Maanantain tylsän päivävuoron jälkeen onkin sitten ollut todella kiireisiä vuoroja. Ainakin aika menee nopsaa! Reisissäkin rupeaa jo tuntumaan alituinen portaissa ravaaminen, eilen ensimmäistä kertaa käytin hissiäkin silloin tällöin.
Mitään kauhean mielenkiintoisia hommia ei ole paljon ollut, pääasiassa vain lääkkeiden hakua ja antoa, injektioita ja dosettien tekoja ja tarkistuksia. Niin, ja keskiviikkoaamuna autoin yhden potilaan aamupesuissa ja päälle pukemisessa, joten tuli aavistuksen verran myös perushoitoakin =)
Toisen sairaanhoitajan pitää aina tarkistaa jaettu dosetti (siis potilaan viikon lääkkeet on yhdessä rasiassa, jossa on oma lokero joka kellonajalle, milloin lääkkeet jaetaan, eli aamu, päivä, iltapäivä ja ilta), mikä on hyvä juttu. Mutta, koska en tunnista lääkkeitä ulkonäöltä, paitsi pari, joudun avaamaan joka lääkepurkin ja tarkistamaan miltä lääke näyttää.
Ja kaikissa kolmessa lääkehuoneessa lääkkeet on ihan eri järjestyksessä. Ja ne ei ole aakkosjärjestyksessä, vaan käyttötarkoituksen mukaisessa järjestyksessä. Ja jos en tiedä mihin jotain lääkettä käytetään, joudun sen ensin etsimään lääkeluettelosta. Yhden osaston, eli n 10 dosetin tarkistukseen, meni vajaa 2h…
Eilen illalla, juuri ennen vuoron päättymistä tuli yksi potilas huonovointiseksi, joten otin myös sydänkäyrän ja tein pari pientä hoitotoimenpidettä, mutta siinäpä se suurin piirtein…
Myös yksi vanhus kuoli pari päivää sitten. Olin hoitanut häntä vain kahdessa vuorossa, ja sinä päivänä hoidin häntä, koska omaiset ei tullut toimeen osaston oman sairaanhoitajan kanssa (samat omaiset jotka ”työllisti” mua yhdessä iltavuorossa)!
Tiedossa oli että hän kuolee pian, mutta silti se oli jotenkin herkistävää nähdä hänet hienosti laitettuna, ja yöpöydällä oli valkoinen liina ja siinä oli valkoinen orkidea ja kynttilä paloi. Päiväkirurgia tuntuu taas aika hyvältä työpaikalta!
Tiistain ja keskiviikon välisen yön nukuin töissä yhdessä varastossa retkisängyllä. Koska iltavuoron jälkeen oli aamuvuoro, olisin ehtinyt nukkua kotona vain 4-5h, joten mieluummin nukuin varastossa! Myös tänä yön nukun siellä, koska viikonloppuna mulla on aamuvuorot.
Eilen illalla tulin kotiin jollain ihme (juna)bussilla, jota ei ole aikataulussa. Kun tulin vaihtoasemalle, sanoivat että juu,bussi meni 10 min sitten, joko odotat täällä vajaan tunnin, tai menet toiselle vaihtoasemalle tällä bussilla. Asema on se, jolla normaalistikin vaihdan. Menin sinne, ja kysyin milloin menee bussi sinne jonne olen menossa. Ihan pian, oli vastaus. Ja niin sieltä pian tulikin bussi, ja olin kotona jo klo 00 jälkeen, klo 01 sijaan!
Ensimmäisen viikonlopun sateitten jälkeen täällä on ollut ihan hyvä sää, aurinkoista ja parikymmentä astetta lämmintä, paitsi nyt näyttää taas satavan. Moldessa onkin siten jo varmaan viileämpää ja sateisempaa.
Keskiviikkona kävin töitten jälkeen Oslossa, tai oikeastaan vain rautatieasemalla. Bussimatka töistä kesti lähes puolitoista tuntia, ja ensin odotin bussia tunnin. Junalla olisi kestänyt n 40 min. Täytyy myöntää että maisemat ovat kyllä paikoittain todella upeita.
Oslossa olin siis vain nettikahvilassa, ja kun semmoinen löytyi jo asemalta, ei tarvinnut mennä pidemmälle. Sainpahan kaikki kymmenet blogitekstit luettua, joita en ollut vajaan viikon ajan kerinnyt lukea!
Se hyvä puoli tässä junattomuudessa on, että en maksanut lippua Osloon, mun lippu ei riitä sinne asti, mutta bussissa ei voi maksaa, eikä tarkistaa elektronista lippua, eikä työpaikan pikku asemalta voi ostaa! Mun lippu menee perjantaina päivällä vanhaksi, mutta koska yövyn töissä, tarvitsisin lipun vasta la iltapäiväksi. Mutta, silloin menen Osloon, joten menen pummilla. Eli ostan lipun kun palaan Oslosta, ja sunnuntaina menen pummilla töihin ja takaisin ja sitten Osloon. Oslosta lentokentälle onkin sitten taas ostettava lippu!
Niin, lauantaina tapaan Saudeissa työskentelevän australialaisen ystävän, joka sattuu olemaan Oslossa kaksi päivää Euroopan matkallaan! Uskomatonta!
Lentokentällä on maksullinen langaton netti, joten sieltä laitankin sitten valokuvia, kun nämä nyt on ollut niin aneemisia päivityksiä ilman kuvia! Toivottavasti Moldessa pääsisi jotenkin säännöllisemmin nettiin.
6.8.2010
3.8.2010
Työmatkastressiä
Nettiaika täällä on ollut hyvin lyhyttä ja ”varastettua”! Joskus mä pääsen täältä kämpiltä kytkeytymään jonkun langattomaan nettiin, mutta vain pariksi minuutiksi. Ja eilen pääsin töistä nopsaa, kun mä en saa omia nettitunnuksia, mutta piti kirjoittaa yhden potilaan papereihin, joten yksi perushoitaja avasi potilaan tiedoston mulle, ja kun hän kävi muualla, kävin äkkiä netissä.
