Sigtuna

Mun veli kävi eilen Tukholmassa ostamassa auton ja tuli mun luokse yöksi.

Tämmöisen auton veli osti...


...okei vain mun unelmissa ;-)

Oikeesti auto oli tälläinen vuoden 1973 Volkswagen!





Me käytiin Sigtunassa, joka on joidenkin lähteiden mukaan, Ruotsin ensimmäinen kaupunki. Sigtuna sijaitsee vain noin 15 km päässä mun asuinpaikasta.


"Tant Brun" kahvila 1600-luvulta. Elsa Beskow, joka kirjoitti "Tant brun, tant grön och tant Gredelin" kirjan (vuonna 1918, Täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Sinipunainen, suom. Eila Kivikk'aho) vietti paljon aikaa Sigtunassa.

”Sigtuna on aikoinaan ollut Ruotsin merkittävin kaupan ja vallan keskittymä.
Kuningas Eerik Voittoisa toi mukanaan hovinsa ja perusti kaupungin vuonna 980 hyvien kulkuyhteyksien päähän Mälaren-järven rannalle. Kaupunki koki tuhoisan tulipalon 1100-luvulla, jonka jälkeen sen asema heikkeni.





Storagatanin päässä sijaitsi aikoinaan kuninkaan kartano, ja paikalla on nyt museo. Kaupungin raatihuone on peräisin vuodelta 1747 ja se on todennäköisesti Ruotsin pienin. Raatihuone toimii museona, mutta siellä suoritetaan myös siviilivihkimisiä.



Sigtuna on kuuluisa riimukivistään. Riimukivin koristeltuja kivipaaseja on koko kunnan alueella 150 ja pelkästään Sigtunassa yli 30.



Viikinkiajalla riimukivi pystytettiin kuolleen muistoksi, ja niitä käytettiin usein rakennusmateriaaleina. Tosin Sigtunan Pyhän Marian kirkon vieressä oleva Anundin riimukivi on poikkeuksellinen: Anund pystytti kiven omaksi kunniakseen vielä eläessään. Kaupungissa on myös Pyhän Laurin ja Pyhän Pietarin kirkon rauniot.” Lainattu täältä.


Jonkun hauska portti

Sigtunassa lyötiin myös Ruotsin ensimmäiset kolikot.


Syötiin terassilla Mälarenin äärella - kylmä oli!

Työjuttuja...taas...

Mutta viimeisen kerran! Loppu häämöttää. Enää viisi viikkoa töitä jäljellä. Eli sen verran palkkatöitä tänä vuonna jäljellä, jee!



Vaikka tämä puoli vuotta on mennyt todella nopeasti, ja töissä olen pääsääntöisesti viihtynyt, niin en kyllä haluaisi tänne jäädä töihin. Siis Ruotsiin.

Moni asia on täällä paremmin kuin Suomessa, tai ainakin vähintään yhtä hyvin, mutta siitä en pääse yli enkä ympäri, että täällä en haluaisi tulla leikatuksi. Piste.

Leikkauksenjälkeisiä tulehduksia ilmoitetaan kovin vähän, mutta en oikein osaa sanoa että onko heidän systeemi kovin kattava. Eli, ilmeisesti meidän tietoon tulevat tulehdukset vain, jos potilas itse ilmoittaa niistä lääkärille tai tulee käymään polilla tai pääsairaalassa. Eli, jos vain käyvät terveyskeskuksessa pinnallisen tulehduksen takia, ei se välttämättä tule meidän tietoon. Toisin kuin Suomessa.

Suomessa olen ollut meidän osaston hygieniavastaava. Jokainen potilas sai mukaansa kaavakkeen, jonka ottavat mukaan terveyskeskukseen/yksityislääkärille/työterveyshuoltoon, jos ottavat yhteyttä tulehdusepäilyn takia. Nämä kaavakkeet sitten lähetetään eteenpäin meidän hygieniahoitajalle, joka välitti tiedot meille.

Me, hygieniavastaavat, käytiin läpi potilaitten leikkauskertomukset, ja etsittiin mahdollisia syitä tulehdukseen. Kerran vuodessa tehtiin koko vuoden kattava tilasto, ja käytiin se osaston kanssa läpi osastotunnilla. Täällä ei ole mitään tämmöistä.
Meillä Suomessa toitotetaan käsihygieniaa, käsihygieniaa, käsihygieniaa, KÄSIHYGIENIAA, sitä toitotetaan täällä myös, mutta välillä tuntuu että enemmän vain tavalliselle kansalle kuin henkilökunnalle.

Siinä missä meidän osastolla Suomessa ei pääse kävelemään montaa metriä ilman että törmää käsidesipulloon, huomasin järkytyksekseni että täällä oli mun parin vuoden poissaolon aikana monta käsidesipaikkaa hävinnyt! Paikkoja joihin mä silloin alussa olin päättänyt että pitää olla käsidesipullot. Ja olisin silloinkin laittanut niitä vielä moneen muuhunkin paikkaan, mutta mua jarruteltiin!

Esimerkiksi potilaskeittiössä ei enää ole. Eli paikka jossa heräämön henkilökunta tekee voileivät potilaille (jotka muuten meillä Suomessa tulee valmiina keittiöstä). Suurin osa käyttää kertakäyttöhanskoja leipiä tehdessä, mutta ei kaikki!
Leikkaussalissa käytetään käsidesiä paljon harvemmin kuin mitä pitäisi. Varsinkin anestesiahoitajat. Meidän kolmesta anestesiahoitajasta kahden hygienia on aivan aliarvoista, mun mielestä.




Ennen sairaalaan siivoojat olivat pääsääntöisesti suomalaisia, nykyään aasialaisia, arabeja ym

Nojoo, pääsin taas jotenkin mun lempiaiheeseen, mutta eiköhän tämä jo tarpeeksi tällä kertaa, kirjoitinhan jo asiasta myös tässä postauksessa.

Mutta, vähän muutakin työasiaa. Työhän pitäisi aina tehdä mahdollisimman tehokkaasti, ja täälläkin päätettiin että meidän pitäisi tehdä töitä tehokkaammin! Häh?! Lähes päivittäin tehdään töitä hiki hatussa. Ja koska miehitys on kovin pieni, on meillä jo nyt suuria ongelmia jos joku on poissa.

Ja sen lisäksi ollaan koko kevään tehty torstaisin gynekologiaa vain n klo 10-12 asti, usein vain n klo 10. Ja perjantaisin on usein ollut vain yksi Sali. Sen sijaan että me tehtäisiin 1-2 leikkausta lisää päivässä (jo nyt 8 polventähystystä tai yksi eturistiside ja 5 tähystystä, 5 tyrää ja 2-3 peppua, 5 olkapäätä, joista 2-3 on isompia hommia kuten Bankart, 7 käsi- ja jalkahommaa jne…) olisi ehkä tärkeämpää löytyä ratkaisu noihin to ja pe päiviin. Yrittävät kyllä, mutta on kuulemma kovin vaikeaa.

Perjantaihan on täällä jo lähes vapaapäivä, monilla aloilla työt loppuu jo viimeistään klo 14, kuten meillä. Meidän 65+ eläkkeellä oleva anestesialääkäri ei ole perjantaisin töissä, joten on vaikea löytää perjantaiksi hommia jotka menevät 100% varmasti paikallispuudutuksessa. Toisaalta täällä on muut työpäivät pitempiä, joten pakko lopettaa aikaisemmin joku päivä, muuten tulee liikaa tunteja.

Joka tapauksessa on tähän palkattu kallis konsulttiyritys, joka yrittää ”LEANata” meidän toiminnan. Löysin jopa suomeksi tästä jotain, eli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri työskentelee myös tämän parissa. Eli periaatteessa yritetään tehostaa toimintaa monin eri tavoin, esim löytämällä ”aikavarkaita”, sijoittamalla tavaroita järkevämmin jne. Tässä myös ruotsiksi juttua.


