Amazonin reissu oli todella kuuma ja kostea, mutta aivan mahtava!
Lento Lago Agrio kaupunkiin lahti klo 8.35 aamulla, ja matkatoimistossa sanottiin ettei tarvitse ola kuin vain tuntia ennen kentalla. No, mina menin silti ajoissa, ja ihan turhaan. Lento lahti ihan omasta terminaalista, joka oli vain iso huone, jossa oli ensin pieni check-in tiski ja lapivalaisu, ja sitten istuma-alue.
Kovin paljon ihmisia ei terminaalissa ollut, yhden pariskunnan arvelin ehka myos tulevan viidakkoon, ja siella oli myos yksi erittain lihava amerikkalainen mies, ja ajattelin, etta han taas ei varmaankaan tule.
Kone oli pieni, n 30 paikkainen potkurikone, toisella puolella kaytavaa oli vain yksi penkki rivissa, toisella puolella kaksi, ja meita oli ehka noin 15 matkustajaa.
Koneeseen nousu kesti vajaat 5 min, ja varmaan 5 min myohemmin oltiin jo ilmassa, nopein lahto ikina!
Lentomatka kesti 35 min, ja Amazonilla oli ihan kirkas ilma. Harmi etta mun kamera oli kaytavan toisella puolella ylalokerossa, ja turvavyovalo paloi jo, joten en voinut ottaa kuvia. Oli janna nahda miten keskella viidakkoa, ja jonkin matkan paassa joesta, nakyi siella taalla pienia majoja, todellakin viidakon keskella!
Kentalla oli lammin, mutta ei viela kovin kuumaa eika kosteaa. Samona lodgen bussi oli meita vastassa, pariskunta tuli kuin tulikin samaan bussiiin, kuten myos lihava mies!
Ajettiin lyhyt matka kaupunkiin, josta otettiin mukaan kaikki bussilla tulleet matkustajat, ja opas. Meidan opas, Lenny, oli ihan hyva, vaikka ehka vahan liian lintu-orientoitunut.
Bussilla me ajettiin reilut 2h, kunnes tultiin Cuyabeno reserve-luonnonpuistoon. Tassa vaiheessa oli jo todella kuumaa, ja kosteusprosentti lahella 100... Taalla me maksettiin $10 sisaanpaasymaksu, ja saatiin lounasta, ja tutustuttiin muihin ryhmalaisiin.
Meidan ryhmassa oli se Kalifornialainen pariskunta koneesta (jotka matkustavat vuoden, viettavat 6kk Australiassa) ja se lihava mies oli USA:laisen yliopiston biologian professori, joka antoi meille paljon tietoa, joistain asioista taisi tietaa enemman kuin opaskin! Naiden lisaksi oli uusiseelantilainen pariskunta, sveitsilainen pariskunta, ja kaksi kolmikymppista New Yorkilaista naista, Marina ja Lena, joiden kanssa jaoin huoneen. He olvat alkujaan Venajalta (toinen muuttanut 11v ja toinen 18v USA:han), mutta todella mukavia ;-)
Sitten jatkettiin moottoroidulla kanootilla Cuyabeno jokea pitkin, tama etappi kesti noin 2,5h! Ma istuin yhden Kanadalaisen miehen kanssa, joka ei ollut meidan ryhmassa, vaan hanen ruotsalainen (!) tyttoystava, ja taman perhe, oli jo viidakossa, ja han liittyi heidan ryhmaan. Oli muuten ensimnmainen kerta talla matkalla kun puhuin ruotsia, suomea en ole viela puhunut ollenkaan! Varmaan pisin aika ikina!
Me nahtiin matkan aikana pari apinalaumaa ja paljon eri lintuja. Aina kun pysahdyttiin kattomaan ja kuvamaan jotain tuli kauhean kuuma, silloin kun vene liikkui oli ihanan viileaa!
Majapaikka oli ihan kiva. Sahkoa ei ole kuin keittiossa, ja majat on rakennettu ympyraan, ja ne seisoo korkeilla jaloilla. Me saatiin aina iltaisin kynttilat meidan huoneeseen, myos illallinen syotiin kynttilan valossa. Ruokailutilan vieressa on katettu terassi, jossa oli paljon riippukeinuja, lepohuone.
