31.12.2014

Olipahan vuosi!

Tämä vuosi on ollut mulle hyvin surullinen, mutta samalla myös aivan mahtava. Viihdyn töissä ihan kohtalaisesti, välillä jopa hyvin, olen saanut monta ihanaa uutta ystävää ja sosiaalielämä kukoistaa. Läpäisin sukelluskurssin ja olen reissannut uusiin ja eksoottisiin paikkoihin. Seuraavasta vuodesta odotan vähintäänkin yhtä mahtavaa :-)



HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

19.12.2014

Joululomalla

Terkkuja Suomesta! Täällä on kylmää, märkää ja pimeää, mutta kiva olla täällä (nyt hyvin nukutun yön jälkeen...) taas.


Blogi hiljenee pariksi viikoksi, palaan ensi vuoden alussa. 

HYVÄÄ JOULUA!

15.12.2014

Joulutanssiaiset

Torstaina lähdettiin taas töiden jälkeen porukalla tukikohtaan. K lähti illalla kolmen viikon lomalle joten mentiin ensin tukikohdan baarin terassille syömään ja drinksuille. Yllättäen sinne tuli aika paljon muutakin porukkaa, torstaisin baari on yleensä aika autio, joten ilta venähti aika pitkäksi. Mutta hauskaa oli!


Kyllä se joulu taitaa olla tulossa, vaikkei sitä muualla huomaakaan...

Perjantaina oli sitten vuorossa jo kauan odotettu juhla; jokavuotiset joulujuhlat, johon naiset pukeutuivat iltapukuihin (pääosin, näkyi myös muutama melkein rantamekko, ja muutama aika mautonkin mekko...) ja sotilaat tietysti hienoimpaan univormuunsa. Univormuja on (ainakin) kolme; jokapäiväinen arkiunivormu (Army Combat Uniform, ACU) ja sitten kaksi eri juhlaunivormua, riippuen juhlan arvokkuudesta.

Housut on vaaleammat kuin takki, sillä sisällissodan aikoihin takkia käytettiin paljon vähemmän kuin housuja, ja housut haalistuivat enemmän. Tämä takki on vähemmän arvokas takki, mutta "mirrin" ja mitalien kanssa sitä voi käyttää arvokkaimissa tilaisuuksissa. Monella on vain tämä takki.


Keskimmäisen tausta on cavalery (ratsuväki), siksi hattu. Takin vasemman hihan jokainen pieni raita osoittaa kolmea palvelusvuotta, oikean käden jokainen raita osoittaa 6kk taistelualueella olemista (combat; mm Afganistan ja Irak). Hihan yläosassa on arvo, nämä ovat non-commissioned officers, NCO, eli aliupseereita, ja keskimmäinen on arvoltaan Master Sergeant (ehkä ylivääpeli) ja on reunimmaisia, eli Sergeant First Class (vääpeli) arvoa ylempi.

Meidän kaveripiiristä ei helikopteripojat ensin oikein tahtonut lähteä juhliin, puvun valmistaminen juhlakuntoon on rasittavaa, puku pitää höyryttää, kaikenmaailman mitalit ym pitää kiillottaa ja niiden paikat pitää mitata viivottimella ja puku on myös aika epämukava. B oli toki tulossa, ja sain S:n ylipuhuttua lähtemään myös, ja lopulta siellä olikin iso osa helikopteripojista. Ja ainakin B:llä ja S:llä oli mukavaa!

Helikopteripojat poseeraa. Joulupukin sylissä istuva B on siis vääpeli, jonka hihasta näkee että hän on ollut yhteensä 3 vuotta (6 "viivaa") taistelualueilla (Irakissa). Oikeanpuolinen "krumeluurihihainen" takki on se virallisempi juhlatakki.

Ensin tarjottiin kuohuviiniä terassilla, joka oli ylikoristeltu amerikkalaiseen tyyliin, mutta ainakin pääsi nopeasti joulutunnelmaan! Paikalla oli myös joulupukki, eräs majuri, joka oli aika villillä tuulella, varsinkin vähän myöhemmin. Ja meitä tyttöjä oli varoitettu ettei saada juoda liikaa ja pitää käyttäytyä arvokkaasti. Hah!


Tapasin myös pikaisesti Kenraalin, joka sanoi ensimmäiseksi että ei, hän ei aio edelleenkään avata uima-allasta klo 22 jälkeen :-D Mutta, otinpa sitten selfien hänen kanssaan! Kuinka moni muu voi sanoa saman, toki monet ottivat poseerauskuvia. Tämä uusi Kenraali on oikeasti hirveän mukava ja hauska, ja häntä näkee usein ihmisten ilmoilla.