Lean kokousten pohdintoja kahvihuoneen seinällä

Periaatteessa siis todella hyvä juttu, ja sitä tarvittaisiin varmasti myös mun työpaikalla Suomessa (siis mun entisessä, mutta minne aina palaan uudelleen ja uudelleen… ;-). Mutta välillä tuntuu täällä että tässä meidän pienessä yksikössä tällä pienellä henkilömäärällä se ei tule onnistumaan. No, jää nähtäväksi. Taidan tulla täällä käymään joulukuussa!

Suuruudenhullu Dubai

Tässä Saudiblogista Dubain matkakertomus.

3.10.2008

Terveisiä Dubaista! Olipa ihana päästä taas vähäksi aikaa sivilisaation pariin. Kyllä sen huomaa miten älyttömän hullu maa tämä on, kun käy toisessa muslimi maassa, ja vielä Ramadanin aikaan!

Matka kyllä alkoi jännissä merkeissä, kun passintarkastuksessa, siis vielä Saudeissa, mun passissa oli jotain ongelmaa. Passimies ei tietenkään puhunut englantia ja jonkin aikaa se yritti mulle jotain arabiaksi selittää, ja käski sitten odottamaan.

Sitten taas se katto jotain tietokoneelta, näytti sivun, missä kaikki muut on arabiaksi, paitsi mun nimi ja kysyi ilmeisesti, olenko tämä minä? Vastasin että kyllä ja sitten se selitti taas jotain. Tuli mieleen että ehkä se sekoittaa jotain mun vanhoihin tietoihin, kun passi on sama kuin viimeksikin Saudeissa.

Kysyin sitten yhdeltä mieheltä joka oli jonossa jos hän puhuu englantia ja hän tuli auttamaan. Pyysin häntä selittämään asian ja passimies pyysi mun Iqaman (“asumislupa” Saudeissa, joko se tai passi on aina oltava mukana, mutta molempia ei saa pitää samaan aikaan, eli kun tarvitsee passia, annetaan Iqama pois siksi aikaa. Säilyttävät niitä sairaalassa) kopiota, joka on AINA mun kukkarossa, vaan eipä ollut nytten. Yritin sitten näyttää passista, ja selittää ”tulkin” avulla, että hän katsoo varmaan vanhan Iqaman numeroa ja niin sitten asia lopulta selvisi, eikä mun tarvinnut lähteä hakemaan mun Iqaman kopiota kotoa, huh!

Lento oli mukavat 1h20 min ja koneessakin oli vain hyvin vähän porukkaa. Dubain kentällä menimme sitten tax freehin ostamaan olutta ja viiniä, koska Dubaissakin alkoholia saa vain yökerhoissa ja hotellien ravintoloista. Löytyi sieltä myös Geishaa ja Dumlea. Kun tultiin ulos kentältä tuli vastaan kostea, kuuma ilma, ihan erilainen kuin Riadissa enemmän siedettävä, kuiva kuumuus.



Hotellimme oli 5 tähden Hilton, jolla oli oma ranta, joka oli pääsyy hotellin valitsemiseen. Aika paljon tavallista karvalakkikansaa siellä hotellissa oli, eihän se mikään hirveän kallis ollut. Huone oli hieno ja parvekkeelta näkyi meri ja pilvenpiirtäjiä. Minibaariin laitettiin omat juomat jäähtymään, mutta juotiin sieltä yhdet kylmät oluet ja tehtiin drinksut. Aah, vapaus!



Loman aikana tuli syötyä ja juotua erittäin hyvin, shoppailtua aika lailla ja myös uitua ja otettua aurinkoa. Käytiin myös ”donitsi” ajelulla, eli moottoriveneen perässä oli semmoinen pyöreä ilmapatja. Kiinni sai pitää kovaa ja meno oli hurjaa! Lopun päivän kädet tärisi kuin olisi ollut pahempikin darra! Samaan aikaan samassa hotellissa oli myös mun matkakaverin tuttu täältä Saudeista, Puolalais-syntyinen, nykyään Australialainen, Ilona.

Dubai on yksi seitsemästä emiraatista, jotka muodostavat Yhdistyneet Arabiemiraatit, ja on myös Emiraattien pääkaupunki. Dubai on unionin runsasväkisin emiraatti ja pinta-alaltaan toiseksi suurin Abu Dhabin jälkeen. Dubai erottuu muista arabiemiraateista siten, että öljytulot muodostavat vain pienen osan sen bruttokansantuotteesta. Suurin osa emiraatin tuloista perustuu kasvavalle matkailulle. Dubai on myös keskittynyt informaatioteknologiaan ja pankin alaan. Dubai on verovapaa maa (tiedot Wikipediasta).

Dubaissa on maailman ainoa 7 tähden hotelli (Burj al Arab), Lähi-idän suurin ostoskeskus (Mall of the Emirates) ja vuonna 2009 maailman korkein rakennus, Burj Dubai (oli työnimi, nykyään Burj Khalifa).


Burj al Arab


Rakennusvaiheessa oleva Burj Khalifa

Mall of the Emiratesissa on myös valtava hiihtokeskus, jossa on tekolunta ja lämpötila on -2c.



Dubai on täynnä valmiita ja rakennusvaiheessa olevia pilvenpiirtäjiä. Ja koska rannoille mahtuu vain rajallisesti asuntoja, on Dubaihin rakenteilla 3 valtavaa saarta, kaksi palmun muotoista ja yksi maapallon muotoinen maaosineen, josta ökyrikkaat voivat ostaa itselleen huvilan rannalta!



Kävimme shoppailemassa tuolla Mall of the Emiratesissa ja siellä oli ihan tavallisia kauppoja ja myös designer liikkeitä, kuten Armani, Dolce&Gabbana, Gucci etc. Kun jonotimme taksia (n tunnin, koska oli Eid, Ramadanin jälkeinen juhla, ja KAIKKI oli shoppailemassa) saimme ihailla toinen toistaan upeamman näköisiä autoja, mm punainen Ferrari ja Porcheja, koska nämä autot parkeerattiin ihan pääoven eteen!

Dubaissa ei kauppoja suljeta rukousten ajaksi, ja hotellilla ei edes koskaan kuultu rukouskutsuja, vain ostoskeskuksessa. Vain harva nainen kulki hunnussa ja abayassa, ja niistäkin varmaan puolet oli Saudeja. Monet naiset ei peitä hiuksiaan ollenkaan ja nekin jotka peittää oli usein pukeutunut farkkuihin ja tiukkaan paitaan ja huivi sopi vaatetuksen väreihin!


Dubaissa sai myös sianlihaa,joka on Saudeissa kielletty

Ramadanin aikana ei myöskään Dubaissa saanut syödä tai juoda päiväsaikaan eikä hotellin rannalla saanut alkoholia. Mutta ostoskeskuksissakin sai ruokaa suljettujen ovien takana! Hotellilla oli pihalla iso teltta ja myös ulkona pöytiä ja tuoleja, jossa sai nauttia Iftar (paaston lopettaminen) illallisen ja mekin yhtenä iltana käytiin siellä syömässä Arabialaisia herkkuja!





Eidin piti alkaa vasta keskiviikkona, mutta kun maanantai iltana tultiin hotellille kertoi ovimies meille että uusi kuu on nähty ja Eid alkaa jo tiistaina!

Meidän hotellin vieressä oli leipomo, josta sai oikeaa ruisleipää! Sitä sitten ostettiin valtavat määrät, jäi multa toiset kengätkin ostamatta sen takia että olisi ollut rusleivälle tilaa =)



Kun kirjauduimme koti-lennolle kertoi check-in hlö että meitä on vain 18 ihmistä koko lennolla! Yritimme sitten päästä business luokkaan, mutta ei onnistunut ;-) Kentällä, joka oli aika pettymys shoppailun suhteen, teimme vielä viimehetken ostoksia ja kävimme viimesellä oluella!