Meidan maja oli ainoa kaksi kerrkosinen, meidan huone oli alakerrassa. Huoneen seinissa oli n 1cm reijat lautojen valissa, ne jotka meni portaita ylakertaan naki suoraan meidan huoneeseen n 10cm reijasta, ja myos meidan vessaan naki sisaan, paivalla ja yolla, hyttysverkon lapi. Eli ei mitaan yksityisyytta.
Maja oli kylla muuten ihan ok, ihan siisti, kaikilla omat kylpparit, josta tuli kylla valilla kuumaakin vetta. Mutta kun oli niin kuuma, eika mitaan tuuletinta edes, niin ma otin vain kylmia (tain no haaleita, vesi tuli suoraan joesta) suihkuja.
Hyttysia ei kauheesti nakynyt, mutta kylla mua on joku purrut. Nukuin kylla visusti hyttysverkon sisalla (toisin kun monet muut), mutta enemman lentavien torakoiden ja tarantuloiden takia!!!
Me oltiin majalla vasta joskus klo 16 aikaan, ja klo 17 aikaan lahdimme joessa olevalle laguunille, katsomaan auringonlaskua ja uimaan. Auringonlasku oli upea, ja laguunissa ei ollut kuulemma ollut pari viikkoa sitten oikeastaan ollenkaan vetta, nyt noin 1,5 m! Meidan paatista taisi vain kuskin lisaksi menna kaksi tyyppia uimaan. Ma en uskaltanut!
Kun me palattiin majalle, ma ostin haalean oluen, ja menin joelle istumaan. Pian joku tyontekija (mies) seurasi mua sinne. Juttelin sitten ekaa kertaa jonkun muun kun opettajan kanssa kunnolla espanjaksi, jee! Mies, Geronimo (!), kysyi myos onko mulla poikaystavaa, ja kun vastasin kielteisesti, han sanoi etta voisi ruveta mun poikaystavaksi... Myos seuraavana iltana yksi toinen kundi ehdotteli vaikka mita...
Klo 19.30 oli illallinen, ja sen jalkeen mentiin viidakkoon yokavelylle. Ma en edes ottanut kameraa mukaan, ajattelin etten kuvaa mitaan kaarmeita ym!
Ei ehditty kun viidakon reunalle, kun nahtiin ensimmainne tarantula! Se ei ollut hirveen iso, mutta kauhean karvainen. Viidakossa oli tietysti ihan pilkkopimeaa, ja tallaselle otokka-kammoselle todella pelottavaa! Nahtiin paljon eri hamahakkeja, heinasirkkoja ym otokoita.
Sitten tultiin pienelle joelle, jossa oli vain vahan vetta, ja nahtiin kissakaloja (? catfish), jotka uivat pohjalla. Sitten sammutettiin taskulamput ja nahtiin kymmenia tulikarpasia. Kuunneltiin myos viidakon aania, niita oli valtavasti!
Kun me palattiin majoille, me kierrettiin viela ne, ja nahtiin meidan naapurimokin katolla VALTAVA tarantula, siis miehen kammenen kokoinen, sormet mukaan lukien!!! Ja viereisen majan sisakatolla oli parimetrinen boa-kaarme!
Tarantula ruokailuhuoneen katossa!
Seuraavana aamuna me lahdettiin aamupalan jalkeen kanootilla laguunille, josta me lahdettiin viidakkovaellukselle. Professori ei jaksanut kuin n 5 min, sitten han ja meidan kuski, Camilo, kaantyivat takaisin. Me nahtiin oikeastaan vain otokoita, ja joitain lintuja, mutta ei mitaan isompia elaimia.
Camilo
Me myos maisteltiin sitruunan makuisia muurahaisia (ma en), ja jotain hedelmaa, joka maistui oikeastaan kayneelta. Meidan vaellus kesti n 3h, sitten palattiin lounaalle majalle.
Lounaan jalkeen me mentiin kalastamaan piraijoja, jotka sitten paastettaisiin vapaaksi. Ensin jotkut sai vain kissakaloja, sitten lopulta joku sai pienen piraijan. Sitten meidan opas sai ison, ja silla oli kylla todella teravat hampaat.