Sitten mentin istumaan pöytiin. Muutama puhe pidettiin, ja sotilaspastori rukoili. Sitten syötiin. Alkukeittona oli hyvää, kermaista sienikeittoa, seuraavaksi oli vuorossa aika köyhä salaatti. Pääruokana oli, samalla lautasella, kalkkunaa, porsaanlihaa, ylimakeaa bataattia, vihreitä papuja, muusia, kalkkunan täytettä (stuffing) ja karpalohyytelöä. Jälkiruuaksi oli kolme piirakanpalasta; omena, pekaanipähkinä ja kurpitsa.



Eräs tykkää piirakoista...

Syönnin jälkeen oli joululaulujen esitys, mutta laulajat ei olleet mitään ammattilaisia, ja äänentoistokin takkuili, joten kun porukka alkoi menemään ulos, lopetettiin laulut muutaman laulun jälkeen. Onneksi.

Sitten oli vuorossa tanssia. Ja vaikka tanssiaiset olikin, niin paikalla oli dj joka soitti hittimusiikkia, ei mitään paritanssia. Kipeiden jalkojen takia olin seinäkukkasena, yhden tanssin kävin tanssimassa, ja se kyllä tuntui jaloisssa. Harmitti vietävästi, sillä dj oli todella hyvä! No kuolasin katselin sitten univormuja...



Juhlat loppuivat puolenyön aikaan, jotkut menivät vielä jatkoille, osa meistä meni nukkumaan, en oikein enää jaksa juhlia kahta yötä putkeen ;-)

Aivan mahtava kokemus ja hauskat juhlat. Mun ensimmäiset oikeat iltapukujuhlat, ja pian voikin sitten alkaa ylipuhumaan miehiä jokavuotiseen Armeijajuhlaan, joka on kesäkuussa!

13.12.2014

Itsenäisyyspäivän juhlat

Tyypilliseen tapaan Suomen suurlähetystö järjesti kaksituntiset itsenäisyyspäivän juhlat, keskellä viikkoa, eli maanantaina.


Mä olin meinannut perua juhlat jo ennen kuin olin satuttanut jalat, väsytti viikonlopun jälkeen, eikä huvittanut mennä ohuessa mekossa palelemaan ja seisomaan kahdeksi tunniksi suurlähetystön puutarhaan.

Mutta, menin joka tapauksessa, (kun olin saikun takia pystynyt ottamaan päikkäritkin!) näkisihän siellä paljon tuttuja. Olin ajatellut laittaa lyhyen mustan mekon, mutta koska jalat oli siteessä, pistinkin pitkän mekon, ja paksut leggingsit alle :-)

Tultiin ajoissa paikalle, ja odoteltiin, ja odoteltiin. Alkoholia ei ollut tarjolla, eikä tällä kertaa tarjoilijat kulkeneet ympäri tarjoillen cocktailpaloja. Monet lähtivät tunnin odottelun jälkeen, vihdoin 1h 15 min odottelun jälkeen baari aukesi. Ja 15 min myöhemmin seisova pöytä. 

Oltiin kuulemma odotettu prinssiä, eli Riadin kuvernööriä. Kuvernööri oli kuulemma tullut pari tuntia myöhässä, tuli kun juhlien piti jo loppua. Mä olin sillon jo lähtenyt. 



Ruoka oli pettymys, salaatit oli hyviä, mutta kaikki muu mautonta. Muina vuosina olen nauttinut illasta, toivottavasti ottivat opikseen, ja että ensi vuonna ruoka olisi taas hyvää, eikä turhaan odotella mitään VIP-vieraita, jotka on aina myöhässä!

Kannatti mennä, kun saatiin tämmöiset pinssit lähtiessä :-)

10.12.2014

Kompurointia...

Sunnuntaina mun piti käydä tukikohdassa hoitamassa pari asiaa. Kävin ensin meidän sairaalan viereisessä ostoskeskuksessa ostamassa muutaman jutun jonka K tarvitsi, koska oli taas lähdössä reissun, ja lähdin hakemaan meille päivälliseksi shawarmat.

Mulla oli mun vanha abaya päällä, joka on vähän pidempi kuin se, jota nykyään yleensä käytän. Olin ylittämässä pientä tietä, ja astuin alas jalkakäytävältä. Samalla huomasin että tulee auto, ja tein jonkun oudon liikkeen, ja kompastuin abayan helmaan. Molemmat nilkat vääntyivät, tunsin ja mielestäni myös kuulin, kuinka nivelsiteet venyi ja paukkui.

Sattui aika lailla, ja muutama mies ympärillä vain nauroi, eivätkä tietenkään auttaneet. Nousin ylös, sattui, mutta pystyin kävelemään. Menin viereiseen kauppaan istumaan hetkeksi, kun pyörrytti, ja kun helpotti menin shawarma-ostoksille, ja sieltä apteekkiin.

Onneksi kuski tuli saman tien, kun olin saanut ostokset tehtyä. Ostin kipugeeliä ja ideal-siteet. Kun kerroin kuskille mitä oli tapahtunut, antoi hän mulle vesipullon ja Voltaren kipulääkkeen :-) Istuin koko 30 min matkan tukikohtaan jalat penkillä. Tukikohdassa matka parkkipaikalta tarkistuspisteisiin (ehkä n 50 m) tuntui tosi pitkältä. Yleensä kun tulen yksin, ei multa kysytä henkkareita ensimmäisellä portilla. Nyt kysyttiin, vartija viittasi luokseen, mä sitten osoitin jalkaa ja sanoin arabiaksi "erittäin kipeä". Vartija tuli onneksi mun luokse.

K:n luokse tuli myös B. Menin sohvalle ja B hieroi kipugeeliä ja laittoi siteet molempiin jalkoihin. Kipu oli oikeastaan hävinnyt aikalailla. Mutta kun nousin käymään vessassa, oli kävely aika hankalaa. Päätettiin siis että jään tukikohtaan yöksi, koska en voi mennä töihin seuraavana päivänä.


Kun olin ollut pari tuntia sohvalla, oli aika mennä nukkumaan. Nyt kävely ei todellakaan onnistunut, sattui aivan kamalasti. Onneksi palvelu pelasi, ja vahva mies kantoi mut!

Pelkäsin aamua, ja ajattelin että mitenköhän pääsen takaisin sairaalalle. Mutta, onneksi aamulla kävely sujui taas vähän paremmin. Menin sairaalalla suoraan työterveyshuoltoon, vaikka olisinkin saanut olla poissa kaksi päivää omalla ilmoituksella. Otettiin röntgenkuvat (ei murtumia tai ligamenttivaurioita, vain turvotusta), sain kaksi päivää sairaslomaa, Burana 600mg kuurin, ja hoitaja laittoi uudet ideal-siteet. Lääkäri kysyi multa kuka oli laittanut siteet, olin joutunut ottamaan ne pois röntgenin ajaksi, ja laitoin vain nopeasti takaisin. Ei ollut kovin hyvin laitettu :-)

Tänään en vieläkään voinut mennä töihin, seisominen on ihan ok, mutta kävely hidasta ja aina ylösnouseminen hankalaa. Menin taas työterveyshuoltoon, mutta mulle sanottiin että voivat antaa vain kaksi päivää saikkua, enemmän voi antaa vain erikoislääkäri. Kysyin miten sinne sitten pääsee, ja lääkäri sanoi, että kun ei ole murtumaa, niin fysioterapia olisi seuraava askel. Ooookei, minkälaistakohan se fysioterapia niinkuin olisi...?

Sain onneksi silti vielä tämän päivän saikkua. Vein todistuksen töihin, ja sanoin että en voi kyllä olla salissa huomenna. Meillä on yksi aika hölmö tehtävä joka päivä, ja sanoin että voin tehdä sen. Eli, päivittäin meidän kaikki 5 elvytyskärryä pitää tarkistaa (deffat ja pacing tarkistetaan kytkettynä seinään ja akulla, tarkistetaan hapet, imut ym) sekä kaikki lämpö- ja jääkaapit. Siihen menee yleensä pari tuntia. mutta se jolle se tehtävä on määrätty, ei yleensä tee paljon muuta!

Onneksi sitten onkin taas viikonloppu. Jolloin mulla on tanssiaiset. Upea iltapuku löytyy, mutta korkkarit saavat jäädä kotiin, ja tanssit taitaa jäädä tanssimatta...


8.12.2014

Rugby 7's viikonloppu Dubaissa

Joka vuosi täältä Saudeista lähtee valtava porukka Dubaihin, katsomaan rugbyä ja osallistumaan (lähes) karnevaalihumuun. Ja tänä vuonna mekin lähdettiin Raijan kanssa.

Me oltiin osa isompaa porukkaa, ja meillä kaikilla oli teetetyt paidat, joita pidettiin perjantaina. Edessä oli oman maan lippu, taakse tuli nimi, ja numero joka osoitti kauanko olet ollut Saudeissa, suhteissa muihin ryhmäläisiin. Mulla oli numero 14, eli 13 naista meidän ryhmästä on ollut Saudeissa kauemmin kuin minä.