Kun saavuimme Riadiin me jouduttiin odottamaan todella kauan että päästiin passintarkastuksen läpi, todella hidasta toimintaa, kai Eidin takia. Mun reissukaverilta oli se kuvasivu melkein irronnut passista, joten sitä sitten kanssa tutkittiin jonkin aikaa.

Matkalaukut me saatiin heti, mutta sitten oli kauheat jonot taas läpivalaisuun, kaikki laukut vielä läpivalaistaan ennen kuin kentältä saa poistua. Ja mun reppu ja ostospussit käytiin ensimmäistä kertaa läpi, onneksi ei sentään tarvinnut avata matkalaukkua. Noin hankalaa tähän maahan saapuminen ei ole mulle koskaan ennen ollut, joten toivottavasti se johtui vain Eidistä!

Tätä edellisenä kertana kun kävin Dubaissa me käytiin myös jeeppi-safarilla hiekka-aavikolla. Kun saavuttiin aavikolle vähennettiin jeeppien renkaistaa ilmaa ja ajettiin vuoristorataa hiekkadyynejä ylös ja alas. Oli välillä aika pelottavaa. Sitten saavuttiin turisteille tehtyyn beduiinitelttäkylään, jossa mahtava arabialainen grilliateria, hennamaalausta, vatsatanssia, kamelilla ratsastamista ja hiekkadyyneiltäkin sai lumilautailla.

Suosittelen Dubaita lomakohteena, siellä on upeita rantoja, shoppailua, eksotiikkaa ja lapsille upeita vesiupuistoja. Ja lentomatkakaan ei ole mikään mahdoton.

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi

Kaunis Tukholma

Torstai-illasta sunnuntain puoleen päivään asti mulla oli kaksi vierasta Varbergistä, Ruotsin länsirannikolta, jossa työskentelin 10 vuotta sitten reilun vuoden. He olivat myös mun luona käymässä kun viimeksi olin Tukholmassa töissä, ja kävivät myös Suomessa keväällä 2001. Itse en ole Varbergissä sen jälkeen käynyt kun työt loppui, jospa alkukesästä saisi aikaiseksi.

Oli todella mukavaa nähdä heitä taas, ja kuulla juoruja töistä, vaikken kovin montaa ihmistä sieltä enää muista.

Torstaina olimme vain kotosalla, tein ruokaa ja juotiin viiniä.



Perjantaina käytiin ensin mun työpaikalla tutustumassa. Siellä ei ollut ketään silloin, koska muilla oli kehityspäivä, mihin mun ei onneksi tarvinnut osallistua!

Sitten mentiin Tukholman keskustaan ja käveltiin Vanhaan Kaupunkiin päin. Aurinko paistoi ja oli suht lämmintä. Mutta, silloin kuin aurinko oli pilvessä, oli aika viileää.




Joka turistikaupassa myytiin hää-aiheisia juttuja





Ensiksi menimme yhden pubin terassille lounaalle ja oluelle.



Siitä jatkoimme syvemmälle Vanhaan Kaupunkiin, käytiin pikku putiikeissa ja pysähdyttiin taas aurinkoiselle terassille oluselle.

Päivälliselle mentiin tanskalaiseen Jensen’s Boefhaus pihviravintolaan, jossa söin hampurilaisen. Ei ollut mitenkään erikoinen, mutta jälkkäri; appelsiinisorbetti ja suklaamousse oli taivaallista =)

Lauantaina mentiin taas kaupungille.


Taisivat harjoitella häitä varten

Ensin me mentiin 50 min paattiajelulle Djurgårdenin ympärille. Oli ihan mielenkiintoista, mutta vähän vilu tuli, kun oltiin kannella.


Strandvägen, Tukholman kallein ja halutuin osoite










Tämä purjelaiva on hostelli!



Sieltä jatkettiin keskustaan shoppailemaan, ja ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Päädyttiin tunniksi istumaan portaille Hötorgetille!

