7.2.2015

Maailman turhin ammatti ja hankalat käytännöt

Täällä on anestesiahoitajien sijasta teknikoita. Siinä missä Suomessa anestesiahoitaja hoitaa potilasta leikkauksen aikana lähes itsenäisesti (anestesialääkäri nukuttaa/puuduttaa ja herättää potilaan, ja tulee tietysti saliin käymään tarvittaessa) täällä anestesialääkäri hoitaa potilaan alusta loppuun. Suurimman osan ajasta kyllä surffaten puhelimella tai ipadilla...

Teknikot ovat pääasiassa arabeja, intialaisia ja pakistanilaisia. Suurin osa aika laiskoja ja osaamattomia. Eivätkä osaa kunnolla englantiakaan. Onneksi löytyy muutama todella taitava ja mukavakin teknikko. Teknikoiden tehtävänä on avustaa lääkäriä, laittaa välineet valmiiksi ja siivota laitteensa leikkausten välillä. Mitä harva tekee.

Kyllä leikkauspuolellakin osataan olla laiskoja... Todella pieni tila kulkea steriilin pöydän ohi. Tätä näkee usein, ettei viitsitä siirtää muutamaa pöytää ym, että olisi tilaa kulkea kontaminoimatta mitään.

Mutta siis, ammatti tuntuu aika turhalta, koska teknikot ovat harvoin salissa koko leikkauksen aikana, ja jos heiltä pyytää jotain apua, niin joko ne ei tajua tai viitsi tehdä.

Jos potilas tarvitsee verta leikkauksen aikana vie teknikko pyynnön PCA:lle (Patient care assistant, "juoksupoika", potilaskuljettaja ym), joka hakee veren veripankista. Mutta, sairaanhoitaja tarkistaa veret anestesialääkärin kanssa, sitähän ei teknikko voi tehdä (vaikka nyt vihdoin on yritystä saada asiaan muutos).

Jos potilaalle laitetaan PCA-pumppu (kipupumppu, josta potilas saa nappia painamalla kipulääkettä) pitää sairaanhoitajan käydä hakemassa lääkkeet ja pumppu apteekista (apteekki laittaa lääkkeet ja pumpun käyttövalmiiksi), koska teknikot ei saa sitä kantaa, koska siinä on lääkettä!

Muutama puhelin mihin pitäisi vastata. Huoh.

Täällä ei sentään hoitajien tarvitse päivittäin tarkistaa huumeita, mitä Englannissa piti. Teknikko ja lääkärit antoi lääkkeet, hoitajalla ei ollut prosessissa osaa eikä arpaa, mutta päivän päätteeksi kaksi hoitajaa laski huumeet. Täällä tuota ei ole koska kaikki lääkkeet tulee Omnicell-lääkekoneesta, huumeita tulee aina vain yksi ampulli kerrallaan. 

Täällä hoitajat ei saa tehdä paljon mitään ilman määräystä, mutta toisaalta ovat sitten vastuussa kaikesta. Esim hoitajan pitää tietää, tai osata tarkistaa koneelta, minkä leikkauksen tietty lääkäri saa tehdä yksin. Hoitajan vastuulla on että lääkäri ja potilas on allekirjoittanut leikkausluvan, ja että luvassa on todistajan allekirjoitus. Sillä ei ole mitään väliä ymmärtääkö todistaja arabiaa, tai onko todistaja edes ollut paikalla kun leikkauslupa on käyty potilaan kanssa läpi.

Leikkauslupa. Jos potilas ei osaa kirjoittaa, hän allekirjoittaa sormenjäljellä

Hoitaja on vastuussa myös siitä ettei lääkärit juo tai syö salissa. Edes vesipulloa ei saa olla. Hoitajan pitää huomauttaa asiasta lääkärille, joka kerta. Jos lääkäri ei tottele, on ilmoitettava teamleaderille, muuten saa itse ongelmia. Huoh. 

Toisaalta heräämöhoitaja ei saa laittaa paastoavalle potilaalle tiputusta ennen leikkausta ilman lääkärin määräystä; mitä laitetaan ja millä vauhdilla. Heräämössä hapellakin on määräys, paljonko happea potilaalle saa antaa.

Heräämömääräys-kaavake

Työ täällä on siis periaattessa silti paljon helpompaa kuin Suomessa, aivoja kun ei tarvitse pahemmin käyttää, ja aina on joku määräämässä mitä pitää tehdä, ja milloin. 

Mulle oikeastaan ainoat stressit on olla salin vastaava ja ison leikkauksen aloitus. Suomessa olen tottunut että kirurgi tulee paikalle vasta kun potilas on peitelty steriilisti ja laitteet kytketty. Täällä kirurgit (yleensä) peittelee, ja ovat heti vaatimassa veistä. Kauhealla vauhdilla pitää saada instrumenttipöydät paikoilleen ja laitteet kytkettyä, ja samalla ojennella instrumentteja kahdelle tai kolmelle kirurgille.

Muutamat Love-letterit, eli semmoisen saa jos on unohtanut kirjata jotain koneelle (kuten esimerkiksi anestesiateknikon, joka usein unohtuu...), yksi hoitaja tarkistaa joka päivä edellispäivän kirjaukset.

Salin vastaava on periaatteessa vastuussa kaikesta, että tarvittavat tavarat on paikalla (mitä pitää joskus metsästää, kuten esim imuja!), että seuraava potilas soitetaan holding bayhin odottamaan leikkausta (onneksi suurin osa meidän potilaista on Leiko tai Päiki potilaita) ja ratkoa kaikki maailman pienet ja isot ongelmat. Onneksi meidän team leader, jordanialainen mieshoitaja on mukava, osaava ja avulias. Sille voi aina soittaa ongelmatilanteissa. 

Koska ei ole mitän yhtenäistä varastoa missä kamoja voisi säilyttää, eikä tarvitsisi etsiä koko osastoa läpi, eikä kaikkea edes ole tarpeeksi, niin jopa päivystyssalistakin viedään välillä kamoja

Mutta muuten täällä on työ kyllä (yleensä) helpompaa ja kevyempää kuin Suomessa. Meidän urologian salit menee harvoin ylitöiksi, usein sali loppuu 14-15 aikaan, kun työt on klo 16.30 asti. Ja kun on kolme (tai jopa neljä) hoitajaakin salissa, niin ei tarvitse rehkiä hiki hatussa. 




2 kommenttia:

  1. Mä kanssa välillä ihmettelen noiden teknikkojen työnkuvaa, vastuuta ja sitä, että ihan pokkana istuvat tuntikaupalla kahvihuoneessa lukemassa jotain lehtiä tai kirjaa ja odottelevat että leikkaus loppuu. Hillitöntä yliresursointia pitää yhtä salia kohti aina yksi teknikko, anestesialääkäri ja erikoistuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, ja sit niillä on vielä tuottajatkin, vaikkei muuta teekään, kun tauottele...

      Poista