30.6.2014

Allaspippaloissa

Torstaina menin taas töiden jälkeen tukikohtaan, missä tuli kerrankin vietettyä rauhallinen ilta, ihan vain elokuvia katsellessa.

Perjantaina, kun mun piti lähteä tukikohdasta kello kahden aikaan, en millään meinannut löytää mun badgea, jonka siis aina saan kun tulen tukikohtaan (ja joudun antamaan iqaman, oleskelulupakortin, niille) ja se pitäisi olla aina mukana kun liikun tukikohdassa. Etsin laukun läpi pari kertaa ja käytiin myös niissä muutamassa paikassa jossa oltiin käyty edellisenä päivänä. Kun kolmannen kerran kaivoin laukun läpi, löysin sen vihdoin, se oli jumittunut mun passin kopin väliin.

Onneksi kortti löytyi, en ole ihan varma mitä olisi tapahtunut jos se ei olisi löytynyt, mutta ainakin mun sisäänkirjaajasta, eli sponsorista, olisi tehty valitus esimiehilleen, ja armeijassahan se ei ole koskaan hyvä juttu. Ja sisäänkirjaaja ei edes tälläkertaa ollut siviili K, vaan yksi sotilas. Voi olla myös että mä olisin saanut porttikiellon tai jotain. Mutta, onneksi kortti löytyi, ja tästä lähtien aion antaa kortin mun sisäänkirjaajan vastuulle :-)

Tukikohdasta menin Salwa Garden Village-compoundille, jossa vietettiin suomalaisten M:n ja Heidin synttäreitä, ja kanadalaisen S:n läksiäisiä.

Salwassa mun piti nousta taksista ja mun piti mennä koppiin, jossa mun laukku tarkistettiin ja jouduin nostamaan abayan ylös, näyttääkseni (saudimiehelle!!!) ettei mulla ole mitään kiellettyä sen alla. Tukikohdassahan taas aina "läpivalaistaan", mutta (amerikkalainen) naissotilas katsoo kuvan.

Sitten jatkettiin matkaa visitors centeriin, jossa mulle ilmoitettiin ettei mun nimi ole listalla. No, soitto M:lle, ja M:n miesystävä, joka asuu Salwassa, tuli hoitamaan asian. Myös tuolla jätin iqaman "pantiksi", ja sain kulkuluvan tilalle. Enimmäisen kerran kun kävin Salwassa musta otettiin myös valokuva.

Salwa on paljon viihtyisämpi ja vihreämpi paikka kuin tukikohta.




M:n luona oli jo muutama vieras, ja pian tuli pari lisää. Lähdettiin sitten altaalle, mukana itsetehtyä Margariitan tyyppistä drinksua. Altaalla (joita Salwassa on monta) oli vain muutama ihminen, ja nekin lähti pian kun me tultiin paikalle, juomien ja musiikin kera.


Seuraavat pari tuntia tulikin vietettyä altaassa. Kun aurinko alkoi laskea ruvettiin pelaamaan hauskaa, M:n kehittämää juomapeliä. Juomana oli M:n itsetehty "salmiakki-kossu", eli paikallista (eli jonkun itsetekemää) sid-viinaa ja turkinpippureita...


Illalliseksi syötiin, edelleen altaalla, tacoja ja jälkkäriksi oli synttärikakkua.


Altaalta lähdettiin vielä jatkoille jonkun takapihalla olevaan salakapakkaan.

Jäin Salwaan yöksi, aamulla käytiin kunnon aamupalalla, mutta ilman pekonia, sitä oikeaahan saa vain tukikohdasta. Kotimatkalla oli ollut iso onnettomuus, tie oli ihan tukossa, ja jouduttiin kiertämään kameli-basaarin kautta. Eipä mua haitannut, katselen mielelläni kameleita.

Eilen alkoi Ramadan, joten Ramadan Kareem muslimilukijoille!

28.6.2014

Sukelluskurssilla Jeddassa

Torstai-iltana lennettiin vasta klo 21.00 Jeddaan. Mukana meillä oli kaikki tukikohdasta lainatut sukelluskamat, painoineen kaikkineen, vain ilmatankit saatiin paikan päältä. 

Jeddassa meitä oli vastassa Charles Riadin tukikohdasta, joka itse sukeltaa ja järjestää siis näitä kursseja. 

Mentiin kahdella autolla Sierra Village-compoundille, joka ei ollutkaan Jeddan tukikohta niinkuin luulin, vaan siellä asui sotilaiden lisäksi ihan siviilejä länsimaalaisia ihmisiä. Ei siis onneksi ollut mitään megalomaanisia turvatarkastuksia, kuten Riadin tukikohdassa. 


Heidi ja mut sijoitettiin isoon villaan kahden muun sukelluskurssilaisen kanssa. Kaikilla oli omat huoneet. Koska klo oli jo yli 23, mentiin samantien nukkumaan.

Aamulla lähdettiin klo 7.30 rannalle. Sheraton-hotellilla on yksityinen ranta, jonne Saudeilla ei ole pääsyä. Siellä saa siis olla ihan bikineissäkin. Kun tultiin rannalle, mietittiin että niin, miksi me ei asutakkaan Jeddassa? No, kyllä me se pian muistettiin, eli se ilmankosteus on ihan tarpeeksi syy!


Päivän aikana sukellettiin kolme sukellusta. Sukellukset kesti n 40 min, mutta yleensä tuntui kuin oltaisiin oltu vain n vartti veden alla. 

Ennen ensimmäistä sukellusta jännitti kovasti. Olinhan yrittänyt sukelluskurssia samaisessa paikassa 12v aikaisemmin, ensimmäinen sukellus meni hyvin, mutta toisella en pystynyt tasaamaan paineita ja korviin sattui.  

Kun oltiin saatu sukelluskamat koottua, ja tarkistettu parimme, että kaikki on kunnossa, astuttiin laiturilta suoraan veteen. Pudotus ei ollut kovin korkea, mutta kyllä sekin vähän jännitti ensimmäisen kerran, kun vesikin oli niin kirkasta että näytti tosi matalalta. 


Heidi hyppäämässä, mä olen jo vedessä

Sukellusvarusteet päällä ei uppoa, vaan pitää lisätä painoja. Mulla oli siis painot joilla olin altaassa sukeltanut, mutta ne ei riittänytkään suolaisemmassa vedessä. Jouduin siis lisäämään painopussin painovyölle, jotta uppoisin. Joillakin muilla oli myös sama ongelma. 

Sukellusten aikana tehtiin samoja harjoituksia kuin altaassakin, mutta sukellettiin myös pieniä lenkkejä ja ruokittiin kaloja.


Buddy breathing-harjoitus. Jos toiselta loppuu ilma, voi hengittää sukellusparin vararegulaattorista






Nemo löytyi!

Ensimmäisellä sukelluksella kaikki oli hankalaa, törmäiltiin toisiimme, oli vaikea pysyä balanssissa ja muutenkin silloin oli pääasiassa vain harjoituksia. 


Yhdeltä irtosi painovyö ja hän meinasi nousta pintaan. Opettaja hyppäsi selkään ja piti miestä paikoillaan, kunnes hän sai vyön takaisin paikoilleen.

Kun laskeuduin hitaasti narusta kiinni pitäen syvemmälle, avaten korvia koko ajan samalla, puri yksi kala mua käteen! Ei sattunut kauheasti, pelästyin enemmän. Se vartioi näköjään narun alkupäätä, osasinkin varoa sitä muina kertoina. 

Menossa alaspäin

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen oli olo että onkohan tämä sittenkään mun juttu. No on se! Joka sukellus oli kivempi kuin edellinen. 

Oltiin altaassa harjoiteltu nostetta, eli lisättiin tasapainoitusliiviin (huh, mikä sana, piti googlata, BCD [Boyancy Control Device] siis) ilmaa niin että pystyy leijumaan pohjan yllä niin että kun hengittää sisään nousee ylös ja kun hengittää ulos niin laskee alas. Altaassa opin sen nopeasti, mutta suolavedessä (jossa siis kelluu enemmän) en siinä oikein onnistunut. Enkä halunnut tuhlata ilmaani siihen. Mun ilman kulutus oli muutenkin suurempaa kuin esim Heidin. Täytyy siis harjoitella lisää. 

