimmäisessä sairaalassa töissä, ja oltiin kämppiksiäkin vähän aikaan :-) Kauppa siis lähetti bussin meitä hakemaan, ja toi meidät pari tuntia myöhemmin takaisin. Sairaala järjestää myös, lähes päivittäin, ostosbusseja eri ostoskeskuksiin ja ruokakauppoihin.

Joku päivällinen... Pakastin ei toiminut, ja oli pakko syödä Reissumies-leivät. Onneksi on vielä saaristolaisleipääkin!

Tiistaina meillä alkoi "General Nursing Orientation", eli sairaanhoitajien oma orientaatio. Meitä on noin parikymmentä uutta hoitajaa Portugalista, Filippiineiltä, Malesiasta, Intiasta, USAsta, Kanadasta, Irlannista ja Englannista.

Luennot jatkuvat ensi keskiviikkoon asti, ja meillä on myös lääke(lasku)tentti. Torstaina meidät on kai jaettu pienempiin ryhmiin, jossa harjoitellaan eri, omalla osastolla tarvittavia juttuja. Mun lisäksi leikkuriin tulee yksi filippiiniläinen ja yksi malesialainen. Jossain vaiheessa mulla ja Suvilla on vielä se joku hitsin sairaanhoidon tentti, joka on tarkoitettu aasialaisille, afrikkalaisille ja itä-eurooppalaisille...

Mä en vielä tiedä mille erikoisalalle menen töihin, olen nähnyt monta tuttua leikkurista, ja pyysin yhtä kysymään, eikä mua ollut kuulemma vielä sijoitettu...

Ahlan wa Sahlan!

Eli, tervetuloa!

Kohta viikko täälläoloa takana, tänään perjantaina alkaa viikonloppu, joka täällä siis nykyään pe-la, ennen se oli to-pe. Arvatenkin olen täysin sekaisin päivistä... Tänään on siis pyhäpäivä, ja nytkin rukouslauluja kuuluu jostain minareetista, vaikka päivän toinen rukousaika onkin vasta tunnin kuluttua.

Me (minä ja suomalainen Suvi) lennettiin tänne viime lauantaina Istanbulin kautta, Turkish Airlinesilla. Täytyy kyllä kehua, koska meillä oli paikat koneen takaosassa, ja siellä yksi afrikkalainen mies haisi niin järkyttävästi hielle, että ihan silmiä kirveli. Valitin stuertille, ja pian saimmekin siirtyä eturiville, business luokkaa oli siirretty rivi eteenpäin. Myös muutama muu vaihtoi paikkaa...

Istanbulissa meillä oli 3,5h odotus, ja sieltä lennettiin vielä 3h Riadiin. Koneen laskeuduttua puolenyön aikaan me laitettiin mustata kaavut, eli abayat, päälle jo koneessa.

Jo ennen maahantulotarkastusta oli sairaalan edustaja meitä vastassa, oli oikein kyltti meidän nimillä. Täytettiin maahantulokaavake, ja edustaja vei meidät lyhyinpään jonoon. Sitten tarkistettiin viisumi, otettiin sormenjäljet ja valokuvat.

Maahantulotarkastuksen toisella puolella oli joku sairaanhoitaja meitä vastassa, ja vei meidät sairaalan omaan huoneeseen, jossa seuraava henkilö antoi meille meidän infopaketit ja asunnon avaimet. Pieneksi pettymykseksi en päässyt haluamaani D-kompleksiin (jossa asuin viimeksi), mutta onneksi päästiin Suvin kanssa samaan asuntoon.

Mentiin sitten minibussilla kämpille, kyydissä oli myös kourallinen muita tulokkaita, ja meidän kompleksi (E) oli viimeinen, joten oltiin kämpillä vasta n klo 2.30 aikaan.

