4.4.2014

Muutto ja uuteen asettuminen

Lauantaina palasin sairaalalle vasta klo 16 aikaan. Sain pienen järjestelyn ja odottelun jälkeen avaimet kämppään.

Ensireaktiona F-kompleksin yksiöni tuntui pieneltä ja ankealta. Se sijaitsee korkeimmassa, eli kymmenennessä kerroksessa, joten näkymät ikkunasta/parvekkeelta on onneksi ihan kivat, varsinkin pimeään aikaan. Vaikka heti edessä onkin valtava rakennustyömaa.


Tästä tulee maksa- ja (olikohan se) elinsiirtokeskus, avajaiset syksyllä. Vasemmalla E-kompleksi. Välissä on pieni puisto.

Illalla tapasin vielä muutama suomalaisen ja kävin E-kompleksissa kaverin luona. Halusin käydä siellä ennen seuraavan päivän kämpässä käyntiä...

Illan, ja muutaman seuraavan päivän aikana, kävi ilmi että monta työkaveria ja yksi suomalainenkin asuu tässä samassa kerroksessa!

Kun menin sunnuntaina töihin kesti mulla meidän 140 m käytävän kävely varmasti jotain 15 min. Monet työkaverit pysäyttivät, halasivat ja kysyivät kuinka voin.

Puolenpäivän aikaan lähdin töistä. Tapasin kaksi muuta suomalaista ja odoteltiin vartijoita, muutamaa ihmistä henkilöstöhallinnosta ja muutamaa housing representatives ("asuntovastaavaa"), sekä siivoajia ja muuttomiehiä.

Asuntoon meneminen oli herkistävää, mutta ei ollut paljon aikaa tunteilla, vaan kiireellä piti pakata kaikki tavarat. Oletetusti en ollut saanut mennä asuntoon yksin, jotta en varastaisi Suvin tavaroita, mutta loppujen lopuksi ne tavarat siirrettiin rahtia odottamaan toisen suomalaisen asuntoon, joka sijaitsee samassa kompleksissa. Ei taas mitään järkeä tässäkään hommassa...

Pyysin myös jos saisin taas vanhan, pehmeämmän patjan, koska F:n patja on taas kova kuin kivi. E:n patja ei taas sovi F:ään. Lupailivat, mutta ei ole patja vielä vaihtunut.

Kamojen purkamisessa ja järjestelyssä meni monta iltaa...

Samana iltana tavattiin vielä suomiporukan kanssa C-kompleksin altaalla, kahviteltiin ja juteltiin.

Muuten viikko on mennyt melko nopeasti. Töissä olen saanut vastailla varovaisin kyselyihin ja saanut paljon sympatiaa. Olen myös saanut kuulla huhuista mitä on ollut liikkeellä. Mutta, niinhän se aina menee.

Meidän sairaala-lääkärit vaihtuivat, ja yksi suosikeista, Dr Nasser (seisoo mun vieressä), halusi meidän hoitajien kanssa yhteiskuvaan! 

Olenkohan viettänyt ihan liikaa aikaa tukikohdassa... Tuo on muutamaa kokoa liian iso röntgensäteily-suojaliivi.

Keskiviikkona oli ihmeellinen päivä säiden puolesta. Satoi vettä kaatamalla, oli hiekkamyrsky, ukkosti ja salamoi ja lopulta satoi vielä mutaa! Tässä pieni juttu aiheesta.

Eilen oli kiva työpäivä, mutta töiden jälkeen mun piti käydä siirtämässä rahaa Suomen tilille. Ja kappas, mun Suomen tilin tiedot oli hävinnyt, enkä voinut automaatilla siirtää. Huoh. Olen kuullut muutamalle muullekin käyneen samoin.

Sitten lähdin IKEAan, tarkoituksena ostaa mm palli, jolla pääsen kiipeämään yläkaapeille. Kävin siellä syömässä lihapullat, mutta muusia ei edes ollut. Puolukkahilloa joutuivat metsästämään, ja lihapullat oli pahoja.

Kun tulin kotiin, olin surullinen ja huonolla tuulella. Surullinen varmaan, koska yksi viimeisiä asioita jota sovittiin Suvin kanssa, oli että mennään IKEAan kun palaan... No, tänään on taas yhdet bileet tukikohdassa, joten jospa tämä olisi taas hyvä päivä. Ikävä Suvia on silti edelleen, ja paljon!

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä jaksamiseen. Yksi päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
  2. Voih, varmasti on rankkoja aikoja, tuli ihan tippa linssiin. Yrita jaksaa siella!

    VastaaPoista
  3. En osaa kuvitellakaan miltä tuntui palata sinne. Varmaan tosi vaikeaa. Koeta jaksella. Surutyökin on tehtävä. Iso ja lämmin virtuaalihalaus Soile!

    VastaaPoista
  4. Voimia ja halaus <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille. Todellakin, päivä kerralla mennään ja varmasti ajan kanssa helpottaa.

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä toivotan minäkin! Ihmeellistä tuo, että varotaan, ettet vaan varastaisi ystäväsi tavaroita... ei varmaan tulisi mieleenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mutta olen kyllä kuullut juttuja kuinka eläviltä kämppiksiltä on täällä varasteltu, ni kai ne sitten varastaisi kuolleeltakin. Meidän huoneitahan ei saa lukkoon jaetuissa kämpissä!

      Poista