Au-pairina USAssa

Aloitin sairaanhoito-opiston 17-vuotiaana, mutta ensimmäisen vuoden aikana, jolloin pääasiassa opiskeltiin vain samoja aineita kun ylä-asteellakin, aloin todella kyllästymään koulunkäyntiin.

Päätin siis pitää välivuoden, ja lähteä Englantiin au-pairiksi. Olin jo hakenut Englantiin, käynyt lääkärintarkistuksessa, ja olin viittä vaille perhettä vailla, kun huomasin Hesarissa ilmoituksen, jossa Au-Pair in America-järjestö haki au-paireja USAhan.

Soitin heti numeroon, ja sain haastatteluajan Turkuun suurinpiirtein seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle. Oli heinäkuun alku vuonna 1992. Olin luullut että USAhankin pitää itse maksaa lentoliput, kuten silloin piti Englantiin, joten siksi hain Englantiin. Tämähän oli paljon aikaa ennen internetiä, eikä asioita voinut tutkia etukäteen ihan samalla tavalla kuin nykyään ;-)

Haastattelussa minut hyväksyttiin hakjiaksi, ja tein virallisen hakemuksen, johon piti liittää kuvia itsestäni lasten kanssa. Niin sitten pidettiin yhden päivän valokuvaussessio pikkusiskon (10-v), kaverin ja kaverin pienten serkkujen kanssa, jossa vaihtelin vaatteita :-) Piti myös olla suositus perheeltä jossa olin hoitanut lapsia.

Ja niin minä sitten istuinkin lentokoneessa matkalla New Yorkiin reilu kuukausi myöhemmin!

New Yorkissa oli ensin orientaatioviikonloppu, jossa käytiin läpi meidän oikeuksia ja velvollisuuksia, lastenhoito-asioita ja ensiapua. Aikaa oli myös kaupunkiin tutustumiseen. Minä ystävystyin Itä-saksalaisen Biancan kanssa.

Orientaation loputtua isäntäperheeni isä, Sanford, ja 10-vuotias tyttö, Erin, tulivat hakemaan minut. Perheen vanhemmat olivat muuttaneet Taiwanista ja Kiinasta parikymmentä vuotta aikaisemmin. Perheeseen kuului myös 4-vuotias Douglas-poika ja äiti Carol. Perhe asui Poughkeepsie nimisessä kaupungissa, noin 1,5h ajomatkan päässä New Yorkista. Frendit-fanit ehkä muistaa että Rossilla oli kerran tyttöystävä Poughkeepsiessä ;-) Vanhemmat olivat molemmat IBM:llä töissä.

Perhe asui isossa omakotitalossa, ja meidän talo olikin suurinpiirtein ainoa jossa ei ollut uima-allasta ;-( Sain oman sviitin kellarista, jossa myös tv-huone ja Erinin tanssistudio oli. Telkkaria lapset saivat katsoa vain 30-60 min päivässä, joten pääasiassa telkkarihuonekin oli minun.

Mun huone

Erin kävi koulubussilla koulussa, ja harrasti myös balettia sekä jazz- ja step tansseja. Lisäksi hän soitti viulua ja kävi erikoismatematiikan-tunneilla. Sunnuntaisin perhe kävi kirkossa (lapset pyhäkoulussa) ja sen jälkeen vielä kiinalaisessa koulussa.

Douglas taas kävi esikoulua kuuluisassa (ja varmasti kalliissa!) Vassar-collegessa. Ajoin hänet aamulla sinne, ja hain kotiin muistaakseni joskus klo 16 aikaan. Mulla oli oma auto käytössä. Sinä aikana kun lapset olivat koulussa, siivosin, pesin pyykkiä, silitin Sanfordille viisi paitaa viikossa, kävin ruokakaupassa, ja valmistin lapsille päivällisen.

Vanhemmat lähtivat aikasin aamulla töihin, ja Carol oli kotona klo 18-19 aikaan ja Sanford vasta n klo 20.00 aikaan! En paljon nähnyt muita au-paireja viikolla, koska tein niin pitkiä päiviä. Päivällähän minulla oli monta tuntia vapaata, mutta muut olivat silloin yleensä töissä. Olin myös lauantai-aamut töissä.

