15.12.2014

Joulutanssiaiset

Torstaina lähdettiin taas töiden jälkeen porukalla tukikohtaan. K lähti illalla kolmen viikon lomalle joten mentiin ensin tukikohdan baarin terassille syömään ja drinksuille. Yllättäen sinne tuli aika paljon muutakin porukkaa, torstaisin baari on yleensä aika autio, joten ilta venähti aika pitkäksi. Mutta hauskaa oli!


Kyllä se joulu taitaa olla tulossa, vaikkei sitä muualla huomaakaan...

Perjantaina oli sitten vuorossa jo kauan odotettu juhla; jokavuotiset joulujuhlat, johon naiset pukeutuivat iltapukuihin (pääosin, näkyi myös muutama melkein rantamekko, ja muutama aika mautonkin mekko...) ja sotilaat tietysti hienoimpaan univormuunsa. Univormuja on (ainakin) kolme; jokapäiväinen arkiunivormu (Army Combat Uniform, ACU) ja sitten kaksi eri juhlaunivormua, riippuen juhlan arvokkuudesta.

Housut on vaaleammat kuin takki, sillä sisällissodan aikoihin takkia käytettiin paljon vähemmän kuin housuja, ja housut haalistuivat enemmän. Tämä takki on vähemmän arvokas takki, mutta "mirrin" ja mitalien kanssa sitä voi käyttää arvokkaimissa tilaisuuksissa. Monella on vain tämä takki.


Keskimmäisen tausta on cavalery (ratsuväki), siksi hattu. Takin vasemman hihan jokainen pieni raita osoittaa kolmea palvelusvuotta, oikean käden jokainen raita osoittaa 6kk taistelualueella olemista (combat; mm Afganistan ja Irak). Hihan yläosassa on arvo, nämä ovat non-commissioned officers, NCO, eli aliupseereita, ja keskimmäinen on arvoltaan Master Sergeant (ehkä ylivääpeli) ja on reunimmaisia, eli Sergeant First Class (vääpeli) arvoa ylempi.

Meidän kaveripiiristä ei helikopteripojat ensin oikein tahtonut lähteä juhliin, puvun valmistaminen juhlakuntoon on rasittavaa, puku pitää höyryttää, kaikenmaailman mitalit ym pitää kiillottaa ja niiden paikat pitää mitata viivottimella ja puku on myös aika epämukava. B oli toki tulossa, ja sain S:n ylipuhuttua lähtemään myös, ja lopulta siellä olikin iso osa helikopteripojista. Ja ainakin B:llä ja S:llä oli mukavaa!

Helikopteripojat poseeraa. Joulupukin sylissä istuva B on siis vääpeli, jonka hihasta näkee että hän on ollut yhteensä 3 vuotta (6 "viivaa") taistelualueilla (Irakissa). Oikeanpuolinen "krumeluurihihainen" takki on se virallisempi juhlatakki.

Ensin tarjottiin kuohuviiniä terassilla, joka oli ylikoristeltu amerikkalaiseen tyyliin, mutta ainakin pääsi nopeasti joulutunnelmaan! Paikalla oli myös joulupukki, eräs majuri, joka oli aika villillä tuulella, varsinkin vähän myöhemmin. Ja meitä tyttöjä oli varoitettu ettei saada juoda liikaa ja pitää käyttäytyä arvokkaasti. Hah!


Tapasin myös pikaisesti Kenraalin, joka sanoi ensimmäiseksi että ei, hän ei aio edelleenkään avata uima-allasta klo 22 jälkeen :-D Mutta, otinpa sitten selfien hänen kanssaan! Kuinka moni muu voi sanoa saman, toki monet ottivat poseerauskuvia. Tämä uusi Kenraali on oikeasti hirveän mukava ja hauska, ja häntä näkee usein ihmisten ilmoilla.

Sitten mentin istumaan pöytiin. Muutama puhe pidettiin, ja sotilaspastori rukoili. Sitten syötiin. Alkukeittona oli hyvää, kermaista sienikeittoa, seuraavaksi oli vuorossa aika köyhä salaatti. Pääruokana oli, samalla lautasella, kalkkunaa, porsaanlihaa, ylimakeaa bataattia, vihreitä papuja, muusia, kalkkunan täytettä (stuffing) ja karpalohyytelöä. Jälkiruuaksi oli kolme piirakanpalasta; omena, pekaanipähkinä ja kurpitsa.



Eräs tykkää piirakoista...

Syönnin jälkeen oli joululaulujen esitys, mutta laulajat ei olleet mitään ammattilaisia, ja äänentoistokin takkuili, joten kun porukka alkoi menemään ulos, lopetettiin laulut muutaman laulun jälkeen. Onneksi.

Sitten oli vuorossa tanssia. Ja vaikka tanssiaiset olikin, niin paikalla oli dj joka soitti hittimusiikkia, ei mitään paritanssia. Kipeiden jalkojen takia olin seinäkukkasena, yhden tanssin kävin tanssimassa, ja se kyllä tuntui jaloisssa. Harmitti vietävästi, sillä dj oli todella hyvä! No kuolasin katselin sitten univormuja...



Juhlat loppuivat puolenyön aikaan, jotkut menivät vielä jatkoille, osa meistä meni nukkumaan, en oikein enää jaksa juhlia kahta yötä putkeen ;-)

Aivan mahtava kokemus ja hauskat juhlat. Mun ensimmäiset oikeat iltapukujuhlat, ja pian voikin sitten alkaa ylipuhumaan miehiä jokavuotiseen Armeijajuhlaan, joka on kesäkuussa!

2 kommenttia:

  1. Mä en ymmärrä niitä, jotka laittavat iltapukujuhlaan jotain vähemmän hienoa. Siis sen lisäksi, että tuntisin itseni alipukeutuneeksi, niin kai sitä nyt iltapuvun päälle laittaa aina kun on mahdollisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, oikein odotan että saan ostaa uuden iltapuvun!

      Poista