Päivällinen me syötiin pienessä ravintolassa Vanhassa Kaupungissa, CC.ssä, joka tarjosi perinteistä riista ruokaa. Mä söin villisikaa, oli todella hyvää. Ja kallista… Mutta en mensisi uudestaan, koska palvelu oli aika huonoa; perunamuusi tuli lähes 5 min sen jälkeen kun oltiin saatu lihat/kalat, ja vaikka ravintolassa ei ollut kuin yksi seurue ennen meitä, laitettiin meidät ihan heidän viereen istumaan, ja ne oli todella äänekkäitä…

Tänään on edelleen aurinkoista ja lämmintä, joten kun olin saattanut vieraat junalle, kävelin tunnin lenkin. Näin myös paljon valkovuokkoja, joita näin ensimmäisen kerran viime viikonloppuna kun olin kävelyllä. Aah, ihana kevät =)

Ruokajuttuja

Täällä saa vain tavallisia puurohiutaleita, joten näitä raahaan Suomesta

Se hyvä puoli Ruotsissa asumisessa verrattuna muihin ulkomaihin on ruoka. Täältä saa lähes kaikkea kuin Suomestakin, ja varsinkin täältä Tukholmasta saa myös paljon suomalaistakin, kuten karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, lenkki ja -nakkimakkaroita, leipäjuustoa ym.

Varsinkin leipä oli suuri ongelma niin Bermudalla kuin Saudeissakin, ruisleivästä sai vain unelmoida, ja täysjyväleivätkin oli jotain paahtoleipiä. Ruotsissakin kyllä lisätään ruisleipiinkin sokeria, ruotsalaiset tykkäävät makeasta, mutta täältä saa Fazerin leipiä. Isoissa kaupoissa on valtavat hyllyt täynnä kaikenlaisia Fazerin leipiä, ja ne ovat täällä suosittuja.


Mun lempparileipä

Valion tuotteita täällä on paljon, ja esim kaikki hyla-tuotteet on Valion.

Se, mitä täältä ei tahdo löytää on lihasuikaleet. Jossain kaupassa on joskus naudanlihaa suikaleina tai paloina, mutta broileria en ole kertaakaan nähnyt. Myös valmismarinoitua lihaa ei myöskään ole, kuulemma niissä on ollut liikaa bakteereja tai jotain. No, eipä ihmetytä, kun eihän en sairaalatkaan ole siistejä täällä (hah, pääsinpä taas lempiaiheeseeni ;-)

Pakastealtaasta löytyykin sitten broileria joka lähtöön, on marinoitua ja marinoimattomia, mutta pussit ovat valtavia. Muutenkin jos vertaan paikallista ICA Maxia Prismaan, niin täällä on enemmän pakastealtaita, myös valmisruokia löytyy pakastimesta joka lähtöön.

Ja onhan täältäkin löytynyt ihania juttuja, kuten esim nämä pakasteesta löytyneet uunijuurekset perunasiivujen kanssa, nykyään ihan must uunilohen kanssa =)



Piimää täällä ei ole ja sitä kaipaan, mutta sen sijaan ruotsalainen viili on enemmän mun makuun kun suomalainen, ja jogurteista kun en kauheasti pidä (siis suomalaisistakaan)niin tämä viili on ihan parasta. Tätä jään todellakin kaipaamaan Suomessa, niin hyvää myslin kera. Se on ehkä lähinnä jonkinlainen piimän ja jogurtin sekoitus.



Suurin ärsytys on silti maitotölkit!!! Nämä ovat niin ärsyttävät, niistä on niin vaikea kaata kun ovat täynnä.



Ja, kun viilitölkissäkin on tuo korkki, niin panee ihmettelemään, eivätkö ruotsalaiset osaa avata niitä meille niin tavallisia tölkkejä ;-)

Ihmeellinen(kö?) Intia

Tässä matkakertomus Intianmatkasta mun Saudiblogista. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

7.11.2008

Ihmeellinen Intia (Incredible India), sanotaan BBC:n mainoksessa. Eipä se kovin ihmeellinen paikka ollut. Hankala kylläkin! Olin hieman ennakkoluuloinen ennen lomaa, lähinnä sen takia että en haluaisi lomalla nähdä kauheasti kerjäläisiä ja kurjuutta ja pelkäsin myös että kaikki haisee kauheasti hielle, kuten Intialaiset miehet ja naiset täällä Saudeissa tekevät.