Ystäviini kuului myös suomalainen vaihto-oppilas, Pia.

Pia, ja Oldsmobile auto, jota jouduin käyttämään loppuajan, kun se ei ollut kovin luotettava, ja Sanford ei uskaltanut ajaa sillä pitkää työmatkaa... Suurimman osan vuotta ajoin Toyota Corollaa.

 Jonkin aikaa luin espanjaa paikallisessa "community collegessa". Olin myös mukana partiossa, olin apulaisena Nance nimiselle vartionjohtajalle, jonka perheen luona vietin jouluaaton, kun "oma perheeni" meni sukuloimaan New Yorkiin. Joulupäivänä käytiin "perheeni"  kanssa kiinalaisessa jumalanpalveluksessa ja syötiin kotona kalkkuna-ateria, kuten myös kiitospäivänäkin.

Partioretkellä

Opin todella paljon englantia vuoden aikana, kävin New Yorkissa monta kertaa, ja matkustin au-paireille reissuja järjestävän järjestön kanssa viikoksi Orlandoon, Floridaan (Disney World ja Universal Studios), jonne ajettiin bussilla. Kun pysähdyttiin Georgiassa, näin luultavasti elämäni ensimmäisen palmun!

Kävin myös saman järjestön viikonloppureissulla Niagaran putouksilla, Kanadan puolella. Siellä opin juomaan olutta ;-)

Vuosi oli myös todella vaikea, olin kerran melkein luovuttamassakin. Mulla oli liian tylsää päivisin, ja oli todella turhauttavaa imuroida koko talo joka päivä, kun olin oikeastaan siellä vain itsekseni suurimman osan ajasta... Juttelimme asioista ja sovimme, ja jäin. Kiinnyin todella paljon Douglasiin, perhe oli tyytyväinen muhun, ja olisivat maksanut enemmän palkkaakin (sain $100 viikossa) jos olisin jäänyt vielä toiseksi vuodeksi. Mutta ei kiitos, koulu maistui taas kummasti!

Mun synttärit

Leivoin, ja onnistuin!

Kuten olen useasti kertonut, tykkään ruoanlaitosta, mutta leipominen ei ole mun juttu.

Viimeisen parin vuoden aikana olen silti jonkinverran leiponut, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä.

Kun mulla oli niitä vieraita lauantaina päätin, osittain sen autottomuuden vuoksi, kokeilla patonkien leipomista. Googlasin sanoilla "helppo patonki" tai jotain vastaavaa. Löysin tämän reseptin.

Koska kommenteissa kehuttiin reseptin helppoutta, uskalsin leipoa elämäni ensimmäiset patongit, vieraille.

Niistä tuli ihan ok, paras oli se, jossa oli eniten jauhoja. Olisi vain pitänyt uskaltaa pitää vähän kauemmin uunissa, mulla ne oli 10 min. Aion kyllä tehdä näitä uudestaan, mutta  täysjyväjauhoilla, ja kokeilemalla voiko osan jauhoista vaihtaa ruisleseihin, jotta olisivat vähän terveellisempiä.

Vieraiden ruokamieltymysten vuoksi tein spagettia ja jauhelihakastiketta. Viime kesästä lähtien olen tehnyt bologneseni soijarouheesta. Alussa en oikein osannut maustaa soijarouhetta kunnolla, mutta nyt kun olen sen oppinut (mm liotan rouheita ensin tomaattimehussa) niin tykkään todellakin tehdä siitä ruokaa. Ja lauantain perusteella täytyy sanoa että eipä mun tarvitse enää tehdä sitä jauhelihasta...

Sunnuntaina piti tehdä kanaruokaa, mutta ei vaan tehnyt mieli lihaa launatain jälkeen, ja teinkin tonnikalasalaattia. Pahoin pelkään pian muuttuvani, ihan vahingossa, kasvissyöjäksi ;-)

Alepan Kotiinkuljetusta

Mun auto on nyt ollut jo muutaman viikon seisomassa. Kauppaan olen kävellyt (reilu kilometri) noin kerran viikossa.

Mutta, eilen mulla oli vieraita, ja päätin etten viitsi raahata limsapulloja ja muutenkin normaalia enemmän ruokaa kaupasta, ja päätin kokeilla Alepan kauppakassipalvelua. Ja voin kyllä suositella.

Netistä valitsin tuotteet keskiviikko iltana. Valikoima on laaja, ja sivut ovat ihan hyvät, helpot ja selkeät. Hinnat ovat ihan Alepan normihintoja, ja ale-tuotteitakin löytyi.

Kun olin valinnut tuotteet, kirjoitin osoitetiedot, ei ollut pakko rekisteröityä. Kaupasta, josta tavarat tuotaisiin, puuttui vain yksi valitsemani tuote, jonka tilalle valitsin toisen. Palvelussa oli myös kohta, jonka voi ruksata jos kerääjä voi korvata puuttuvan tuotteen vastaavalla. Ruksasin sen.

Sitten valitsin toimitusajan, eli perjantaille klo 17-19 väliselle ajalle. Päivässä oli muutama aikaikkuna valittavana. Kun olin tehnyt tilauksen muistin että olin unohtanut jotain. Löysin vain asiakaspalvelun numeron, jos halusi muokata tilausta. Olisin varmaan myös voinut tehdä uuden tilauksen niille muutamalle asialle, mutta koska pärjään ilman, jätin asian siihen.

Perjantaina sitten odotin innoissani ostoksiani. Ja odotin. Kuljettaja soitti klo 19.02. Kävin avaamassa alaoven, ja hän kantoi tavarat ylös asti. Kuljettaja oli mukava nuori mies, juttelimme ja vitsailimme. Pyysi myös anteeksi että oli aavistuksen myöhässä. Maksoin kortilla, kuljetusmaksu on S-etukortilla 6,90€.

Kun purin tuotteet, huomasin että olin ilmeisesti mokaillut muutaman kohdan, koska joitain tuotteita oli vain yksi, mitä luulin tilanneeni enemmän. Oma moka, kun hyppelin edes takaisin sivuilla, etukäteen tehty ostoslista olisi varmaan ollut ihan kätevä...

Kaikissa tuotteissa oli hyvin pitkät päiväykset, ja vihannekset olivat erittäin hyvälaatusia, mitä nyt yhdessä sipulissa oli yksi huono kohta.

Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta halusin mainostaa, koska mielestäni tämä oli ihan huippu juttu! Itse tykkään käydä ruokakaupassa, tutkia ja ihmetellä, vertailla ja kokeilla, mutta varmasti käytän tätäkin palvelua vielä joskus.

Blogin "siivoilua"

Jos joku ihmettelee että onko täältä hävinnyt jotain postauksia, niin kyllä. Siivoilin vanhoja postauksia ja poistin kaikenmaailman turhanpäiväisä tekstejä (näkyvistä, kyllä ne on mulla vielä tallella) ja muutamia semmoisia joita en halunnut enää pitää kaikkien luettavissa.

Siivoilin myös Facebookia, en tiedä mikä vimma mulle iski. Olisinhan voinut myös siivota kämpän ;-)

Haastetta osa 2

Myös Sanna From Holland with Love-blogista oli saanut edellisessä postauksessa mainitun haasteen. Sanna ei henkilökohtaisesti haastanut mua, mutta haastoi bloginsa lukijat, ja kuten sanottuna, koska tykkään vastata näihin, vastaan myös Sannan kysymyksiin :-)

1. Miten päädyit nykyiseen työhösi/opiskelupaikkaasi?

Olin töissä toisessa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, enkä viihtynyt yhtään. Mulla oli 2kk soppari, ja sopparin viimeisellä viikolla päätin lähteä, vaikkei uutta työtä ollut vielä tiedossa. Oli toukokuu 2001, ja töitä oli alalla jo vähän paremmin kuin muutama vuosi aikaisemmin, mutta ei todellakaan kuten nyt. Hain töitä toiselta osastolta, mutta sainkin töitä osastolta jossa olen nyt. Ja siellä olen viihtynyt, ja sinne aina palannut ulkomailta :-) 

2. Mikä on rohkein asia, jonka olet tehnyt?

Jaa-a, ehkä se kun lähdin ensimmäistä kertaa Saudeihin töihin lokakuussa 2001. Kuukausi 11.9 jälkeen, kun kukaan ei oikein tiennyt mitä maailmassa tapahtuu seuraavaksi. Tai sitten mun parinvuoden takainen, kolmen kuukauden Etelä-Amerikan reissu. Mutta en kyllä koe että olen tehnyt mitään erityisen rohkeaa.

