10.11.2015

Blogini tarina

Emmi haastoi mut kuukausi sitten kertomaan blogini tarinan.

Aloitin bloggaamaan vuonna 2008, kun viimeksi tulin Saudeihin. Silloin blogin tarkoitus oli päästä helpolla ja kerralla kertoa ystäville ja perheelle miten Saudeissa menee. Blogin nimi olikin tosi mielikuvituksellinen, eli Saudiblogi. 


Saudiblogin lopetin kun palasin Suomeen, mutta perustin uuden blogin puolen vuoden kuluttua, eli blogin nimeltä Bermudablogi, koska olin lähdössä sinne töihin. Olin myös todella kaivannut bloggaamista, oli vaikeaa olla ilman.


Saudiblogi ei ollut julkinen blogi, Bermudablogi taas oli. Olin ollut Bermudalla muutaman kuukauden kun huomasin että blogin kävijämäärä oli yks kaks noussut valtavasti. Hetken tutkiskeltua huomasin että Me Naiset-lehden sivulta oli paljon liikennettä. Kävin sivuilla katsomassa ja huomasin että lehti suositteli mun blogia muutaman muun ulkosuomalaisen blogin lisäksi. Apua!


Kun palasin Bermudalta perustin taas uuden blogin. Tällä kertaa halusin perustaa blogin jota voisin kirjoittaa olin sitten missä tahansa, ja niin tämä blogi syntyi ja sai nimen Aidan Takana (-ruoho on vihreämpää, joka jäi jossain vaiheessa pois). 

Aidan takana-blogi täyttää siis tammikuussa 6 vuotta, bloggari olen ollut pian jo 8 vuotta. 

Vaikka välillä tuntuu että ei ole mitään kirjoitettavaa, niin oikeasti on. Mulla on monta aihetta mistä pitäisi kirjoittaa, mutta en vaan tahdo saada aikaiseksi. Ja sitten tulee vaan kirjoitettua bileistä ym... 

Viime viikonloppuna oltiin Paulan, Millan ja Virvan kanssa britti-compoundilla, jossa on parikin baaria (itsetehtyine juomineen). Tosi kiva, ja "normaali" ilta.

Ja toki Moirakin oli siellä, hän asuu siellä viikonloppuisin poikaystävänsä luona

No, kirjoitanhan onneksi myös matkakertomuksiakin. Ja työjuttuja. Nykyään kirjoitan yleensä tekstit töissä puhelimella, sitten kotona lisään kuvat ja julkaisen.

Kayleen kanssa töissä, täällä vietetään nyt "perioperatiivisten hoitajien arvostus viikkoa" (appreciation week), sunnuntaina meillä ei ollut leikkauksia, vaan auditoriossa oli puheita, todistuksen jakoa, videoita ym. Täällä kyllä muistetaan meitä hoitajia työnantajan puolesta kaksi kertaa vuodessa (tämä viikko ja sairaanhoitajien viikko toukokuussa), Suomessahan moista ei ainakaan HUSissa huomioitu mitenkään...

2 kommenttia:

  1. Olen tainnut seurata blogiasi aika alkuajoista alkaen, muistaakseni myös sitä Bermudablogia. Sinun juttuja on aina mukavaa lukea! Kävithän sinä täällä Norjassakin jossain vaiheessa töissä :). Jatka vaan samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu että olen seurannut sun blogia todella kauan. Ja joo, siitä on jo yli 5v kun käväsin siellä töissä. Älytöntä!

      Poista