2.12.2015

Konferenssi, tulipalo ja muutenkin rankka viikko

Tää viikko on ollut tosi rankka. Olen tehnyt neljä 12h työpäivää putkeen, ja eilen lisäksi tunti ylitöitä, ja tänään meillä oli urologian (Lisääntymis- ja seksuaalilääketiede) konferenssi, live-leikkauksineen. 


Alkuviikosta meillä leikkasi hankalia leikkauksia vielä hankalammin tekevä, vieraileva kirurgi, joten päivät oli rankkoja niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. 

Tänään päivä alkoi mukavasti konferenssissa luentoja kuunnellen, ja seurattiin myös kahta live-leikkausta (erektioproteesin laitto). Leikkaavat lääkärit ovat alansa huippuja, hoitajat mun työkavereita. 



Iltapäivällä oli sitten mun vuoro osallistua leikkauksiin. Meillä oli kaksi kivesleikkausta, mä olin instrumenteissa jälkimmäisessä. Kirurgi oli mukava kanadalainen. 

Kaikki meni ihan hyvin, yhteys leikkaussaleista auditorioon pelasi eikä mitään suurempia kömmähdyksiä sattunut. 

Semmoisen havainnon kyllä tein, että kaksi brittikirurgia olivat selvästi "vähemmän steriilejä" kuin amerikkalainen ja kanadalainen. Mutta eipä kyllä tullut mulle mitenkään yllätyksenä...

Kun leikkaus oli ohi sain tietää että mun asuinkompleksissa oli ollut iso tulipalo. Yksi kerros alempana mun kämpästä. Ihmisiä kuulemma evakuoitu yöksi viidestä kerroksesta. Kahden vesivahingon jälkeen olin varma että mun kämppä on joko palanut tai veden alla (kämpissä on sprinklerit). 

(Kuva Facebookista)

Mulla oli vielä 2h töitä jäljellä, kysyin onko mulle sijoitusta nyt kun oma sali loppu. Ei ollut, joten annoin puhelinnumeroni ja lähdin käymään kotona. Tarvittaessa olisin paikalla viidessä minuutissa. 

Kun tulin kompleksille vilisi paikka vartijoita (varmaan parikymmentä), siivoojia (varmaan 50), sairaalan palomiehiä ja edustajia henkilöstöhallinnosta ym. Asukkaat oli kerätty "seurahuoneelle" (recreation room) ja altaan ympärille. Siellä oli myös voileipiä, vettä ja mehua tarjolla. Siinä vaiheessa palosta oli kulunut jo kolmisen tuntia. Monet oli yövuorolaisia pyjamissaan. 

Vajaan tunnin odottelin jännittyneenä ja epätietoisena. Olin sopinut että menen tukikohtaan yöksi, jos en saa palata kämppääni tai jos se on litimärkä. Sitten kuulutettiin että me kymppikerroslaiset saatiin mennä takaisin. 

Mun onneksi kämppä haisi vain savulle, ja parvekkeen ovi oli avattu. Ei vesivahinkoa!

Kuulin että palo syttyi yhden tutun Irinan asunnossa. Meillä on semmonen älyttömyys kuin valokatkaisija vaatekaapissa! Siihen oli tullut joku oikosulku. Mä tyhjensin sen hyllyn nyt sitten vaatteista. Only in Saudi...

Kävin vielä puolisentuntia näyttäytymässä töissä, sitten mentiin Moiran ja Kayleen kanssa syömään ja shoppailemaan. 

(Viis dieetistä, tän olin ansainnut!)

Olin perunnut tukikohtaan menon. Mitä kaduin kun palasin kämpille. Kun olin ollut pari tuntia poissa savun katkusta niin se haisikin tosi pahalle. Nukun siis parvekkeen ovi auki (onneksi nyt alle 20c) ja jätän sen auki viikonlopun Dubain reissun ajaksi. 

(Siivoojia tauolla klo 23.30. Tulipalosta jo yli yhdeksän tuntia)

Huomenna olen vapaalla, mutta käyn mielenkiinnosta yhdellä luennolla ennenkuin iltapäivällä lähdetään Raijan kaa kentälle. Onneksi jotain positiivista jota odottaa tän viikon jälkeen...

(Puhelinpostaus)

2 kommenttia:

  1. Sulla kyllä vaan epäonnisia sattumuksia riittää tuolla kämpillä. Ei paljoa kasvata luottamusta saudien rakennustaitoon, vaikka tokkopa noita rakennuksia saudit ovat omin käsin rakentaneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei todellakaan. Paljon täällä on kuullut juttua vaikka mistä rakennusmokista. Työntekijät on intialaisia/pakistanilaisia/bangladeshejä, mutta varmasti arkkitehdit, pomot ym on arabeja!

      Poista