3. Mistä haaveilet? 

Vaikka mistä. Perheestä, omasta asunnosta, uudesta autosta, KESÄstä ja maailmanympärimatkasta.

4. Minkälainen on unelmiesi loma?

Sopiva yhdistelmä rannalla/altaalla löhöilyä, nähtävyyksiä, shoppailua, rentoutumista ja hyvää ruokaa sekä seuraa. Kahden-kolmen viikon reissu jonnekin upeaan ja eksoottiseen paikkaan.

5. Lempielokuvasi/tv-sarjasi? 

Lempielokuvia on muutamia, mm Rakkautta Vain (Love Actually), Pulp Fiction, Fargo ja  Mamma Mia. Tänhetkisiä lempisarjoja on Criminal Minds, Masterchefit ja Greyn Anatomia.

6. Jokapäiväinen rutiinisi? 

Vaihtelee päivästä, mutta yleensä pesen aamupesujen yhteydessä hiukset (suihkussa käyn illalla), aamupalaksi syön puuroa ja viiliä, proteiinipirtelöä tai vastaavaa aamuteeveen ääressä (viikolla), kahvin juon viikolla töissä, viikonloppuna kotona. Jos lähden jonnekin meikkaan ja laitan piilolinssit. Jos en lähde minnekään, olen usein pyjamassa koko päivän, ja vaihdan uuteen ennen nukkumaan menoa. Syön yleensä telkkarin ääressä. Paha tapa, mutta onpahan seuraa... Sängyssä luen tai katson osan tai parin jostain sarjasta DVDltä ennen nukkumaan menoa. Loput riippuu niin päivästä. Lenkillä yritän käydä 2-3 kertaa viikossa, suoraan töistä.

7. Minkälaista ruokaa tarjoaisit vieraillesi? 

Tykkään järjestää päivällisiä, kattaa kauniisti ja laittaa hyvää ruokaa. Mitä tarjoan riippuu niin vieraista kuin siitä mitä olen viimeksi tarjonnut. Jälkiruokaa, tai "pullakahvit" on aina oltava ruuan päätteeksi. 

Tukholmassa tarjosin saksalaisille kämppiksille kanttarellipiirakkaa, karjalanpiirakoita ja suomalaista siideriä :-)

8. Mitä asiaa häpeät oman kotimaasi kulttuurissa? 

Sitä ettei voi puhua tuntemattomille mitään, yleistä huonoa käytöstä, ja tietysti känniörveilyä. Junttiutta ylipäänsä.

9. Asia, jonka haluaisit ostaa, mutta jota et raaski ostaa/ei ole rahaa ostaa? 

Uusi auto, ehdottomasti. Vanha vuotaa pohjasta... 

Autotalli olisi tietysti myös kiva...

10. Kerro tarina tatuointisi takaa. Jos sinulla ei ole tatuointia, kerro miksi ei.

Ei ole vielä, mutta tarkoitus olisi se tänä vuonna uskaltaa hankkia. Tiedän siis jo suurinpiirtein minkälaisen kuvan haluan, mutta pelkään sitä kipua... Kuvalla on tarina, mutta se on henkilökohtainen.

11. Mitkä 5 asiaa tulevat mieleesi Hollannista maana? 

Laakea ja täyteenahdettu maa jossa on paljon kanaaleja ja pyöräilijöitä, kaikki osaa englantia, hyvin monikulttuurinen maa, vapaamielinen maa ja tietysti maa jossa kannabis on laillista ;-)

Taas olisi aika haasteelle, osa 1

Sain today i blogin Tarjalta haasteen. Kiitos siitä, tykkään vastailla kaiken maailman kysymyksiin :-) 

Säännöt menevät näin:

-Kerro 11 asiaa itsestäsi
-Vastaa haastajan 11 kysymykseen
-Keksi 11 uutta kysymystä
-Haasta 11 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa)
-Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Koska olen jo useaan otteeseen kertonut asioita itsestäni, ja niistä muutenkin varmaan ihan liikaakin kirjoittanut, listaankin 11 lempimaatani ja/tai kaupunkia. Ei muuten missään järjestyksessä, mutta ikuinen lempparini on tietysti ykkösenä.