Hei, me leijutaan!


Sukellusten välissä meillä oli parin tunnin tauot, jotka ihan laskettiin Recreational dive planner-laitteella, jollaiset me kaikki saatiin, liian nopeasti ei saa lähteä sukeltamaan edellisen sukelluksen jälkeen. Taukojen aikana käytiin syömässä ja otettiin aurinkoa.

Rannalla oli tosi paljon sukeltajia ja törmättiin jopa yhteen Riadissa työskentelevään suomalaiseen. 


Sukellusten jälkeen lähdettiin takaisin kämpille, käytiin suihkussa, ja lähdettiin osan porukan kanssa Thaimaalaiseen ravintolaan syömään. Syönnin jälkeen mentiin samantien nukkumaan, lauantai-aamuna olisi herätys klo 04.15, lähtö rannalle klo 04.45, koska sukelluksen jälkeen ei saa lentää 12h.

Oli siis edelleen pimeää kun silmät sikkurassa (tai no pojat ei ollut, armeijassa kai oppii aikaiseen herätykseen) lähdettiin liikkeelle. Olihan se aika upeaa olla rannalla auringonnousun aikaan. 


Viimeinen sukellus oli paras. Tehtiin vain muutama pieni harjoitus ja sukellettiin isompi lenkki. Kun palattiin "alkuruutuun", siis edelleen veden alla, näytti opettajamme Mike meille kirjoitustaulua. Siinä luki; "onneksi olkoon, olet nyt PADI-sertifioitu sukeltaja". Mahtava tapa ilmoittaa asiasta!


Sukelluksen jälkeen oltiin vielä pari tuntia lähes autiolla rannalla, sitten mentiin Desert Sea Diversien sukelluskauppaan. Siellä meidät rekisteröitiin PADI-sertifioiduiksi sukeltajiksi, saatiin leimat sukelluslokikirjaan ja tilapäiset sukelluskortit. 

Ja shoppailtiin. Me ostettiin Heidin kanssa maskit, snorkkelit, sukelluskengät ja räpylät. En malttaisi millään odottaa seuraavaa sukellusreissua, joka on toivottavasti jo elokuussa. 

Sukelluskaupan jälkeen mentiin takaisin Sierra Villageen, jossa mentiin Heidin kanssa vielä altaalle, ei oltu vielä saatu auringosta ja vedestä tarpeeksi. 


Sierra Villagesta saa kuulemma maailman parasta uppopaistettua kanaa, ja pitihän sitä sitten kokeilla lounaaksi. No, oli se ihan hyvää, mutta ei kyllä meidän kolmen mielestä, jotka sitä syötiin, mitenkään erikoista. 

Lentokentälle lähdettiin klo 16.45, lento olisi klo 19. Aika kentällä meni nopsaa ja ihan kivasti ja pian oltiinkin bussissa matkalla terminaalista koneeseen. Siihen me sitten jäätiinkin puoleksi tunniksi, ja sitten meidät palautettiin terminaaliin. 

Koneessa oli vissiin joku vika ja jouduttiin odottamaan pari tuntia ennen kuin päästiin lähtemään. Saatiin kyllä aika pian ilmaiset juomat. Pisteitä siitä siis. Riadin kentällä jouduttiin odottamaan laukkuja jonkin aikaan, ja kotona olinkin vasta vähän puolenyön jälkeen. 

Vedenalaiset kuvat on ottanut Heidi, Charles ja opettajamme Mike.

24.6.2014

Työsopimus uusittu

Täällä pitää joka vuosi uusia työsopimus, jopa toisena vuonna vaikka olisikin ollut kahden vuoden sopimus.

Prosessi oli jonkinverran työläs, mutta silti aika helppo. Ensiksi piti tehdä kaiken maailman testejä tietokoneella, suurin osa oli todella helppoja (ja hys, ei saa kertoa kenelläkään, mutta meidän osastolta löytyi myös paperi jossa oli vastaukset suurimpaan osaan...) ja nopeita tehdä. Niistä piti sitten tulostaa todistukset. 


Piti myös täyttää monta kaavaketta, osittain samoja kuin silloin hakuprosessin aikana. Alapuolella olevan kuvan kaavakkeen allekirjoitukselle piti olla todistaja. Ja muslimin todistajan pitää olla mies!


Sopimuksen uusimiseen kuului myös että mun piti pyytää kolmea työkaveria täyttämään arviointi-kaavake musta ja mun piti myös tehdä itsearviointi ja pisteyttää itseni tiettyjen kriteerien mukaan.

Lisäksi olisi pitänyt tehdä portofolio. Olin laiska enkä viitsinyt sitä tehdä, mun todistukset ja CV on ihan siististi ja muutenkin järjestyksessä kansiossa. Ja onneksi en tehnyt, ei apulaisisostonhoitaja (aoh) joka suoritti "haastattelun" edes katsonut mun kansiota.

Sitten piti vielä käydä vuosittaisessa tuberkuloositestissä. Samalla kuin kävin, pyysin myös lähetteen labraan verikokeita varten. Kun nyt kerran ilmaiseksi saa :-)

Mun haastattelu oli sunnuntaina klo 15.15 iltapäivällä. Olin todella väsynyt, lauantaina oltiin herätty klo 4.15 ja olin kotona vasta puolen yön jälkeen. En kuitenkaan jännittänyt haastattelua ollenkaan. 

Heti alkuun aoh, naispuolinen Saudi, sanoi että oli saanut todella positiiviset kolme palautetta musta (mun teamleaderi, yks seniori hoitaja ja filippiiniläinen hoitaja, joka tuli samaan aikaan kuin minä) ja oli sitten käynyt kyselemässä musta muidenkin tiimien hoitajilta, jotka oli myös antanut positiivista palautetta (mm nopea oppimaan, autan muita ja teen hommat tunnollisesti ja huolella). Olipa kiva kuulla! Varsinkin kun olen räiskyvä luonne ja valitankin välillä.

Sitten aoh sanoi että olen pisteyttänyt itseni aivan liian matalalle (kuten kunnon suomalaisen kuuluukin ;-) ja nosti lähes joka kategoriassa mun pisteitä. 

Luulin että aoh kysyisi mm sairaalan arvoista ja missiosta mutta ei, hän puhui itse oikeastaan koko ajan, selitteli pistekriteereitä ym. 


Lopuksi mun olisi pitänyt itse sanoa seuraavan vuoden tavoitteet, mutta hän päätyi puolestani: liity journal-clubiin (joka tapaa kerran kuussa ja lukee uusia hoitotyön tutkimuksia ja artikkeleita, niin EI mun juttu..) ja ole aktiivisesti mukana robotti-hommissa. No, tuota journal-clubia aion yrittää välttää, ja noissa robottihommissahan olen jo ollut erittäin aktiivisesti mukana alusta lähtien...

Joka tapauksessa aoh sanoi että haluaisi tulevaisuudessa nähdä mut täällä jossain muussakin tehtävässä, kliinisenä neuvojana (clinical instructor), apulaisteamleaderina tai vastaavassa. Että mulla olisi potentiaalia siihen. Just. Mä haluun vaan tehdä tavanomaista rivityötä ja elää viikonloppuja ja lomia varten ;-)

Mutta, nautin siis aika lailla niin työstä kuin vapaa-ajastakin täällä, ja mielelläni jään tänne vielä (ainakin) toiseksi vuodeksi. 

23.6.2014

Olen sertifioitu sukeltaja!

Viikonloppu oli rankka, mutta onnistuin tällä kertaa sukeltamaan ilman paineentasaus-ongelmia, ja läpäisin kurssin.


Kunnon postaus tulee kunhan ehdin kirjoittajaa ja saan lisää vedenalaisia kuvia.

19.6.2014

Juhannusta!