Mun huone ennen IKEAn reissua. Kahden puhelimen ja koneen välillä jonglööraamista ;-)

Kämppä on ihan kiva, tosin todella pieni verrattuna edelliseen. Kummallakin on onneksi omat kylppärit, ja sairaalakin on vain 5 min kävelyn päässä, kun D:stä se on n 20 min.

Kämpässä meitä odotti myös ruokapaketit; oli leipää, teetä, riisiä ym.

Mutta sänkyjen patjat oli ihan älyttömän kovia, ihan kuin olisi lattialla nukkunut. Onneksi saatiin uudet eilen, viime yönä tulikin ihan hyvin nukuttua!

Perillä

Saavuttiin perille asunnolle eilen klo 02.30, lähes 16h matkustamisen jälkeen.

Kiirettä on pitänyt, myöhemmin lisää. Tässä joka tapauksessa kuva mun ikkunasta :-)

Arabiteemaiset läksiäiset

Lauantaina pidin läksiäiset mun kavereille. Samalla ne oli tyttöjen-ilta, ja myöskin "pre-nelikymppiset", sen kummemmin tulen nelikymppisiä tuskin viettämään. Kutsuttuja oli 23, paikalle saapui 19, niin läheltä kuin aika kaukaakin!

Ilta oli todella mukava, ja oli ihanaa nähdä joitain ystäviä vuosien jälkeen, yhtä en ollut nähnyt 7 vuoteen, kahta noin neljään.

Tarjosin arabialaista ruokaa;

Hummusta (itsetehty) ja Baba Ganoushia (säilykepurkista) dipattavaksi, viininlehtikääryleitä,

Kana-Shawarmaa pitaleivällä,

Tabouleh

Taboulehia, itsetehtyjä juustonyyttejä, eli sambousek, Falafeliä kasvissyöjille,

Baklava

Baklavaa, Saudi-Arabialaisia taateleita ja taatelikeksejä, sekä itsetehtyä Basbousaa. 

Basbousa

"Lapin Rilla"-rieska toimi erinomaisesti arabialaisen leivän sijasta dippailuun.

Hakaniemen metroasemalta löytyi arabialainen kauppa, mistä ostin mm baklavan ja baba ganoushin.

Yllätyksenä ystäville olin tilannut itämaisen tanssijan! Amina (jonka kotisivut löytyy täältä) esiintyi ensin n 15 min, sen jälkeen hän piti meille pienen oppitunnin. Olen yrittänyt vatsatanssia ennenkin, ja voin sanoa että on se kyllä ihan mahdottoman vaikeaa... Mutta Amina oli todella taitava ja mukaansatempaava, ja esitys kruunasi kyllä illan.

Sain myös hauskoja, tarpeellisia ja oivallisia lahjoja, suurin osa siis tarkoitettu mukaan otettavaksi. Yksi ystävä mm muisti, että raahaan Suomesta aina tiettyä hammastahnaa, ja sain sitä tuubin :-) On mulla kyllä niin ihania ystäviä, kova ikävä kyllä tulee!

Syksy tuli

Keskiviikkona alkoi syksy.

Vielä viime viikolla en ollut taas kovin innoissani Saudeihin lähdöstä, kun ilmatkin oli niin täydelliset. Mutta, nyt sateiden myötä, tuntuu siltä, että on taas aika kääntää sivua elämän kirjassa, ja lähteä kohti uusia seikkailuja. 

Sitä ennen mulla on vielä huomenna läksiäiset ystäville. Kiirettä on ollut edelleen... Noh, lepäilen sitten Saudeissa. Altaalla auringossa :-)

Maalla on mukavaa

Olen todellakin nauttinut taas täällä maalla olosta. Asuisin kyllä paljon mielummin maalla kuin kaupungissa... Jos ei tarvitsisi tehdä lumitöitä eikä ajaa nurmikkoa ;-)

Vaikka elämä on edelleen hyvin kiireistä, lupauduin mm tällä viikolla ja ensi viikolla kaksi päivää töihin, olen silti ehtiyt myös käydä useasti lenkillä, ja säätkin on suosinut. Tässä kuvia (kännykameralla) kävelylenkeiltä.

Ja jos tunnistat kylän, niin jätäthän sen nimen mainitsematta täällä, kiitos.

Takapihallakin tapahtuu

Pitkästä aikaan olin taas rapukutsuillakin. Nam, herkkua oli, ja muutenkin todella mukava ilta.

Saudeihin lähtöönkin on enää kaksi viikkoa. Kääääääk!

Lomalla taas!

Viimeinen työpäivä oli haikea, mutta mukava. Eikä välttämättä edes viimeinen, lupasin että voisin tehdä tarvittaessa muutaman keikan ennen lähtöä...

Olin päättänyt laittaa lahjaksi samani t-paidan päälle, jossa siis luki etupuolella "I won't be back" ja takapuolella "Just kidding!", ja niin teinkin. Vähän nolotti mennä kanttiinin paita päällä ja työhousut jalassa, jotkut ehkä vähän ihmetteli...

Olen ollut todella kiireinen ja aika stressaantunut viimeisen kahden viikon aikana, ja kerännyt kivasti univelkaakin, joten onnistuin sitten vielä saamaan flunssankin. Neljännen tänä vuonna. Kun elämäntapani oli paljon epäterveellisemmät ja laiskemmat, en ollut lähes koskaan kipeä...

Viime viikolla mulla oli iltavuorot maanantaina ja torstaina ja tiistaina kävin palauttamassa 10 muuttolaatikkoa Espoon rajalle (oli muuten halpaa ja kätevää!).

Keskiviikkona sain ensin stressata auton kanssa, kun öljyvalo vilkahti. No, enpä ollut tarkistanut öljyjä sen jälkeen kun ne oli vaihdettu 2v sitten, ja öljyt olikin ihan loppu... Menin lähimmälle huoltoasemalle, mutta eihän sieltä mitään apua saa, käskivät vain katsoa seinällä olevasta taulukosta, kun en löytänyt juuri sitä öljyä mitä huoltokirja kehotti käyttämään. No, eipä ollut mitään öljyä mun automerkin kohdalla. Muutama soitto, ja sain onneksi isän kiinni, ja sain ostettua öljyn.

Sitten ajoin Lahteen, jossa olin "kotihoitajana" samana päivänä leikatulle olkapääpotilaalle, joka ei tosin malttanut olla kotona, kun olkapääkin oli pitkästä aikaa kivuton (oli ihan puuduksissa vielä), ja käytiin vähän shoppailemassa, mm lisää öljyä :-)

Vakionopeudensäätimen "löydyttyä" olen alkanut tykkäämään autolla ajosta! Mutta vain siis moottoritiellä, kauniilla säällä ja vähällä liikenteellä, kuten torstai-aamuna.

Perjantaina oli sitten siis viimeinen työpäivä, ja unohdin puhelimen kotiin. Ei siinä muuten mitään, mutta olin lähdössä töiden jälkeen risteilylle, ja hetken mietittyä tulin siihen tulokseen, että en pärjäisi millään ilman... Ja kotihan ei ole enää 5 min kävelymatkan päässä, vaan n 20-25 min ajomatkan. Eli, suunnitelmat meni uusiksi, piti lähteä töiden jälkeen, apteekin kautta (nenäsumute ja silmätippoja) hakemaan puhelin, mutta onneksi mulla oli lyhyempi päivä, ja ehdin hyvin.

Risteily olikin taas todella mukava. Mun ja H:n lisäksi lähti neljä työkaveria. Bändi olikin tällä kertaa paras ikinä, Ron Jeremy Big Band, soittivat musiikkia just mun makuun, jopa Metallican "Enter Sandmanin". Lisäksi myös mm Final Countdown, Adelea, Tehosekotinta ja paljon Bon Jovia! Koskaan en enää lähde risteilylle jossa Gebardi soittaa ;-)