12.4.2014

Taas viikko vierähtänyt

Viime viikko meni taas suhteellisen nopeasti, kun tein taas neljä 12h työpäivää putkeen. Onneksi en joutunut oikeastaan ollenkaan tekemään töitä klo 16.30 jälkeen, paitsi keskiviikkona. Mutta silloinkin oli helppo sali ja mukava tiimi, ja hommatkin loppui ajoissa.

Viime perjantaina oltiin tukikohdassa S:n tupareissa. S oli juuri muuttanut uuteen asuntoon. S tykkää ruuanlaitosta ja tarjolla olikin reilusti todella hyvää ruokaa. Juhlissa oli myös DJ, joten kattoterassilla tuli tanssittua aika lailla. Ilma oli viileähkö, tanssiessa pysyi lämpimänä, mutta ei tullut hiki. Juuri sopiva sää siis.

Juuri näin ;-)

Viikolla ei siis tullut tehtyä oikeastaan muuta kuin töitä, ja torstai olikin sitten vapaapäivä. Sillekin päivälle oli ihan tarpeeksi ohjelmaa; "asuntovalvoja" tuli tekemään inventaarion mun asunnon astioista ja huonekaluista, sitten menin ruoka-kauppaan ja klo 14 sain yhden ison lipaston, kun koin ettei mulla ole tarpeeksi säilytystilaa. Lipasto on valtava, ja on väriltään vähän eri kuin muut huonekalut, mutta samapa tuo.

Illalla olin lähdössä yhden kaverin T:n kanssa tukikohtaan (mutta eri osoitteisiin). Olin jo tilannut ajoissa kuskin klo 16. Kuski ei itse pääsisi, mutta lähettäisi jonkun. Vähän yli 16 soitin kuskille, kun ketään ei näkynyt, joka ilmoitti että kuski joka on tulossa olisi n 20-25 min myöhässä. Argh. Ei muuten mitään, mutta L joka kirjaisi meidät sisään, oli menossa crossfit-tunnille klo 17.30. Matka tukikohtaan kestää, liikenteestä riippuen 30-45 min, ja sisäänkirjauskin vie 10-15 min.

Yritin soittaa sairaalan taksin, mutta ei niitä koskaan saa tuohon aikaan, kun työt loppuvat. Lopulta T sai järjestettyä kuskin, joka sekin tuli vasta 16.30 aikaan. Matka meni onneksi suht nopsaa ja oltiin perillä n 17.10. Mutta kyllä L vähän myöhästyi tunnin aloituksesta.

Sillä välin kun L oli tunnilla mä kokkasin "suomalaista" ruokaa. Tein illaksi kanttarelli-pekonipastaa (tukikohdasta, eli "USAsta", kun saa oikeaa pekonia) ja valkosipulileipiä. Seuraavan päivän lounaaksi tein savuporopiirakan. Kumpikin ruoka maistui kuulemma todella hyvin! Jopa Fazerin salmiakki-suklaa oli "jännää, ei pahaa, mutta outoa".

Kunnon keittiössä on kiva kokkailla, kun oma keittiö on postimerkin kokoinen ja uuniton!

Syönnin jälkeen katsottiin sota-elokuva "Black Hawk Down" joka sattui tulemaan telkkarista, ja jota en ole ennen nähnyt. Taas sai vierestä selitykset sanastolle ja muutakin nippelitetoa. Musta tulee kohta ihan armeija-ekpertti ;-) L neuvoo täällä työkseen Saudien kansalliskaartia, ja kun ensimmäisen kerran kysyin mitä hän tekee täällä, hän sanoi että on "kävelevä tietosanakirja". Ja niin tuo taitaa ollakin.

Ylivaloittunut selfie. Poseerauskuvat olivat vielä epäonnistuneempia...

Perjantaina käytiin lainaamassa elokuva (ei sota tällä kertaa) tukikohdan kirjastosta ja elokuvan jälkeen mentiin altaalle, jonne T ja sen kaveri D:kin tulivat. Reilu tunti lilluttiin vedessä ja unelmoitiin mansikka-margariitoista. Ja taas tuli muistutus että ei me olla missään rantalomalla; kaksi sotilasta kävi kääntymässä allas-alueella kivääreineen kaikkineen...

Nyt on kyllä tullut ravattua tuolla tukikohdassa niin paljon, että nyt otan kyllä parin viikon tauon!

Sää on taas kohdillaan. Mitä nyt eilen illalla oli TAAS hiekkamyrsky...

Tänään onkin sitten Suvin muistotilaisuus Suomen suurlähetystössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti