26.8.2016

Viikonloppureissu Jeddaan

Torstaina lähdettiin Hannan kanssa suoraan töistä kentälle. Jeddaan saavuttiin klo 20.30 ja rantahotellilla oltiin noin tunnin kuluttua. Käytiin syömässä ja mentiin nukkumaan.

Tukikohdasta oli myös porukkaa ja ne yöpy Jeddan tukikohdassa. Lauantaiaamuna klo 7.15 S ja R tulivat hakemaan meidät hotellilta, loput porukasta ne oli jättänyt sukelluskaupalle.

Kaupalla sain mun uuden saudisukellusluvan, joka pitää nykyään olla, ja jonka hakemuksen Heidi jätti muutama kuukausi sitten sinne. Vuokrasin sukellusvarusteet (BCDn ja regulaattorin lisäksi räpylät, jotka olin raahannut Riadista mutta unohtanut hotelliin...) ja lähdettiin veneelle.


Kun vuosi sitten kävin viimeksi sukeltamassa oli meitä vain noin kymmenisen henkeä, tällä kertaa parikymmentä. 

Ajettiin laivalla parin tunnin päähän, nähtiin myös muutama delfiini jotka hetken ui meidän lähellä. 

Ensimmäinen sukellus oli luolamainen, joten päätin snorklata. Edellisestä sukelluksesta kun oli jo vuosi, en halunnut aloittaa niin vaikeahkolla. Näkyvyys oli todella hyvä ja näin jopa mureenan uivan, ennen olen vain nähnyt sen pään kun se lymyää jossain kiven kolossa.

Nemo, eli vuokkokala 

Sitten ajettiin puolen tunnin päähän, Butterfly reefille. Osan matkaa pari delfiiniä ui ihan meidän keulassa! Samalla meidän divemaster, intialainen Ali, piti pikaopastuksen portugalilaiselle Analle, joka oli sukeltamassa ensimmäistä kertaa. Hän teki discover-sukelluksen, jossa divemaster on rinnalla koko ajan (ja tässä tapauksessa suurimman osan ajasta käsi kädessä) eikä sukelleta kovin syvälle. Minä kuuntelin myös opetusta, varsinkin käsimerkkien läpikäymistä, vaikka olinkin lentomatkalla myös opiskellut kirjasta.


Oltiin sovittu että sukellan Alin ja Anan kanssa, mikä oli hyvä, sillä mulla oli taas ongelmia korvien kanssa. Huoh. Sukellettiin vain kuuteen metriin asti, ja tuskin olisin syvemmälle edes pystynyt. Eli, jos olisin lähtenyt muiden matkaan, olisin joutunut keskeyttämään. Nyt pystyin silti sukeltamaan noin 50 minuuttia, ja ensimmäistä kertaa pinnalle saavuttaessa mulla oli yli puolet ilmasta jäljellä tankissa. Yleensä mulla on jäljellä vain reilut 500 PSI:tä, millon pitääkin jo viimeistään tulla pinnalle. (Ja tämä siis vain koska ei menty syvemmälle....)

Jeee, pitkästä aikaan!

Ali ja Ana



Sukelluksen jälkeen palattiin hotellille missä käytiin Hannan kanssa vain suihkussa ja syömässä, ja sitten nukkumaan, oltiin ihan poikki. 

Lauantaina nukuttiin vähän pidempään, istuttiin pitkään aamupalalla, ja sitten mentiin hotellin rantaan snorklaamaan. Jopa rannasta on upeat snorklaukset, paljon kaloja "hengailee" riutalla, ovat tottuneet ihmisiin ja odottivat ruokaa, mitä valitettavasti monet sukeltajat ja snorklaajat niille tarjoavat.

Tulipa taas mieleen että miksi asunkaan Riadissa enkä Jeddassa...

Hotellista uloskirjauksen jälkeen käytiin vielä Jeddan suurimmassa ostoskeskuksessa, Red Sea-mallissa. Riadissa ostoskeskukset on tupaten täynnä ihmisiä viikonloppuisin, mutta ei Jeddassa. Siellä kun on niin paljon muutakin tekemistä...