Eli, olen vissiin nettiriippuvainen. Mutta, olen tottunut joka päivä lukemaan uutiset netistä, nyt mulla ei ole yhtään mitään hajua mitä maailmalla on perjantain jälkeen tapahtunut. No, huomenna menen töitten jälkeen Osloon, luulisi sieltä jonkun nettikahvilan löytyvän.
Sunnuntaina en jaksanut lähteä Osloon, mm koska siellä ei kuulemma ole mitkään kaupat silloin auki. Luulin että Suomi oli, ennen uutta kauppalakia, viimeinen takapajula ;-)
Eilen oli ensimmäinen ”oikea” työpäivä. Aamulla taas kauhea stressi, ehdinkö bussinvaihtoon vai en (ja kun ne menee vain tunnin välein, luulisi että olisivat synkronoineet ne kuten junatkin, mutta ei…). No ehdin onneksi, vajaan minuutin odotin toista bussia!
Mutta, koska bussi on niin hidas, ajaa pitkin kapeita, kurvisia teitä, myöhästyin taas 15 min. Menin sitten töissä puhumaan jollekin pomolle näistä bussiongelmista, ja 3-4h työmatkoista, ja sovittiin etten tee enää muita tuplavuoroja. Ihan hyvä juttu. Teen vain iltoja, paitsi keskiviikko ja ensi viikonloppu, jolloin mun pitikin tehdä vain aamuvuorot.
Eilinen aamuvuoro oli todella piiiiiiiiitkä ja tylsä, kävin aamulla kaikki osastot läpi, ja tarjosin apua, mutta ei huolittu! Lähes joka osastolla oli sairaanhoitaja tai kaksi. Oikeastaan jaoin vaan parin uuden potilaan lääkkeet dosetteihin, paljon muuta en muistaakseni tehnyt! Ja koska en edes voinut tappaa aikaa netissä, luin sitten mukana tuomaani ”Sairaanhoitajan Käsikirjaa”.
Iltavuoro olikin sitten ihan vastakohtainen. Yksi potilas oli palannut sairaalasta, huonolla ennusteella, ja hänen lapset olivat myös osastolla, ja olivat aika ”työläitä”, veivät siis enemmän aikaa kuin potilas itse. Kävin kaikkiaan vissiin kuutisen kertaa tämän potilaan luona, ja jokainen kerta vei vähintään vartin. Oli myös yksi kaatuminen joka vei aikaa, ja sitten oli paljon pikkujuttuja, pääasiassa lääkkeitten noutoa.
Kun 14h työpäivä oli ohi, olin aika poikki, jalat varsinkin. Potkupyörä on mun mielestä hankala, koska sen kanssa pitää käyttää hissiä, joten kävelin koko päivän. Mutta, piti vielä odottaa tunti bussia. Kello 23.40 olin vaihtoasemalla, ja menin kysymään menikö mun vaihtobussi jo. Kyllä, seuraava lähtee vajaan tunnin kuluttua. Tosi kiva, tuhahdin, ja sanoin että miksi ihmeessä se ei voinut odottaa tätä bussia, ei ole kivaa joutua odottamaan tunti keskellä yötä.
Lähdin sitten kävelemään takseja kohti, ajattelin kysyä paljonko matka kotiin suurin piirtein maksaisi, kun joku huusi mun perään. Joku palveluhenkilö kysyi mistä olin tulossa, ja kerroin. Hän sitten sanoi, että odota hetki, juoksi jonnekin, ja palasi pian. Sanoi, että koska tilanne on mikä on, he maksaa mulle taksin kotiin!!!!
Vihdoin hyviä uutisia. Sanoin että kiva juttu, olen juuri tehnyt 14h työvuoron! Taksi maksoi 380NOK, en kyllä muista miten päin kurssi menee, mutta ei ihan halpaa joka tapauksessa, et ihan kiva kun ei tarvinnut maksaa itse!
Niin, ja töissä avasin onneksi suun oikealle henkilölle eilen. Se tiesi kertoa että yhdessä varastossa on patjoja, ja varasto oli aika iso, joten siellä nukun ensi yön ja pe-la välisen yön, koska silloin mulla on illan perään aamuvuoro!
Eli, ihan ok paikka, mutta onneksi vain viikko. Tuo työn ajoittainen tylsyys ja työmatkastressi antaa miinuksia tälle paikalle. Moldea odotellessa =)
Eli, olen vissiin nettiriippuvainen. Mutta, olen tottunut joka päivä lukemaan uutiset netistä, nyt mulla ei ole yhtään mitään hajua mitä maailmalla on perjantain jälkeen tapahtunut. No, huomenna menen töitten jälkeen Osloon, luulisi sieltä jonkun nettikahvilan löytyvän.
Sunnuntaina en jaksanut lähteä Osloon, mm koska siellä ei kuulemma ole mitkään kaupat silloin auki. Luulin että Suomi oli, ennen uutta kauppalakia, viimeinen takapajula ;-)
Eilen oli ensimmäinen ”oikea” työpäivä. Aamulla taas kauhea stressi, ehdinkö bussinvaihtoon vai en (ja kun ne menee vain tunnin välein, luulisi että olisivat synkronoineet ne kuten junatkin, mutta ei…). No ehdin onneksi, vajaan minuutin odotin toista bussia!
Mutta, koska bussi on niin hidas, ajaa pitkin kapeita, kurvisia teitä, myöhästyin taas 15 min. Menin sitten töissä puhumaan jollekin pomolle näistä bussiongelmista, ja 3-4h työmatkoista, ja sovittiin etten tee enää muita tuplavuoroja. Ihan hyvä juttu. Teen vain iltoja, paitsi keskiviikko ja ensi viikonloppu, jolloin mun pitikin tehdä vain aamuvuorot.
Eilinen aamuvuoro oli todella piiiiiiiiitkä ja tylsä, kävin aamulla kaikki osastot läpi, ja tarjosin apua, mutta ei huolittu! Lähes joka osastolla oli sairaanhoitaja tai kaksi. Oikeastaan jaoin vaan parin uuden potilaan lääkkeet dosetteihin, paljon muuta en muistaakseni tehnyt! Ja koska en edes voinut tappaa aikaa netissä, luin sitten mukana tuomaani ”Sairaanhoitajan Käsikirjaa”.
Iltavuoro olikin sitten ihan vastakohtainen. Yksi potilas oli palannut sairaalasta, huonolla ennusteella, ja hänen lapset olivat myös osastolla, ja olivat aika ”työläitä”, veivät siis enemmän aikaa kuin potilas itse. Kävin kaikkiaan vissiin kuutisen kertaa tämän potilaan luona, ja jokainen kerta vei vähintään vartin. Oli myös yksi kaatuminen joka vei aikaa, ja sitten oli paljon pikkujuttuja, pääasiassa lääkkeitten noutoa.
Kun 14h työpäivä oli ohi, olin aika poikki, jalat varsinkin. Potkupyörä on mun mielestä hankala, koska sen kanssa pitää käyttää hissiä, joten kävelin koko päivän. Mutta, piti vielä odottaa tunti bussia. Kello 23.40 olin vaihtoasemalla, ja menin kysymään menikö mun vaihtobussi jo. Kyllä, seuraava lähtee vajaan tunnin kuluttua. Tosi kiva, tuhahdin, ja sanoin että miksi ihmeessä se ei voinut odottaa tätä bussia, ei ole kivaa joutua odottamaan tunti keskellä yötä.
Lähdin sitten kävelemään takseja kohti, ajattelin kysyä paljonko matka kotiin suurin piirtein maksaisi, kun joku huusi mun perään. Joku palveluhenkilö kysyi mistä olin tulossa, ja kerroin. Hän sitten sanoi, että odota hetki, juoksi jonnekin, ja palasi pian. Sanoi, että koska tilanne on mikä on, he maksaa mulle taksin kotiin!!!!
Vihdoin hyviä uutisia. Sanoin että kiva juttu, olen juuri tehnyt 14h työvuoron! Taksi maksoi 380NOK, en kyllä muista miten päin kurssi menee, mutta ei ihan halpaa joka tapauksessa, et ihan kiva kun ei tarvinnut maksaa itse!
Niin, ja töissä avasin onneksi suun oikealle henkilölle eilen. Se tiesi kertoa että yhdessä varastossa on patjoja, ja varasto oli aika iso, joten siellä nukun ensi yön ja pe-la välisen yön, koska silloin mulla on illan perään aamuvuoro!
Eli, ihan ok paikka, mutta onneksi vain viikko. Tuo työn ajoittainen tylsyys ja työmatkastressi antaa miinuksia tälle paikalle. Moldea odotellessa =)
1.8.2010
Ensimmäinen työpäivä
Ensimmäinen työpäivä on ohi! Aamulla oli aika epätoivoinen olo, mutta illalla oli jo paljon paremmat fiilikset.
Lähdin töihin klo 6.20 aikaan. Ensimmäinen bussi oli n 10 min myöhässä. Matka asemalle, jossa vaihdan, kesti myös n 10 min kauemmin kuin olisi junalla kestänyt. Eli nyt tarvitsisi odottaa vain 20 min seuraavaa bussia. Luulin. Kun olin odottanut noin 45 min, kysyin bussiapulaisilta, missä bussi oikein viipyy. Se ei kuulemma kulje kesällä, seuraava tulee n 40 min kuluttua. Great.
Soitin sitten töihin, vastaaja puhui ulkomaisella aksentilla, mutta ymmärsin aika hyvin ja hän sanoi että ”no problem”, soita sitten kun olet täällä.
Tällä seuraavalla etapilla oli upeat maisemat. Välillä näkyi upeita huviloita, järvi, vuoria (ei kuitenkaan mitään tosi korkeita), peltoja. Ja kaikki oli todella vihreää, rehevää. Jotenkin täällä on pihat enemmän viidakkomaisia.
Asemalta kesti vielä n 10 min kävellä jyrkkää mäkeä ylös hoitokotiin. Saavuin töihin siis klo 9.15, matkaan lähdin klo 6.20!
Töissä mut vastaanotti Serbiasta muuttanut, todella mukava hoitaja, jonka aksenttia oli todella helppo ymmärtää.
Alussa kaikki vaikutti todella sekavalta. Talo oli valtava labyrintti, jossa on kolme siipeä, ja joka siivessä on yksi lääkehuone. Näitten, ja osastojen väliä me sitten seilattiin. Potkupyörällä.
Kävi sitten vähitellen ilmi että koko ensi viikon, öitä ja keskiviikko- sekä ensi viikonlopun iltavuoroja lukuun ottamatta, MÄ olen yksin ”ambulerende”, eli liikkuva hoitaja.
Ei siis tarvitse tehdä mitään perushoitoa, vaan minä autan tarvittaessa jos osastot tarvitsee jossain apua, pääasiassa siis osastoja, joilla ei siinä vuorossa ole sairaanhoitajaa, vaan vain perushoitajia.
Aamu oli todella kiireinen, sinä aikana me mm vaihdettiin potilaalle virtsakatetri, laitettiin yhdelle potilaalle suonensisäinen nesteytys, annettiin lihaksensisäinen lääkeinjektio, vaihdettiin kipulääkelaastareita, annettiin lääkkeitä mitä potilaille saa antaa tarvittaessa (torstaisin me jaetaan kaikkien potilaitten lääkkeet viikoittaisiin dosetteihin, niistä perushoitajat saa jakaa lääkkeitä, mutta vain sairaanhoitaja saa hakea lääkehuoneesta lääkkeet, jotka menee tarvittaessa).
Me myös otettiin sydänkäyrä potilaalta, joka oli pyörtynyt, ja käytiin tarkistamassa potilas joka oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Eli, mielenkiintoista, haastavaa, mutta jotkut asiat myös aika vaikeita. Pääasiassa lääkkeet, koska suurinta osaa en tunnista nimestä, ja sitten tietenkin akuutit tilanteet. Milloin soittaa ambulanssi, milloin lääkäri (joka ei ole iltaisin eikä viikonloppuisin talossa)?
