10.12.2014

Kompurointia...

Sunnuntaina mun piti käydä tukikohdassa hoitamassa pari asiaa. Kävin ensin meidän sairaalan viereisessä ostoskeskuksessa ostamassa muutaman jutun jonka K tarvitsi, koska oli taas lähdössä reissun, ja lähdin hakemaan meille päivälliseksi shawarmat.

Mulla oli mun vanha abaya päällä, joka on vähän pidempi kuin se, jota nykyään yleensä käytän. Olin ylittämässä pientä tietä, ja astuin alas jalkakäytävältä. Samalla huomasin että tulee auto, ja tein jonkun oudon liikkeen, ja kompastuin abayan helmaan. Molemmat nilkat vääntyivät, tunsin ja mielestäni myös kuulin, kuinka nivelsiteet venyi ja paukkui.

Sattui aika lailla, ja muutama mies ympärillä vain nauroi, eivätkä tietenkään auttaneet. Nousin ylös, sattui, mutta pystyin kävelemään. Menin viereiseen kauppaan istumaan hetkeksi, kun pyörrytti, ja kun helpotti menin shawarma-ostoksille, ja sieltä apteekkiin.

Onneksi kuski tuli saman tien, kun olin saanut ostokset tehtyä. Ostin kipugeeliä ja ideal-siteet. Kun kerroin kuskille mitä oli tapahtunut, antoi hän mulle vesipullon ja Voltaren kipulääkkeen :-) Istuin koko 30 min matkan tukikohtaan jalat penkillä. Tukikohdassa matka parkkipaikalta tarkistuspisteisiin (ehkä n 50 m) tuntui tosi pitkältä. Yleensä kun tulen yksin, ei multa kysytä henkkareita ensimmäisellä portilla. Nyt kysyttiin, vartija viittasi luokseen, mä sitten osoitin jalkaa ja sanoin arabiaksi "erittäin kipeä". Vartija tuli onneksi mun luokse.

K:n luokse tuli myös B. Menin sohvalle ja B hieroi kipugeeliä ja laittoi siteet molempiin jalkoihin. Kipu oli oikeastaan hävinnyt aikalailla. Mutta kun nousin käymään vessassa, oli kävely aika hankalaa. Päätettiin siis että jään tukikohtaan yöksi, koska en voi mennä töihin seuraavana päivänä.


Kun olin ollut pari tuntia sohvalla, oli aika mennä nukkumaan. Nyt kävely ei todellakaan onnistunut, sattui aivan kamalasti. Onneksi palvelu pelasi, ja vahva mies kantoi mut!

Pelkäsin aamua, ja ajattelin että mitenköhän pääsen takaisin sairaalalle. Mutta, onneksi aamulla kävely sujui taas vähän paremmin. Menin sairaalalla suoraan työterveyshuoltoon, vaikka olisinkin saanut olla poissa kaksi päivää omalla ilmoituksella. Otettiin röntgenkuvat (ei murtumia tai ligamenttivaurioita, vain turvotusta), sain kaksi päivää sairaslomaa, Burana 600mg kuurin, ja hoitaja laittoi uudet ideal-siteet. Lääkäri kysyi multa kuka oli laittanut siteet, olin joutunut ottamaan ne pois röntgenin ajaksi, ja laitoin vain nopeasti takaisin. Ei ollut kovin hyvin laitettu :-)

Tänään en vieläkään voinut mennä töihin, seisominen on ihan ok, mutta kävely hidasta ja aina ylösnouseminen hankalaa. Menin taas työterveyshuoltoon, mutta mulle sanottiin että voivat antaa vain kaksi päivää saikkua, enemmän voi antaa vain erikoislääkäri. Kysyin miten sinne sitten pääsee, ja lääkäri sanoi, että kun ei ole murtumaa, niin fysioterapia olisi seuraava askel. Ooookei, minkälaistakohan se fysioterapia niinkuin olisi...?

Sain onneksi silti vielä tämän päivän saikkua. Vein todistuksen töihin, ja sanoin että en voi kyllä olla salissa huomenna. Meillä on yksi aika hölmö tehtävä joka päivä, ja sanoin että voin tehdä sen. Eli, päivittäin meidän kaikki 5 elvytyskärryä pitää tarkistaa (deffat ja pacing tarkistetaan kytkettynä seinään ja akulla, tarkistetaan hapet, imut ym) sekä kaikki lämpö- ja jääkaapit. Siihen menee yleensä pari tuntia. mutta se jolle se tehtävä on määrätty, ei yleensä tee paljon muuta!

Onneksi sitten onkin taas viikonloppu. Jolloin mulla on tanssiaiset. Upea iltapuku löytyy, mutta korkkarit saavat jäädä kotiin, ja tanssit taitaa jäädä tanssimatta...


10 kommenttia:

  1. Auts!! Pikaisia paranemisia! Kamalaa, että ne miehet vain nauroivat. Sellaista se kai siellä päin maailmaa on valitettavasti :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, tämmöistä tää on, ei ne olis oikein voinut edes tulla auttamaan...

      Poista
  2. No voihan, pikaista paranemista, höh olisivat voineet olla ainakin nauramatta kun toista sattuu! Onneksi ei kaynyt pahemmin, toivottavasti iltapuvulle tulee kayttöa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siis, kyllä mä juhliin menen (kuolaamaan univormujen perään!), mutta en vain voi tanssia.

      Poista
  3. Onneksi ei käynyt pahemmin! Toivottavasti olet toipunut ja pääset juhlimaan. Laita sitten niitä univormukuvia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalat aika ok jo, onneksi. Ja kyllä, laitan :-)

      Poista
  4. Toi työterveyshuollon "ei enempää saikkua" on niin ärsyttävän kuuloista. Ja tosi harmi, että sattui just tanssiaisten aikaan. :( Pikaista paranemista sullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yksi tanssi tuli tanssittua, ja se tuntuu tänään jaloissa...

      Poista
  5. Oivoi, vaarallisia vaatteita noi abayat!! Onneksi ei sentään murtunut mikään! Toivottavasti kintut paranee pian kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi ei käynyt pahemmin. Eiköhän ne kohta alalla ok, vaikka eilen kyllä tanssin yhden tanssin, ja se tuntuu tänään...

      Poista