Auringonlaskun aikaan mentiin taas laguunille, tallakertaa ui kaikki muut kuin mina, en vielakaan uskaltanut, olihan joessa kaarmeita (ja yhta naista oli samana iltana purrut vaaraton kaarme jalkaan!), piranhoja ja kaimaaneja. Sen jalkeen yritettiin loytaa kaimaani-alligaattoreita. Me nahtiin kylla niitten punaiset silmat (kun valo osui niihin), mutta ku tultiin lahelle, ne sukelsi.
Illallisen jalkeen mina ja mun kamppikset ostettiin
sikakallis pullo viinia, ja mentiin joelle istumaan. Pian meidan seuraan liittyi yksi alkuperaisvaestoon kuuluva opas. Han kertoi meille uskomattomia tarinoita, mm miehesta joka oli ollut kalastamassa, ja kaimaani oli purrut silta koko jalan poikki. Miehen vaimo oli saanut jalan kaimaanin suusta, ja ne oli tullut meidan majalle, josta joku oli ajanut ne kanootilla jonnekkin, mista mies oli lennatetty Quitoon sairaalaan. Jalka saatiin liitettya kiinni, mutta han ei pysty kavelemaan kunnolla.
Opas myos kertoi kuinka han oli liittynyt nuorena armeijaan, ja loppukokeena ne oli joutunut viettamaan 2 kk YKSIN viidakossa, mukanaan vaan tulitikut (jotka loppu pian), vahan riisia ja viidakkoveitsi. Jajoku paniikkinappula, jota painamalla joku tulisi hakemaan pois. 150 miesta meni viidakkoon, ja vain 15 lapaisi testin, tama opas mukaanlukien!
Han kertoi myos etta viidakossa elaa viela pari pienta kansaa, jotka ovat alasti, eivatka halua olla missaan tekemisessa ulkomaailman kanssa, vaan tappavat ne jotka yrittavat ottaa niihin yhteytta.
Pian paikalle tuli ryhma belgialaisia nuoria, joiden opas tama oli, ja pyysivat hanta soittamaan kitaraa ja laulamaan. Mies lauloi ja soitti todella hyvin, lauloi paljon espanjaksi, mm La Bamban, ja myos jotain englanniksi, kuten Hotel California ja (Everything I do), I do it for you.
Sitten paikalle tuli toinen opas, Jose, joka oli "rekrytoinut" mun kamppikset talle matkalle, ja jonka oli alunperin pitanyt olla meidan opas. Ja oli muuten komea mies! Mun kamppikset juttelivat sen kanssa jonkin aikaa, ja pian me oltiinkin veneessa Josen, Camilon ja Geronimon kanssa, kaimaania etsimassa.
Me loydettiinkin pian yksi, ja Camilo sammutti moottorin, ja me oltiin ihan hiljaa ja melottiin sen luo. Se ei mennyt karkuun, ja saatiin siita hyvia kuvia mun kamppiksen kameralla.
Sitten me loydettiin boa-kaarme, ja Jose otti sen kepilla paattiin, koskettiin sita ja kuvattiin! Sitten se palautettiin takaisin samaan paikkaan kun mista loydettiinkin.
Me jatkettiin matkaa laguunille. Taivaalla tuikki noin miljoona tahtea, ma nain yhden tahdenlennonkin. Jossain kaukaisuudessa salamoi, me juotiin jotain paikallista drinkkia, ja Camilo soitti kitaraa. Ihan surrealistista ja aivan fantastinen ilta!
Kun me palattiin majalle, ajoi Camilo koko n 10 min matkan pilkko pimeassa, ilman etta kukaan valaisi taskulampulla. Mihinkaan ei tormatty, aivan uskomatonta!
Seuraavana aamuna mentiin kanootilla parin tunnin matkan paahan intiaanikylaan. Mulla oli todella ahtaat oltavat, koska ma jouduin istumaan ensimmaisen paivan jalkeen aina sen ison professorin vieressa. Ja penkit oli kovat, vasta ensi viikolla tulee kuulemma uudet patjat, me istuttiin pelastusliivien paalla, mutta ei ne paljon auttanut.
