28.2.2015

Korealaista ruokaa

Tykkään kokeilla eri ruokia, ja olin jo kauan halunnut kokeilla korealaista. Keskiviikkona käytiin pienen porukan kanssa syömässä. Miehet tukikohdasta (jotka, yhtä lukuunottamatta, ovat olleet komennuksella Etelä-Koreassa) olivat syöneet usein ennenkin, meille suomalaisille sekä Rebecalle ja Moiralle kerta oli ensimmäinen.


Sunnuntaina opiskelin korealaista ruokaa netistä ja tulin siihen tulokseen että tilaan bulgogia, se vaikutti olevan usein kehuttu ruoka. Kerroin valinnastani B:lle (joka on asunut vuoden Koreassa), joka sanoi sen olevan hänen lemppari, ja aikovansa myös tilata samaa.

Pojat tilasivat erilaisia alkupaloja meille maisteltavaksi. Suurin osa oli, sanotaanko vaikka että mielenkiintoisen makuisia. Jotkut oli hyvin mausteisia ja kimchi, eli hapankaalisäilyke, ei kyllä ollut kovin hyvää.


Tässä oli mm tofua ja kalahyytelöä... Oli kuitenkin ihan hyvää

Suurin osa meistä tilasi bulgogin pääruuaksi, eli grillattuja ja mm seesamilla maustettuja naudanlihasuikaleita. Lisäksi tuli riisiä, salaatinlehtiä, kastike ja chili sekä valkosipulisiivuja. Se oli ihan hyvää, mutta kyllä mä ennemmin suosin kiinalaista, japanilaista, thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa.

 Bulgogi


Bibimbap

Ruokajuomana meillä oli saudi shamppanjaa (helmeilevää omenamehua mintulla ja hedelmillä) ja jääteetä. 

Helsingissä on muuten suomen ainoa korealainen ravintola, Korea House, jos joku haluaa kokeilla.  

24.2.2015

Sukellusreissu Jeddaan, ilman sukellusta!

Viime viikonloppuna lähdettiin Jeddaan sukellusreissuun. Meitä oli viisi suomalaista ja neljä "tukikohtalaista".

Kaikki saavuttiin vähän eri aikaa torstai iltana. Mä lensin Heidin kanssa, Jeddassa oltiin perillä klo 21.30 aikaan. Meitä oli kentällä vastassa kuljettaja.


Perjantaina oli tarkoitus lähteä veneellä sukeltamaan. Mutta, koska oli aika tuulista oli se peruttu. Muut sukelsivat viereisen hotellin rannasta, mutta mä jätin väliin, oli mun mielestä aivan liian kylmää ja tuulista. Lämpötila oli 23c hujakoilla, vesi varmaan saman verran.




Mä sitten jäin meidän hotellin rannalle. Kun aurinko paistoi oli lämmin, mutta oli aika pilvistä ja rannalla tuuli kovaa. Lounaan jälkeen menin meidän bungalovin terassille, siinä tarkeni paremmin.

Meidän bungalovi. Kaksi huonetta jakaa terassin

Menin jonkin ajan kuluttua "naapuriin" ja osa porukasta lähti viimeiselle sukellukselle. Me kolme rannalle jäänyttä pelattiin korttia.


Illalla syötiin vielä hotellin ravintolassa, ja aika aikaisin painuttiin pehkuihin.

Lauantai-aamuna osa porukasta kävi vielä yhdellä sukelluksella. Sen jälkeen suurin osa meistä lähti Jeddaan. Oli tarkoitus käydä vanhassa kaupungissa, Al Biladissa. Oltiin liikkeella pikkubussilla, ja vanha kaupunki oli todella ahdas ja ruuhkainen. Kolhittiin vahingossa väärin pysäköityä autoa, ja sotilaita hermostutti koko tilanne, joten lähdettiin pois.


Al Bilad on tunnettu mm ikkunaluukuistaan


Tie tukossa


Tukikohtalaisilla sukeltajilla on traditiona käydä Harley-Davidson liikkeessä (yllättävän monella on Harrikka!) ja viereisessä meksikolaisessa lounaalla. Sinne siis. Enpä ollut ennen moisessa liikkeessä käynyt, ja tuli jopa istuttua Harrikan päällä. Ja meksikolainen lounas oli todella hyvää!


15.2.2015

Mardi Gras-juhlat

Viikonloppuna helikopteripojat järjestivät tukikohdassa Mardi Gras-juhlat. Yksi kadunpätkä oli suljettu, ja siellä oli grilliruokaa, baari, DJ, nuotio, shishan (vesipiipun) polttopaikka ja corn-hole peliä.

"Tea" ei tarkoita kirjaimellisesti teetä, vaan vähän vahvempaa juomaa...

Kivat juhlat ja ne oli hyvin järjestetty. Mardi Gras-juhlissa jaetaan yleensä isoja helmikaulakoruja, perinteisesti naisten täytyy näyttää rintoja että saa helmiä, näissä juhlissa ei onneksi tarvinnut :-)


Kovin moni ihminen ei ollut pukeutunut naamiaiasuihin tai naamioihin, vaikka sekin on perinne.



Corn-hole peli meneillään


Helmet saivat uuden tehtävän


10.2.2015

Erään beduiininaisen tarina

Tämä on ikävä, sairaalamaailmaan sijoittuva tositarina.

Meillä oli tänään potilas, jolla oli iso fisteli, eli virtsarakon ja emättimen välinen onkalo. 

Potilas oli 30-kymppinen beduiini-nainen, joka asuu perheensä kanssa teltassa aavikolla, Irakin rajalla. Noin vuosi sitten hänellä oli alkanut synnytyskivut, jotka kesti kolme päivää. Vasta kolmantena päivänä perhe sai järjestettyä autokyydin, ja nainen pääsi sairaalan. 

Paikallisessa sairaalassa todettiin että sikiö oli kuollut ja keisarinleikkauksessa kävi ilmi, että potilaan kohtu ja virtsarakko oli revennyt. Sairaalassa tehtiin korjausleikkaus, mutta myöhemmin kehittyi tämä fisteli, joka nyt korjattiin. 

Perhe oli tullut hyvin vastahakoisesti Riadiin, ja vielä aamulla potilas kieltäytyi leikkauksesta. Kuusihenkinen perhe myös haluaa lähteä samantien takaisin, koska heillä ei ole tuttuja täällä joiden luona asua, eikä kaikki mahdu potilaan huoneeseen (kaikilla potilailla on yksityishuoneet). Kirurgit on ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään, jotta perhettä voisi auttaa. Naista aiotaan pitää sairaalassa 10 päivää, katetrin poistoon saakka, sillä kun he lähtevät takaisin aavikolle, he eivät varmastikaan palaa enään edes jälkitarkastukseen. 

Tuntuu uskomattomalta, kun itse asuu suht modernin (no keskusta on, loput vähemmän...) miljoonakaupungin keskustassa, jossa on valtavia pilvenpiirtäjiä ja marmorilattiallisia luksusostoskeskuksia, että tässä maassa on edelleen kouluttamattomia beduiineja, jotka asuvat koko elämänsä aavikolla, ja joutuvat odottamaan kolme päivää kuljetusta sairaalaan. 

7.2.2015

Maailman turhin ammatti ja hankalat käytännöt

Täällä on anestesiahoitajien sijasta teknikoita. Siinä missä Suomessa anestesiahoitaja hoitaa potilasta leikkauksen aikana lähes itsenäisesti (anestesialääkäri nukuttaa/puuduttaa ja herättää potilaan, ja tulee tietysti saliin käymään tarvittaessa) täällä anestesialääkäri hoitaa potilaan alusta loppuun. Suurimman osan ajasta kyllä surffaten puhelimella tai ipadilla...

Teknikot ovat pääasiassa arabeja, intialaisia ja pakistanilaisia. Suurin osa aika laiskoja ja osaamattomia. Eivätkä osaa kunnolla englantiakaan. Onneksi löytyy muutama todella taitava ja mukavakin teknikko. Teknikoiden tehtävänä on avustaa lääkäriä, laittaa välineet valmiiksi ja siivota laitteensa leikkausten välillä. Mitä harva tekee.

Kyllä leikkauspuolellakin osataan olla laiskoja... Todella pieni tila kulkea steriilin pöydän ohi. Tätä näkee usein, ettei viitsitä siirtää muutamaa pöytää ym, että olisi tilaa kulkea kontaminoimatta mitään.

Mutta siis, ammatti tuntuu aika turhalta, koska teknikot ovat harvoin salissa koko leikkauksen aikana, ja jos heiltä pyytää jotain apua, niin joko ne ei tajua tai viitsi tehdä.

Jos potilas tarvitsee verta leikkauksen aikana vie teknikko pyynnön PCA:lle (Patient care assistant, "juoksupoika", potilaskuljettaja ym), joka hakee veren veripankista. Mutta, sairaanhoitaja tarkistaa veret anestesialääkärin kanssa, sitähän ei teknikko voi tehdä (vaikka nyt vihdoin on yritystä saada asiaan muutos).

