Yhtä juhlaa

Ei ole tullut kirjoitettua vähään aikaan, osittain koska kaikki tietokoneaika on viime aikoina mennyt ifolor valokuvakirjojen tekoon. En ole koskaan ennen tehnyt, saanut vain lahjaksi. Nyt kun mainostettiin 20% alennusta, päätin että teen kirjan mun ikimuistoisesta, parivuodentakaisesta, 3kk reissusta. Ja kun pääsin vauhtiin, päätin tehdä pari muutakin kirjaa...

Ja kun joka reissusta on vähintään parisataa kuvaa, meni aika lailla aikaa jo niiden läpikäymiseen, valitsemiseen ja korjailuun.

Viime kuukausi onkin mennyt perhejuhlien parissa. Veljenpojan ristiäiset oli pari viikkoa sitten. Olivat oikein kirkossa, jumalanpalveluksen yhteydessä. Minä viihdyttelin suurimman osaa aikaa siskontyttöä puhelimellani ;-)

Tänä vuonna tulikin "täyskäsi", olen ollut niin kirkkohäissä, konfirmaatiossa, hautajaisissa kuin ristiäisissäkin!

Lisäksi ollaan vietetty synttäreitä, ensin siskonpojan 2-v päivää kuukausi sitten.

Ja nyt viikonloppuna siskontytön 4-v päivää. Kumpaakin juhlittiin asianmukaisella teemalla :-)

Muistelin juuri että sinä päivänä kun sisko syntyi, olin viikonloppumatkalla (Saudeissa) Abha-vuoristokaupungissa, missä nautin vähän viileämmästä ilmasta. Nyt voisin kyllä taas nauttia vähän lämpimämmästä, tai lähinnä, sateettomammasta ilmasta...

No, sateiden lomassa on tullut käytyä lenkilläkin. Ja muutama kuvakin on tullut otettua, ihan vaan kännykkäkameralla.

Viime lauantaina muuten oveeni koputettiin. Siellä oli mun filippiiniläisnaapuri, jolle olin työpaikan bileissä (ei olla samalla osastolla) kertonut että kaipaan Saudeista filippiiniläistä "pansit" ruokaa. Nyt hän toi minulle lautasellisen sitä! Harmi vaan että se oli possunlihasta, Saudeissahan se tehtiin tietysti kanasta, ja minä en lämpimästä possunlihasta välitä. Mutta muuten oli hyvää, jätin vain possut syömättä.

Palautin sitten lautasen sunnuntaina omenakaurapaistoksella. Ja silloin sattui naapurillani olla kourallinen filippiiniläisiä kylässä. Juttelin heidän kanssaan puolisen tuntia, samalla kun osa lauloi karaokea, ja sain kutsun joulujuhliinkin :-)

Ihanaa kasvisruokaa!

Lauantaina oli taas vuorossa meidän "Kolmen ystävän illallinen". Innolla odotin taas pääseväni herkullisen kasvisaterian ääreen. Eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa :-)

Ihanat ja herkulliset alkupalat. Ja mikä mahtava esillepano!

Katkarapusalaattia alkuruuaksi. Nam.

Herkullinen pääruoka, "Imaami pyörtyi" ja papuvuokaa

En ollut koskaan ennen kuullut ruuasta nimeltä "Imaami pyörtyi". Mutta meidän munakoisosta tehty pääruoka oli todella herkullista. Ennen olen varmaan syönyt munakoisoa vain mussakassa. Resepti ja nimen selitys  täällä.    

Ilta oli taas todella mukava ja onnistunut. Jälkiruuaksi oli omena-kaurapaistosta ja vaniljajäätelöä. Illan emäntä harrastaa tähtitieteilyä, ja katsoimmekin pätkän mielenkiintoista, avaruudesta kertovaa DVD:tä. Ja saimme emännältä vastauksen moneen mietittäneeseen kysymykseen, kuten "mikä on musta aukko" ja "miksi Pluto ei ole enään planetta".

