31.5.2014

Maassa maan tavalla

Torstaina Marriott hotellissa järjestettiin urologinen koulutuspäivä. Koulutus maksoi 100€ hoitajilta, mutta onneksi meidän teamleaderi sai jonkun firman sponsoroimaan meitä 7 hoitajaa jotka päästiin koulutukseen. Kiitos taas MERS, ei meitä muuten olisi noin monta päässyt ;-)


Täällä on aina ohjelmaan lisätty lounaan lisäksi rukous

Bussi lähti sairaalalta klo 7, perillä oltiin jo n 7.20. Koulutuksen piti alkaa klo 8, mutta eihän täällä mikään koskaan ala ajallaan, kello oli kyllä yli 8.30 kun vihdoin aloitettiin. 




Maassa missä naiset ja miehet pidetään erillään, on nämä koulutukset välillä hankalia. Muutama vuosi sitten kuulemma muttawa (uskontopoliisi) tuli paikalle ja käski kaikki naiset pois. Saivat sentään ensin syödä. 

Yksi hoitaja meidän koulutuksessa kertoi että kun hänen piti osallistua viime vuonna tähän samaan koulutukseen, sai hän tiedon edellisenä päivänä klo 16.30 että naiset ei saa osallistua. 

Tänä vuonna muttawa ei tainnut tietää koulutuksesta, mutta varmuuden vuoksi luentosaliin pystytettiin väliseinä, miehet toiselle puolelle ja naiset toiselle. 

Koulutus oli aika tylsä, suurin osa oli lääkäreille tarkoitettu ja meni aika lailla yli hilseen. Mutta oli siellä onneksi yksi tai kaksi ihan mielenkiintoista luentoakin. 

Filippiiniläiset ovat kovia ottamaan ryhmäkuvia
Lounaalla oli runsas buffett, ja se oli onneksi hyvää. Ja tästä koulutuksesta tuli 5 CME-opintopistettä, nyt multa uupuu enää 25 pistettä...

Pääsinpä kuvaan mun lempparikirurginkin kanssa!

27.5.2014

Taas mahtava viikonloppu

Kolmen kiireisen viikonlopun jälkeen mun ei ollut tarkoitus tehdä mitään viime viikonloppuna. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Olen menossa Jutan ja Heidin kanssa sukelluskurssille tukikohtaan kesäkuussa. Koska kurssille oli niin paljon halukkaita (juuri kesäkuussa) niin K oli sitä mieltä että pitää maksaa nopsaan. Joten ensin sovittiin että menen perjantaina tai lauantaina viemään meidän rahat. 

No, keskiviikko-iltana K sanoi että aikoo streamata jääkiekon MM-kisaottelut tietokoneelle, ja pyysi että tulisin muutaman suomalaisen kanssa katsomaan Suomi-Kanada peliä. Eikä siitä tietenkään voinut kieltäytyä, kun viiniäkin olisi tarjolla!

Mukaan torstai-iltana (olin töissä klo 19 asti) lähti myös suomalaiset Heidi ja C. Myös L tukikohdasta tuli K:n luokse ja meillä oli todella mukava ilta, joka jatkui aika myöhään...

Heidi ja C lähti kotiin, mutta mä jäin yöksi ja lähdin K:n ja L:n mukaan perjantai-aamuna, kun pojat lähtivät luolasukellukselle. 

Al Heet luola on aika lyhyen ajomatkan päässä tukikohdasta mutta, navigaattorista huolimatta, se oli vähän vaikea löytää. Onneksi L on taitava kuski, hiekkamontuilla oli ajoittain aika kuoppaista ja jännittäviä käännöksiä, kerran istuin jopa silmät kiinni vähän aikaan...


Kun saavuttiin luolalle vähän klo 11 jälkeen, oli paikalla intialainen perhe ja muutama filippiiniläis-kundi. 



