Viimeinen työpäivä

Meidän olkapääspesialistin salissa "lainehtii" usein vesi, instrumenttihoitajalla on kumisaappaat jalassa ja ankka otetaan esiin =)


Tänään oli viimeinen työpäivä. Ihanaa kun on loma, mutta haikeaa jättää hyvästejä. Työkavereilta sain lahjaksi itsetehdyn upean kaulakorun.

Eilen olin aamulla mukana eturistisiteen korjausleikkauksessa, josta tykkään, sen jälkeen olen eilen ja tänään lähinnä aukaissut steriilejä instrumenttikoreja ja pakannut ne uudestaan. Instrumentit säilyvät paperissa steriilinä vain kuukauden, joten 5 viikon sulun jälkeen täytyy steriloida kaikki uudestaan.


Pakkauspuuhissa. Kuva edelliselta kerralta kun olin täällä töissä.

Lähes kaikissa muissa paikoissa joissa olen työskennellyt, on instrumenttikorit metallisissa konteissa. Niissä korit säilyy 6kk steriilinä, ovat paljon helpompia pakata ja ei ole pelkoa rei’istä, kuten paperissa joskus on.

Aamupalaksi vein töihin karjalanpiirakoita (niitä saa täältä joistain kaupoista) ja munavoita. Kovasti tykkäsivät!

Lounaalla meillä oli nyyttärit, paitsi mä en saanut tuoda mitään =) Oli mm lohta ja uusia pottuja, itse leivottua ruisleipää ja jäätelöä mansikoilla, nam!




Jälkkäri me mentiin syömään nurmikolle, kaikilla oli siinä vaiheessa lähes ähky, joten eipä muuta voinut.




Anestesiahoitajat siestalla

Oli meillä leikkauksiakin tänään, 6 potilasta, mutta viimeinen leikkaus loppui jo klo 10 aikaan!

Huomenna reissu verovirastoon, sitten on pakkailua ja siivousta, ja sunnuntaina palaan laivalla Suomeen. Lomaa pidän kolmisen viikkoa, sitten olen hakenut Norjaan (!)kolmeksi viikoksi töihin (oikeassa olit Tuula!) ja sitten lomailen vielä 3,5 viikkoa ennen Etelä-Amerikan reissua.

Etana, etana, näytä sarves...

Eilen olin yhden työkaverin kanssa toisen työkaverin luona,joka asuu ihan tässä lähellä. Ensin käytiin tunnin lenkillä, meillä oli tuuria, alkoi tihkumaan vasta kun oltiin n 200m päässä kaverin kotia! Koko päivän oli ollut harmaata, tänään taas aurinko paistaa ja on helle.

Lenkin jälkeen me syötiin uusia pottuja ja kylmäsavulohta, ja jälkkäriksi mansikoita ja vaniljajäätelöä. Nam. Ilta oli taas todella mukava, ja pikkuhiljaa alan jo suremaan lähtöä kavereiden takia, vaikka kovasti odotan Suomeen paluuta.

Kun kävelin kotiin, oli kävelytie tulvillaan valtavia mustia etanoita. Täällä etanat ovat valtavia, suurin osa joko mustia


Yleensä n 10cm pituisia, eli isoja!

tai sitten vaaleita, joilla on iso kotilo selässä. Inhoan varsinkin noita kotiloita, koska ne narskuu niin inhottavasti kengän alla jos vahingossa astuu päälle.

Juhannus Ruotsissa

Ruotsissa juhannusta vietetään aika lailla saman kaavan mukaan kuin Suomessa; lähdetään mökille, syödään hyvin (lohta, silliä, uusia perunoita, grillataan), juodaan paljon, ja snapsit kuuluu asiaan.

Ruotsissa ei ole juhannuskokkoa, täällä kokko poltetaan Vapunaattona, mutta täällä pystytetään juhannussalko,


ja sen ympäri tanssitaan piirileikkejä, kuten ”Pienet sammakot” jne.



Mä en jaksanut lentää minnekään juhannuksen viettoon, varsinkin kun palaan Suomeen kahden viikon kuluttua (jep, 9 työpäivää jäljellä!!!), joten vietin rauhallisen juhannuksen täällä.