Niin mukavaa meillä on ollut, että päätettiin jatkaa uusi kierros. Minä, suuri joulufani, pidän siis meille pikkujoulut joulukuussa :-)

Niin, mullahan on nyt ollut kasvis- ja kalaruokakuukausi meneillään. Jonka unohdin jo viidentenä iltana, oli työpaikan juhlat, ja pikkutunneilla tilasin "vahingossa" sen tavallisen juustohampurilaisen... Sitten olikin viikon kuluttua se Hauhon reissu, jossa söin kinkkukiusausta (ekan kerran varmaan yli 10 vuoteen). Näiden lisäksi olen kerran syönyt kanaa, mutta ei se haittaa. En onnistunut haasteessa, mutta olen todella tyytyväinen, ja aionkin nykyään syödä paljon enemmän kasvisruokaa ja vähemmän punaista lihaa.

Niin paljon olen siis ihastunut kasvisruokaan, että ostin keittokirjankin.

Syyspäivä Hauholla

Työkaveri muutti viime keväänä Hauholle, Hämeeseen. Me käytiin nyt pienellä porukalla häntä tervehtimässä. Tässä "muutama" kuva...

Pysähdyttiin ensin ottamaan kyytiin yksi työkaveri, ja sain mukaan pussillisen omppuja. Joten kohta herkkuja tekemään!

Nyt ollaan Hauholla. Upeat näkymät olohuoneen ikkunasta!

 

Yläkerrassa tuoksui museolta, ja lähes semmoinen sieltä löytyikin

Siellä oli myös paljon vanhoja, sukulaisten, kuvia

Kävelymatkan päässä oli Ylämaankarjaa

 

Saunottiin rantasaunassa. Ja minäkin kävin kaksi kertaa kastautumassa kyyyyyyylmässsä vedessä!

 

Taas Strasbourgiin

Pääsen taas marraskuussa käymään Strasbourgissa, koska kukaan muu ei halua lähteä :-) Sopii mulle!

Jokaisesta neljästä sairaalasta Suomessa, jossa on robotti, lähtee yksi hoitaja kurssille. Matkasta tulee raskas, lennän sinne sunnuntai iltapäivänä, maanantaina on intensiivinen koulutus, ja lennän jo maanantai-iltana takaisin, lennon pitäisi olla Helsingissä puolen yön aikaan...

Mutta, koska matka tulee juuri pimeimpään, synkimpään ja ahdistavimpaan vuodenaikaan, olen tästä HYVIN innoissani. Jee!

Jos olet tulossa leikkaukseen...

Olen jo pitkään miettinyt tämmöisen kirjoituksen kirjoittamista. En tiedä mikä siinä on, mutta tuntuu että kun suurin osa ihmisistä on tulossa leikkaukseen, niin he kadottavat maalaisjärkensä kokonaan, ja muuttuvat uhmakkaiksi, säännöistä piittaamattomiksi, vaativiksi ja valittaviksi olennoiksi. Poikkeuksiakin on onneksi, paljon.

Ehkä se johtuu jännityksestä, tai sairaudesta, tai liian suurista odotuksista.

Ensinnäkin, kysymys johon olen vastannut jo monta kertaa; saako pestä hampaat kun ohjeissa sanotaan että pitää olla syömättä ja juomatta?! Ööh, nielaisetko sinä hammastahnavettä pestessäsi hampaat? No, minä en ainakaan. Sehän on ihan sanomattakin selvää. Vai? Eli, itsestäänselvä vastaus on: saa pestä.

No miksi sitten pitää olla syömättä ja juomatta, varsinkin jos kyseessä on puudutus eikä nukutus? Siksi, koska ikinä ei tiedä mitä leikkauksen aikana tapahtuu, puudutus voi olla riittämätön tai voi olla ettei se vain onnistu. Vaikka sinut olisikin puudutettu monta kertaa ennenkin. Aina on myös riski vakavaan, anafylaktiseen reaktioon.

Ja miksi siis pitää olla syömättä ja juomatta? Siksi, koska nukutuksessa vatsan sisältö voi nousta hengitysteihin ja se taas voi aiheuttaa keuhkokuumeen. Joka voi jopa johtaa kuolemaan!

Entä miksi sairaalaan pitää tulla ajoissa ennen leikkausta, tai miksi sairaalaantuloaika ei ole leikkausaika? Siksi, että sinun pitää vaihtaa vaatteet, ja hoitaja käy vielä läpi esitiedot, mahdolliset muutokset, ja tarkistaa ETTÄ OLET NOUDATTANUT OHJEITA.

Päivän ensimmäinen potilas pääsee aika nopeasti leikkaukseen, mutta valitettevasti myöhemmät joutuvat odottamaan. Koska oikeasti koskaan ei tiedetä kuinka kauan tarkalleen edes rutiinileikkaus kestää. Toki potilaiden tuloajat yritetään porrastaa, mutta seuraavan potilaan pitää silti olla ajoissa, jos vaikka edellinen potilas perutaan, vaikka sen takia, ettei ole ollut syömättä (ja tätähän tapahtuu uskomattoman usein!). Leikkaussalin "tyhjäkäynti" on erittäin kallista aikaa.

Joskus leikkauksessa ilmenee komplikaatio, tai joudutaan muuttamaan leikkaussuunnitelmaa. Silloin edellinen leikkaus voi kestää paljon suunniteltua kauemmin. Siitä tietysti kärsii seuraava potilas, mutta haluaisit varmaan itsekkin, jos kyse olisi sinusta, että homma hoidettaisiin kunnialla loppuun silloin ja siinä, eikä sanottaisi että nyt ei ole aikaa, saat palata uuteen leikkaukseen kuukauden kuluttua...

Ja kaikkein tärkeimpänä haluaisin muistuttaa, että me hoitoalan ihmiset ollaan todellakin vain ihmisiä. Ohi ovat Florence Nightingalen ajat, jolloin sairaanhoito oli kutsumusammatti ja hoitajat elivät työlleen. Me kaikki olemme loppupeleissä töissä palkan takia, vaikka potilaista välitämmekin. Meillä kaikilla on elämää töiden ulkopuolellakin. Monilla on pieniä lapsia, joten on kiire kotiin. Joskus siis leikkauskin joudutaan perumaan, koska sitä ei ehditä, syystä tai toisesta, tehdä työajan puitteissa. Ei voi olettaa että aina olisi halukkaita jäämään ylitöihin, huonolla korvauksella. Varsinkin jos kyseessä ei todellakaan ole mikään henkeä pelastava leikkaus.

Ja kuten muutkin ihmiset, myös hoitajat ja lääkärit sairastuvat välillä yllättäen, tai lähtevät mukaan vaimon synnytykseen (tätä ei eräs voinut millään käsittää...), ja pahimmassa tapauksessa joudutaan silloin perumaan yksi sali kokonaan.

Muistuttaisin myös, että kaikki korut, kellot ja muutkin arvoesineet kannattaa jättää kotiin. Niitä ei tarvita sairaalassa, ja loppupeleissä olet niistä itse vastuussa, ei sairaala. Lukulasit kannattaa ottaa mukaan.

Sormuksen alla kasvaa uskomaton määrä bakteereja, jotka ei lähde pois käsienpesussa. Se on suurin syy miksi ne pitää poistaa. Käteesi laitetaan myös tippa, ja joskus käsi voi turvota, ja silloin sormukset on pakko leikata rikki, jotta ne saa pois. Korvakorut taas voi jäädä kiinni johonkin ja repäistä vaikka koko reijän auki. Leikkauksissa käytetään myös sähköä, kun poltetaan verisuonia, ja korut voi myös johtaa sähköä.

Jos olet tulossa jalka- tai käsileikkaukseen, on kynsilakka ja geelikynnet poistettva. Ne on taas tulehdusriski. Kuten myös haavat, usein joudutaan leikkauksia perumaan haavojen takia.

Eli, summa summarum: muista noudattaa ohjeita, niihin on oikeasti hyvät syyt, ja varaa leikkauspäivälle todellakin koko päivä. Sehän on silti päivä jolloin ei tarvitse olla töissä ;-) Ja, jos leikkaus perutaan, voit saada sairaanhoitajalta käyntitodistuksen, että olet ollut sairaalassa.

Ja niin vaan sekin kesä meni...

Elokuu on jo lähes ohi, uskomatonta että olen ollut töissäkin jo neljä viikkoa. Nämä neljä viikkoa ovat olleet oikeastaan ihan kivoja. Meillä on remontti meneillään (taas vaihteeksi...), joten kaksi salia on ollut suljettuina. Ei ole todellakaan tarvinnut tehdä hiki hatussa töitä, kuten normaalisti. Eli kuten taas ensi viikolla.

Ilmakin on tänään todella syksyinen. Justhan se kesä vasta alkoi, miten nyt voi jo olla syksy? Nyyh.

Mummilla oli tapana sanoa ettei lumi ja pihlajanmarjat viihdy samalla oksalla, ja nyt näyttäisi olevan aika paljon pihlajanmarjoja, joten toivottavasti, oi toivottavasti, tästä talvesta tulee vähäluminen.

