28.11.2015

Kiitospäivä

Torstaina oli Thanksgiving, eli amerikkalaisten Kiitospäivä. Kun ensimmäiset Puritaanit saapuivat USAhan vuonna 1620 oli jo syksy, ja puolet tulokkaista kuoli talven aikana nälkään. Paikalliset intiaanit auttoivat Puritaaneja antamalla heille ruokaa, opettivat kalastamaan ja istuttamaan maissia. Seuraavana syksynä Puritaanit saivat kunnon sadon ja he juhlivat ja rukoilivat kolme päivää sen takia.

Tukikohdan Commissary-ruokakaupassa

Nykyään amerikkalaiset perheet ja suvut kerääntyvät yhteen, syövät mm kalkkunaa, maissia, bataattia ja kurpitsapiirakka ja kertovat pöydän ääressä mistä ovat kiitollisia. 

Perjantaina E järjesti pienelle porukalle (torstai oli tukikohdassa vapaapäivä, silloin he viettivät työporukoissaan Kiitospäivää) Kiitospäivä päivällisen. 

Mä olin päättänyt tehdä omenapaistoksen, koska mulla on tosi paljon omenia. Tilasin kotiinkuljetuksella kasviksia ja hedelmiä, ja viiden omenan sijaan olin vahingossa tilannut 5kg! 

Kun kuorin omenia onnistuin veistämään kuorimaveitsellä ison loven kynteen ja sain paljon verta vuotavan haavan kynnen alle. Itsekin kyllä ihmettelen että kuinka se oikein onnistui... Sain sitten opastaa B:tä vierestä, joka teki paistoksen loppuun.

Menin jo puolenpäivän aikaan E:lle auttamaan ruuanlaitossa (käsipuolena...), päivällisen piti olla klo 16-17.00 aikaan, mutta lopulta syötiin vissiin noin klo 19.00 aikaan! Ruokaa oli koko armeijalle (heh), ja oli tosi hyvää.


Kalkkunaa, karpalohilloa, kinkkua, juusto-makaroonilaatikkoa (mac and cheese), maissi-pekonivuokaa, perunamuussia ja vihreäpapuvuokaa. Lisäksi kuvasta puuttuu kalkkunan täyte "stuffing", mitä ei silti pantu kalkkunan sisään. Ja jälkiruuat, joita oli myös monta!

Katseltiin myös porukalla elokuvia. Muunmuassa Waiting, jonka jälkeen ei enää tee mieli syödä ravintolassa ;-)


Tänä-aamuna ei menty tavalliseen tapaan tukikohdan ravintolaan brunssille, vaan E.n luo syömään tähteitä. Sen jälkeen olikin mukava palata sänkyyn katsomaan, taas vaihteeksi, elokuva!




25.11.2015

Taas tulvii

Viime vuoden isoista sateista oli tasan vuosi ja päivä, kun sateet taas alkoivat. Viime yönä satoi taas kaatamalla, niin että leikkausosastollekin oli taas satanut.


Menin aamulla salille, ja kellarissa, salin oven ulkopuolella tulvi. Salillakin oli lätäkkö, kattoikkuna oli vuotanut. 

Kun tulin takaisin kämppään kurkkasin ikkunasta, ja koko talon edusta tulvi, kuten arvasinkin.


Lähdin töihin viime tipassa, kuten tavallisesti, eikä ollut aikaa mennä pidempää kiertotietä töihin. Piti siis harjoittaa, monen muun tapaan, akrobatiaa :-)

Ensi kesänä kun menen Suomeen tuon sieltä kumisaappaat tänne!

Pahvilaatikot toimivat hyvin kuramattoina. Turhiahan ne matot on, kun niille on tarvetta vain muutama päivä vuodessa.

Syy tulvimisiin on viemäreiden puute. Niitä ei ole myöskään teiden varsilla, ja varsinkin alikulkutunnelit tulvivat totaalisesti. Ja nämä Saudit ei sitä opi eikä tajua, ja ajavat autonsa sinne. Joka kerta. Alla olevat kuvat on Riadista ja olen pöllinyt ne Facebookista.








