27.5.2014

Taas mahtava viikonloppu

Kolmen kiireisen viikonlopun jälkeen mun ei ollut tarkoitus tehdä mitään viime viikonloppuna. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Olen menossa Jutan ja Heidin kanssa sukelluskurssille tukikohtaan kesäkuussa. Koska kurssille oli niin paljon halukkaita (juuri kesäkuussa) niin K oli sitä mieltä että pitää maksaa nopsaan. Joten ensin sovittiin että menen perjantaina tai lauantaina viemään meidän rahat. 

No, keskiviikko-iltana K sanoi että aikoo streamata jääkiekon MM-kisaottelut tietokoneelle, ja pyysi että tulisin muutaman suomalaisen kanssa katsomaan Suomi-Kanada peliä. Eikä siitä tietenkään voinut kieltäytyä, kun viiniäkin olisi tarjolla!

Mukaan torstai-iltana (olin töissä klo 19 asti) lähti myös suomalaiset Heidi ja C. Myös L tukikohdasta tuli K:n luokse ja meillä oli todella mukava ilta, joka jatkui aika myöhään...

Heidi ja C lähti kotiin, mutta mä jäin yöksi ja lähdin K:n ja L:n mukaan perjantai-aamuna, kun pojat lähtivät luolasukellukselle. 

Al Heet luola on aika lyhyen ajomatkan päässä tukikohdasta mutta, navigaattorista huolimatta, se oli vähän vaikea löytää. Onneksi L on taitava kuski, hiekkamontuilla oli ajoittain aika kuoppaista ja jännittäviä käännöksiä, kerran istuin jopa silmät kiinni vähän aikaan...


Kun saavuttiin luolalle vähän klo 11 jälkeen, oli paikalla intialainen perhe ja muutama filippiiniläis-kundi. 



Pojat laitto sukellusvehkeet päälle, ja mä otin autonavaimet itselleni, koskaan ei tiedä mitä tyyppejä voi tulla paikalle, kun oltiin silti aavikolla, joten tarvittaessa pääsisin autoon turvaan. 



Luolaan piti laskeutua varmaan reilut 50m ja reitti oli hyvin kivikkoinen. Mulla oli jalassa vain varvassandaalit, joten en viitsinyt mennä kovin pitkälle. 


Shortsit pysyivät tuskin jalassa, kun taskut oli täynnä puhelimia ja kameroita...

Siellä ne menee, ohittivat intialaiset
 
Kun pojat olivat melkein näkyvistä tajusin vielä huutaa ja kysyä millon mun pitäisi huolestua. Kuulemma n 30 min kuluttua. Vähän ajan kuluttua kävi mielessä, että mitä mä sitten tekisin jos ne ei nouse puolen tunnin kuluttua...

Kun mietin että uskaltaisinkohan/viitsisinkö silti mennä alas, tuli paikalle muutama filippiiniläinen kundi. Kun nekin alkoi laskeutua varvassandaaleissa, päätin minäkin lähteä.


Kundit auttoivat paikoittain, ja yksi halusi valokuvaankin mun kanssa! Kun vihdoin pääsin alas, riisuin shortsit (mulla oli siis ollut abaya päällä automatkan ajan), alla oli uimapuku, kävin istumaan kivelle ja olin napaan asti vedessä. 

Tuskin ehdin istahtaa, enkä ollut vielä edes katsonut kelloa, kun näin jo sukeltajien lähestyvän taskulamppujen kanssa. Pinnalle nousi, 34 min sukelluksen jälkeen, kaksi erittäin onnellista ja tyytyväistä sukeltajaa. 

Tämä tarkoittaa että "kaikki hyvin"
 
Takaisin autolle nousu olikin sitten aika rankkaa. Varsinkin pojille, joilla oli painavat sukellustankit selässä. Hitaasti ja varmasti päästiin ylös, hikisenä ja pölyisinä. Oli kuulemma silti kaiken tuon vaivan väärti. Pari päivää tuon jälkeen meillä oli todella kipeät reidet :-D

Tukikohdassa mentiin K:n kanssa altaalle, jossa myös syötiin lounas, ja päätettiin että jään koko viikonlopuksi, voitaisiin katsoa Tšekki-Suomi matsi lauantai-iltana. 

Altaan yläpuolella on baari, se ei ole auki joka päivä, ja silloinkin kun on, niin vain iltaisin. Ihan hyvä niin. Baarimikot ovat tukikohdan asukkaita, jotka tekevät sitä lisätyönä.

Illalla mentiin sitten tukikohdan ravintolaan ja baariin, tarkoituksena syödä, istua hetki baarin terassilla, ja mennä aikaisin nukkumaan. Ei taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaan myöhään meni!

Lauantaina vietettiin taas aikaa altaalla, tai oikeastaan altaassa, koska oli todella kuuma, yli 40c. Jopa niinkin kuuma, että kun hetken pläräsin puhelinta auringossa, niin tuli tämmöinen viesti:



Pian siirryttiinkin varjoon, sieltä olikin hyvät näkymät, kun altaalla oli paljon nuoria ja nuorehkoja, hyväkroppasia solttupoikia :-) 



Sitten K hoiti jotain työjuttuja ja pakkaili, koska lensi vielä samana yönä Suomeen tyttöystävänsä luo lomalle, kävin taas ostoksilla tukikohdan jenkkikaupassa ja vaan oltiin. Illalla L tuli myös katsomaan matsia. 

Ilta oli sinänsä haikea koska L lähtee tällä viikolla takaisin Jenkkeihin. Nyt se alkaa siis. Ennen minä olin se joka lähdin, nyt mulle läheiset ihmiset alkavat lähtemään, kun itse jään. Mutta, tuleehan onneksi tilalle uusiakin ihmisiä. 

Kotona olin klo 22.30 aikaan, tulin tukikohdan kuljettajan kyydissä (normaalisti sairaalan taksilla tai jonkun tukikohtalaisen kyydissä) ja vietiin K ensin lentokentälle. 

Tällä viikolla on siis väsyttänyt taas aika paljon, varsinkin kun olen tehnyt taas 7-19 vuoroja. Onneksi on ollut aika rauhallista MERSin takia ja huomenna mulla on vapaapäivä. Ohjelmassa vain kaupassa ja salilla käynti, viikonlopulle ei ole salilla käynnin, siivouksen, ruuanlaiton ja pyykinpesuun lisäksi yhtään mitään suunnitteilla. Ainakaan toistaiseksi ;-)

2 kommenttia:

  1. Jännä toi luolaseikkailu! Sulla ei kyl oo ainakaan tekemisen puutetta vapaa-aikana ;-) En tienny että iphone voi mennä tollaseen tilaan! Mä mietin josko ostais seuraavaks vedenkestävän puhelimen, vois napata vedessäkin kuvia, pestä vesihanan alla ja vaikka viilentää tarvittaessa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy myöntää että joskus on vähän liikaakin... Mutta täytyy nauttia nyt, eiköhän se tylsääkin kausi pian tule!

      En kyllä minäkään tiennyt, olin kuullut vain että hyytyy kylmällä, mitä mun ei ole koskaan tehnyt. Enkä tiennytkään että vedenkestäviä puhelimia on olemassa. Se olis kyllä kätevää. Mulla on pikkukamera jolla voi sukeltaa muutamaan metriin.

      Poista