(Vedenalaiset kuvat on suomalaisen Riitan ottamia, joka on sairaanhoitajana Jeddassa ja käy kutakuinkin joka perjantai sukeltamassa. Hän oli myös mukana kun viimeksi olin)

13.8.2016

Erään Saudihoitajan tarina

Meillä on leikkausosastolla kourallinen saudinaisia töissä. Viime viikolla sain kuulla yhden hoitajan tarinan. Sanotaan häntä vaikka Samiraksi.

Samira on noin kolmisenkymmentä vuotta, ehkä vähän nuorempi. Hän ei peitä kasvojaan niqabilla, eli kasvohunnulla.

Kun Samira alkoi työskennellä sairaanhoitajana, ei tämän äiti voinut hyväksyä sitä että tytär työskentelee ympäristössä missä on myös miehiä, ja hoitaa miespuolisia potilaita. En tiedä sen enempää yksityiskohtia, mutta ilmeisesti äiti heitti Samiran pellolle, kuten myös miehensä (!). Samira elättää nyt isäänsä ja jostain syystä myös kahta pikkusiskoaan.

Samira on rakastunut serkkuunsa (täällä on edelleen hyvin tavallista että mennään serkun kanssa naimisiin, nykyään toki vaaditaan geneettiset testit ennen avioliittoa) ja halusi mennä tämän kanssa naimisiin. Mutta Samiran isä ei siihen suostunut, koska kuka häntä sitten elättäisi. Hän ei ole myöskään suostunut antamaan Samiralle lupaa hankkia passia.

Jokaisella saudinaisella on mahram, mies joka on naisesta vastuussa, ja jonka kanssa nainen ei voi mennä naimisiin (isä, isoisä, veli, poika, eno, setä, velipuoli jne). Ilman mahramin lupaa nainen ei mm voi opiskella, matkustaa tai mennä naimisiin.

Nyt serkku on päättänyt mennä jonkun muun kanssa naimisiin, koska haluaa naimisiin, eikä voi odottaa Samiraa ties kuinka kauan. Samira vaikuttaa hyväksyneen tämän.

Samira on valehdellut palkkansa isälle, ja laittaa joka kuukausi rahaa säästöön. Hän toivoo jossain vaiheessa pystyvänsä ostamaan oman asunnon, jotta hän ei olisi veljiensä armolla isänsä kuoltua.

Samiran näkee usein töissä jo töiden loputtua, hänellä ei ole koskaan kiire kotiin...

5.8.2016

Yhdet läksiäiset, eli suuria muutoksia

Ei toki mun läksiäiset, eikä vielä varmaan pariin vuoteen...

Erikin piti olla täällä vielä muutama kuukausi, palata takaisin USA:aan, jäädä eläkkeelle ilmavoimista ja palata tänne siiviiliksi hyvään työhön ensi vuoden alussa. Mutta, ihan niinkuin ei B:kään viime vuonna (B jää vuoden lopussa), ei myöskään Erik saanutkaan jäädä vielä eläkkeelle. Kyllä hänellä silti edelleen on suunnitteilla palata tänne, viimeistään reilun vuoden kuluttua, jos hyvin käy.

Tuliainen Suomesta. Erikin lempiväri on vihreä, ja lempiolut Heineken!

Torstaina lähdettiin Hannan kanssa töiden jälkeen tukikohtaan. Kokattiin ensiksi pihvejä ja kanttarellikastiketta (toin Suomesta taas mm kanttarelleja) Erikin luona, jonne tuli myös Erikin korvaaja "Jokke", sekä 1/4 suomalainen ystävä (ja Erikin työkaveri) J tyttöystävänsä kanssa. Syönnin jälkeen mentiin tukikohdan baariin, missä oli paljon tuttuja ja kavereita. Myöhään meni...

Tapasin elämäni enismmäisen hävittäjä-lentäjän, ja vielä lentounivormussa!

Perjantaina nukuttiin pitkään, ja valmisteltiin Erikin läksiäisiä. Vieraita tuli aika paljon, ja jatkoille mentiin yhden tutun läksiäisiin, kattobileisiin.


Pelasin myös elämäni ensimmäistä kertaa Beer Pong-peliä, modifoituna versiona kuitenkin. Meidän pelimukit oli tyhjiä, ja otettiin vain kulaukset omista mukeista. Ja minä voitin!


Voitosta innostuneena halusin sitten pelata toista, tuolla hyvin suosittua peliä, Cornhole. No, sitä en voittanut, olen ennenkin sitä pelannut, yhtä huonoilla lopputuloksilla. Joten juomapelit taitaa olla mun juttu ;-)

Tonne laudalle pitäsi niinkun muka osua pieneen reikään...

Perjantaina mentiin altaalle. Matkalla otin kuvia tukikohdasta. Onhan se ruma kuin mikäkin. Alkujaan se on rakennettu joskus 80-luvulla beduiineille, jotka haluttiin muuttamaan kaupunkiin. Mutta ei ne halunnut.

Erikin kämppä ja auto

Näitä "maailmanlopun" (apocalyptic) leikkipaikkoja on monta. Aina kun kävelen ohi kuvittelen keinun keinuvan yksin...


Pääkatu, eli A-street. Tukikohta on jotain pari km pituudelta ja leveydeltään, ja siellä asuu muistaakseni jotain vähän yli 500 asukasta. 





Kävin myös B:n luona pitkästä aikaan. B:llä on nykyään ihana, huonoista oloista pelastettu Maya koira.


Vuosi sitten odotin taukoa tukikohdasta ja suunnittelin terveellisempää elämää. Kun B ei sitten lähtenytkään ja tutustuin Erikiin, ei siitä tullut mitään. Nyt on uusi yritys. Suunniteilla vasta palata lokakuussa tukikohtaan, paitsi ehkä "joudun" käymään siellä kerran ennen sitä. Muuten on suunnitemassa enemmän salillakäyntiä, terveellistä ruokaa, omaa aikaa, lukemista, kämpän (tavaroiden) läpikäymistä ja järjestelyä, sekä viileämmällä aavikkoreissuja!

2.8.2016

Kesäloma Suomessa - osa 3

Kolmannella viikolla oli vihdoin vuorossa jokakesäinen kohokohta - vietettiin viisi päivää mökillä!

Heli lähti mukaan muutamaksi päiväksi, lisäksi meitä oli myös mun äiti sekä sisko ja veli perheineen.

Pizzatehdas. Tein kotona pizzat ensimmäiseksi illaksi, kunkin mieltymysten ja allergioiden mukaan.

Sää ei taas oikein suosinut tänä vuonna, kovin lämmin ei ollut, ja satoikin aina silloin tällöin. Mutta saunottiin päivittäin ja talviturkkikin tuli heitettyä, noin +18c veteen...





Tuoreita mustikoita piirakkaan ja lettujen kanssa suoraan mökin pihalta. Kätevää ja niin herkullista!

Tehtiin vuoron perään herkullisia ruokia. Tässä Helin tex-mex suosikki

Ja tietysti myös pelattiin, niin lasten kuin aikuistenkin, pelejä. Tämän palapelin olen saanut lapsena, nyt se on siskonlapsien suosikki

Mökiltä palattua lähdin samantien Tallinnaan viikonlopuksi Helin ja tuttavapariskunnan kanssa.

Perjantaina satoi, mutta onneksi lauantaina oli helle!

Kiva reissu, tuli syötyä ja juotua hyvin ja halvalla, ja kävin myös hierojalla. Shoppailut jätin tällä kertaa muille.



Oopperan parkkipaikka!

Perjantai-iltana syötiin todella herkullinen (ja halpa!) ateria italialaisessa ravintolassa