26.11.2014

Muistutus itselle: Elämä hymyilee

Välillä sitä saa muistutuksen miten hyvin asiat oikeasti on. Varmaan mun teksteistä on muutenkin huokunut että olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Itse asiassa, taidanpa elää elämäni parasta aikaa juuri nyt. Toki se ei tule aina jatkumaan näin, mutta yritänkin nyt elää hetkessä ja nauttia!

Tapasin eilen kaksi nuorta suomalaista sairaanhoitajaa, jotka tulivat tänne viikko sitten. Mutta ei mun sairaalaan, vaan King Khalid University Hospitaliin (King Saud Medical City). Kun eilen kuuntelin heidän tarinaa, ja katselin kuvia, ja tänään luin toisen (suljettua) blogia, tunsin pääasissa järkytystä ja raivoa ja välillä melkein itketti. 

Tytöt tulivat samaan aikaan kolmen britin kanssa, sairaalalla on joku "länsimaalaistamis-prosessi" meneillään, yrittävät nostaa sairaalan tasoa. Heidän lisäksi sairaalassa on vain muutama muu länsimaalainen. Pääasissa filippiiniläisiä ja intialaisia. 

B opetti mut nyrkkeilemään. Koskaan en ollut kokeillut, mutta oli tosi kivaa, ja ehdottomasti haluan aloittaa kuntonyrkkeilyn kun joskus palaan takaisin normaaliin elämään. Siitä huolimatta että lihakset, joita en tiennyt että mulla edes on, oli niin kipeät kahden päivän kuluttua, että jopa syvään hengittäminen sattui :-)

Lentokentältä tytöt vietiin compoundille. Portista suoraan sisään betoniseen parkkihalliin. Sen yläpuolella kerrostalot. Ei mitään pihaa tai puutarhaa. Uima-allas on, mutta se on ollut tyhjänä jo 1,5v (koska saudilapsi hukkui siihen, vaikka lapsia ei saa compoundille tuoda). Kuntosalikin löytyy, mutta kaikki laitteet on rikki. 

Kaikki viisi laitettiin samaan huoneeseen, missä oli kolme yhden hengen sänkyä. Tytöt sitten laittoivat sängyt yhteen, ja nukkuivat kaikki viisi siskonpedissä. Ilman lakanoita.

Tein lihapullia ja muusia, tai no, B teki muusin, mutta unohdin IKEAsta ostetun puolukkahillon (kuten myös kirsikkatomaatit) kotiin. Mutta, karpalohyytelö ajoi onneksi tasan saman asian! 

Nyt suomalaiset jakavat, torakoita kuhisevan asunnon, muutaman muun länsimaalaisen kanssa, mutta jakavat makuhuoneen, koska muuten toinen joutuisi muuttamaan kolmen intialaisen kanssa samaan asuntoon. 

Töihin tytöt kuljetetaan bussilla, jossa on kalterit ja verhot ikkunoissa. Työmatkalla ja töissä heillä on valkoiset, pitkähihaiset ja pitkähelmaiset univormut (meillä ihan normaalit lyhythihaista). Ja valkoinen, nunnamainen huivi. 

Onneksi välitystoimisto auttaa tyttöjä. Myös välitystoimistoa on huijattu, esim kuvat asutuksesta oli lääkäreiden compoundilta, minne tytöt ei saa muuttaa, koska se on lääkäreille. Joten nyt, ainakin suomalaisilla, on toiveena päästä tähän sairaalaan.

Joulukin lähestyy pian!

Tukikohdan kaupassa myydän vaikka mitä jouluista (kuva on otettu salaa ja nopeasti)

Joka siis tällähetkellä tuntuu aika luksukselta. Meillä on monta uima-allasta, kunnon kuntosalit, puisto ja sosiaaliklubi, joka järjestää mm reissuja ja retkiä. Ja ainakin minä viihdyn töissä ihan kohtalaisesti, usein jopa hyvin!

Mun oma pieni kämppä ei silti tunnu kodilta, mutta enpä mä siellä paljon olekaan. Tukikohtaan tulo sensijaan tuntuu aina siltä, kuin tulisi kotiin. Varsinkin K:n luo tulo, olen todellakin kuin kotonani sen luona. K:n ovi on aina auki kun K on tukikohdassa, sen kuin kävelee sisään vain. Ja kun K on reissussa, niin tiedän missä vara-avain on, ja ollaan oltu jopa yötä K:n luona, tämän ollessa reissussa. 