1. New York. En tykkää suurkaupungeista enkä ihmismassoista, mutta New Yorkissa nuo eivät haittaa. Kaupunki, jossa on aina jotain uutta nähtävää ja ihmeteltävää, ja helppo kulkea ja suunnistaa ♥
(Ja vihdoin opin tekemään tännekin sydämen!)

2. Thaimaa. Kaksi kertaa olen käynyt, toisen kerran olin Phuketin Kata Beachillä, josta tykkäsin enemmän kuin Bangkokista tai Hua Hinistä. Ystävälliset ihmiset, mahtava sää, herkullinen ja halpa ruoka, ja ihanat hieronnat. Ehdottomasti vielä joskus Thaimaahan. 

3. Safari Keniassa oli mukava ja ikimuistoinen kokemus. Jos vielä joskus pääsen safarille, niin silloin haluan yöpyä teltassa!

4. Machu Picchu Perussa. Olin halunnut päästä sinne jo yli 10 vuoden ajan, ja paikka kyllä täytti kaikki odotukseni. 

5. Galapagossaaret. Ei varmaan vaikeaa arvata että ne on tällä listalla. Uskomattomia ja ainutlaatuisia kohtaamisia villien eläimien kanssa.

6. Petra, Jordania. Myös paikka jonne olin vuosikausia halunnut. Mielenkiintoinen paikka, ja muutenkin oli hyvä reissu koko maassa, kaikenkaikkiaan.

7. Playa del Carmen, Cancun, Meksiko. Upeat valkoiset hiekkarannat (vaikkei meidän hotellissa ollutkaan), hyvä sää, ja todella herkullista ruokaa. Ja tykkään espanjan kielestä. Varmasti megaluksushotelli lisäsi paikan mahtavuutta :-)

8. Cambridge, Englanti. Kaunis ja idyllinen kaupunki, mutta eiköhän listalle pääsyn suurin syy ole se että asuin siellä 2,5 vuotta!

9. Tukholma. Jep, suurkaupunki sekin, ja aivan liikaa ihmisiä. Mutta siinä on vain jotain, rakastan käydä siellä. Onhan sielläkin tullut vietettyä aika paljon aikaa.

10. Kreikka. Vain kerran olen käynyt, Corfulla, mutta jätti jäljen sydämeeni. Kreikkaankin on vielä siis joskus päästävä.

11. Suomi. On täällä vain niin paljon ihania paikkoja, ihanista ihmisistä puhumattakaan. Lempipaikkoja mm jokakesäinen vuokramökki, Helsinki (kesällä) sekä Kuusamo, josta ystäväni H on kotoisin. Silloin kun asun ulkomailla, on Suomi se maailman paras paikka. Kesällä. Talvella, not so much...

Tässä vastaukset Tarjan kysymyksiin:

1. Mikä on pienin ja mikä on suurin paikkakunta, jossa olet asunut? 

Pienin taitaa olla Rosersberg Tukholman pohjoispuolella, jossa asuin 6kk kun olin siellä töissä vuonna 2010. Suurin on varmasti Saudi-Arabian pääkaupunki Riad.

2. Lähtisitkö mieluiten hiihtämään, luistelemaan vai lumikenkäkävelylle?

Ööh, en kyllä mihinkään näistä, mutta jos olisi pakko niin voisin kokeilla lumikenkäilyä, koska sitä en ole koskaan tehnyt.

3. Oletko koskaan ostanut mitään, jonka hankintaa kaduit jo kassajonossa ennen sen maksamista? 

Varmasti! Mitään ei kyllä tule mieleen, mutta aika varma silti olen...