Olin matkalla äidin, äidin ystävän, veljeni ja veljen kaverin kanssa. Myös yhden mun kaverin oli tarkoitus tulla, mutta joutui valitettavasti perumaan lähtönsä vähän ennen matkaa.

Oltiin ensin viikko loma-osakkeessa, joka oli pettymys. Ulkopuolelta hotelli oli hieno, mutta hotellin takapihalla oli jätevedenpuhdistamo, joten puolet päivästä pihalla haisi p***a! Varsinkin toinen meidän huoneista oli ihan läävä. Suihkuverho oli homeessa ja sohva niin kauhea ja kova että jouduin kahden yön jälkeen muuttamaan poikien sohvalle.


Hotelli

Kamat jätin toiseen huoneeseen, ja sepä aiheutti päänvaivaa siivoojille! Vaikka sanoin ettei tarvitse avata toista sohvaa, kun nukuin toisessa huoneistossa, niin aina se vain oli illalla avattu! Ja toinen sohva oli kerran kasattu.

Muutenkin tuntui että aivojenkäyttö oli Intialaisille välillä todella vaikeaa. Joskus joku aina välillä yllätti, kun tajusi jonkun asian heti. Kieli ei sinänsä ollut ongelmana, kaikki puhui englantia.

Sanotaan että Goa ei ole oikeaa Intiaa, eikä se sitä kyllä ollutkaan. Siellä ei näkynyt kurjuutta ja kerjäläisiäkin vain hyvin vähän, ja he näyttivät ihan hyvävointisilta. Eikä siellä usein tarvinnut haistaa hikeä!

Goa on ollut Portugalin siirtomaa ja sen huomasi kyllä kirkkojen paljoudesta. Suuri osa Goalaisista on katolilaisia. Ja joka puolella oli upeita, välimerentyylisiä huviloita.



Busseilla oli kristilliset nimet tai niissä oli usein sloganeita kuten: ”Äiti Maria, siunaa meidän matka”.

Thaimaata rakastavana Intian matka oli pettymys. Thaimaalaiset ovat palveluhaluisia ja pitävät turisteja tärkeinä. Vaikka turismi on luultavasti Goan suurin tulonlähde eivät Goalaiset ole tätä oikein tajunneet.

Ravintoloissa oli palvelu ajoittain erittäin hidasta ja muutenkin palvelu usein hidasta ja huonoa. Intiassa ei ole tippikulttuuria, joten ehkä tämäkin on osasyyllinen, kun palkka on huono eikä mitään ekstraa saa, niin miksi sitä sitten stressaamaan. Ja usein saatiin selitykseksi, kun joku asia oli huonosti, ettei vielä ole sesonki, kaikki ei ole valmista. Sesonki alkoi sillä viikolla kun oltiin siellä...

Meidän hotellin rannalla oli vain pari hassua aurinkotuolia ja varjoa, muut oli rikki. Rannalla oli paikallisia naisia jotka myivät erittäin agressiivisesti tuotteitaan, joskus jopa ottamalla kädestä kiinni. Thaimaassa riittää että sanoo ”ei kiitos” ja 99% jättää rauhaan, Goalla myyjät vain jankuttivat jankuttamistaan. Ja jos ostit yhdeltä niin seuraava jatkoi jankutusta. Ja vaikka olit edellispäivänä jotain ostanut niin jankutus jatkoi seuraavana päivänä.



Yhtenä päivänä mentiin hippimarkkinoille, josta kuvitteli että voi ostaa kaikkea kivaa halvalla mitä myydään esim Indiskassa. No ei, siellä myytiin samaa kamaa kun rannalla ja meidän hotellin ulkopuolellakin. Ostin laukun ja paidan ja rannalta pari korua, muuta ei edes tehny mieli ostaa, kun se oli niin hankalaa kaiken jankuttamisen takia.