Hyvää Juhannusta! Toivottavasti sää ei ole ihan kamala siellä Suomessa. 

Minä lähden siis illalla viikonlopuksi Jeddaan, Punaisen Meren rannalle, sukelluskurssin avovesi-osuuteen. 

14.6.2014

Sukellusta, sukellusta ja ehkä sotaakin

Koko viikko on mennyt sukelluskurssin parissa. Sunnuntaina ja maanantaina opiskelin ahkerasti, ja tiistaina alkoi kurssi. Mentiin siis heti töiden jälkeen Heidin kanssa tukikohtaan.

Maanantain ehdin onneksi opiskella pari tuntia töissä!

Meidän ryhmässä on meidän lisäksi kaksi upseeria tuolta tukikohdasta ja kaksi upseeria Dammamin tukikohdasta. Dammam sijaitsee siis idässä, Bahrainin vieressä, Persianlahden rannalla. Meidän opettaja on filippiiniläinen mies.

Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli siis töiden jälkeen oppitunteja luokassa, ja myös pistokokeita. Tiistaina käytiin äkkiä syömässä tunnin jälkeen K:n kanssa tukikohdan ravintolassa, mutta keskiviikkona jäätiin sinne vähän pidemmäksi aikaa, koska K lähti samana iltana kuukauden lomalle (maailman ympäri!), ja mekin lähdetään kolmen viikon kuluttua, joten ei nähdä melkein kahteen kuukauteen!

Torstaina mentiin siis sinne taas, koko viikonlopuksi. Saatiin majoittautua (vaikka se on todella kiellettyä!) K:n luona, vaikka hän oli lähtenyt lomalle. K:n ystävä R kirjasi meidät sisään ja ulos, ja oli tarvittaessa meidän "kuski". Muuten pidettiin salassa se, että K oli jo lähteyt lomalle. Kun yksi mies kysyi missä K on, sanoin että hän on vähän huonovointinen.

Mentiin samantien allas-alueelle, jossa siis sijaitsee myös "sukellusvarasto", ravintola, baari, kuntosalit, muutama pikkukauppa, parturi ym.

Tukikohdassa on kaksi "järjestöä", OPM-SANG ja USMTM jotka neuvovat ja modernisoivat Saudi-Arabian kansalliskaartia ja armeijaa.

Sukellusvarastolla saatiin lainaan kaikki sukelluskamat mitä tarvitaan, märkäpuvusta, snorkkelista ja kuljetuslaukusta lähtien. Todella kätevää :-)

Sen jälkeen mentiin baariin, tarkoituksena olla siellä vain vähän aikaan kun R pelaa pokeria, mutta niinhän ei tuolla ole vielä koskaan tapahtunut, joten ei tietenkään torstainakaan. Meni siis hyvin myöhään ja alkoholiakin tuli nautittua jonkinverran (ennen sukellusta pitäisi mm nukkua hyvin ja välttää alkoholia...). Mutta oli taas todella mukavaa ja tutustuttiin taas moneen uuteen ihmiseen, ja paremmin vanhoihin ystäviin :-) Tulipa sitä taas myös käytyä altaassa yömyöhään.

Perjantaina meidän allas-harjoittelu alkoi klo 8. Me tehtiin paljon harjoituksia veden alla, osa oli ihan kivoja, osa inhottavia, kuten maskin täyttö vedellä ja sen tyhjentäminen puhaltamalla nenän kautta ilmaa maskiin. Aika paljon vettä tuli nieltyä sen yhteydessä, ja se olikin mulle hankalin harjoitus.

Tämä kuva harjoitussukellukselta. Nyt meillä oli märkäpuvut päällä, ja ne oli kyllä tarpeen, vaikka ilman lämpötila on yli 40c ja vedenkin 30c paikkeilla!

Harjoitukset kesti muutaman tunnin, niiden jälkeen vietettiin suurin osa loppupäivästä altaalla. Illalla allas-alueella oli yhden everstin (joka siirtyy Pentagoniin töihin!) läksiäis-grillijuhlat, missä saatiin hyvää ruokaa ja jouduttiin kuuntelemaan muutama puhe. Perjantai-iltana meidän päätös olla juomatta (enemmän kuin yksi tai kaksi drinksua) piti. Käytiin myös tanssimassa baarissa missä oli DJ, mutta musiikki oli aika huonoa. Suurin osa porukasta oli lähtenyt jatkoille yhdelle kadunpätkälle, mekin käytiin siellä, mutta meno oli aika hurjaa, ja päätettiin lähteä nukkumaan. Ihan hyvä.

Tänään mentiin taas altaalle kahdeksaksi, mutta oli ongelma. Sukellusopettaja ei meinannut päästä sisälle tukikohtaan. Valittivat portilla että hän oli ollut tukikohdassa liian monta kertaa (ilman badgea, valokuvallista henkilökorttia, mitä varten otettiin mm sormenjäljet, sinne ei pääse kuin kolme kertaa vuodessa), ja oli jotain muutakin ongelmia. Lopulta, monen puhelun jälkeen opettaja pääsi, tunnin myöhässä, sisälle.

Mun badge, kauhealla kuvalla!

Allasharjoittelun jälkeen meillä oli vielä uimatesti, että osataanko/jaksetaanko uida ja pysytäänkö pinnalla, polkemalla vettä ja kellumalla. Sitten löhöttiin vielä muutama tunti altaalla ennen kotiin lähtöä. Koska lämpötila on jotain 43 asteen paikkeilla varjossa, menee siis suurin osa ajasta altaassa lillumiseen, ei aurinkotuolilla lojumiseen.

Välillä varjossakin. Katoksen alle tulee viilentävää vesihöyryä

Se, mikä tukikohdassa on puhuttanut paljon tänä viikonloppuna on Irakin tilanne. Eli, Isis-kapinalliset ovat vallanneet muutaman kaupungin, mm Mosulin ja ne on myös tappanut paljon siviilejä.

Presidentti Obama sanoi eilen puheessaan, että USA tukee Irakin turvallisuusjoukkoja, mutta USAn joukkoja ei lähetetä sinne. Jos USA kuitenkin päättää lähteä taas sotimaan Irakiin, vaikuttaa se monen Saudeissa olevaan sotilaan elämään, myös mun ystävien. Yksi tuttu on siirtymässä Kuwaitiin, ja jos USA hyökkää Irakiin, joutuu hän luultavasti myös lähtemään sinne.

Mahdollinen sota koskettaa siis muakin ihan erillailla kuin ennen. Muutenkin nuo sotauutiset pistää paljon enemmän silmään. Viime viikolla USA pommitti vahingossa omia joukkoja Afganistanissa ja viisi amerikkalaista sotilasta kuoli (juttu englanniksi täällä). Suurin osa mun ystävistä ja tutuista on palvellut Afganistanissa ja/tai Irakissa.

7.6.2014

Viikonlopun viettoa tukikohdassa

Torstaina menin taas tukikohtaan, mutta ensin kävin töiden jälkeen salilla. Olen löytänyt jostain motivaation, ja torstaina olinkin yhdeksän päivän aikana käynyt salilla kuusi kertaa!

K sai suomenreissun jälkeen kunnon flunssan, ja meidän oli torstaina tarkoitus olla vain K:n luona ja mennä aikasin nukkumaan. Mutta, eihän se taaskaan mennyt suunnitelman mukaan. Yksi K:n ystävä tuli käymään ja lähdettiinkin sitten baariin. Istuttiin siellä vähän aikaan, ja päätettiin sitten mennä yhden naissotilaan läksiäisiin.

Kun tutltiin juhlapaikalle oli siellä muutama tuttu, mutta vain kourallinen ihmisiä. Siellä oli kyllä dj:kin, joten tanssittiin vähän aikaan. Kun kaikki lähti altaalle, lähdettiin mekin takaisin baariin, joka sijaitsee siis allasalueella. Myöhemmin käytiin mekin sitten yöuinnilla altaassa. Se on vähän niinkuin perinne tuolla ;-)

Perjantaina suurin osa päivästä meni sohvalla löhöillessä. K oli tuonut puoli laukullista herkkuja Suomesta; sain suomalaista kahvia aamulla ja illalla tehtiin hirvikäristystä. Lisäksi K oli ostanut juustoja, hapankorppuja ja tietysti suklaata!

Onneksi IKEAsta saa puolukkahilloa

Illalla päätettiin sitten vielä lähteä baariin. Baarissa oli ilmoituksia että tarkistavat henkilökortit kaikilta jotka ostavat alkoholia, koska jotkut on valittanut että ulkopuoliset (kuten minä!) tulevat ja juovat heidän alkoholinsa... K kävi ostamassa pari ekaa juomaa, mutta häneltä ei kysytty korttia.


Ajateltiin etteivät ne niitä kortteja vissiin sitten tarkistakkaan, ja mä menin sitten tiskille ostamaan meille juomat. Kun olin tilannut joku mies, jolla oli joku lista kädessä, kysyi olenko 64. Tajusin samalla että hän on nyt joku tarkastaja, mulla ei ole mitään hajua mikä 64 on, mutta vastasin kyllä. Mies laitto ruksin listaan ja se oli siinä.

Pöydässä kysyin tietysti heti että mikä on 64. Vastaus oli että ilmavoimat. Mies siis luuli minua ilmavoimien värvätyksi, ja parasta on se, että ne ovat kaikki nuoria, yleensä alle 25v. Hahhhaahhaaa! Toki ne saa ostaa vain kolme drinksua illassa, mutta mä en sitten enää mennytkään baaritiskille.

Kun baari suljettiin ajateltiin mennä yksiin bileisiin, jonne jotkut tutut oli mennyt. No, tultiin juhlapaikalle ja bileet olikin vain kutsutuille tarkoitettu. Hyvä niin, oltiin sitten kotona jo puolenyön aikaan ja nukuinkin kunnolliset ja pitkät yöunet.

Tänään opiskelin aamupäivällä tiistaina alkavaa sukelluskurssia varten, kun K kävi pari tuntia töissä. Opiskelumateriaaliin kuuluu DVD ja oppikirja, jossa on myös kirjallisia testejä, jotka pitää suorittaa ennen kurssia.

Intohimoisen sukeltajan luona on hyvä opiskella sukellusta

Sen jälkeen mentiin altaalle, missä olin ajatellut vielä opiskella vähän. No, eihän siitä mitään tullut, kahdesta syystä; ensinnäkin ympärillä oli niin paljon upeakroppaisia miehiä, ja joku vielä punnersikin altaan reunalla, että eihän siinä voinut keskittyä. Ja kun sitten ryhdistäydyin, niin en päässyt kovin pitkälle kun kirjasta alkoi irrota sivuja; liima ilmeisesti suli kuumuudesta :-)



4.6.2014

Kulttuurieroja

Kun ensimmäisen kerran olin Saudeissa töissä ja mua kierrätettiin osastolla, olin järkyttynyt kun huomasin että holding bayn (jossa osastolta tulleet potilaat odottavat hetken leikkaukseen pääsyä) seinän toisella puolella makasi lakanalla peitetty ruumis. Tai, niinhän mä luulin, myöhemmin mulle kävi ilmi, että sehän oli vain naispotilas, joka peitti kasvonsa lakanalla.

Vaikka sairaalassa töissä olevien saudinaisten ei tarvitse peittää kasvoja, tekee suurin osa silti niin. Se kasvojen peittäminen on niin syvään juurtunut juttu täällä, että välillä pitää melkein tapella potilaiden kanssa että saa kasvot näkyviin. Kerran ainakin muistan että on nukutettu vanhempi naispotilas niin, että hänellä oli ohut "leipurinmyssy" kasvojen päällä...

Myös naispotilaan siirtyminen kuljetus trolleyltä leikkauspöydälle on välillä hankalaa, kun he yrittävät peittää itsensä kaikin keinoin lakanalla. Vaikka päällä on suljettu leikkauspaita (ei siis semmoinen avopaita kuin Suomessa) ja pitkät housut. 

Se onkin varmaan ihan sanomatta selvää ettei mieshoitajat saa katetroida naispotilaita eikä periaatteessa naishoitajat miespotilaita. Mutta niin oli muuten myös Englannissakin. Siellä piti joskus apulaislääkärin lähteä leikkaussalista osastolle katetroimaan miespotilasta, kun vuorossa ei ollut mieshoitajaa. 

Kun meidän urologisien potilaiden alapää pestään steriilisti ennen leikkausta pesee yleensä mieshoitaja miehen ja toisinpäin. Mutta jos ei ole mieshoitajaa salissa on meidän naisten ihan ok pestä miespotilas. Mutta, tänään piti käydä hakemassa naapurisalista naishoitaja pesemään naispotilas, kun minä olin steriilinä ja juuri silloin ainoa hoitaja salissa oli mies. 


Betadine-setti (jodi), tällä pestään limakalvot. Steriilit hanskat kädessä, kaksi eri liuosta, eka pestään sienellä, kuivataan välillä, ja sitten noilla "tikkareilla".


Ja lisätään tähän nyt Duraprepkin, klorhexidiini-alkoholiseos, jolla pestään vatsat ym. Tikun päästä painetaan ja neste valuu sieniosaan. Samalla tikulla pestään koko alue. Paitsi jos on tosi iso alue, niin silloin käyteään kaksi tikkua. Kuva täältä.

Meillä tehdään myös pari kertaa viikossa virtsarakon tähystyksiä paikallispuudutuksessa. Ja tottakai mieshoitajat hoitaa miespotilaat ja naishoitaja naiset. 

Nykyään noi naisten tähystykset on ihan ok, koska käytetään taipuisaa tähystintä, potilas makaa leikkaustasolla jalat koukussa ja ilmeisesti potilaille myös nykyään kerrotaan miten rakko tähystetään. Ennen tähystin oli jäykkä, potilaan jalat laitettiin jalkatelineisiin eikä potilaille oltu kerrottu miten sinne rakkoon mennään. Tuli sitten järkytyksenä naisille, ja välillä piti käyttää voimaa että sai potilaan pidettyä tasolla...

Kerran olen käyttänyt täällä hyväksi sitä että olen nainen. Kun viimeksi olin täällä lähdin Intiaan lomalle. Mun piti hakea viisumi Intian suurlähetystöstä. Kun tulin paikalle oli huone ihan täynnä intilalaisia miehiä. No, mua ei huvittanut jonottaa, joten heti kun yksi luukku vapautu menin sinne ja sanoin jotain että "kun täällä on vaan näin paljon miehiä...", tai jotain, ja mut otettiin jonon ohi :-)

Täällä on ravintoloissa Family section perheille ja naisille, missä on yleensä looseja jotka saa verholla tai särmillä suljettua, jotta kukaan ei näe naisten kasvoja. Single section ravintolan etupuolella on tarkoitettu miehille.

Ei mulle, vaikka sinkku oonkin :-)

Ostoskeskusten pikaruokapaikoissa (ja meidän sairaalan Starbuckseissakin) on omat jonot miehille ja naisille kuten meidän sairaalan ruokalassakin on kummallekin omat puolet. Sairaalan sosiaaliklubin ravintolassa ja pikaruokapaikassa taas saa miehet ja naiset syödä yhdessä, ihan luvallisesti.

Jonotus pikaruokapaikkaan. Naiset toisella puolella, eikä todellakaan missään "peräkanaa-jonossa", moehet sermin toisella puolella.

Joissain pankeissakin on naisten ja miesten puolet, ruokakaupoissa saa silti jonottaa samassa jonossa. Paitsi että nykyään joissain kaupoissa on joillain kassoilla naismyyjiä, ne jonot on tarkoitettu vain naisille ja perheille. Samaan hissiin saa mennä miesten kanssa, kuten myös tuntemattoman taksikuskin kyytin, mutta tutun miespuolisen kaverin kyydissä en oikeasti saisi olla, se on laitonta!