Me lennettiin Raijan kanssa torstai-iltapäivänä Dubaihin. Kentällä meidät ohjattiin business-luokka jonoon, ja aneltiin vitsailtiin check-in-virkailijalle että kohottaisi meidän matkustusluokan business-luokkaan. Sitä hän ei tehnyt, mutta oli yllätyksenä varannut meille pienet ateriaboksit 1,5h kestävälle lennolle :-)


Mä en torstai-iltana jaksanut lähteä baariin, vaikka muut menikin, kun joka viikonloppu saan halutessani tukikohdassa (oikeaa) alkoholia, niin ei ole samanmoista "tarvetta" kuin monella muulla.

Hotellista tuli lähinnä mieleen Prison Break-sarja

Perjantai-aamuna lähdettiin herkullisen hotelliaamiaisen jälkeen, puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle, Dubai 7's stadionille.


Ja siellä oli ihan mieletön karnevaali-meininki. Monet ihmiset oli pukeutunut naamiasasuihin, tai muuten erikoisiin asuihin, kuten havaiji-paitoihin. Alueella oli ruoka- ja juomatelttoja, kilpailuja, esiintymisiä, myyntikojuja ja illalla bändi.






Mä olin lähtenyt reissuun oikeastaan vain hyväkroppaisten pelaajien kaikkien kehumien bileiden takia, mutta ottelut oli jänniä ja niitä oli mielenkiintoista seurata. Sevensit eroaa rugby-union peleistä niin, että pelaajia on vain seitsemän, 15 sijaan. Koska pelikenttä on silti samankokoinen, kestää ottelu vain 15 minuuttia kahdessa erässä ja pelaajien on oltava nuoria, vahvoja, vikkeliä ja todella taitavia. Ja mikä nautinto niitä olikaan katsoa! Bermudalla kävin katsomassa rugby-classic peliä, joka oli aika tylsä...



Illalla otettiin ottelualueelta ilmainen bussikuljetus Irish Village-baariin, joka sijaitsi han meidän hotellin vieressä. Sinne tulikin illan mittaa valtavasti porukkaa, suoraan stadionilta.

Lauantain "look", näitä keltaisia perukkeja annettiin ilmaiseksi

Lauantaina oli vuorossa semifinaalit ja finaali. Finaalia, jossa pelasi vastakkain Etelä-Afrikka (voitti) ja Australia, me ei valitettavasti nähty, kun piti lähteä kentälle. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan, (suosittelen!) ja silloin otan kyllä sunnuntain vapaaksi, jotta näen finaaliottelunkin.

4.12.2014

Minnes nyt?

Tällä viikolla olen taas tehnyt 12h päiviä, ja tänään onkin sitten vapaapäivä. Iltapäivällä lähdetään Raijan kanssa lentokentälle, viikonlopuksi lähdetään lähimaahan. Mutta minne ja miksi? Osaako joku, joka ei tiedä, arvata?

Tämmöistä (tosirumaa) paitaa pidän joka tapauksessa päällä perjantaina. 



Mukavaa viikonloppua!

1.12.2014

Kiitospäivän viettoa

Torstaina lähdettiin Millan ja Virvan ("kärsivien" uusien suomalaishoitajien) kanssa tukikohtaan, tytöt olivat tyytyväisiä päästessään koko viikonlopuksi pois ankeasta asutuksestaan.

S, Milla ja Virva

Käytiin vain nopsaa kääntymässä K:n luona, ja sitten mentiin baariin. Siellä ei ollut paljon ihmisiä, monet ovat lomalla USAssa, osa porukkaa lähti Bahrainiin pitkäksi viikonlopuksi (tukikohdassa torstai, eli kiitospäivä, oli vapaapäivä), ja yksi porukka lähti aavikolle yöksi. 

Baarista käytiin vielä vähän aikaa helikopteripoikien illanistujaisissa. Ne oli kattoterassilla, onneksi siellä oli tulikin, koska yöt on jo tosi viileitä. (Ja tällä viikolla päivälämpötilatkin on ollut vain 10-13c paikkeilla).

Moira ja Rebecca

Perjantaina K kokkasi kalkkuna-aterian tykötarpeineen, meidän avulla tottakai. Vieraita oli noin 18, me kolme suomalaista, kaksi muuta uutta suomalaista, Rebecca ja Moira, B ja muutama muu tukikohdasta.



Ruoka oli tosi hyvää, ja koska ilmakin oli vielä suht lämmin, me syötiin ulkona ja istuttiin siellä, kunnes osa porukasta lähti baariin.

Tukikohdan kotibileissä pelataan yleensä "cornhole" peliä, jossa kaksi paria yrittää heittää maissipussia reikään.

Lauantai menikin sitten taas tavalliseen tapaan sohvalla löhöten ja elokuvia katsoen, kunnes oli taas aika palata sairaalalle.