Pojat laitto sukellusvehkeet päälle, ja mä otin autonavaimet itselleni, koskaan ei tiedä mitä tyyppejä voi tulla paikalle, kun oltiin silti aavikolla, joten tarvittaessa pääsisin autoon turvaan. 



Luolaan piti laskeutua varmaan reilut 50m ja reitti oli hyvin kivikkoinen. Mulla oli jalassa vain varvassandaalit, joten en viitsinyt mennä kovin pitkälle. 


Shortsit pysyivät tuskin jalassa, kun taskut oli täynnä puhelimia ja kameroita...

Siellä ne menee, ohittivat intialaiset
 
Kun pojat olivat melkein näkyvistä tajusin vielä huutaa ja kysyä millon mun pitäisi huolestua. Kuulemma n 30 min kuluttua. Vähän ajan kuluttua kävi mielessä, että mitä mä sitten tekisin jos ne ei nouse puolen tunnin kuluttua...

Kun mietin että uskaltaisinkohan/viitsisinkö silti mennä alas, tuli paikalle muutama filippiiniläinen kundi. Kun nekin alkoi laskeutua varvassandaaleissa, päätin minäkin lähteä.


Kundit auttoivat paikoittain, ja yksi halusi valokuvaankin mun kanssa! Kun vihdoin pääsin alas, riisuin shortsit (mulla oli siis ollut abaya päällä automatkan ajan), alla oli uimapuku, kävin istumaan kivelle ja olin napaan asti vedessä. 

Tuskin ehdin istahtaa, enkä ollut vielä edes katsonut kelloa, kun näin jo sukeltajien lähestyvän taskulamppujen kanssa. Pinnalle nousi, 34 min sukelluksen jälkeen, kaksi erittäin onnellista ja tyytyväistä sukeltajaa. 

Tämä tarkoittaa että "kaikki hyvin"
 
Takaisin autolle nousu olikin sitten aika rankkaa. Varsinkin pojille, joilla oli painavat sukellustankit selässä. Hitaasti ja varmasti päästiin ylös, hikisenä ja pölyisinä. Oli kuulemma silti kaiken tuon vaivan väärti. Pari päivää tuon jälkeen meillä oli todella kipeät reidet :-D

Tukikohdassa mentiin K:n kanssa altaalle, jossa myös syötiin lounas, ja päätettiin että jään koko viikonlopuksi, voitaisiin katsoa Tšekki-Suomi matsi lauantai-iltana. 

Altaan yläpuolella on baari, se ei ole auki joka päivä, ja silloinkin kun on, niin vain iltaisin. Ihan hyvä niin. Baarimikot ovat tukikohdan asukkaita, jotka tekevät sitä lisätyönä.

Illalla mentiin sitten tukikohdan ravintolaan ja baariin, tarkoituksena syödä, istua hetki baarin terassilla, ja mennä aikaisin nukkumaan. Ei taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaan myöhään meni!

Lauantaina vietettiin taas aikaa altaalla, tai oikeastaan altaassa, koska oli todella kuuma, yli 40c. Jopa niinkin kuuma, että kun hetken pläräsin puhelinta auringossa, niin tuli tämmöinen viesti:



Pian siirryttiinkin varjoon, sieltä olikin hyvät näkymät, kun altaalla oli paljon nuoria ja nuorehkoja, hyväkroppasia solttupoikia :-) 



Sitten K hoiti jotain työjuttuja ja pakkaili, koska lensi vielä samana yönä Suomeen tyttöystävänsä luo lomalle, kävin taas ostoksilla tukikohdan jenkkikaupassa ja vaan oltiin. Illalla L tuli myös katsomaan matsia. 

Ilta oli sinänsä haikea koska L lähtee tällä viikolla takaisin Jenkkeihin. Nyt se alkaa siis. Ennen minä olin se joka lähdin, nyt mulle läheiset ihmiset alkavat lähtemään, kun itse jään. Mutta, tuleehan onneksi tilalle uusiakin ihmisiä. 

Kotona olin klo 22.30 aikaan, tulin tukikohdan kuljettajan kyydissä (normaalisti sairaalan taksilla tai jonkun tukikohtalaisen kyydissä) ja vietiin K ensin lentokentälle. 

Tällä viikolla on siis väsyttänyt taas aika paljon, varsinkin kun olen tehnyt taas 7-19 vuoroja. Onneksi on ollut aika rauhallista MERSin takia ja huomenna mulla on vapaapäivä. Ohjelmassa vain kaupassa ja salilla käynti, viikonlopulle ei ole salilla käynnin, siivouksen, ruuanlaiton ja pyykinpesuun lisäksi yhtään mitään suunnitteilla. Ainakaan toistaiseksi ;-)

23.5.2014

Siitä MERSistä

MERS, eli Middle East Respiratory Syndrome, tai tämän uuden corona-viruksen (corona virukset aiheuttavat myös flunssaa ja SARSia) löysi egyptiläinen lääkäri Saudi-Arabiassa syyskuussa 2012. Kun lääkäri toi asian julki, sai hän potkut. Myöhemmin Saudi-Arabian terveysministeri sai potkut, koska MERSiä yritettiin vähätellä.

MERSin oireita ovat kuume, yskä, hengenahdistus ja usein myös ripuli. Noin 30% sairastuneista on kuollut, mutta virus ei tartu helposti ihmisestä toiseen, kuten SARS, joka tappoi n 800 ihmisä. Iso osa MERS-tartunnan saaneista on hoitohenkilöstöä, ja hygienia on ollut huonoa. Jostain sairaalasta Jeddasta oli kuulemma lääkäreitä lähtenyt pelon takia pois. Ja ainakin yksi sairaala siellä on kuulemma ollut suljettu, kuten myös Riadin silmäsairaala.


Virus on melko varmasti lähtöisin kameleista. Löysin yhden artikkelin, joka vahvistaa tätä teoriaa. Rokotetta ei vielä ole, mutta sekin taitaa olla pian kehitetty.

Itse en MERSiä kovin pelkää (vaikka nytkin on flunssa...), pidän huolta käsihygieniasta ja elän normaalisti. STT-Lehtikuvakin haastatteli mua pari viikkoa sitten asiaan liittyen :-)

Jotkut taas pelkää enemmän, katukuvassa on näkynyt enemmän hengityssuojaimia, mutta Riadin ja Qatarin lentokentillä en kyllä nänyt yhtään. Monet ovat myös epätietoisia siitä miten virus leviää, tänään yksi englantilainen työkaveri sanoi mulle, että hän ei ollut tiennyt että se voi levitä kättelemällä! No tottakai voi, niinkuin muutkin virukset, ja sen takia ei esimerkiksi HUSin sairaaloissa enään kätellä potilaita. Juuri käsihygieniä onkin aika huonoa suurella osalla mun kollegoista täällä, on käsissä niin vihkisormuksia kuin rannekellojakin, eikä käsidesiä pahemmin käytetä.

Toissaviikolla me myös testattiin erillaisia hengityssuojaimia töissä, jos tulee MERSiin sairastuneita potilaita leikattavaksi. Testattavia maskeja oli kolme, niitä testattiin hupun sisällä, johon suihkutettiin jotain kaasua. Jos kaasun haistoi tai maistoi, ei maski ollut tarpeeksi tiivis. Mun pyöreisiin kasvoihin sopi kaikki!


Meidän sairaalassa ei kuulemma ole yhtään MERS-potilasta, epäilyjä on ollut, ja huhun mukaan yksi potilas oli tehostetun valvonnan osastolla. Osasto on nyt suljettu, ilmeisesti varuille että siellä voi tarvittaessa hoitaa MERS-potilaita. Meidän toinen holding-bay, jossa osastolta tuodut potilaat odottavat hetken leikkaukseen pääsyä, on annettu päivystyksen käyttöön. Ilmeisesti he hoitavat siinä MERS epäilyjä. Meillä onkin viime ja tällä viikolla leikattu paljon normaalia vähemmän potilaita, ja pääsääntöisesti vain päiväkirurgisia potilaita. Koulutkin aloittavat kesäloman MERSin takia jo 1.6, 19.6 sijaan.

