Elämää saarella

Saarella on ambulanssi ja palolaitos, mutta poliisia ei ole, paitsi kerran viikossa, kun niillä on ”vastaanotto” täällä. Mutta eipä sitä täällä tarvitakaan. Kuulemma toissa vuonna täällä oli ollut 14 ilmoitusta poliisille, ja suurin osa niistä oli ylinopeuksia. Mutta viime vuonna oli joltain varastettu lampaita, joten taitaa rikollisuus olla täälläkin nousussa ;-)

Tämän viikonlopun ajan päivystävä lääkäri ei ole tällä saarella, vaan jollain toisella. Eli, jos lääkäriä tarvitaan, tulee hän pikaveneellä. Saaristossa on myös ambulanssivene, jolla saa potilaan nopeasti Moldeen.

Eli fiilis on vähän kuin jossain televisiosarjassa, ei vähintään näiden fantastisten maisemien vuoksi. Todella harmillista ettei täällä ole autonvuokrausta, olisi kiva kierrellä saarta autolla.

Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun asun ”kulisseissa”. Cambridgen kaupunki Englannissa, jossa työskentelin pari vuotta, tuntui kanssa välillä siltä kun olisi ollut jostain elokuvasta, upeine, vanhoine ja valtavine rakennuksineen (onks noi edes sanoja?????)!











Se mikä mua ihmetyttää täällä on se, ettei kummassakaan kaupassa myydä tuoretta kalaa, vaikka yksi saaren päätulolähteistä on kalastus. Täällä myös kasvatetaan lohta. Ehkä nää ostaa suoraan joiltain kalastajilta. Täytyypä kysyä. Ei oikein huvita itse lähteä kalaan…

Täällä kaikki tuntee toisensa, ovat sukua toisilleen, ja monilla on samat sukunimet, jotka ovat myös paikannimiä.

Eilen iltavuorossa kävin ruokakaupasta hakemassa yhden potilaan lääkkeet. Illalla, kun olin lähdössä töistä kotiin, yksi yötöihin tullut hoitaja tervehti mua ja sanoi että hän oli se myyjä kaupassa…

Eilen siis oli ensimmäinen vuoro yksin, ihan hyvin meni. Aika hyvä lista on olemassa mitä pitää tehdä kenellekin mihin aikaan. Autolla ei tarvinnut ajaa kuin 4 potilaan luo, ja hyvin löysin perille =)

Työ on edelleen ihan ok, vaikka en potilaita paljon ymmärräkään, ja voisin kuvitella tulla tänne ensi kesänäkin pariksi viikoksi! Nämä maisemat on vaan niin upeat! Ja nukun joka yö ikkuna auki, ilman korvatulppia. Missään muualla en ole siihen kyennyt, olen tosi herkkäuninen.

Vuorten ja vuonojen keskellä

Täällä on todella upeaa! Nyt tuntuu aika lailla paremmalta, päätä vielä särkee, ja väsyttää suunnattomasti, mutta eiköhän tämä tästä pian.

Kone oli vähän myöhässä, ja missasin lautan Moldesta Otrøyan saarelle. Ja unohdin väsymyksessä pyytää taksikuskilta kuittia, joten 60 egen lasku jäänee mun maksettavaksi…


Molden lentokentällä

Lauttaa sain odottaa n 45 min, se lähti klo 22.35. Mukana oli myös n 10 autoa, minä ainoa kävelevä. Perämies tuli juttelemaan, otti mukaan korkealle kannelle, mistä oli huikeat näkymät, ja antoi jotain turistioppaita ja aikatauluja! Olisi myös järjestänyt mulle kyydin lautalta vanhainkodille, jonkun lautan kyydissä olevan auton kyydissä, ”koska täällä kaikki tuntee kaikki”, mutta olin jo tilannut taksin.
Sitten oli n 15 min taksimatka saaren toiseen kärkeen, pääkaupunkiin, Midsundiin. Vanhainkodilla oli vastassa Suomessa syntynyt, mutta Ruotsissa ja Norjassa yli 20v asunut, hoitaja! Hän puhui hoono soomi =)


Lautalla saarelle

Asun ihan vanhainkodin pihassa, keskustassa (omakotitaloja, kaksi kauppaa, huoltoasema, terveyskeskus, kampaaja jne) ja lähes takapihalta nousee äkkijyrkkä vuorenrinne! Ja kylppärin ikkunasta näkyy myös vuono, joka on 10 min kävelymatkan päässä.


Vanhainkodin sijainti


Kämppä



Kauppamatka on rankka, sinne on matkaa vaan jotain 200m, mutta takaisin tullessa lähes koko matka on jyrkkää ylämäkeä!



Ensi sunnuntaihin asti asun mukavan, nuoren ja komean, ruotsalais-iranilaisen lääketieteen opiskelijan kanssa =) Kämppä ei ole mikään hääppöinen, talo oli tarkoitus purkaa, kunnes tämä suomalaissyntyinen keksi, että siihen voisi tehdä asunnon sijaisille. Mulla on huoneessa vain vanha sairaalasänky ja vaatekaappi. Otin ruokapöydän tuolin yöpöydäksi.

Mutta on toimiva suihku, ja vessa erikseen, ja ihan ok keittiö ja astiat, joten kyllä tämä 2 viikoksi ihan hyvin kelpaa. Ja ei haise kuten se edellinen kämppä, se oli varmaan ihan läpi homeessa tai jotain…

Mutta, näillä on todella vaikea murre täällä, on todella vaikea tajuta yhtään mitään… Ja juuri kun olin alkanut Oslossa ymmärtämään aika hyvin. Muuten työkaverit vaikuttavat mukavilta ja työ on varmaan ihan jees.