Tangon ympärille oli laitettu koivunoksia ja kukkia

Aattona olin (työ)kaverini luona (jonka sijaisuutta teen), me syötiin hyvin, juotiin kuohuviiniä ja katsottiin kaksi jännityselokuvaa; uusi elokuva Shutter Island ja The Village vuodelta 2004. Kummatkin olivat todella hyviä.


Ja ilmeisesti myös Ruotsin liput kuuluvat asiaan

Lauantaina satoi lähes koko päivän ja tänään onkin ollut helle. Olin pitkällä lenkillä ja otin kuvia meidän ” kylän” juhannus salosta, joka oli jo aika kuihtunut.

Häitä, häitä ja vielä enemmän häitä!

Viimeiset pari viikkoa on telkkarista tullut vaikka kuinka paljon hääohjelmia sekä ohjelmia kuninkaallisista, ja myös kaikki edelliset Pohjoismaiden Kruununprinssien häät näytettiin uusintana telkkarista. Myös lehdet on ollut pullollaan juttuja kuninkaallisista häistä.

Tänään SVT1 kanava näyttää hääohjelmaa aamu klo kahdeksasta puoleen yöhön asti. Myös neloskanava näyttää monta tuntia ohjelmaa häistä.


Tukholmassa on myös ollut kahden viikon LOVE Stockholm 2010 festivaalit, jolloin on ollut paljon konsertteja ja ohjelmaa Tukholman keskustassa.

Tukholmaan odotettiin paljon enemmän turisteja, ylimääräisiä junia ja ryhmämatkoja oli tarkoitus järjestää eri puolilta Ruotsia, mutta ainakin ylimääräinen hääjuna tuli vain Göteborgista. Myös Tukholmalaiset olivat aikoneet vuokrata asuntoja kalliilla hinnalla, mutta hotellihuoneitakin on kuulemma vielä jäljellä!


Monarkian kannatus on laskussa Ruotsissa, ja monet vastustavat kalliita, verorahoilla maksettuja häitä.

Hääsaattuetta oli silti kaduilla seuraamassa noin 500 000 katsojaa!

Myös Suomesta on paljon ihmisiä tullut tänne Tukholmaan seuraamaan häitä. Silja Linen laivalla vihittiin eilen kahdeksan hääparia, ja laiva palaa Tukholmasta tavallista myöhemmin, jotta matkustajat voivat nauttia häätunnelmasta Tukholmassa mahdollisemman kauan.

Ennen häitä suuri keskustelun aihe oli ”Altargate”, eli se että Victoria halusi isänsä saattamaan hänet alttarille. Ilmeisesti tämä ei ole Ruotsissa yhtä tavallista kuin Suomessa. Ruotsi on varmaan maailman tasavertaisin maa, tai sitä ainakin toitotetaan paljon, ja monet kokivat sen hyvin vanhanaikaisena että isä luovuttaa tyttärensä tulevalle miehelle. Myös piispa, tai joku vastaava, oli tätä vastaan, mutta Victoria sai tahtonsa läpi.


Me tilataan töissä suurin osa sairaalatarvikkeista ”Medicarrierin” kautta, ja he ilmoittivat nettisivuillaan että tämän viikon tilaukset voivat tulla myöhässä, koska kaikki virallisten vieraitten saattueet ja hääharjoittelut sotkivat liikennejärjestelyjä.

Kuvat Iltasanomista

Sigtuna

Mun veli kävi eilen Tukholmassa ostamassa auton ja tuli mun luokse yöksi.

Tämmöisen auton veli osti...


...okei vain mun unelmissa ;-)

Oikeesti auto oli tälläinen vuoden 1973 Volkswagen!





Me käytiin Sigtunassa, joka on joidenkin lähteiden mukaan, Ruotsin ensimmäinen kaupunki. Sigtuna sijaitsee vain noin 15 km päässä mun asuinpaikasta.


"Tant Brun" kahvila 1600-luvulta. Elsa Beskow, joka kirjoitti "Tant brun, tant grön och tant Gredelin" kirjan (vuonna 1918, Täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Sinipunainen, suom. Eila Kivikk'aho) vietti paljon aikaa Sigtunassa.

