20.1.2015

Työurputusta taas vaihteeksi...

Se on ihan sama missä sitä on töissä, joka paikassa sairaanhoitajat saa kaiken p****n niskaan, joutuu tekemään työt jotka ei kuulu kenellekään muulle, joustamaan vaikka kuinka paljon ja kuunnella valitusta ja urputusta lähes päivittäin. Jos joku instrumentti on tylsä tai jos laite ei toimi, on se hoitajan syy. 

Suomessa ja Ruotsissa tehdään sentään yhdessä töitä lääkärien kanssa, ei ole hierarkiaa ja ollaan tasa-arvoisia. Täällä, kuten mm Englannissa, ei todellakaan ole niin. Täällä suurin osa lääkäreistä ei todellakaan arvosta hoitajia eikä meidän ammattitaitoa (osan toki ihan oikeutetusti...). Mutta, täällä sentään maksetaan (kun edut otetaan huomioon) kohtuullista korvausta, toisin kuin Suomessa. 

Laser-hommat on aika tylsiä...

Varmaan joka päivä joku asia täällä ärsyttää, mikään homma ei ole kovin steriili Suomen standardien mukaan, aina pitää etsiä jotain tavaroita ja välillä on todella turhauttavaa työskennellä kehitysmaalaisten kanssa. 

Täällä jos missä, tulee rasistiseksi. Yksi suurimmista ärsytyksen aiheista tähän liittyen on omilla aivoilla ajattelemisen osaamattomuus. Hoitajat on tottunut että joku käskee koko ajan ja asiat tehdään just näin. Laatikon ulkopuolelle ei osata ajatella (to think outside the box, ei varmaan käänny noin suomeksi...) ja ennakointi on usein ihan hukassa. 

Työmoraali, varsinkin paikallisilla, on niin sun näin. Onneksi mun tiimin saudikundi on niitä parempia. Paikallisilla aamun 15-20 min kahvitauko venyy usein 45 minuuttiseksi, tai jopa tunniksi, 45 min lounas vaikka kuinka pitkäksi. Tähän kyllä syyllistyy myös moni muunkinmaalainen (muutama länsimaalainen mukaanlukien), mutta vähän lyhyemmiksi ajoiksi. Ja toiset joutuu sitten tehdä tuplasti töitä, tai odotella vaikka kuinka kauan omaa taukoa. 

Lähes päivittäistä ärsytystä aiheuttaa myös tavaroiden puute. Aina on jotain jälkitoimituksessa; esim tietyt hanskat, pistävä ja viiltävä-jäteastiat, katetrointisetit tai vaikka haarukat ruokalassa!


Viime aikoina erityisesti ärsytystä on aiheuttanut se, että meillä ei ole tarpeeksi pukukaappeja. Jokaisella on pieni "laukkukaappi" ja sen alapuolella kapea kaappi, jossa yleensä säilytetään kenkiä ja suojatakkia. Aamulla on todella ahdasta vaihtaa vaatteita, kun kaikki on änkeytynyt samaan tilaan. Ja Oh on päättänyt että jokaiselle kuuluu vain yksi kaappi! Toistaiseksi en ole vielä kakkoskaapistani luopunut, mutta pahoin pelkään että pian joudun. Nyt on nimittäin toinen pukkari menossa remppaan, ja kuulemma kaikki tulee meidän pienenne pukkariin. Just, no, onneksi on abaya. Minä aion nimittäin siinä tapauksessa laittaa jo leikkurivaatteet kotona päälle, ja laittaa abayan niiden päälle.

Pukukaappien kartoitusta, mikä kuuluu kenellekin...

Kaikesta huolimatta viihdyn silti töissä ihan hyvin. Välillä on tosi huonoja viikkoja, mutta yleensä vain satunnaisia huonoja päiviä. Hyviä päiviä on myös aika usein, ja koska elämä muuten täällä on ihan ok, mahtavat viikonloput, hyvät ystävät ja upeat reissut tekevät tästä tähänastisen elämäni lähes parasta aikaa, joten kyllä nuo työärsytykset viimeistään viikonloppuisin unohtuu. 

4 kommenttia:

  1. Hehee vaikka ammatti ihan eri nìin voin niin samaistua sun tunteisiin. Välillä on päiviä kun kaikki ärsyttää. Kulttuurierot, näiden tavat tehdä tietyt asiat, sellainen välinpitämättömyys/saamattimuus. Argh! Tsemppiä ja jaksamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se yksi syy, miksi aina olen palannut Suomeen, on työ. Jos Suomessa maksettaisiin kunnon palkka, niin varmaan palaisin sinne pian. Vaikka täällä työmäärä on helpompi, niin mielummin kyllä paiskin (kunnon korvauksella) töitä Suomessa, kunnon suomalaisten työkavereiden kanssa.

      Poista
  2. Mä niin feel you sister!!

    Rasistiksi kyllä valitettavasti oppii täälläkin... En oo tällaisiin työasenteisiin ikinä missään törmännyt kun tässä maassa... Olen parhaillaan koko yön tapellut afrikkalaistaustaisen HCA mamman kanssa joka palkattiin "specialiksi" 1-1 sekavan potilaan luokse mutta jo 10 kuluttua hän päätti ettei mene huoneeseen vaan istuu käytävällä räpläämässä kännykkää samaan aikaan kun potilas kiskoi anelääkärin vaivalla saadun kanyylin irti, taisin joutua 5 kertaa sanomaan ennenkun sain hänet takaisin tekemään työtä mihin hänet oli palkattu! Sitten joka ikiseltä vessatauolta/kahvitauolta saa käydä etsimässä ja huutelemassa takaisin töihin, pääsin vihdoin ite näin aamuneljältä pienelle tauolle ja *itutus on kyllä kova. Todella jurppii kun on näytä tyyppejä jotka antaa 0.1% panoksen tähän työhön ja vetelee vapaamatkustajina nostaen palkkaa kun muut vääntää duunia niska vääränä... Aagh, olen puhunut! Paitsi pakko jatkaa vielä... Meillä ei oo täällä minkäänlaisia lukollisia kaappeja ja laukut yms jätettävä kahvihuoneeseen missä lappaa jengiä yhtenään, kauhulla odotan sitä päivää että jotain varastettu! Tai siis joka päivä varastetaan jotain, mun pikakahvi juodaan aina viikossa pois vaikka kuinka jemmailen sitä ja jos jääkaappiin laittaa vaikka cokispullon niin se katoaa alta aikayksikön! Oon vakavasti miettiny et vielä jonain päivänä myrkytän mun kahvit/eväät että jää syyllinen kiinni! tai no ainakin jotain tosi vanhaa laksatiivia mukaan ja yhden kahvipurkin vois maustaa suolalla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, jos multa varastettais ruokaa ja juomaa noin, niin ihan varmasti laittaisin risiiniöljyä sinne joukkoon.

      Ja se on kyllä väärin ettei ole mitään lukollisia kaappeja. Muistan että osastoilla olevat suomalaiset valitti samaa Englannissa, ettei ole mitään pukukaappejakaan, kun työasu laitetaan jo kotona päälle. Onneksi leikkurissa sentään on pukkarit.

      Poista