20.11.2015

Taas Edge of the Worldillä

Nyt kun kuumat helteet on ohi, niin oli taas aika käydä Edge of the Worldillä. Maaliskuussahan me ei päästy sinne, koska aavikko oli tulvinut. Mulle tämä oli jo neljäs kerta (kolmas kerta kahden vuoden sisällä, postaukset täällä ja täällä), muutama muu oli myös käynyt siellä, E parikin kertaa, mutta suurimmalle osalle kerta oli ensimmäinen.

Lähdettiin Virvan, Paulan ja Lizin kanssa klo 7.15 taksilla tukikohtaan. Siellä Kaylee, B, E, S, L ja kaksi muuta tulivat meitä parkkipaikalle vastaan, ja lähdettiin kolmella autolla matkaan.


Ensin ajetaan noin tunti maantiellä, sitten toinen mokoma aavikolla. Musta on aina ihanaa päästä aavikolle, ja siellä ajelu on hauskaa, pomppuineen päivineen.

video

Mä en taaskaan viitsinyt lähteä reunalle asti, koska olen siellä jo kaksi kertaa käynyt, mutta muutama kävi siellä. Vietettiin Edgellä varmaan jotain puolitoista tuntia, eväitäkin syötiin, ja jotkut Sauditkin tuli juttelemaan meille.



Sitten sain idean heittää mun "aina pakosti mukana oleva mustan huivin" (joita mulla on vaikka kuinka monta, kun heitän huonon abayan pois, pidän aina huivin) tuulen mukaan. Joo, roskausta, mutta täällä on ihan käsittämättömän roskaista muutenkin. Mutta ei se tahtonut lentää kuin ihan lyhyen matkan. Lopulta S haki huivin ja kiipesi vähän korkeammalle. Hyvin lensi :-) Oli se vähän symbolistakin...


video

Kun lähdettiin paluumatkalle halusin ajaa autoa, vaikka olen ennen ajanut tukikihdassa, mutta koska se on viralliseti USAta, niin se ei silti tuntunut siltä että olisi ajanut Saudeissa.


En ole ennen ajanut aavikolla, ja vaikka alla oli neliveto niin ajoin aika hitaasti varsinkin kuopissa. Kun sitten vähän ajan kuluttua tuli aika iso oja vastaan, sai B palata rattiin. Vaihdon aikana toinen auto meidän porukasta ohitti meidät, ja vaihdon jälkeen B rupesi kaahaamaan ja yritti ottaa autoa kiinni, joka myös kiihdytti. Pian B huomasi että iso oja tuli vastaan, ja jarrutti. Myös toinen auto jarrutti, mutta jarrut meni lukkoon, Auto ajoi siis vauhdilla ison ja kuoppaisen ojan läpi. Koska hiekka pöllysi todella paljon, kesti (ainakin siltä tuntuva) pitkä tovi ennenkuin nähtiin että auto oli päässyt ojan yli ja kaikki oli kunnossa. Paitsi että etu rekisterikilpi oli irronnut. Huh!

video
Tämä video EI ole siitä tapauksesta

Pysähdyttiin myös entisellä koralliriutalla, miljoonia (tai jotain...) vuosia sitten laakso oli veden alla. Korallien fossiileja näkyi paljon.


Kotimatkalla pojat jättivät meidät sairaalalle. Minäkin jäin tänne, koska mulla on elämäntaparemontti/dieetti meneillään. Mutta, siitä enemmän toiste.

P.S Videot ei näy iPhonella/Padilla.

P.P.S Tässä salaatti joka mun piti tehdä mukaan evääksi...


16.11.2015

Ai, pian on joulu...?

Kun ei tunnu kovin talviselta, vaikka kyllä täällä viileä jo on, niin on vaikea uskoa että joulu on jo reilun kuukauden kuluttua. Joulu jonka vietän taas Saudeissa. Huoh. Mutta onneksi sentään tukikohdassa, ystävien, lanttulaatikon ja oikean kinkun kera :-)

Riadin kaksi kuuluisinta pilvenpiirtäjää; Faisalia ja Kingdom Tower, olivat eilen valaistu Ranskan lipun värein

Pari viikkoa sitten alkoi viilenemään, ja nyt yöt ja aamut on alle 20c. Joka tuntuu kylmältä. Päivisin lämpötila toki kipuaa edelleen lähemmäksi 30c. Mikä on juuri mukavan lämmin. Montaa viikkoa ei sekään kestä, ja pian talvi on kunnolla täällä. Onneksi menen parin viikon kuluttua taas Dubaihin pitkäksi viikonlopuksi, ja helmikuussa Thaimaahan.

Torstai-iltana oli tukikohdan baarin terassilla KYLMÄ!

Tukikohta on jo joulukoristeltu, mikä on kyllä vähän outoa, kun Kiitospäiväkin on vielä ennen sitä, 1,5 viikon kuluttua.

Tämä oli kyllä tosi oudon näköinen, rumassa paikassa...

...mutta tästä kuusesta tykkäsin!

Kävin tukikohdan commissary-kaupassa, jossa oli jotain joulujuttuja myynnissä, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Pitää mennä myöhemmin uudestaan, josko sinne olisi tullut lisää. 



10.11.2015

Blogini tarina

Emmi haastoi mut kuukausi sitten kertomaan blogini tarinan.

Aloitin bloggaamaan vuonna 2008, kun viimeksi tulin Saudeihin. Silloin blogin tarkoitus oli päästä helpolla ja kerralla kertoa ystäville ja perheelle miten Saudeissa menee. Blogin nimi olikin tosi mielikuvituksellinen, eli Saudiblogi. 


Saudiblogin lopetin kun palasin Suomeen, mutta perustin uuden blogin puolen vuoden kuluttua, eli blogin nimeltä Bermudablogi, koska olin lähdössä sinne töihin. Olin myös todella kaivannut bloggaamista, oli vaikeaa olla ilman.


Saudiblogi ei ollut julkinen blogi, Bermudablogi taas oli. Olin ollut Bermudalla muutaman kuukauden kun huomasin että blogin kävijämäärä oli yks kaks noussut valtavasti. Hetken tutkiskeltua huomasin että Me Naiset-lehden sivulta oli paljon liikennettä. Kävin sivuilla katsomassa ja huomasin että lehti suositteli mun blogia muutaman muun ulkosuomalaisen blogin lisäksi. Apua!


Kun palasin Bermudalta perustin taas uuden blogin. Tällä kertaa halusin perustaa blogin jota voisin kirjoittaa olin sitten missä tahansa, ja niin tämä blogi syntyi ja sai nimen Aidan Takana (-ruoho on vihreämpää, joka jäi jossain vaiheessa pois). 

Aidan takana-blogi täyttää siis tammikuussa 6 vuotta, bloggari olen ollut pian jo 8 vuotta. 

Vaikka välillä tuntuu että ei ole mitään kirjoitettavaa, niin oikeasti on. Mulla on monta aihetta mistä pitäisi kirjoittaa, mutta en vaan tahdo saada aikaiseksi. Ja sitten tulee vaan kirjoitettua bileistä ym... 

Viime viikonloppuna oltiin Paulan, Millan ja Virvan kanssa britti-compoundilla, jossa on parikin baaria (itsetehtyine juomineen). Tosi kiva, ja "normaali" ilta.

Ja toki Moirakin oli siellä, hän asuu siellä viikonloppuisin poikaystävänsä luona

No, kirjoitanhan onneksi myös matkakertomuksiakin. Ja työjuttuja. Nykyään kirjoitan yleensä tekstit töissä puhelimella, sitten kotona lisään kuvat ja julkaisen.

Kayleen kanssa töissä, täällä vietetään nyt "perioperatiivisten hoitajien arvostus viikkoa" (appreciation week), sunnuntaina meillä ei ollut leikkauksia, vaan auditoriossa oli puheita, todistuksen jakoa, videoita ym. Täällä kyllä muistetaan meitä hoitajia työnantajan puolesta kaksi kertaa vuodessa (tämä viikko ja sairaanhoitajien viikko toukokuussa), Suomessahan moista ei ainakaan HUSissa huomioitu mitenkään...

7.11.2015

Halloween

Viime viikonloppuna täälläkin vietettiin Halloweeniä. Olisin halunnut kaivertaa kurpitsan, mutta semmoista en löytänyt. Viime vuonna muistelsin niitä kyllä olleen kaupoissa.

Tukikohdassa oli tänäkin vuonna isot pippalot. Siellä oli myös Haunted House-kummitustalo, jossa käytiin ensin.

Nuoret ilmavoimien sotilaat olivat valmistelleet kummitustalon taloon, joka odotti remonttia. Yhtään kuvaa mulla ei ole, mutta se oli todella hyvin tehty rekvisiittoineen kaikkineen, joka huoneessa oli eri teema eikä koskaan tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Todella pelottavaa!

Sitten mentiin tukikohdan baariin, joka oli, amerikkalaiseen tyylin, todella ylikoristeltu :-) Myös suurin osa ihmisistä oli pukeutuneet asuihin, ainakin jonkinverran.











4.11.2015

Viikonloppu Kuwaitissa osa 2 - Failakan Saari

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen Failaka-saarelle. Saari sijaitsee 20 km päässä Kuwait Citystä. Me mentiin sinne isolla katamataanilla. Menomatkalla meitä oli vain neljä asiakasta matkassa. 

Persianlahden sodan aikana, vuonna 1990, Irak hyökkäsi saarelle ja ajoi asukkaat pois. Sen jälkeen irakilaiset miinoittivat rannat ja käyttivät taloja ampumisharjoitteluissa. Vuonna 1991 liittoutuneet joukot ajoivat irakilaiset pois. Miinat siivottiin pois, mutta edelleen saarella ei ole paljon asukkaita, ja sodan jäljet näkyy edelleen.


Meidän saarellakäyntiin kuului lounas "kulttuuriperintökylässä", polkuveneily, 10 min hevosella ratsastus ja 45 saarikierros.


Mentiin Raijan kanssa ensin lounaalle ja sitten polkuveneille. Mutta veneillä ei olot ketään ja lätäkkö oli pieni ja likainen. Jätettiin väliin. 


Sitten Raija ratsasti, mä en viitsinyt, keskityin sitten valokuvaamaamiseen. 



Sen jälkeen oli vuorossa saarikierros.  Me neljä asiakasta mentiin pikkubussilla. Kuski puhui vähän englantia. Ensin pysähdyttiin (meidän pyynnöstä) irakilaisten sotakaluston hautausmaalle.



Siitä jatkettiin matkaa pienelle kamelifarmille, johon myös pysähdyttiin hetkeksi.


Sitten ajettiin sodan runteleman kylän läpi. Oli kyllä surullista ja pysäyttävää.

Pankki


Kuollut lomakylä

Saarikierroksen jälkeen käytiin vielä keskuksen pienessä, mutta keskeneräisessä, museossa.




Juuri kun meidän piti lähteä veneellä takaisin mantereelle ja lentokentälle meille sanottiin että tuulen takia vene on peruttu. Yhtäkkiä alkoi tuulemaan todella lujaa, salamoi ja pian myös satoi. 

Me jouduttiin sitten jäämään saarelle yötä. Onneksi siellä oli hotelli. Palvelu oli hyvää, saatiin yöpyä ilmaiseksi, ja saatiin vielä ilmainen päivällinen ja aamupalakin!

Aamulla jouduttiin vielä odottamaan nousuvettä, joka nousikin ihan silmissä. Käytiin myös pienellä altaalla kääntymässä.


Kello 13.00 aikaan päästin lähtemään saarelta, ja vasta mantereella uskallettiin varata uudet lentoliput. Onneksi saatiin klo 18.00 lähtevälle lennolle. 

Ennen lentokenttää mentiin vielä yhtyeen ostoskeskukseen kentän viereen. Mutta siellä ei saanut laukkuja säilytykseen, joten mentiin sitten pihalle palmujen alle makoilemaan vajaaksi tunniksi.


Kaikenkaikkiaan mukava ja mielenkiintoinen reissu. Ihmiset oli hyvin mukavia ja auttavaisia, mutta suurin osa ei puhunut paljon englantia. Onneksi Raija puhuu melko hyvin!