4. Lempiketsuppimerkkisi? 

Käytän hyvin, hyvin harvoin, mutta varmaankin Heinz. Nuorena olin allerginen säilöntä-aineille, ja käytettiin vain Heinzia. Eh, katsoin jääkaappiin, ja sieltä löytyikin Felix! Säilöntäaineeton, sekin.

5. Oletko tehnyt elintestamentin?

Kyllä, jo opiskeluaikoina.

6. Uskotko karmaan? 

Kyllä! Ja ihan oikeasti luulin että olisin saanut hyvää karmaa kun olin vapaaehtoistöissä. Sitä odotellessa...

7. Jos et voisi asua missään länsimaassa, mihin muuttaisit asumaan ja miksi? 

Varmaan Thaimaahan. Yllämainitsemistani syistä.

8. Jos et ole koskaan käynyt Hollannissa, minkälaisia ennakkokäsityksiä sinulla on maasta? Jos olet käynyt/asut Hollannissa, miten ennakkokäsityksesi muuttui? 

Kävin Hollannissa ystäväni kanssa vuonna '97 hänen suomalaisen ystävänsä ja tämän hollantilaisen miehen luona. En muista oliko minulla silloin ennakkokäsityksiä, enkä voi sanoa muuttuiko ne. Sorry.

9. Ovatko kaikkein läheisimmät ihmisesi hyvin samanlaisia vai kovin erilaisia kuin sinä? 

Molempia. Tai no, ei kyllä kukaan ole ihan samanlainen kuin minä, mutta samoja piirteitä on monessa, ja jotkut taas täysin erillaisia. 

10. Jos voittaisit arpajaisista matkan Pariisista Vladivostokiin ja takaisin junalla (+kaikki muut kulut kuuluisivat palkintoon), lähtisitkö tuolle matkalle? 

No ihan varmasti!

11. Mikä on mielestäsi paras kehu tai kohteliaisuus, jonka olet saanut?

Pari kuukautta sitten eräs työtoverini kehui ammattitaitoani, ja muutenkin, se oli kyllä yllättävää ja sydäntä lämmittävää. Mutta kyllä kaikki kehut on mukavia ;-)

En nyt haasta ketään, tähän oli vain niin kiva vastata!

Kylmää tammikuuta

Onneksi tämä kuukausi on mennyt aika nopsaa. Toivottavasti myös helmikuu menee yhtä nopsaa, sitten ollaankin jo keväässä, jee!

Oli todella hyvä että eilen oli lauantai, ei olisi huvittanut kävellä edes vajaan 10 min työmatkaa -26c pakkasessa... Onneksi nyt on taas vähän lämpimämpää.

Pitäisi nyt päättää että laitanko auton seisomaan. Siinä säästyisi rahaa, enkä sitä paljon tarvitse. Perjantainakin kävelin mielummin ruokakauppaan kuin lämmittelin ja raaputin autoa. Mutta toisaalta, on taas paikkoja minne en sitten taas reiluun kuukauteen pääse, jos laitan auton seisomaan. Mutta joo, enköhän laita.

Pari viikkoa sitten sain postista ilmoituksen että mulla oli siellä paketti. En ollenkaan tiennyt mikä se olisi, en ollut muistaakseni tilannut mitään, enkä sitten pitänyt kiirettä sen hakemisessa. Itse asiassa hain se vasta pari päivää ennen viimeistä hakupäivää.

Yllätys oli suuri kun paketista löytyi joululahja ystävältäni Julielta!

En kyllä tiedä mitä noi pienet jutut tossa keskellä on, saippuoita, koristeita vai mitä...

Flunssakin alkaa onneksi jo ollut mennyttä aikaa. Edelleen yskittää välillä vähän, ja nenää niistän kyllä muutaman kerran päivässä, mutta eiköhän tämä ala olla tässä. Onneksi.

Huulia en rasvaa säännöllisesti, mutta usein talvella, ja varsinkin jos on flunssa, ne kuivuvat. Viime viikolla mulla oli todella kuivat, ja kipeät, huulet, eikä huulirasva auttanut. Joku sitten ehdotti Bepanten voidetta. Muille ehkä itsestäänselvä asia, mutta ei mulle. Mutta, mikä ihmevoide! Se tespi heti. Eli, suosittelen.