Kuvat on viime viikonlopulta tukikohdasta.

10 kommenttia:

  1. No huhhuh! Johan on eroja!! Toivottavasti tytöt saavat tilanteeseen helpotusta :/

    Itellä oli kans "hengityslihaksia" myöten paikat kipeenä nyrkkeilyä kokeiltuani :) tehokas laji!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan uskomatonta että täällä Riadissa on noin. Tiedän että joissain pikkukaupungeissa, jossa meiltä kirurgeja ja hoitajia joskus käy tekemässä hommia, on tosi ankeeta ja konservatiivista, mutta en ois uskonut täällä olevan.

      Todella tehokas. Ja erittäin hyvä aggressioiden purulle :-)

      Poista
  2. Ihanaa kun jaat tätä meidän "huikeaa" kokemusta täällä niin ehkä jotkut pystyvät välttämään sen.Toivottavasti. Kyllä mun blogia pääsee kiinnostuneet lukemaan, kun vain kysyy.
    Kiitos vielä tähänastisesta ja tulevasta. Nähdään huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu! Ja joo, illalla nähdään :-)

      Poista
    2. Oi nyt vasta huomasin tän kommentin, olis ihanaa päästä lukemaan sun blogia Virva :) anna.rosa.cecilia@gmail.com

      Poista
  3. Toivottavasti tytöt tosiaan paasee parempiin oloihin, kuulostaa aika hurjalta! Tuo on hyva aina muistuttaa itseaan, miten kaikki on valilla hyvin ja elama hymyilee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Ja eiköhän ne pääse tänne, mutta luultavasti joutuvat käymään Suomessa kääntymässä...

      Poista
  4. No huhhuh mitä meininkiä, nousi ihan karvat pystyyn lukiessa suomityttöjen kokemuksia!! Monessa vankilassa olis varmaankin paremmat olot! Luulin ite pudonneeni kuilun pohjalle kun tulin tänne UK:hin töihin, mutta paljon karseamminkin olis voineet näköjään asiat mennä... Sit ei voi mennä ees pubiin purkamaan tuntoja työpäivän päätteeks/karkuun torakoita. Käsittämättömän järkyttävää että vielä huijattiin tollalailla asuinoloissa! Onko siellä muuten mitään mahdollisuuksia saada siirtoa toiseen sairaalaan jos olot ei parane vaik kaatuisko byrokratiaan? Onneks heillä on sentään toisensa (ja tapasivat sut), olisin ite varmaan seonnu yksin! Tsemppiä likoille!

    Olispa muuten ihan älyttämän mielenkiintoista lukea tän toisen suomihoitsun blogia, ymmärrän kyllä jos haluaa pitää salaisena arkaluontoisuuden takia mutta en suinkaan pahastuisi jos tulisi kutsu lukea anna.rosa.cecilia@gmail.com ;-) Rakastan lukea muiden sairaanhoitajien blogeja ja etenkin ulkomaille sijoittuvia :)

    Oon väläytelly poikaystävälle (ja saanu senkin vähän innostumaan) että lähdetään yhessä Saudeihin töihin vuodeksi säästämään asuntoa varten, mutta en sitten tiedä miten onnistuisi, pitäis ainakin olla naimisissa ensin. Joku 4kk pätkäkin omin nokkineni voisi tulla kyseeseen, mietin vaan tuleeko kaikki terveystarkastukset yms järjestelyt niin kalliiksi että muutaman kuukauden työpätkä ei kannata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittävät joo päästä meidän sairaalaan. Et peukut pystyyn.

      Juu, naimisissa pitää olla, jos tuutte yhdessä. Mutta rivihoitajat ei saa tuoda puolisoa mukana, pitää olla korkeampi grade, kuten Oh tai clinical instructor. Jos molemmat töissä niin ei ole ongelma. Tällä hetkellä ei vissiin taas ole lyhyempiä sopimuksia, kuin vuosi, vaikka muutama kk sitten niitä mainostettiinkin.

      Poista