Niin, mummi. Elokuun alussa oli mummin hautajaiset. Tilaisuus oli kaunis, mutta niin surullinen.

Mummi muuten myös aina sanoi, kun valittelin että opiskeluja oli vielä niin kauan jäljellä, että älä laske sitä viimeistä puolta vuotta ollenkaan, se menee silti niin nopsaa. Ja oikeassahan mummi oli, se meni ihan siivillä, päättötyö vei suurimman ajan!

Elokuun alussa syntyi myös ihanan suloinen, pienenpieni veljenpoika.

Parvekkeella mulla on nyt uudet, syksyisemmät kukat, ostin yhden krysanteemin...

...mutta ostin myös jo callunoita, ettei  tarvitse koko ajan olla uusimassa.

Ja sisällä mulla on uusi orkidea, se on jo kuukauden kukkinut täysillä. Edellinen kesti puoli vuotta, mutta en saanut sitä enää kasvamaan. Katostaan miten tämän käy.

Täällä sisällä on kylmä. On se kyllä kumma että alkukesällä piti olla kaikki lämmöt päällä, ja kämpässä oli kuuma, nyt lattia on ihan jäässä, ja pitää pitää villasukkia. Mikä on kyllä toisaalta aika ihanaa ;-) Villasukat siis. Mutta, kun koko kesän on ollut sisällä n 25c, niin tämä 20,5c tuntuu kyllä viileältä.

Yksi hyvä puoli syksyssä kyllä on (ruskan lisäksi), nimittäin se, että kaikki telkkarisarjat alkaa taas! Erityisesti odotan huomenna alkavaa "Hansin matkassa"-ohjelmaa, jossa kokki Hans Välimäki reissaa ympäri maailmaa suomalaisjulkkisten luona, ja kokkailee näiden kanssa. Ruoka ja matkailu yhdessä paketissa, me like :-)

Tunnustan, odotan myös huomenna alkavaa Big Brotheria. En todellakaan seuraa mitään BB-24/7 netistä, mutta tykkään katsoa illan päätteeksi päivän tapahtumien koosteen. Sopivaa hömppää.

Eilen huomasin yllättäen, että telkkarista tulee Frendien erikoisjaksot, "Toisenlainen maailma", jaksot joka kuuluu mun lemppareihin. Vaikka koko sarja löytyy DVD:ltä, ni pitihän ne katsoa silti.

Loma - viimeinen osa

Naantalista ajettiin Turkuun. Ukkopekka-risteilyn aikana ei päästy maihin, koska laiva oli vain 15 min Turussa.

Turussa mentiin ensin Luostarinmäelle Käsityöläimuseoon. Olen käynyt siellä viimeksi lapsena, joten olin jo kauan halunnut käydä siellä.

Meidän opas oli itävaltalainen. Hän oli todella mukava ja ihan selvästi asiansa osaava. Hän vetää englanninkielisten kierrosten lisäksi saksaksi ja ruotsiksi. Me saatiin ihan privaatti kierros, kun ei sattunut muita englanninkielisiä turisteja :-)

Pitsinnypläystä. Mulla ei kyllä hermot riittäisi moiseen...

Käsityöläismuseon jälkeen käytiin syömässä ravintola-laivassa Aurajoella, ja sitten käveltiin joen rantaa pitkin Turun linnalle.

Linnalla ei ollut enää englanninkielistä kierrosta sinä päivänä, ja koska lipun hinta oli aika tyyris, päätettiin ettei me mennä linnaan, kierrettiin vain vähän sisäpihalla.

 

Illalla ajettiin sitten kotiin.

Lauantaina käytiin Jumbossa shoppailemassa. Julie innostui ostamaan mm Luhtan pyyhkeitä, Muumi termospullon, näkkileipää ja Iittalan Kivi-kynttilälyhtyjä.

Shoppailun jälkeen käytiin katsomassa Ice Age 4 elokuva 3D:nä. Hauska oli! Kävinkin nyt loman aikana kolme kertaa elokuvissa, normaalisti ehkä kerran-pari vuodessa...


Leffan jälkeen käytiin vielä Amarillossa syömässä.

Mansikka ja Mango Margariitat alkuun...

...ja fajitakset olivat tosi, tosi, tosi hyviä!