Tästä kartasta näkee maittain tämän hetkisen MERSin levinneisyyden sekä parantuneet ja kuolleet.

21.5.2014

Synttäriviikonloppu Qatarissa - osa 2

Hotellissa yöpymisen yksi parhaita puolia on tietysti aamupala! Bahrainin hotellin aamupala oli ihan ok, mutta tylsähkö. Qatarissa se oli paljon parempi!

Lauantaina mentiin aamupalan jälkeen muutamaksi tunniksi hotellin altaalle. Siellä oli yksi mies kun tultiin, mutta suurin osa ajasta saatiin olla siellä kahdestaan. 


Loppupuolella sinne tuli joku srilankalainen mies, joka olisi halunnut lounastaa meidän kanssa. Onneksi oltiin juuri lähdössä. 

Suihkun jälkeen lähdettiin Kataraan, "kulttuurikylään". Käveltiin ensin jonkun matkaa cornichella, ja otettiin valokuvia.




Valitettavasti päiväsaikaan kaikki näyttelyt oli suljettu, mutta paikka oli hieno, ja ravintolat oli auki. Mentiin siis lounaalle libanonilaiseen ravintolaan. 

Mun mielestä libanonilainen on parasta lähi-idän ruokaa, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Mä tilasin fattoush-salaatin, fatayer juusto-pinaattinyyttejä sekä juustotikkuja. 

Lounaan jälkeen kierreltiin vielä Kataraa. 

Lisää turkoosia!

 
Amfiteatteri jossa järjestetään mm konsertteja




No, löysin mä yhden sotilaan ;-)


Kiertelyn jälkeen mentiin hotellille valmistautumaan iltaa varten. Vaikka oli lauantai-ilta, ja sunnuntaihan on arkipäivä lähi-idässä, niin haluttiin silti lähteä juhlimaan mun synttäreitä jonkun hotellin yökerhoon. Meidän hotelliin työntekijä suositteli läheistä Marriott-hotellia. 

Jutta tilasi meille huoneeseen pullon kuohuviiniä, mulle synttärilahjaksi. Ja alkoholin hinta on muuten Qatarissa aika tähtitieteellinen. 



Päätettiin ennen lähtöä vielä käydä hotellin ravintolassa illallisella. Mä tilasin lohipastaa ja hyvää oli sekin.


Sitten lähdettiin Marriott-hotellille. Qatarissa ei näköjään saa taksia lennosta yhtä helposti kuin täällä Saudeissa, ja odotettiinkin tien varressa varmaan kymmenisen minuuttia. 

Olin lukenut jostain että passi pitää olla mukana kun menee yökerhoon. Onneksi, sillä heti sitä pyydettiinkin ja viisumisivu skannattiin. Sitten otettiin vielä valokuva, mutta ei sentään sormenjälkiä. Koska ollaan Saudeissa totuttu kaiken maailman tarkastuksiin, tiedon keruuseen ja jopa läpivalaisuun (tukikohdassa), niin eipä tuo meitä paljon hetkauttanut. Sitten saatiin meidän kuvilla varustetut henkilökortit sekä yhdet drinkkiliput, ja päästiin sisään. Syy rekisteröintiin on kuulemma se, että jos tulee tappeluita on syylliset helpompi löytää. Ehkä ihan fiksu juttu.

Kello oli kymmenen paikkeilla, eikä siellä vielä ollut kovin paljon ihmisiä, pääasiassa vain intialaisia miehiä... Yökerhossa oli teemana "Hollywood meets Bollywood", ja teknon lisäksi soi välillä myös intialainen musiikki. 


