Olin haaveillut leikkauksesta jo vuosikausia, mutta koska sain silmälasit vasta n 20-vuotiaana, pysähtyi näön hunontuminen vasta reilut viitisen vuotta sitten. Ja pelkäsinhän tietysti leikkausta, ja onhan se myös hyvin kallis toimenpide. Mun näkö oli noin -5 kummassakin silmässä.
Joulukuussa olin käynyt optikolla, joka sanoi että kohtapuolin pitäsi varmaan alkaa vähentää piilolinssien käyttöä, vaikka käytinkin erittäin hengittäviä kertakäyttölinssejä. En kokenut että voisin käyttöä vähentää, vihasin silmälasien käyttöä toden teolla!
Keväällä sitten päätin että menen leikkaukseen. Varasin ajan kirurgille, joka oli juuri leikannut ystäväni silmät. Viikkoa ennen ensikäyntiä sain soiton klinikalta; kirurgi oli lähtenyt sieltä, mutta voisin saada ajan toiselle kirurgille. Juu ei kiitos, peruin koko homman. Mietin että ehkä tämä oli enne, ja pitäisi unohtaa koko juttu...
Pari viikkoa myöhemmin olin risteilyllä, ja törmäsin buffetisissa entiseen työkaveriin, Samy Mrenaan siis, joka on erikoistunut kaihiin ja sarveiskalvoleikkauksiin, mutta tekee myös laserleikkauksia. Juteltiin nopeasti, ja sovittiin että varaan ajan hänelle.
Ensikäynnillä tutkittiin näkö ja silmät perinpohjaisesti, Samy kertoi toimenpiteistä ja riskeistä, ja tuntui hyvältä että Samy tekee paljon muitakin leikkauksia, jos vaikka jotain menee pieleen. Laserleikkaushan on pääasiassa vain koneen käyttöä...
Leikkauksen ajankohdaksi tulikin sitten, erinäisistä syistä, vasta 8.8, ja edellisenä päivänä kävin vielä tutkimuksissa. Hoitaja, joka teki mittaukset, oli todella mukava, juteltiin paljon niitä näitä, mm Saudeista, ja sain mukaan muutaman eri pullon kostutustippojakin :-)
Eilen aamulla olin sairaalalla klo 9, ja sain samantien Diapamia 10mg esilääkkeeksi. Kotona olin ottanut Buranan, varmuuden vuoksi. Koska ulkona oli todella kostea ilma, piti laserlaite kalibroida uudestaan, ja valitettavasti oli Diapamin vaikutus haihtunut täydellisesti siinä vaiheessa kun pääsin leikkaukseen. Pelotti ja jännitti todella paljon.
Itse toimenpide kesti varmaan vajaat 20 min, ensin puudutettiin oikea silmä tipalla, sitten siihen tehtiin läppä yhdellä laitteella. Näkyi paljon eri värejä ja valoja, ja näkö katosi kokonaan. Ei sattunut, mutta luomenlevitin tuntui vähän epämiellyttävältä. Sitten sama juttu vasempaan silmään. Jossain vaiheessa ajattelin että onneksi valitsin tutun kirurgin, jonka tiedän olevan perfektionisti, ja johon luotan täysin, muuten olisin varmaan pelännyt vielä enemmän!
Sen jälkeen oli vuorossa laserointi toisella laitteella, se ei kestänyt varmaan viittä sekuntia kauempaa per silmä. Haisi vain vähän inhottavasti palaneen kärylle... Toinen silmä sattui vähän, mutta ei edelleenkään mitenkään hirveästi. Inhottavinta oli ehkä läpän paikalleen laittaminen. Olin lukenut että monessa paikassa hoitaja oli pitänyt kädestä, sitä olisin todella toivonut, mutta huoneessa ei ollut ylimääräistä henkilöä, vain koneenkäyttäjä teknikko (vai hoitaja?) ja kirurgi.
Kun nousin leikkauspöydältä olivat silmät todella vetiset, mutta huomasin heti seinäkellon, ja näin sen ihan tarkasti! Saman muistan monen muunkin huomanneen. Melkein pääsi itku!
Sitten mut saatettiin hämärään, yksityiseen, lepohuoneeseen, jossa oli mukava tuoli ja sain peiton päälle. Ja suklaata. Juotavaa en halunnut. Siellä lepäilin ehkä noin puolisen tuntia. Vasen silmä alkoi olla aika kipeä, ja juuri kun mietin että pitänee nousta sanomaan siitä jollekin, kurkistikin Samy huoneeseen. Sanoin että silmä on kipeä, ja hän otti mut heti huoneeseensa. Sain puudutustipat, ja näkö tarkistettiin. Oli jo ajokorttinäkö!
Sitten sain hoitajalta vielä ohjeita, kostutustippoja, suojakilvet nukkumista varten ja aurinkolasit. Varmaan joku 1,5h leikkauksesta istuin jo taksissa, silmät kiinni, matkalla kotiin.
Kotona vasen silmä oli taas kipeä, ja otin Panacodin. Söin, ja menin sänkyyn kuuntelemään äänikirjaa, koska oli toivottavaa pitää silmiä kiinni, jotta läppä kiinnittyisi varmemmin, tai paremmin, tai jotain. Mutta, pian lääkkeet nukutti, ja otin 1,5h päikkärit.
Viikon ajan pitää nukkuessa käyttää suojakilpiä. Eipä ole haitannut mua ollenkaan.
Herätessä ei ollut kipua, mutta silmät oli kuivat. Kostutustippoja onkin eilen mennyt varmaan n 30 min välein, tänään tunnin-parin välein. Lisäksi tiputtelen antibiootti- ja kortisonitippoja neljästi päivässä viikon ajan.
Illalla kuuntelin vielä äänikirjan loppuun. Olin ensin ajatellut tilata jonkun suomenkielisen, mutta ne oli niin monotoonisia etten olisi kestänyt kuunnella niitä. Luen pääosin kirjoja englanniksi, mutta en ollut varma pysyisinkö kuuntelemalla jonkun dekkarin, tai vastaavan, kärryllä, joten tilasin jonkun Harlekiini-tyyppisen roskaromaanin. Hohhoh, enpä ole semmoisia lukenut teinivuosien jälkeen, enkä olisi kyllä toista mokomaa jaksanut kuunnella ;-)
Ennen nukkumaanmenoa katselin vielä hetken telkkaria, tuntui niin uskomattomalta nähdä tekstikin ihan tarkasti.
Yöksi otin vielä varmuuden vuoksi Panacodin, enemmän ehkä unilääkkeeksi, olinhan nukkunut päikkärit, mutta helposti se uni tuli onneksi illallakin.
Tänään kävin vielä aamulla jälkitarkastuksessa, autolla! Kaikki oli hyvin, ja näkö on erinomainen. Näen myös hyvin lukea. Tänään ei ole mitään kipuja, vain välillä roskan tunne silmissä, mutta siihen auttaa kostutustipat. Aamulla muuten etsin hetken silmälaseja yöpöydältä :-D
Olen todella onnellinen ja tyytyväinen että vihdoin uskaltauduin leikkaukseen. Kallishan se on, mutta osamaksulla voi maksaa.
P.S. En hyödy itse mitenkään "mainostamalla", mutta erittäin tyytyväisenä asiakkaana haluan suositella!
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)