Mutta yhdellä vuodeosastolla, joka ymmärtääkseni on jonkinlainen saattohoito-osasto tai vastaava, on aina sairaanhoitajia työvuorossa, joten niitä voi onneksi aina konsultoida!
Aamu oli niin kiireinen, että ehdittiin pitää tauko vasta klo 13 aikaan. Onneksi yhdellä osastolla käydessä mekin saatiin synttärikakkua, niin olin sentään saanut jotain syötävää klo 6 aamupalan jälkeen…
Iltavuoroon tuli Norjalainen, myös mukava hoitaja, mutta häntä olikin vähän vaikeampi ymmärtää. Siinä missä aamu oli todella kiireinen, meillä ei iltavuorossa ollut yhtään työtehtävää ennen kuin klo 19 aikaan, jolloin olikin 3-4 putkeen, jotka hoidin itse. Puhelimessa puhuminen, tai siis ymmärtäminen oi kaikkein vaikeinta. Toivottavasti siihen tottuu nopsaa… Tehtävät taisivat kaikki olla tarvittavien nukahtamislääkkeiden hakua.
Muuten me työvuoron alussa käytiin jokaisella osastolla, joilla ei ole sairaanhoitajaa, kysymässä onko kaikki ok, tarvitsevatko apua. Sitten laskettiin yhden siiven lääkehuoneessa kaikki kirjattavat huume- ja kolmiolääkkeet, pitää aina käydä kuun vaihteessa läpi, ja kirjoitettiin uudet listat. Siinä meni ehkä 45 min… Eli tylsä vuoro oli. Luppoaika me hengailtiin yhdellä kuntoutusosastolla, juteltiin potilaiden ja henkilökunnan kanssa, ja katsottiin telkkaria! Ja huomasin myös, että aloin jo löytää eri osastoille, ja lääkehuoneet, helpommin =)
Kotiin sain lähteä onneksi jo klo 21.05 bussilla, ihanaa ettei tarvinnut odottaa sitä klo 23.05 bussia. Olin taas vaihteeksi, koko matkan, bussin ainoa matkustaja. Taas kuski rupesi juttelemaan, tällä kertaa se oli nuori pakistanilainen, ihan mukava.
Kotona olin klo 22.15, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan.
Lähdin töihin klo 6.20 aikaan. Ensimmäinen bussi oli n 10 min myöhässä. Matka asemalle, jossa vaihdan, kesti myös n 10 min kauemmin kuin olisi junalla kestänyt. Eli nyt tarvitsisi odottaa vain 20 min seuraavaa bussia. Luulin. Kun olin odottanut noin 45 min, kysyin bussiapulaisilta, missä bussi oikein viipyy. Se ei kuulemma kulje kesällä, seuraava tulee n 40 min kuluttua. Great.
Soitin sitten töihin, vastaaja puhui ulkomaisella aksentilla, mutta ymmärsin aika hyvin ja hän sanoi että ”no problem”, soita sitten kun olet täällä.
Tällä seuraavalla etapilla oli upeat maisemat. Välillä näkyi upeita huviloita, järvi, vuoria (ei kuitenkaan mitään tosi korkeita), peltoja. Ja kaikki oli todella vihreää, rehevää. Jotenkin täällä on pihat enemmän viidakkomaisia.
Asemalta kesti vielä n 10 min kävellä jyrkkää mäkeä ylös hoitokotiin. Saavuin töihin siis klo 9.15, matkaan lähdin klo 6.20!
Töissä mut vastaanotti Serbiasta muuttanut, todella mukava hoitaja, jonka aksenttia oli todella helppo ymmärtää.
Alussa kaikki vaikutti todella sekavalta. Talo oli valtava labyrintti, jossa on kolme siipeä, ja joka siivessä on yksi lääkehuone. Näitten, ja osastojen väliä me sitten seilattiin. Potkupyörällä.
Kävi sitten vähitellen ilmi että koko ensi viikon, öitä ja keskiviikko- sekä ensi viikonlopun iltavuoroja lukuun ottamatta, MÄ olen yksin ”ambulerende”, eli liikkuva hoitaja.
Ei siis tarvitse tehdä mitään perushoitoa, vaan minä autan tarvittaessa jos osastot tarvitsee jossain apua, pääasiassa siis osastoja, joilla ei siinä vuorossa ole sairaanhoitajaa, vaan vain perushoitajia.
Aamu oli todella kiireinen, sinä aikana me mm vaihdettiin potilaalle virtsakatetri, laitettiin yhdelle potilaalle suonensisäinen nesteytys, annettiin lihaksensisäinen lääkeinjektio, vaihdettiin kipulääkelaastareita, annettiin lääkkeitä mitä potilaille saa antaa tarvittaessa (torstaisin me jaetaan kaikkien potilaitten lääkkeet viikoittaisiin dosetteihin, niistä perushoitajat saa jakaa lääkkeitä, mutta vain sairaanhoitaja saa hakea lääkehuoneesta lääkkeet, jotka menee tarvittaessa).
Me myös otettiin sydänkäyrä potilaalta, joka oli pyörtynyt, ja käytiin tarkistamassa potilas joka oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Eli, mielenkiintoista, haastavaa, mutta jotkut asiat myös aika vaikeita. Pääasiassa lääkkeet, koska suurinta osaa en tunnista nimestä, ja sitten tietenkin akuutit tilanteet. Milloin soittaa ambulanssi, milloin lääkäri (joka ei ole iltaisin eikä viikonloppuisin talossa)?
Mutta yhdellä vuodeosastolla, joka ymmärtääkseni on jonkinlainen saattohoito-osasto tai vastaava, on aina sairaanhoitajia työvuorossa, joten niitä voi onneksi aina konsultoida!
Aamu oli niin kiireinen, että ehdittiin pitää tauko vasta klo 13 aikaan. Onneksi yhdellä osastolla käydessä mekin saatiin synttärikakkua, niin olin sentään saanut jotain syötävää klo 6 aamupalan jälkeen…
Iltavuoroon tuli Norjalainen, myös mukava hoitaja, mutta häntä olikin vähän vaikeampi ymmärtää. Siinä missä aamu oli todella kiireinen, meillä ei iltavuorossa ollut yhtään työtehtävää ennen kuin klo 19 aikaan, jolloin olikin 3-4 putkeen, jotka hoidin itse. Puhelimessa puhuminen, tai siis ymmärtäminen oi kaikkein vaikeinta. Toivottavasti siihen tottuu nopsaa… Tehtävät taisivat kaikki olla tarvittavien nukahtamislääkkeiden hakua.
Muuten me työvuoron alussa käytiin jokaisella osastolla, joilla ei ole sairaanhoitajaa, kysymässä onko kaikki ok, tarvitsevatko apua. Sitten laskettiin yhden siiven lääkehuoneessa kaikki kirjattavat huume- ja kolmiolääkkeet, pitää aina käydä kuun vaihteessa läpi, ja kirjoitettiin uudet listat. Siinä meni ehkä 45 min… Eli tylsä vuoro oli. Luppoaika me hengailtiin yhdellä kuntoutusosastolla, juteltiin potilaiden ja henkilökunnan kanssa, ja katsottiin telkkaria! Ja huomasin myös, että aloin jo löytää eri osastoille, ja lääkehuoneet, helpommin =)
Kotiin sain lähteä onneksi jo klo 21.05 bussilla, ihanaa ettei tarvinnut odottaa sitä klo 23.05 bussia. Olin taas vaihteeksi, koko matkan, bussin ainoa matkustaja. Taas kuski rupesi juttelemaan, tällä kertaa se oli nuori pakistanilainen, ihan mukava.
Kotona olin klo 22.15, eli vielä ihan inhimilliseen aikaan.
Norjassa!
Ensimmäinen päivä.
Lensin Osloon Norwegianin lennolla, jonka lähtöselvitys oli terminaalissa 1. Eli vanhassa kotimaan terminaalissa. Matkalaukku painoi ruhtinaalliset 26,5kg, mutta taaskaan en joutunut maksamaan. Sen suhteen mulla on ollut todella hyvä tuuri, en ole koskaan joutunut maksamaan ylipainosta. Eikä ole muuten koskaan matkalaukutkaan hävinnyt, mennyt rikki tai väärään kaupunkiin! ”Koputtaa puuta” =)
Niin, ja syy painavaan matkalaukkuun oli että mukana on niin kesä- kuin syysvaatteitakin (onhan edelleen kesä, mutta toisaalta taas Norjassa usein sataa ja on kylmä…), lakanat, pyyhkeet sekä mm ruisleipää (sitä pitkäikäistä) ja puurohiutaleita kolmen viikon ajalle! Niin, ja mukana on myös Bermudalle ostettu lääkeopas, ja kauan sitten ostettu sairaanhoitajan käsikirja. Voi olla että niille on käyttöä…
Menin kakkosterminaaliin Stockalle ostamaan vielä Oltermannijuustoa ja reissumiestä. Siellä menin myös nettiin, ja yks kaks yllättäen huomasin että mun lento lähtee siitä viereiseltä portilta, eikä lähdekään ykkösterminaalista, mistä sen kuuluisi lähteä. En ollut edes tarkastanut. Mutta hyvä juttu!
Oslossa olin ajatellut puhua englantia, ajattelin että se olisi helpompaa kun en kuitenkaan ymmärrä mitään kukaan sanoo. No, mutta puhuinkin ruotsia ja ymmärsin hyvin kun ostin junalippuja ja sain nevoja. Nimittäin vielä tämän viikon lähijunat ei kulje Oslosta Drammeniin, ja mun työmatka on sen varrella. Ne on korvattu busseilla. Tiesin tämän jo suomesta lähtiessä, joten se vähän jännitti, mutta aika hyvin hoidetulta tuo vaikuttaa. Ehkä sen takia että se on ennalta suunniteltu. Meinaan muistossa on vielä kaikki Tukholman junakaaokset…
Mutta ensin otin tavallisen junan kentältä Osloon. Kenttä sijaitsee aika kaukana keskustasta, matkalla oli kaksi pysäkkiä ja matka kesti silti 25 min. Junassa oli todella ahdistavaa, tuntui ettei siellä ollut ilmaa, mulle tuli tosi huono olo.
Olin ainoa asiakas bussissa Oslosta tänne jossa asun. Kuski oli Intialaissyntyinen ja jutteli ja kyseli kauheesti, en kyllä tajunnut puoliakaan… Matkan varrella pysähdyttiin kahdella pysäkillä, ja kummallakin oli henkilökuntaa auttamassa asiakkaita oikeille busseille. Ketään ei silti tullut kyytiin.
Sitten tuli mun pysäkki, matka kesti ehkä 15 min. Ensivaikutelma oli ghetto… Ja tänne mun on tultava yksin bussilla puolen yön aikaan töistä. Nice. Täytyy kantaa juuresveistä käsilaukussa ;-) Ja ei ollut pysäkillä mitään henkilökuntaa. Hetken ihmeteltyä lähdin kävelemään arvelemaani suuntaan, ja jonkin ajan kuluttua tuli vastaan yksi mies. Haiseva laitapuolen kulkija! No, kysyin joka tapauksessa missä mun etsimä tie on ja se sanoi että siellä suunnalla minne menen. Jatkoin siis matkaa, ja alkoi sataa kaatamalla! Olin ensin hetken puun alla, mutta sitten juoksin yhden kaupan markiisin alle. Onneksi alue näytti jo vähän normaalimmalta!
Odottelin n 5 min sateen lakkaamista ja kun se vähän hiljeni, kysyin kahvilasta kahdelta vanhemmalta naisasiakkaalta missä mun etsimä katu on. Toinen olikin hauska täti ja vitsaili kaikkea samalla kun kertoi.
Löysin perille jonkinlaiseen hoitokotiin, jonka alueella asunto on. Menin sitten hoitokotiin yrittämään löytää avainta, siellä ei oikein kukaan tiennyt mitään, ja soitin välitysfirmaan. Avain löytyykin saattokodista.
Yksi hoitaja neuvoi mut sinne, sanoi että sinne on kyllä aika pitkä matka, varsinkin laukkua vetäen… No, tulin kadulle, ja taas alkoi satamaan. Siinä vaiheessa olin jo antaa periksi, kun näin taksin. Hän ei tiennyt missä saattokoti sijaitsee, joten jouduttiin etsimään sitä hetken. Ja kyllä sinne ainakin pari kilsaa oli, luulen!!!
Siellä käskin taksin odottamaan, ja menin hakemaan avainta. No, mulle sanottiin, että avain on jo haettu eilen. Soitin taas välitystoimistoon. Tällä kertaa puhuin oman rekrytoijani kanssa. Ja hän muisti että niinhän se onkin, että joku joka on tehnyt yövuoron, nukkuu siellä. Kello oli tällöin n 13.15. Mutta, tämä henkilö on menossa taas klo 15 töihin, joten välittäjä soitti sille. Lupasi päästää mut sisään pian. Menin siis taksilla kämpille, minne onneksi tuli juuri joku joka päästi mut rappukäytävään. Siellä sitten odottelin noin parikymmentä minuuttia että se toinen hoitaja tulisi.
Huone on ihan ok, on oma kylppäri, joka kylläkin haisee, ja pieni keittokomero. Vieressä on ruokakauppa, jossa kävin ostoksilla. Nyt sitten vaan chillaan huomista koitosta varten.
Niin, ei siis onnistu että lopetan jo klo 21 että ehdin junalle, joten työskentelen klo 22 asti, ja seuraava juna lähtee vasta klo 23.05. Tai siis bussi. Töihin lähden n klo 7 aamulla… Mutta, onneksi saan aloittaa vasta klo 10 seuraavana aamuna, niinä aamuina kun olen edellisenä iltaan ollut myöhään töissä.
Kun mä olin kirjoittanut tuon yllä olevan, oli fiilikset aika hyvät, mutta pari tuntia myöhemmin rupesin katsomaan aikatauluja töihin.
Viikolla yhteydet ovat suht ok, lähden klo 7.05 bussilla, ja olen töissä vähän enne kahdeksaa. Bussien vaihtoaika on aamulla 10 min, se on ok. Illalla, siis klo 23.30 aikaan, se on 20 min, mutta menköön.
MUTTA, lauantaina lähtö on jo klo 6.35 ja odotusaika bussinvaihdossa 40 min!!!! Eli, huomenna lähden kotoa n 6.20 ja olen kotona klo 00.05 aikaan…
Ja sunnuntaina ensimmäinen juna menee niin että ehdin töihin vasta klo 9.
Kävin myös äsken kokeilemassa kauanko kestää kävellä asunnolta bussille. Meinasin eka mennä alitunnelista, mutta se oli pitkä, ja vaikka valaistu niin siellä oli ”piilopaikkoja”, ja kummassakin päässä oli ovet. No thanks. Eli, kävelin pidemmän matkan ympäri. Kesti 7 min. Tunnelin kautta olisi varmaan kestänyt 4-5 min.
Matkalla asemalle näin bussin, joka oli törmännyt kaiteeseen kurvissa. Jotenkin se oli onnistunut saamaan kaiteen sivuovesta sisään. Oli aika hurjan näköistä.
Toivottavasti siellä ei ollut asiakkaita. En ole kyllä kuullut mitään sireenejä, joten bussi oli varmaan tyhjä!
Minkälainenkohan mun toinen päivä tulee olemaan… Eka oli ainakin aika peestä. Saa nähdä jaksanko mennä sunnuntaina Osloon ja Vigelandin puistoon… Moldea odotellessa… Alkaa kyllä todellakin tuntua siltä että mun ulkomaan työkeikat on nyt tässä!!!
Lensin Osloon Norwegianin lennolla, jonka lähtöselvitys oli terminaalissa 1. Eli vanhassa kotimaan terminaalissa. Matkalaukku painoi ruhtinaalliset 26,5kg, mutta taaskaan en joutunut maksamaan. Sen suhteen mulla on ollut todella hyvä tuuri, en ole koskaan joutunut maksamaan ylipainosta. Eikä ole muuten koskaan matkalaukutkaan hävinnyt, mennyt rikki tai väärään kaupunkiin! ”Koputtaa puuta” =)
Niin, ja syy painavaan matkalaukkuun oli että mukana on niin kesä- kuin syysvaatteitakin (onhan edelleen kesä, mutta toisaalta taas Norjassa usein sataa ja on kylmä…), lakanat, pyyhkeet sekä mm ruisleipää (sitä pitkäikäistä) ja puurohiutaleita kolmen viikon ajalle! Niin, ja mukana on myös Bermudalle ostettu lääkeopas, ja kauan sitten ostettu sairaanhoitajan käsikirja. Voi olla että niille on käyttöä…
Menin kakkosterminaaliin Stockalle ostamaan vielä Oltermannijuustoa ja reissumiestä. Siellä menin myös nettiin, ja yks kaks yllättäen huomasin että mun lento lähtee siitä viereiseltä portilta, eikä lähdekään ykkösterminaalista, mistä sen kuuluisi lähteä. En ollut edes tarkastanut. Mutta hyvä juttu!
Oslossa olin ajatellut puhua englantia, ajattelin että se olisi helpompaa kun en kuitenkaan ymmärrä mitään kukaan sanoo. No, mutta puhuinkin ruotsia ja ymmärsin hyvin kun ostin junalippuja ja sain nevoja. Nimittäin vielä tämän viikon lähijunat ei kulje Oslosta Drammeniin, ja mun työmatka on sen varrella. Ne on korvattu busseilla. Tiesin tämän jo suomesta lähtiessä, joten se vähän jännitti, mutta aika hyvin hoidetulta tuo vaikuttaa. Ehkä sen takia että se on ennalta suunniteltu. Meinaan muistossa on vielä kaikki Tukholman junakaaokset…
Mutta ensin otin tavallisen junan kentältä Osloon. Kenttä sijaitsee aika kaukana keskustasta, matkalla oli kaksi pysäkkiä ja matka kesti silti 25 min. Junassa oli todella ahdistavaa, tuntui ettei siellä ollut ilmaa, mulle tuli tosi huono olo.
Olin ainoa asiakas bussissa Oslosta tänne jossa asun. Kuski oli Intialaissyntyinen ja jutteli ja kyseli kauheesti, en kyllä tajunnut puoliakaan… Matkan varrella pysähdyttiin kahdella pysäkillä, ja kummallakin oli henkilökuntaa auttamassa asiakkaita oikeille busseille. Ketään ei silti tullut kyytiin.
Sitten tuli mun pysäkki, matka kesti ehkä 15 min. Ensivaikutelma oli ghetto… Ja tänne mun on tultava yksin bussilla puolen yön aikaan töistä. Nice. Täytyy kantaa juuresveistä käsilaukussa ;-) Ja ei ollut pysäkillä mitään henkilökuntaa. Hetken ihmeteltyä lähdin kävelemään arvelemaani suuntaan, ja jonkin ajan kuluttua tuli vastaan yksi mies. Haiseva laitapuolen kulkija! No, kysyin joka tapauksessa missä mun etsimä tie on ja se sanoi että siellä suunnalla minne menen. Jatkoin siis matkaa, ja alkoi sataa kaatamalla! Olin ensin hetken puun alla, mutta sitten juoksin yhden kaupan markiisin alle. Onneksi alue näytti jo vähän normaalimmalta!
Odottelin n 5 min sateen lakkaamista ja kun se vähän hiljeni, kysyin kahvilasta kahdelta vanhemmalta naisasiakkaalta missä mun etsimä katu on. Toinen olikin hauska täti ja vitsaili kaikkea samalla kun kertoi.
Löysin perille jonkinlaiseen hoitokotiin, jonka alueella asunto on. Menin sitten hoitokotiin yrittämään löytää avainta, siellä ei oikein kukaan tiennyt mitään, ja soitin välitysfirmaan. Avain löytyykin saattokodista.
Yksi hoitaja neuvoi mut sinne, sanoi että sinne on kyllä aika pitkä matka, varsinkin laukkua vetäen… No, tulin kadulle, ja taas alkoi satamaan. Siinä vaiheessa olin jo antaa periksi, kun näin taksin. Hän ei tiennyt missä saattokoti sijaitsee, joten jouduttiin etsimään sitä hetken. Ja kyllä sinne ainakin pari kilsaa oli, luulen!!!
Siellä käskin taksin odottamaan, ja menin hakemaan avainta. No, mulle sanottiin, että avain on jo haettu eilen. Soitin taas välitystoimistoon. Tällä kertaa puhuin oman rekrytoijani kanssa. Ja hän muisti että niinhän se onkin, että joku joka on tehnyt yövuoron, nukkuu siellä. Kello oli tällöin n 13.15. Mutta, tämä henkilö on menossa taas klo 15 töihin, joten välittäjä soitti sille. Lupasi päästää mut sisään pian. Menin siis taksilla kämpille, minne onneksi tuli juuri joku joka päästi mut rappukäytävään. Siellä sitten odottelin noin parikymmentä minuuttia että se toinen hoitaja tulisi.
Huone on ihan ok, on oma kylppäri, joka kylläkin haisee, ja pieni keittokomero. Vieressä on ruokakauppa, jossa kävin ostoksilla. Nyt sitten vaan chillaan huomista koitosta varten.
Niin, ei siis onnistu että lopetan jo klo 21 että ehdin junalle, joten työskentelen klo 22 asti, ja seuraava juna lähtee vasta klo 23.05. Tai siis bussi. Töihin lähden n klo 7 aamulla… Mutta, onneksi saan aloittaa vasta klo 10 seuraavana aamuna, niinä aamuina kun olen edellisenä iltaan ollut myöhään töissä.
Kun mä olin kirjoittanut tuon yllä olevan, oli fiilikset aika hyvät, mutta pari tuntia myöhemmin rupesin katsomaan aikatauluja töihin.
Viikolla yhteydet ovat suht ok, lähden klo 7.05 bussilla, ja olen töissä vähän enne kahdeksaa. Bussien vaihtoaika on aamulla 10 min, se on ok. Illalla, siis klo 23.30 aikaan, se on 20 min, mutta menköön.
MUTTA, lauantaina lähtö on jo klo 6.35 ja odotusaika bussinvaihdossa 40 min!!!! Eli, huomenna lähden kotoa n 6.20 ja olen kotona klo 00.05 aikaan…
Ja sunnuntaina ensimmäinen juna menee niin että ehdin töihin vasta klo 9.
Kävin myös äsken kokeilemassa kauanko kestää kävellä asunnolta bussille. Meinasin eka mennä alitunnelista, mutta se oli pitkä, ja vaikka valaistu niin siellä oli ”piilopaikkoja”, ja kummassakin päässä oli ovet. No thanks. Eli, kävelin pidemmän matkan ympäri. Kesti 7 min. Tunnelin kautta olisi varmaan kestänyt 4-5 min.
Matkalla asemalle näin bussin, joka oli törmännyt kaiteeseen kurvissa. Jotenkin se oli onnistunut saamaan kaiteen sivuovesta sisään. Oli aika hurjan näköistä.
Toivottavasti siellä ei ollut asiakkaita. En ole kyllä kuullut mitään sireenejä, joten bussi oli varmaan tyhjä!
Minkälainenkohan mun toinen päivä tulee olemaan… Eka oli ainakin aika peestä. Saa nähdä jaksanko mennä sunnuntaina Osloon ja Vigelandin puistoon… Moldea odotellessa… Alkaa kyllä todellakin tuntua siltä että mun ulkomaan työkeikat on nyt tässä!!!