Jos potilaalle laitetaan PCA-pumppu (kipupumppu, josta potilas saa nappia painamalla kipulääkettä) pitää sairaanhoitajan käydä hakemassa lääkkeet ja pumppu apteekista (apteekki laittaa lääkkeet ja pumpun käyttövalmiiksi), koska teknikot ei saa sitä kantaa, koska siinä on lääkettä!

Muutama puhelin mihin pitäisi vastata. Huoh.

Täällä ei sentään hoitajien tarvitse päivittäin tarkistaa huumeita, mitä Englannissa piti. Teknikko ja lääkärit antoi lääkkeet, hoitajalla ei ollut prosessissa osaa eikä arpaa, mutta päivän päätteeksi kaksi hoitajaa laski huumeet. Täällä tuota ei ole koska kaikki lääkkeet tulee Omnicell-lääkekoneesta, huumeita tulee aina vain yksi ampulli kerrallaan. 

Täällä hoitajat ei saa tehdä paljon mitään ilman määräystä, mutta toisaalta ovat sitten vastuussa kaikesta. Esim hoitajan pitää tietää, tai osata tarkistaa koneelta, minkä leikkauksen tietty lääkäri saa tehdä yksin. Hoitajan vastuulla on että lääkäri ja potilas on allekirjoittanut leikkausluvan, ja että luvassa on todistajan allekirjoitus. Sillä ei ole mitään väliä ymmärtääkö todistaja arabiaa, tai onko todistaja edes ollut paikalla kun leikkauslupa on käyty potilaan kanssa läpi.

Leikkauslupa. Jos potilas ei osaa kirjoittaa, hän allekirjoittaa sormenjäljellä

Hoitaja on vastuussa myös siitä ettei lääkärit juo tai syö salissa. Edes vesipulloa ei saa olla. Hoitajan pitää huomauttaa asiasta lääkärille, joka kerta. Jos lääkäri ei tottele, on ilmoitettava teamleaderille, muuten saa itse ongelmia. Huoh. 

Toisaalta heräämöhoitaja ei saa laittaa paastoavalle potilaalle tiputusta ennen leikkausta ilman lääkärin määräystä; mitä laitetaan ja millä vauhdilla. Heräämössä hapellakin on määräys, paljonko happea potilaalle saa antaa.

Heräämömääräys-kaavake

Työ täällä on siis periaattessa silti paljon helpompaa kuin Suomessa, aivoja kun ei tarvitse pahemmin käyttää, ja aina on joku määräämässä mitä pitää tehdä, ja milloin. 

Mulle oikeastaan ainoat stressit on olla salin vastaava ja ison leikkauksen aloitus. Suomessa olen tottunut että kirurgi tulee paikalle vasta kun potilas on peitelty steriilisti ja laitteet kytketty. Täällä kirurgit (yleensä) peittelee, ja ovat heti vaatimassa veistä. Kauhealla vauhdilla pitää saada instrumenttipöydät paikoilleen ja laitteet kytkettyä, ja samalla ojennella instrumentteja kahdelle tai kolmelle kirurgille.

Muutamat Love-letterit, eli semmoisen saa jos on unohtanut kirjata jotain koneelle (kuten esimerkiksi anestesiateknikon, joka usein unohtuu...), yksi hoitaja tarkistaa joka päivä edellispäivän kirjaukset.

Salin vastaava on periaatteessa vastuussa kaikesta, että tarvittavat tavarat on paikalla (mitä pitää joskus metsästää, kuten esim imuja!), että seuraava potilas soitetaan holding bayhin odottamaan leikkausta (onneksi suurin osa meidän potilaista on Leiko tai Päiki potilaita) ja ratkoa kaikki maailman pienet ja isot ongelmat. Onneksi meidän team leader, jordanialainen mieshoitaja on mukava, osaava ja avulias. Sille voi aina soittaa ongelmatilanteissa. 

Koska ei ole mitän yhtenäistä varastoa missä kamoja voisi säilyttää, eikä tarvitsisi etsiä koko osastoa läpi, eikä kaikkea edes ole tarpeeksi, niin jopa päivystyssalistakin viedään välillä kamoja

Mutta muuten täällä on työ kyllä (yleensä) helpompaa ja kevyempää kuin Suomessa. Meidän urologian salit menee harvoin ylitöiksi, usein sali loppuu 14-15 aikaan, kun työt on klo 16.30 asti. Ja kun on kolme (tai jopa neljä) hoitajaakin salissa, niin ei tarvitse rehkiä hiki hatussa.