Ensin kaytiin paikallisen shamaanin luona, joka kertoi meille miten tuli shamaaniksi, ja miten parantaa ihmisia. Siella me myos syotiin lounas.
Sielta me palattiin takaisinpain, ja pysahdyttiin intiaanikylaan, jossa nainen naytti meille miten maniokista tehdaan leipaa, joka oli ihan hyvaa. Matkan kohokohta oli kylla kylan orpo, 6kk vanha, villanen (woolly) apina, Nacho, jonka kanssa me leikittiin! Saa nahda saadaanko me kaikki joku apinarutto...
Kun me palattiin majalle mun kamppikset ja mina, seka uusiseelantilainen mies, ylipuhuttiin meidan opas ja kuski viemaan meidat laguunille uimaan, ja tallakertaa uskaltauduin viimein minakin veteen. Se oli ihanan lamminta ja pohja oli kova, savinen!
Illalla joku toinen opas soitti kitaraa ja lauloi, jotkut tanssi salsaa, ja me kaikki juotiin samasta lasista shotteja, sita paikallista juomaa. En ole ennen ollut matkalla, jossa henkilokunta ja turistit hengailee yhdessa nain paljon!
Viimeisena aamuna herattiin klo 5.30, ja lahdettiin ennen aamupalaa taas veneella bongailemaan lintuja, ja toivottavasti myos laiskiainen, jota ei oltu viela nahty. No, lintuja nahtiin vaikka mita, mutta ei laiskiaista, vaikka opas kavi jopa maissa etsimassa, ja kysyi vastaantulevilta kanooteilta, oliko ne nahnyt. Harmi.
Klo 10 aikaan lahdettiin takaisin kotiinpain. Kaksi pariskuntaa jai viela yhdeksi yoksi, joten veneessa oli enemman tilaa, eika mun onneksi tarvinnut istua profesorin vieressa, vaan sain istua yksin, jee!
Parin tunnin paattimatkan jalkeen oli lounas, ja sitten jatkettiin bussilla. Kun oltiin n 10 min lentokentalta, hajosi bussi! Kuski soitti jollekkin, ja n 30 min odottelun jalkeen tuli joku ihme, tyhja, bussi, jossa oli penkkiriveja, mutta ei seinia. Oltiin nahty semmoinen aikaisemmin taynna ihmisia, jotkut oli jopa ollut katolla. Me ei saatu matkustaa katolla... Oltiin ajettu vaan pari min kun melkein ajettiin nokkakolari! Vastaantuleva bussi ohitti toista bussia kurvissa!
Lentokentalla oli ilmastointi, ihanaa, mutta ei mitaan muuta. Kioski oli kiinni, kaikilla oli nalka ja himoittiin jaateloa, mutta ei saatu edes kylmaa juotavaa.
Taalla lisaa kuvia. En jaksanut opetella mitaan uutta ohjelmaa, joten tein kuville omat facebook sivut ;-) Nahtiin tietysti viela muitakin lintuja ja otokoita, mutta kaikkia en saanut kuvattua. Nain yhden sopon sammakon, oli varmaan jotain 10 cm "pitka", ja ihahn valkoinen, mutta silla oli mustat silmat ja huulet. Juuri silloin satoi kaatamalla, ja mun kamera oli majassa, joten en viitsinyt hakea sita. Saatiin muuten ensimmaisena paivana lainaksi kumisaappaat ja sadeviitat. Onenksi ei satanut paljon meidan aikana, oikeastaan vain yolla!
Tama kuva on netista, en loytanyt samaa sammakkoa, mutta aika lailla samanlainen, paitsi valkoinen.
Ihana matka, ja nyt odotan todella innolla ensi viikon Galapagoksen matkaa!
Talla on nyt kolmen paivan loma, sunnuntai oli pyhainpaiva, jolloin kaikki menevat hautausmaalle, ja alkuperaisvaesto jopa juhlii siella, eilen oli "all souls day" (sielujen paiva) ja tanaan on Cuencan kaupungin itsenaisyyspaiva. Jotkut kaupat on kiinni, ja virastot ja pankit. Suurimmat ostoskeskukset on auki.