”Sigtuna on aikoinaan ollut Ruotsin merkittävin kaupan ja vallan keskittymä.
Kuningas Eerik Voittoisa toi mukanaan hovinsa ja perusti kaupungin vuonna 980 hyvien kulkuyhteyksien päähän Mälaren-järven rannalle. Kaupunki koki tuhoisan tulipalon 1100-luvulla, jonka jälkeen sen asema heikkeni.





Storagatanin päässä sijaitsi aikoinaan kuninkaan kartano, ja paikalla on nyt museo. Kaupungin raatihuone on peräisin vuodelta 1747 ja se on todennäköisesti Ruotsin pienin. Raatihuone toimii museona, mutta siellä suoritetaan myös siviilivihkimisiä.



Sigtuna on kuuluisa riimukivistään. Riimukivin koristeltuja kivipaaseja on koko kunnan alueella 150 ja pelkästään Sigtunassa yli 30.



Viikinkiajalla riimukivi pystytettiin kuolleen muistoksi, ja niitä käytettiin usein rakennusmateriaaleina. Tosin Sigtunan Pyhän Marian kirkon vieressä oleva Anundin riimukivi on poikkeuksellinen: Anund pystytti kiven omaksi kunniakseen vielä eläessään. Kaupungissa on myös Pyhän Laurin ja Pyhän Pietarin kirkon rauniot.” Lainattu täältä.


Jonkun hauska portti

Sigtunassa lyötiin myös Ruotsin ensimmäiset kolikot.


Syötiin terassilla Mälarenin äärella - kylmä oli!

Työjuttuja...taas...

Mutta viimeisen kerran! Loppu häämöttää. Enää viisi viikkoa töitä jäljellä. Eli sen verran palkkatöitä tänä vuonna jäljellä, jee!



Vaikka tämä puoli vuotta on mennyt todella nopeasti, ja töissä olen pääsääntöisesti viihtynyt, niin en kyllä haluaisi tänne jäädä töihin. Siis Ruotsiin.

Moni asia on täällä paremmin kuin Suomessa, tai ainakin vähintään yhtä hyvin, mutta siitä en pääse yli enkä ympäri, että täällä en haluaisi tulla leikatuksi. Piste.

Leikkauksenjälkeisiä tulehduksia ilmoitetaan kovin vähän, mutta en oikein osaa sanoa että onko heidän systeemi kovin kattava. Eli, ilmeisesti meidän tietoon tulevat tulehdukset vain, jos potilas itse ilmoittaa niistä lääkärille tai tulee käymään polilla tai pääsairaalassa. Eli, jos vain käyvät terveyskeskuksessa pinnallisen tulehduksen takia, ei se välttämättä tule meidän tietoon. Toisin kuin Suomessa.

Suomessa olen ollut meidän osaston hygieniavastaava. Jokainen potilas sai mukaansa kaavakkeen, jonka ottavat mukaan terveyskeskukseen/yksityislääkärille/työterveyshuoltoon, jos ottavat yhteyttä tulehdusepäilyn takia. Nämä kaavakkeet sitten lähetetään eteenpäin meidän hygieniahoitajalle, joka välitti tiedot meille.

Me, hygieniavastaavat, käytiin läpi potilaitten leikkauskertomukset, ja etsittiin mahdollisia syitä tulehdukseen. Kerran vuodessa tehtiin koko vuoden kattava tilasto, ja käytiin se osaston kanssa läpi osastotunnilla. Täällä ei ole mitään tämmöistä.
Meillä Suomessa toitotetaan käsihygieniaa, käsihygieniaa, käsihygieniaa, KÄSIHYGIENIAA, sitä toitotetaan täällä myös, mutta välillä tuntuu että enemmän vain tavalliselle kansalle kuin henkilökunnalle.

Siinä missä meidän osastolla Suomessa ei pääse kävelemään montaa metriä ilman että törmää käsidesipulloon, huomasin järkytyksekseni että täällä oli mun parin vuoden poissaolon aikana monta käsidesipaikkaa hävinnyt! Paikkoja joihin mä silloin alussa olin päättänyt että pitää olla käsidesipullot. Ja olisin silloinkin laittanut niitä vielä moneen muuhunkin paikkaan, mutta mua jarruteltiin!

