3.5.2014

Viikonloppureissu lähelle

Torstaina lähdettiin Jutan kanssa suoraan töistä tukikohtaan K:n luokse viikonloppua viettämään. Ja tuntuu todellakin siltä kun oltaisiin oltu jossain pidemmälläkin reissussa. Varsinkin kun tukikohdan yhdessä kaupassa saa ostaa vain US dollareilla, ja ne käy siellä muuallakin, ja mulla olikin ensimmäistä kertaa omat dollarit mukana.



Ja ostinpa jopa matkamuistonkin ;-)


Torstaina kokkailtiin ensin K:lle ja L:lle lohta ja bataatti-perunamuussia ja jälkiruuaksi pikasimaa (ihan ok, mutta liian makeaa) ja ostettuja pikkudonitseja. On mulla yksi pullo oikeaakin simaa, oltiin keskiviikkona yhden suomalaisen luona simalla (ja pari päivää aikasemmin yhden toisen suomalaisen luona itsetehdyillä vappumunkeilla) ja sain pullollisen mukaan. En kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä mukaan, koska jos nyt jostain syystä meidät olisi pysäytetty matkalla, olisi sitä ihan varmasti luultu itsetehdyksi alkoholijuomaksi.

Syönnin jälkeen mentiin tukikohdan baariin muutamalle viinilasilliselle. Istuttiin terassilla ja vaikka kello oli jo yli 22 oli ulkona vielä yli 30c.


Perjantai-aamuna tuli suomalainen C myös päivän ajaksi tukikohtaan, ja K piti meille sukellusharjoittelutunnin.


Kävin sukelluskurssin Saudeissa 12 vuotta sitten, altaassa ei ollut ongelmia, mutta kun mentiin Jeddaan, Punaiselle merelle tekemään oikeat sukellukset pystyin sukeltamaan vain kerran. Mutta se oli mahtava kokemus, oli paljon upeita kaloja ja hieno riutta, ja täysin kurssin käymisen väärti. Syy miksi en kurssia läpäissy oli että kärsin ennen otsaontelovaivoista ja toisella sukelluksella sattui ontelohin ja korviin niin kovasti etten enää uskaltanut sukeltaa.





Perjantaina mulla tuntui vähän korvassa, mutta unohdin tasata paineita kun enimmäisen kerran mentiin altaan syvään päähän. Joten aion kyllä uskaltautua taas kurssille, joka on luultavasti kesäkuussa tuolla tukikohdassa.

Sukelluksen jälkeen vietettiin loppupäivä altaalla, siellä oli aika paljon porukkaa, oltiin suurin osa ajasta kuumuutta paossa vedessä, riehuttiinkin vähän ja juotiin myös pari lasia viiniä jota yksi sotilas oli itse tehnyt. Se oli jopa ihan hyvääkin.

Illalla mentiin taas tukikohdan baariin. Siellä oli myös DJ, joka soitti valitettavasti aika huonoa musiikkia koko illan, mutta tanssittiin kyllä silti Jutan kanssa jotain puolitoista tuntia putkeen.

Onneksi meidän (eikä meidän tukikohdassa asuvien ystävien) alkoholiannoksia ole säännöstelty :-)

Tänään mentiin ensin dagen efter aamupalalle tukikohdan ravintolaan. Hyvää oli!


Pian syönnin jälkeen mentiin taas altaalle, jossa oltiin muutama tunti. Kello 16-aikaan lähdettiin sitten kotiinpäin, koska meidän tukikohdassaolon sallitut 48-h umepeutui silloin.


10 kommenttia:

  1. Todellakin! Edelleen tuntuu siltä kun olis ollut jossain lomalla. Ja kaksi seuraavaa viikonloppua tullaan olemaankin; ensin Bahrain ja sitten Qatar :-)

    VastaaPoista
  2. Sukeltaminen on kyllä kivaa! Mä oon kans osan kurssista käynyt Egyptissä, mutta opiskelin alkeetkin meressä, mikä oli melkoisen suolainen. Olisi kiva kokeilla altaassa ensin :) Mulle suurimpia ongelmia tuotti sen maskin pois ottaminen ja takaisin laittaminen ja sitten sen tyhjentäminen..Se vain oli ylitsepääsemättömän hankalaa!! Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että aika paljon sitä näkee snorklaillessakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mäkin olen snorklaillut paljon sen sukelluskurssin käynnin jälkeen, ja sekin on upeeta.

      Poista
  3. Kuulostaa kyllä kivalta "bilepaketilta" toi 48 tuntinen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Noi jotka asuu tuolla inhoaa paikkaa, mutta mulle se on kyllä kunnon henkireikä. Siellä on vapautta, normaalia elämää, tänäkin viikonloppuna ajoin tosi paljon autoa :-)

      Poista
  4. Noi jenkkitukikohdat on musta jotenkin ajatuksena tosi hassuja. Siis se, kuinka ne on "Yhdysvalloissa" mutta ei sitten kuitenkaan. Kun niistä näkee juttua, niin kaikki näyttää niin jenkkilältä, mutta sitten kuitenkin joku Saksassa sijainneessa tukikohdassa syntynyt voi tulla kertomaan mulle olevansa "saksalainen", vaikka molemmat vanhemmat ovat jenkkejä eikä puhu sanaakaan saksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo munkin mielestä tosi outoa, ja jotenkin ärsyttävääkin että kaiken pitää olla niin "amerikkalaista", eikö voi yrittää sopeutua ja jopa nauttiakin siitä että on oikeasti ulkomailla. Noilla sotilaillahan on myös mitä parhimmat mahdollisuudet matkustella (no ei ehkä Afganistanissa, mutta muissa paikoissa kyllä missä ovat sijoitettuna) eikä monet edes käytä hyväksi sitä mahdollisuutta.

      Poista
  5. Vesi ei varsinaisesti ole minun elementtini, mutta sukeltaminen jossa lämpimässä meressä, jossa on paljon elämää, kyllä kiehtoo. Toivottavasti pääset tällä kertaa sukeltamaan kunnolla, ilman ongelmia.

    Elämä tukikohdan pikkuamerikassa kuulostaa äärimmäisyyksiin viedyltä expat-elämältä. Sehän on kai lyhytaikaisille expateille aika tavallista, ettei olla "turhan takia" kosketuksissa ympäröivään yhteisöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti!

      Toisaalta varsinkin niille "deployed" tyypeille, jotka on täällä vain puoli vuotta eivätkä oikeastaan saa poistua tukikohdasta, on varmaan tärkeää että edes jotenkin tuntevat olonsa kotoisaksi. Mutta outoa silti.

      Poista