Porukkaa tuli koko ajan lisää ja me mentiin Jutan kanssa yläkertaan tanssimaan, siellä oli vain kourallinen muita, pääasiassa naisia. 

Myöhemmin meidän seuraan liittyi kaksi miestä, toinen oli libanonilais-qatarilainen insinööri Amir, toinen englannissa kasvanut pakistanilaistaustainen mies, jonka nimeä en muista. 

Yökerhossa muutama muukin vietti synttäreitään, DJ onnitteli ja ne onnittelut tuli myös tv-näytöille. Kuten myös ilmoitukset tyyliin "Kumar osti pullon vodkaa Hamidille". 

Kun Amir sai tietää että on mun synttärit meni hän ilmoittamaan sen DJ:lle. Mutta vasta kolmannella yrittämällä onnittelu onnistui, kerran DJ onnitteli Amiria :-)  TV-ruudulle mun nimi ei sentään tullut. 

Ilta oli ihan mirlenkiintoinen ja ainakin erillainen, ja tanssittuakin tuli. Ja britti oli kunnon muslimi eikä juonut, ja saatiin vielä kyyti hotellillekin. 

Sunnuntaina vietettiin vielä aikaa altaalla, ennenkuin klo 14 aikaan lähdettiin kentälle. 

19.5.2014

Synttäriviikonloppu Qatarissa - osa 1

Perjantaina lennettiin Jutan kanssa Qatarin pääkaupunkiin Dohaan klo 14 aikaan. Vasta silloin, koska torstai-iltana ja perjantai-aamuna olisi lentoliput olleet puolet kalliimpia. Onneksi lento kesti vain reilun tunnin. 


Vasta Dohan kentällä tuli mieleen että tarvitaankohan me viisumit. Kyllä, mutta onneksi se ostettiin kentällä, niinkuin mm Jordaniassa ja muistaakseni myös Egyptissä ja Keniassa. Viisumi maksoi 100 Qatarin rialia (20€), joka on lähes yksi yhteen saudi-rialin kanssa. (Bahrainissa taas on valuuttana dinaari, joka on myös lähes yksi yhteen saudi-rialin kanssa, ja siellä käy myös saudi-rialitkin).

Qatarin kuningaskunta on pienehkö niemi Bahrainin vieressä, mutta toisin kuin Bahrainilla, Qatarilla on siis maaraja Saudi-Arabian kanssa. 

Qatarin asukasluku on n 2 miljoonaa, mutta vain n 280 000 on maan kansalaisia, loput ulkomaalaista työvoimaa. Maan asukkaista vain n 1/4 on naisia! 

Ennen öljyä maan pääelinkeino oli helmien kalastus ja merikaupankäynti. Maassa ei Saudi-Arabian tapaan makseta veroja. 



Qatar on Saudi-Arabian jälkeen konservatiivisin Persianlahden valtio. Öljyn lisäksi maalla on maailman kolmanneksi suurimmat maakaasuvarannot, ja Qatar onkin maailman rikkain valtio asukasta kohti. 

Abayaa ei Qatarissa tarvitse käyttää, mutta konservatiivinen pukeutuminen on toivottavaa. Ja kyllä niin tekikin mieli pukeutua, maassa näytti olevan todella paljon intialaisia maahanmuuttajia, ja ne miehet töllötteli meitä, vaikkei ollutkaan kovin niukka vaatetus... Ja mielestäni maan "naisettomuus" ei riitä syyksi tuijotella, varsinkin kun tuijottelevat täällä Saudeissakin, vaikka abayakin on päällä!

Se olikin ainoa negatiivinen asia tuolla. Siinä missä Bahrain tuntui aika rumalta ja tylsältä, ihastuin Dohaan heti. Kaupunki oli hyvin moderni, siisti ja järjestyksellinen, ja myöskin vehreä. Liikenne oli rauhallista ja "normaalia". Autokanta on uusi eikä ne ole kolhittuja niinkuin täällä Saudeissa. 