Esimerkiksi potilaskeittiössä ei enää ole. Eli paikka jossa heräämön henkilökunta tekee voileivät potilaille (jotka muuten meillä Suomessa tulee valmiina keittiöstä). Suurin osa käyttää kertakäyttöhanskoja leipiä tehdessä, mutta ei kaikki!
Leikkaussalissa käytetään käsidesiä paljon harvemmin kuin mitä pitäisi. Varsinkin anestesiahoitajat. Meidän kolmesta anestesiahoitajasta kahden hygienia on aivan aliarvoista, mun mielestä.




Ennen sairaalaan siivoojat olivat pääsääntöisesti suomalaisia, nykyään aasialaisia, arabeja ym

Nojoo, pääsin taas jotenkin mun lempiaiheeseen, mutta eiköhän tämä jo tarpeeksi tällä kertaa, kirjoitinhan jo asiasta myös tässä postauksessa.

Mutta, vähän muutakin työasiaa. Työhän pitäisi aina tehdä mahdollisimman tehokkaasti, ja täälläkin päätettiin että meidän pitäisi tehdä töitä tehokkaammin! Häh?! Lähes päivittäin tehdään töitä hiki hatussa. Ja koska miehitys on kovin pieni, on meillä jo nyt suuria ongelmia jos joku on poissa.

Ja sen lisäksi ollaan koko kevään tehty torstaisin gynekologiaa vain n klo 10-12 asti, usein vain n klo 10. Ja perjantaisin on usein ollut vain yksi Sali. Sen sijaan että me tehtäisiin 1-2 leikkausta lisää päivässä (jo nyt 8 polventähystystä tai yksi eturistiside ja 5 tähystystä, 5 tyrää ja 2-3 peppua, 5 olkapäätä, joista 2-3 on isompia hommia kuten Bankart, 7 käsi- ja jalkahommaa jne…) olisi ehkä tärkeämpää löytyä ratkaisu noihin to ja pe päiviin. Yrittävät kyllä, mutta on kuulemma kovin vaikeaa.

Perjantaihan on täällä jo lähes vapaapäivä, monilla aloilla työt loppuu jo viimeistään klo 14, kuten meillä. Meidän 65+ eläkkeellä oleva anestesialääkäri ei ole perjantaisin töissä, joten on vaikea löytää perjantaiksi hommia jotka menevät 100% varmasti paikallispuudutuksessa. Toisaalta täällä on muut työpäivät pitempiä, joten pakko lopettaa aikaisemmin joku päivä, muuten tulee liikaa tunteja.

Joka tapauksessa on tähän palkattu kallis konsulttiyritys, joka yrittää ”LEANata” meidän toiminnan. Löysin jopa suomeksi tästä jotain, eli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri työskentelee myös tämän parissa. Eli periaatteessa yritetään tehostaa toimintaa monin eri tavoin, esim löytämällä ”aikavarkaita”, sijoittamalla tavaroita järkevämmin jne. Tässä myös ruotsiksi juttua.


Lean kokousten pohdintoja kahvihuoneen seinällä

Periaatteessa siis todella hyvä juttu, ja sitä tarvittaisiin varmasti myös mun työpaikalla Suomessa (siis mun entisessä, mutta minne aina palaan uudelleen ja uudelleen… ;-). Mutta välillä tuntuu täällä että tässä meidän pienessä yksikössä tällä pienellä henkilömäärällä se ei tule onnistumaan. No, jää nähtäväksi. Taidan tulla täällä käymään joulukuussa!

Suuruudenhullu Dubai

Tässä Saudiblogista Dubain matkakertomus.

3.10.2008

Terveisiä Dubaista! Olipa ihana päästä taas vähäksi aikaa sivilisaation pariin. Kyllä sen huomaa miten älyttömän hullu maa tämä on, kun käy toisessa muslimi maassa, ja vielä Ramadanin aikaan!

Matka kyllä alkoi jännissä merkeissä, kun passintarkastuksessa, siis vielä Saudeissa, mun passissa oli jotain ongelmaa. Passimies ei tietenkään puhunut englantia ja jonkin aikaa se yritti mulle jotain arabiaksi selittää, ja käski sitten odottamaan.