Olihan matkalla paljon positiivistakin. Yhtenä päivänä mentiin delfiini-bongaus venematkalle, jossa delfiinit kylläkin näkyi vain kaukana ja eivät edes hyppineet kovin korkealle. Mutta sen jälkeen mentiin AUTIOLLE rannalle jossa saatiin olla monta tuntia ihan rauhassa pienen ryhmämme kanssa ja saatiin myös maittava lounas monen eri grillatun kalan kera.



Ruoka oli matkalla pääsääntöisesti hyvää ja vältyin vatsataudiltakin, jota etukäteen pelkäsin! Ruoka ja alkoholi oli myös meidän hotellin ulkopuolella todella halpaa.

Matkan ehdoton kohokohta oli toki kun lähdin poikien kanssa Palolem rannalle, jossa sattui samaan aikaan olemaan yksi mun kaveri kavereittensa kanssa. Ranta oli ihana palmuranta, jossa oli paljon vilskettä ja myyjätkin jätti helpommin rauhaan.




Lehmät tulivat auringonlaskun aikaan Palolemille

Sillä rannalla minä, bakteerikammoinen, ötököitä inhoava (muiden)likafoobikko nukuin yhden yön halvassa bambumajassa! No, nukuin ja nukuin, vaikka oli illalla tullut aika lailla juhlitttua niin en kyllä nukkunut kunnolla. Patja oli erittäin kova ja seinät paperia, vaikka oli korvatulpatkin niin kaikki kuului. Moskiittoverkkoakaan tässä majassa ei ollut, vain pistorasiaan laitettava laite, mutta en kyllä hyttysen hyttystä nähnyt.


Meidän bambumajat


Kavereiden, vähän hienommat bambumajat

Viimeisen yön vietin lentokentän lähellä sijaitsevalla rannalla. Tiet Goalla oli todella huonoja ja koska lento lähti jo klo 8 aamulla, olisin joutunut lähtemään Palolemiltä joskus klo 4 aikaan!

Sovittiin taksikuskin kanssa hinta ennen matkaa, mutta kuskihan ei lopulta tiennytkään minne oltiin matkalla ja joutui koko ajan kysymään loppupäässä. Ja joka kerta kysyi väärällä nimellä. Ranta oli Bogmalo mutta hän kysyi Dabolim tai jotain muuta rantaa jota ei ollutkaan. Ja joka kerta sain huutaa takapenkiltä että ”Bogmalo”.

Kun lopulta tultiin perille rupesi kuski vaatimaan lisää rahaa kun oli niin hankala matka. Sanoin että hänhän ajoi väärin eikä tiennyt minne mennään mutta jankutti vaan ja annoin lopulta ja sanoin että osta kartta! Että oli ÄRSYTTÄVÄÄ!

Ranta oli pieni ja siellä oli pari huonoa hotellia ja pari hienoa. Bambumajan jälkeen päädyin varmaan 4 tähden hotellin sviittiin. Maksoi n 55 euroa, joten ei nyt valtavaa lovea sentään kukkaroon tehnyt. Mun bambumaja yöpyminen maksoi n 13 euroa!

Rannalla istuin sitten uinnin jälkeen aurinkotuolille ja otin kuvia uudella järjestelmäkamerallani kun ranta täyttyi värikkäisiin sareihin pukeutuneista Intialaisista vähän ennen auringonlaskua.





Ainoa kurjuus jonka matkalla näin oli Mumbaissa. Lentokentän aitaan asti oli valtava slummi, jonka näki erittäin hyvin koneitten noustessa ja laskiessa. Onneksi ei tarvinnut kentältä poistua!

Eli, summa summarum: loma on aina lomaa ja onhan Intiakin nyt koettu ja matkalla oli joitain unohtumattomia hetkiä, mutta toiste en Intiaan enää halua!