Turkooseja takseja! Mun lempiväri!

Ja tämä ihastuminen on hyvä asia, sillä olen miettinyt että kun Saudi-mitta tulee täyteen, voisin hakea Qatariin töihin. Sinne avataan maaliskuussa todella moderni naisten- ja lastensairaala Sidra, palkat ja edut ovat kuulemma Saudien tasoa, vain loma on 6 viikkoa Saudien 8 viikon sijasta. 

Niin, ja onpa USAlla lentotukikohtakin siellä, vaikka en nyt tällä kertaa sotilaisiin törmännytkään ;-)

Meidän hotelli, Mövenpick, sijaitsi aika lähellä lentokenttää, cornichen ("rantakadun") ja Museum of islamic artin vieressä. Tuo museo on erittäin suositeltu, mutta tällä kertaa ei siihen ehditty. Voisin hyvin kuvitella meneväni Qatariin vaikka yksin ensi talvena (voi pukeutua hyvin peittävästi!) uudestaan, silloin menen ehdottomasti museoon. 


Kun oltiin kirjauduttu hotelliin, mentiin ensin läheiseen ruokakaupaan ostamaan muun muassa vettä. Huomattiin että jotkut tuotteet oli halvempia kuin Saudeissa, mä ostin esimerkiksi hiusvärin.



Sitten mentiin hotellin baariin drinksuille ja saatiin myös ilmaiset naposteltavat. 


Muunmuassa Dubaissa ja Bahrainissa alkoholia voi ostaa lentokentältä kun saapuu maahan, sekä alkoholiliikkeestä, mutta Qatarissa sitä saa vain hotelleista. 

  
Moskeija ja Qatarin islaaminen kulttuurikeskus

Drinksujen jälkeen lähdettiin Souq Waqif-basaarille. Se oli ihan kävelymatkan päässä meidän hotellilta, ja se oli kyllä hienoin basaari jossa olen koskaan ollut. 




Kierreltiin ensin alueella, siellä myytiin aika lailla mitä vain, esimerkiksi yhdellä alueella myytiin lemmikkejä; lintuja, kaneja ja kissanpentuja. Aika surullinen näky, varsinkin kissanpennut. 


Tämä papukaija sanoi "hello" ja Jutta uskalsi ottaa sen käsivarrelle


Yhdellä aukiolla esiintyi paikallisia naisia, laulaen ja tanssien. Myöhemmin siellä esiintyi miehiäkin. 



Myös Qatarin ilmasto on kuuma ja kostea, illalla sää oli onneksi ihan siedettävä, ja syötiin illallinen yhden ravintolan terassilla. 


Meidän ruokatilauksen otti vastaan Tunisialainen mies, joka puhui hyvin vähän englantia. Hän kysyi osataanko saksaa, kun vastattiin myöntävästi vaihtoi hän saksankielelle, ja aika hyvin me häntä ymmärtettiinkin!

Tilattiin kingfish kalaa, meren rannalla kun oltiin, ja hyvää oli. Tilasin mangomehun lisäksi kaksi kertaa mineraalivettä, mutta sitä ei koskaan tullut. Kun ruoka tuli, ja sen toi eri tarjoilija, tilasin kivennäisveden. Sain sen, mutta ilman lasia. Join sitten pullon suusta. 

Laskun toi sitten taas eri tyyppi. Pyydettiin että saataisiin kaksi laskua. Niinhän me sitten saatiinkin; täysin sama lasku mutta kaksi kopiota siitä. Ja se mun mineraalivesi, jota en koskaan saanut, oli myös siinä laskussa. Olisikohan vähän selkeämpää jos yksi tarjoilija hoitaisi yhden pöydän...

Syönnin jälkeen kierreltiin vielä vähän basaarilla.

Teetä tarjolla

Takaisin hotellille kävetiin rantakatua pitkin, ja ihailtiin vastarannan "New Yorkia".


Museum of islamic art