Sitten taas se katto jotain tietokoneelta, näytti sivun, missä kaikki muut on arabiaksi, paitsi mun nimi ja kysyi ilmeisesti, olenko tämä minä? Vastasin että kyllä ja sitten se selitti taas jotain. Tuli mieleen että ehkä se sekoittaa jotain mun vanhoihin tietoihin, kun passi on sama kuin viimeksikin Saudeissa.

Kysyin sitten yhdeltä mieheltä joka oli jonossa jos hän puhuu englantia ja hän tuli auttamaan. Pyysin häntä selittämään asian ja passimies pyysi mun Iqaman (“asumislupa” Saudeissa, joko se tai passi on aina oltava mukana, mutta molempia ei saa pitää samaan aikaan, eli kun tarvitsee passia, annetaan Iqama pois siksi aikaa. Säilyttävät niitä sairaalassa) kopiota, joka on AINA mun kukkarossa, vaan eipä ollut nytten. Yritin sitten näyttää passista, ja selittää ”tulkin” avulla, että hän katsoo varmaan vanhan Iqaman numeroa ja niin sitten asia lopulta selvisi, eikä mun tarvinnut lähteä hakemaan mun Iqaman kopiota kotoa, huh!

Lento oli mukavat 1h20 min ja koneessakin oli vain hyvin vähän porukkaa. Dubain kentällä menimme sitten tax freehin ostamaan olutta ja viiniä, koska Dubaissakin alkoholia saa vain yökerhoissa ja hotellien ravintoloista. Löytyi sieltä myös Geishaa ja Dumlea. Kun tultiin ulos kentältä tuli vastaan kostea, kuuma ilma, ihan erilainen kuin Riadissa enemmän siedettävä, kuiva kuumuus.



Hotellimme oli 5 tähden Hilton, jolla oli oma ranta, joka oli pääsyy hotellin valitsemiseen. Aika paljon tavallista karvalakkikansaa siellä hotellissa oli, eihän se mikään hirveän kallis ollut. Huone oli hieno ja parvekkeelta näkyi meri ja pilvenpiirtäjiä. Minibaariin laitettiin omat juomat jäähtymään, mutta juotiin sieltä yhdet kylmät oluet ja tehtiin drinksut. Aah, vapaus!



Loman aikana tuli syötyä ja juotua erittäin hyvin, shoppailtua aika lailla ja myös uitua ja otettua aurinkoa. Käytiin myös ”donitsi” ajelulla, eli moottoriveneen perässä oli semmoinen pyöreä ilmapatja. Kiinni sai pitää kovaa ja meno oli hurjaa! Lopun päivän kädet tärisi kuin olisi ollut pahempikin darra! Samaan aikaan samassa hotellissa oli myös mun matkakaverin tuttu täältä Saudeista, Puolalais-syntyinen, nykyään Australialainen, Ilona.

Dubai on yksi seitsemästä emiraatista, jotka muodostavat Yhdistyneet Arabiemiraatit, ja on myös Emiraattien pääkaupunki. Dubai on unionin runsasväkisin emiraatti ja pinta-alaltaan toiseksi suurin Abu Dhabin jälkeen. Dubai erottuu muista arabiemiraateista siten, että öljytulot muodostavat vain pienen osan sen bruttokansantuotteesta. Suurin osa emiraatin tuloista perustuu kasvavalle matkailulle. Dubai on myös keskittynyt informaatioteknologiaan ja pankin alaan. Dubai on verovapaa maa (tiedot Wikipediasta).

Dubaissa on maailman ainoa 7 tähden hotelli (Burj al Arab), Lähi-idän suurin ostoskeskus (Mall of the Emirates) ja vuonna 2009 maailman korkein rakennus, Burj Dubai (oli työnimi, nykyään Burj Khalifa).


Burj al Arab


Rakennusvaiheessa oleva Burj Khalifa

Mall of the Emiratesissa on myös valtava hiihtokeskus, jossa on tekolunta ja lämpötila on -2c.



Dubai on täynnä valmiita ja rakennusvaiheessa olevia pilvenpiirtäjiä. Ja koska rannoille mahtuu vain rajallisesti asuntoja, on Dubaihin rakenteilla 3 valtavaa saarta, kaksi palmun muotoista ja yksi maapallon muotoinen maaosineen, josta ökyrikkaat voivat ostaa itselleen huvilan rannalta!