29.7.2010
Norjaan!
Kuva netistä
Huomenna lähtö Norjaan!
Ensin olen viikon hoitokodissa Baerumissa, Oslon lähellä. Ja työviikon pituus on n 86h!!! Piti olla 91 tuntia, mutta onneksi junat kulkee niin huonosti siihen aikaan että lopetankin klo 21 klo 22 sijaan, kun teen tuplavuoroja. Ja niitä teen 5, joista ensimmäinen on harjoitustyövuoro lauantaina. Kuljen silloin jonkun toisen hoitajan mukana, ja saan vain 50% palkkaa…
Sunnuntai on viikon ainoa vapaapäivä, ja keskiviikkona ja seuraavana viikonloppuna teen vain 7h päiviä. Mutta kun työmatkatkin on n 50 min/suunta, niin eipä aikaa jää sitten muuhun kuin nukkumiseen, työvuorojen välillä… Eikä multa kyllä missään vaiheessa kysytty, että haluanko työskennellä näin paljon!
Mun oli tarkoitus asua hoitokodissa, joka olisi ollut paljon helpompaa, mutta siellä ei ollut tilaa, joten joudun jonnekin todella kauas.
Sunnuntai iltana lennän Moldeen, josta jatkan lautalla (!) läheiselle Midsundin saarelle. Siellä työskentelen 2 viikkoa kotisairaanhoidossa. Työvuoroja en ole vielä saanut, joten toivon todellakin, että siellä olisi lyhyempi päiviä!
Joten, Baerumin viikolta ei ainakaan tule päivityksiä, mutta saa nähdä jos Moldessa onnistuisi!
Toi Baerum vähän jännittää, kun on niin pitkät työmatkat, pitkät päivät ja muutenkin ohjeet asunnolle ym vähän niin sun näin… Moldeen sen sijaan sain kunnon ohjeet, ja asun ihan työpaikan vieressä!
26.7.2010
Mökillä
Me oltiin yhdellä mökillä torstaista sunnuntaihin. Ja niin tyypilliseen tapaan, vaikka helle on jatkunut jo viikkoja, niin tietenkin lauantai oli sateinen ja tuulinen ja lämpötila vain 15c.
Siskontytön magneettinen "piirrustuslauta" oli myös meille aikuisille mieleinen - oli hintansa väärti ;-)
Torstai ja perjantai olivat silti helteisiä ja aurinkoisia, joten tuli myös otettua aurinkoa, uitua ja saunottua. Mökillä tuli myös syötyä hyvin. Ja paljon =)
"Isossa vedessä" oli kiva olla!
Sudenkorentoja oli vaikea kuvata, mutta onnistuinpa saamaan yhden kuvaan!
17.7.2010
Töitä Norjasta!
Lähden Norjaan töihin kolmeksi viikoksi! Tuntui ettei ihan voi olla 9,5 viikkoa lomalla… Niin, ja tietysti koko syksyä tuloitta.
Olin vain vähän liian myöhään liikkeellä, olisi ollut leikkaussalihommia (Lillehammerissa) vain keskimmäiselle viikolle, joten menenkin vanhustenhoitoon. Se vain tarkoittaa sitä, etten saa erikoissairaanhoitajan palkkaa, mutta on palkka silti reilusti enemmän kuin mitä Suomessa saan.
Myös matkat ja asuminen maksetaan. Itse joudun kustantamaan MRSA-testin, ja todistusten kopioinnin, ei muuta =)
Ensimmäisen viikon olen jossain Oslon seudulla vanhainkodissa, lähden jo 2 viikon kuluttua perjantaina, haluavat että viikonlopun aikana teen yhden työvuoron 50% palkalla toisen sairaanhoitajan kanssa. Ihan hyvä juttu. Enpä ole taas työskennellyt vanhainkodissa 6 vuoteen, ja silloinkin olin vain 2 kk!
Sitten lennän Moldeen, pieneen keskinorjalaiseen, länsirannikolla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä olen ilmeisesti kotisairaanhoidossa töissä, kysyivät myös onko ajokorttia.
Kuva netistä
”Molde on Norjan Møren ja Romsdalin läänin pääkaupunki. Vuonna 2009 siellä oli 24 619 asukasta. Se sijaitsee Romsdalsfjordin rannalla. Maisemat lumihuippuisine vuorineen ovat upeat, ja kaupungin ilmasto vuonon rannalla suotuisa ja maa niin hedelmällistä että Molden lempinimi on Ruusujen kaupunki. Ennen ensimmäistä maailmansotaa se oli merkittävä matkailukohde.
Kaupungin tärkeimmät muut elinkeinot ovat olleet kalastus ja puunjalostus. Kolmannes vanhasta kaupungista tuhoutui tulipalossa 1916. Saksalaisten hyökätessä Norjaan 1940 kuningas ja muu valtionjohto pakenivat Moldeen, joka oli käytännössä maan pääkaupunki yhden huhtikuisen viikon ajan. Saksalaisten pommitukset raunioittivat kaupunkia pahoin.” Wikipediasta.
Eli, vaikka vähän jännittää, niin varsinkin tuota Moldea odotan innolla! Kieli jännittää eniten, mun ”omaa” rekrytoijaa Oslossa ymmärsin todella hyvin, mutta häntä, joka soitti mulle tästä Molden paikasta, oli lähes mahdoton ymmärtää…
Ja lomaillut en ole vielä. Olen ollut lastenvahtina, ja äidin apurina, pienelle tytölle viime viikon. No, eipä ole ainakaan aika käynyt pitkäksi =) Sen lisäksi olen myös kissavahtina ystävälle, ja ensi viikolla käyn myös kastelemassa kukkia toisessa paikassa. Kiva olla tarvittu ;-)
Tässä vielä kuvia kotimatkalta Ruotsista, Tukholman saaristosta.
Ruuhkaa...
Upeita huviloita Lidingössä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)