Toinen ongelma on se, ettei täällä ole kaduilla nimiä, eikä taloilla numeroita, kiva ruveta yrittämään etsiä joku talo jos ei muista missä se oli. Olen siis kotisairaanhoidossa, autolla ajelen välillä asiakkaitten luo. Mutta paljon potilaita asuu myös palveluasunnoissa vanhainkodin yhteydessä.


Palvelutaloja ja upeat näkymät

Oli vaikea keksittyä tänään ymmärtämään hankalaa norjaa, samalla kun ajettiin mitä uskomattomimmissa maisemissa! Päätie menee koko saaren ympäri, paikoittain se on vain yksikaistainen. Toisella puolella on meri, tai vuono, toisella puolella valtavan korkeat vuoret. 80% saaresta on vuorta. Asukkaita tällä, ja parilla viereisellä pikkusaarella, on vissiin n 2000. Uskoisin, että täällä sielu lepää!

Kuvia Vigelandin puistosta

Vigelandin puisto tai ”Patsaspuisto” on eräs Oslon ja Norjan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee Frognerin puistossa ja siellä on esillä yhteensä 212 Gustav Vigelandin tekemää patsasta. Vigeland myös suunnitteli puiston rakenteen ja maisemat. Vigelandin puisto on pinta-alaltaan yli 320 hehtaaria. Frognerin puisto on kesäisin suosittu piknik-paikka, eikä Vigelandin puistoon ole pääsymaksua.
Puisto luotiin vuosina 1907–1942. Suurin osa veistoksista on tehty vuosina 1926—1942.
(Wikipediasta)


























Morsian oli, mutta sulhasta ei näkynyt...










Jotta ei punainen valo jää huomaamatta!


Muutama kuva kävelymatkalta metrolta puistoon

Ensimmäinen etappi päättyi

Sandvikassa odottelin bussia monia tunteja...

Viimeiset päivät Oslon seudulla oli yhtä stressaavia kuin edelliset. Töissä ei edelleenkään mitään ihmeellisempää, pääasiassa dosetteja, kipu- ja unilääkkeitä, ja jokunen hoitotehtävä.


Nukkumapaikka varastossa...

Mutta, viikonloppuna bussit kulkivat vielä harvemmin. Yövyin perjantaina taas töissä, joten lauantaina olin ajoissa, kuten myös perjantaina, kun kerrankin ehdin vaihdossa edelliseen bussiin. Mutta viikonloppuisin piti lähteä jo klo 15 bussilla, koska seuraava lähtee vasta klo 17, joten se toi lisästressiä, kun mun piti lähteä 10-15min ennen kuin seuraava hoitaja tuli töihin. Ja sunnuntaina pääsin töihin vasta klo 9.15, ja silloin oli km pituinen lista tehtäviä odottamassa… Onneksi kaikki tuo on nyt ohi!!!


Vanhainkodissa oli vanhanajan malliin tehty huone, jossa vanhukset pytyivät käydä muistelemassa!





Parina päivänä bussissa oli myös puolalainen sairaanhoitaja Magda, oli ihan kiva jutella vaihteeksi jonkun kanssa, muustakin kuin työasioista.


Vanhusten huoneissa oli valtavat ikkunat, ja sälekaihtimet oli ikkunoiden ulkopuolella,mutta toimivat sähköllä sisäpuolelta.




Tässä yksi kolmesta lääkehuoneesta, lääkkeitä oli PALJON!

Lauantaina mun piti tavata mun Aussi-ystävä, mutta hän olikin katsonut päivät väärin, ja jatkoi silloin matkaa Köpikseen. Mä päätin joka tapauksessa mennä Osloon, Vigelandin upeaan veistospuistoon. Paikka oli mahtava, todella vaikuttuva!

Sunnuntaina piti siis stressata töissä että ehdin bussiin, ja onneksi ehdin myös vaihdossa seuraavaan bussiin, reilun minuutin marginaalilla, muuten olisi ollut tunnin odotus ja vielä suurempi stressi. Kämpillä 15 min viimeisten kamojen pakkaus, ja sitten taksilla viemän se hiton avain.


Mun kämppä




Näkymä ikkunasta

Taksi tuli myöhässä, ja tiesin että myöhästyn bussista. Tiedossa olisi tunnin odotus pysäkillä, ja sitten stressi ehtiä kentälle ajoissa. Joten, päätin ottaa taksin Osloon asti, matka kestää vain n 10 min, mutta maksoi silti reilut 50 euroa. Niin, ja kun palautin avaimen, ei siellä ollut ketään, joten jätin vain pöydälle, ja kirjoitin lapulle että Adeccon (tän välitystoimiston, en suosittele!) avain.

Jonkin matkaa ajettiin mun bussin takana, sitten Oslossa päätin mennä kalliimmalla lentojunalla, koska päätä särki, oli nälkä ja potutti ihan suunnattomasti. Junassa oli joku ihme lentoemotyyppinen tyyppi, joka kuulutti melkein kuin lentokoneessa, ja pysäkillä se heilutti jotain vihreää lippua kuskille, ilmeisesti että saa jatkaa matkaa. Oli vähän koomista… No, näillä sentään on lentokenttäjuna, kyllä se olisi Suomeenkin pitänyt rakentaa jo 10v sitten!

Kentällä nautinkin sitten ihan hyvän aterian, ja join pari olutta, samalla kun ihailin komeaa, ruotsalaista, baarimikkoa ;-)