Kävimme shoppailemassa tuolla Mall of the Emiratesissa ja siellä oli ihan tavallisia kauppoja ja myös designer liikkeitä, kuten Armani, Dolce&Gabbana, Gucci etc. Kun jonotimme taksia (n tunnin, koska oli Eid, Ramadanin jälkeinen juhla, ja KAIKKI oli shoppailemassa) saimme ihailla toinen toistaan upeamman näköisiä autoja, mm punainen Ferrari ja Porcheja, koska nämä autot parkeerattiin ihan pääoven eteen!

Dubaissa ei kauppoja suljeta rukousten ajaksi, ja hotellilla ei edes koskaan kuultu rukouskutsuja, vain ostoskeskuksessa. Vain harva nainen kulki hunnussa ja abayassa, ja niistäkin varmaan puolet oli Saudeja. Monet naiset ei peitä hiuksiaan ollenkaan ja nekin jotka peittää oli usein pukeutunut farkkuihin ja tiukkaan paitaan ja huivi sopi vaatetuksen väreihin!


Dubaissa sai myös sianlihaa,joka on Saudeissa kielletty

Ramadanin aikana ei myöskään Dubaissa saanut syödä tai juoda päiväsaikaan eikä hotellin rannalla saanut alkoholia. Mutta ostoskeskuksissakin sai ruokaa suljettujen ovien takana! Hotellilla oli pihalla iso teltta ja myös ulkona pöytiä ja tuoleja, jossa sai nauttia Iftar (paaston lopettaminen) illallisen ja mekin yhtenä iltana käytiin siellä syömässä Arabialaisia herkkuja!





Eidin piti alkaa vasta keskiviikkona, mutta kun maanantai iltana tultiin hotellille kertoi ovimies meille että uusi kuu on nähty ja Eid alkaa jo tiistaina!

Meidän hotellin vieressä oli leipomo, josta sai oikeaa ruisleipää! Sitä sitten ostettiin valtavat määrät, jäi multa toiset kengätkin ostamatta sen takia että olisi ollut rusleivälle tilaa =)



Kun kirjauduimme koti-lennolle kertoi check-in hlö että meitä on vain 18 ihmistä koko lennolla! Yritimme sitten päästä business luokkaan, mutta ei onnistunut ;-) Kentällä, joka oli aika pettymys shoppailun suhteen, teimme vielä viimehetken ostoksia ja kävimme viimesellä oluella!

Kun saavuimme Riadiin me jouduttiin odottamaan todella kauan että päästiin passintarkastuksen läpi, todella hidasta toimintaa, kai Eidin takia. Mun reissukaverilta oli se kuvasivu melkein irronnut passista, joten sitä sitten kanssa tutkittiin jonkin aikaa.

Matkalaukut me saatiin heti, mutta sitten oli kauheat jonot taas läpivalaisuun, kaikki laukut vielä läpivalaistaan ennen kuin kentältä saa poistua. Ja mun reppu ja ostospussit käytiin ensimmäistä kertaa läpi, onneksi ei sentään tarvinnut avata matkalaukkua. Noin hankalaa tähän maahan saapuminen ei ole mulle koskaan ennen ollut, joten toivottavasti se johtui vain Eidistä!

Tätä edellisenä kertana kun kävin Dubaissa me käytiin myös jeeppi-safarilla hiekka-aavikolla. Kun saavuttiin aavikolle vähennettiin jeeppien renkaistaa ilmaa ja ajettiin vuoristorataa hiekkadyynejä ylös ja alas. Oli välillä aika pelottavaa. Sitten saavuttiin turisteille tehtyyn beduiinitelttäkylään, jossa mahtava arabialainen grilliateria, hennamaalausta, vatsatanssia, kamelilla ratsastamista ja hiekkadyyneiltäkin sai lumilautailla.

Suosittelen Dubaita lomakohteena, siellä on upeita rantoja, shoppailua, eksotiikkaa ja lapsille upeita vesiupuistoja. Ja lentomatkakaan ei ole mikään mahdoton.

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi