24.9.2016

Nyungwen kansallispuisto ja simpanssien etsimistä

Maanantaina lähdettiin taas ajamaan klo kuuden jälkeen. Matkalla Kigaliin kuski kysyi voisiko hänen sisko tulla mukaan, hän haluaisi nähdä maata. Toki, sanoin, onhan meidän autossa tilaa. Kigalissa noukittiin sisko kyytiin, ja jatkettiin matkaa lounaaseen päin.


Polkupyörätaksi

Nyanzassa pysähdyttiin kuninkaan palatsiin, joka oli nyt museo. Tai ei se aito palatsi ollut, belgialaiset kolonialistit nimittäin tuhosivat palatsin ja rakensivat sen paikalle koulun. Uusi palatsi oli jonkin matkan päässä alkuperäisestä paikasta. Nykyään Ruanda on tasavalta. Museolla oli myös todella valtavasarvisia lehmiä. Niitä ei ole kovin montaa muualla näiden lisäksi.


Sitten matka jatkui Kansallismuseoon. Se oli ihan mielenkiintoinen. 

Museolta ajettiin vielä 2,5 tuntia, kunnes saavuttiin Nyungwen kansallispuistoon. Matkalla nähtiin muutama angolanguaretsa (colobus monkey) ja mustavalkoinen vuoriapina.



Hotelli, Top View Hill Hotel sijaitsi korkealla ja sieltä oli tosi upeat näkymät. Kirkkaalla säällä näkyy Kongoon asti!


Olin ollut huoneessa vain puolisen tuntia, kun sähköt meni. Odottelin tovin, sitten päätin mennä hotellin baariin. Tilasin oluen ja juttelin baarimikon kanssa. Sitten siihen tuli myös kaksi hollantilaista miestä, toisella oli synttärit. Juteltiin ja lopulta söin myös päivällisen heidän kanssaan. Meidän lisäksi syömässä oli vain yksi neljän hengen seurue. Toinen hollantilaisista asuu Kigalissa, toinen Karibialla!

Hotellin aulan katto

Tiistaina herätys oli jo klo 0400. Aamupalan jälkeen lähdettiin jäljittämään simpansseja.


Mun ryhmässä oli saksalainen ja amerikkalainen pariskunta. Amerikkalaiset asuvat myös Karibialla! Kaikki oli himomatkaajia. Juttua piisasi, harmi vaan että suurin osa aikaa piti olla hiljaa, jotta simpanssit ei kuule meitä...

Kun klo 0500 lähdettiin hotellilta oli lämpötila vain 7 astetta! Auringon noustua se onneksi nousi pariinkymmeneen asteeseen.


Me oltiin viidakossa 4,5 tuntia, josta käveltiin ehkä 2,5, loput ajasta istuttiin millon missäkin ja odotettiin että löytäisikö jäljittäjät simpansseja. Eivät valitettavasti löytäneet, kaksi kertaa kuultiin ne, mutta ei nähty. 


Mutta, aamu oli silti mahtava. Vaikka kävely oli välillä tosi rankkaa, oli paljon jyrkkiä nousuja, niin maisemat olivat mitä upeimmat!




Mähän kärsin Cuscossa (joka on 3399 metrin koreudesssa) lievästä vuoristotaudista, nyt me toki oltiin matalammalla, vain n 2800m, mutta esim hotellin muutaman portaan nousu puuskutti (Kigalissa hotellihuone oli kolmannessa kerroksessa eikä mulla ollut ongelmia!). Joten muutaman jyrkän nousun jouduin tekemään tosi hitaasti, hengitys oikein vinkui astmamaisesti. Vähän pelottavaa. Oltiin suunniteltu Moiran kanssa ensi keväänä Nepalin reissua, mutta täytyy perua, korkeat ilmanalat ei vaan sovi mulle. Tai ainakin niissä vaeltaminen.

Suomesta ostettu proteiinipatukka joka matkusti Saudien kautta Ruandaan

Hotellilla kävin suihkussa ja sitten oli vuorossa lounasbuffet. Mun lisäksi syömässä oli vain edellispäivän neljän hengen amerikkalainen seurue.  He sitten juttelivat mulle, kuten amerikkalaisilla on tapana, kävi ilmi että perheen tytär tekee töitä pakolaisten kanssa Irakissa, ja olivat nyt koko perhe lomalla Ruandassa.  

Sitten istuin muutaman tunnin terassilla ensin hetken auringossa, mutta siinä oli liian kuuma joten siirryin varjoon. Aikamoinen ero päivä ja yölämpötilassa. Sitten menin huoneeseen lentämään kun oli vähän huono olo. 

Klo 1930 vetäydyin päivälliselle, vaikka olo oli edelleen aika huono. Söin vähän, sovin seuraavan päivän aamupalan ja menin nukkumaan. Positiivisena yllätyksenä mun sängyssä oli kolme kuumavesipulloa, ulkona kun oli taas viielää! 

Heräilin yhtenään ja lopulta aamukahden aikaan kävin oksentamassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti